Kekkonen ja Mannerheim merkittävimmät henkilöt

TODELLISUUDESSA asiasta oli suuri äänestys reilu kymmenen vuotta sitten! Kysyttiin, että "Ketä pidät merkittävimpänä koskaan eläneenä suomalaisena?"

Kilvassa tuli ykköseksi Mannerheim ja kakkoseksi presidentti Risto Ryti.

Mannerheim ei toiminut sodassa ykin, sen kumppani oli Ryti ja tavoitteet oli miehillä koko ajan yhteiset.
Lopussa Mannerheim uhrasi Rytin, Suomen aseman turvaamiseksi.

"TODELLISUUDESSA asiasta oli suuri äänestys reilu kymmenen vuotta sitten!"
Niin se maailma muuttuu.
muutamassa vuodessa sotasyyllinen tipahti poies ja mannergeim jäi kakkoseksi...

Enemmistö suomalaisista ei oikein ymmärrä minkälainen mies Kekkonen oli, hölmö kansa luulee, että uhrautui yleisen edun hyväksi. HA!

"Sinä et taida olla edes K-linjan miehiä..."
Eipä ole otto-villen vika jos tulokset heittävät häränpyllyä...

"Enemmistö suomalaisista ei oikein ymmärrä..."
Sen verran kuitenkin että ymmärsivät tiputtaa mannergeimin ykköspallilta poies?
Ehkäpä suomen kansa jatkaa samaa linjaa ja kymmenen vuoden kuluttua mannergeim tippuukin kolmannelle sijalle...

"Olin päättänyt, että nuorisofestivaaleihin maassamme kohdistuvien mielipiteiden erilaisuuden vuoksi en käy festivaalien tilaisuuksissa. Helsingissä festivaalien aikana sattuneiden järjestyshäiriöiden ja ilkivaltaisuuksien vuoksi olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi olla vieraana torstai-iltana järjestetyssä Unkarin kansallisessa konsertissa, siten esitääkseni valitteluni edesvastuuttomien pääkaupungin nuorisopiirien meitä suomalaisia häiritsevän käyttäytymisen johdosta."

2 kirjaa mitkä kaikkien Kekkosta ihannoivien pitää lukea! Siinä saattaa hieman käsitykset muuttua Kekkosen korvaamattomuudesta...

Kare, Kauko: Tähän on tultu : Paasikiven linjalta K-rintamaan
Alea-kirja, 1967, 287 s.

Nevakivi Jukka Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui
Otava, 1996, 255 s

Tänään on Veteraanipäivä lähden viemään kukkia Mannerheimin haudalle.

K-linja - Mitä se on?

"K-linja on salaliitto, se on Mafia, se on Camorra, se on bakteeri, se on syöpä, se jakaa ja vie virkoja, se on Musta Käsi, joka kaivoi Saimaan kanavan; se on kaikkialla, se on enemmän kuin kirjain, se on virus; siihen voi sisältyä Kekkonen, kapitalismi, kommunismi. K-linjan pyhin paikka on jossain, missä Urho Kekkonen polvistuneena nauttii ateistisen herranehtoollisen Kremlin kellojen soidessa ja puolisotilaalliseen asuun pukeutuneiden kommunismin pappien juhlallisesti hymistessä valittuja kohtia Marxin Pääomasta ja Leninin kootuista teoksista. Alttarin yllä kaatuu venäläisin kirjaimin teksti Finis Finlandie - Suomen loppu."

Tämä sama teksti löytyy kirjan K-Linjalla esipuheesta.

Millainen on Kauko Kareen näkemys K-linjasta Matti Kurjensaaren Kansakunnan kaapin päällä -kirjan mukaan?

Matti Kurjensaari Kansakunnan kaapin päällä

s. 177 K-linja-Mitä se on?

Ja täällä:

Toim. Suomi K-linjalla

Otava, 1974, 224 s.


K-linjalaiset olivat kuulemma Paasikiven linjalla ennen Paasikiveä! Outo yhtälö.

Kts. Suomi K-Linjalla, sivu 12.

Kekkonen, Korsimo, Kleemola, Karjalainen, Kuuskoski ja etunimillä pääsivät mukaan apuryssät Kaarlo ja Kustaa...

Se toinen K-linja olikin Kalliokoski, Kukkonen ja Koivisto... mutta tämä linja oli kuulemma menossa päin Karjalan mäntyä!


UKK ja Breshnev ja K-hetki:

http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/kuvat/SL_iso_ETYK_2004900A.jpg



Mallia otettiin tästä:

http://cdn1.cdnme.se/cdn/6-1/2105233/images/2010/brezhnev_honecker_108627636.jpg

""K-linja on salaliitto, se on Mafia, se on Camorra, se on bakteeri, se on syöpä, se jakaa ja vie virkoja, se on Musta Käsi, joka kaivoi Saimaan kanavan..."
Ja muutamavuosikymmen myöhemmin kekkonen päihitti mannergeimin kun kansalta sitä kysyttiin...

1967, eikös se ollut sen jälkeenkun helsingissä jotkut nuorisojengit olivat riehuneet nurisofestareilla?

Presidentti Urho Kekkonen ja marsalkka Mannerheim ovat suomalaisten mielestä tärkeimpiä historiallisia henkilöitä.

"Presidentti Urho Kekkonen ja marsalkka Mannerheim ovat suomalaisten mielestä tärkeimpiä historiallisia henkilöitä."
Ja aikaisemmin suomalaisten mielestä ne olivat mannergeim ja se sotasyyllisenä tuomittu suomen tasavallan presidentti...
Nyt tipahti se toinen poies ja mannergeim joutui luovuttamaan ykköspallinsä kekkoselle.
"Olin päättänyt, että nuorisofestivaaleihin maassamme kohdistuvien mielipiteiden erilaisuuden vuoksi en käy festivaalien tilaisuuksissa. Helsingissä festivaalien aikana sattuneiden järjestyshäiriöiden ja ilkivaltaisuuksien vuoksi olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi olla vieraana torstai-iltana järjestetyssä Unkarin kansallisessa konsertissa, siten esitääkseni valitteluni edesvastuuttomien pääkaupungin nuorisopiirien meitä suomalaisia häiritsevän käyttäytymisen johdosta."

"Kekkonen ja Mannerheim merkittävimmät henkilöt"
Ja tuossa järjestyksessä.
Vaan missäs järjestyksessä " OnJoTehty

18.4.2015 09:58" väitti asianlaidan olleen kymmenisen vuotta sitten?

"Olin päättänyt, että nuorisofestivaaleihin maassamme kohdistuvien mielipiteiden erilaisuuden vuoksi en käy festivaalien tilaisuuksissa. Helsingissä festivaalien aikana sattuneiden järjestyshäiriöiden ja ilkivaltaisuuksien vuoksi olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi olla vieraana torstai-iltana järjestetyssä Unkarin kansallisessa konsertissa, siten esitääkseni valitteluni edesvastuuttomien pääkaupungin nuorisopiirien meitä suomalaisia häiritsevän käyttäytymisen johdosta."
Olisikohan tuossa syy miksi kekkonen tuuppasi mannergeimin ykköspallilta?

Jukka Kemppisen loistava kirjoitus. Lue linkistä kokonaan.

http://kemppinen.blogspot.fi/2005_09_01_archive.html?m=1

Päivänpaisteisia pölkkypäitä

Jukka Kemppinen, Kanava 2005

Satraapit

Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kaleva Kekkonen olivat päivänpaisteisia pölkkypäitä ja lisäksi hyödyllisiä idiootteja, jotka Leninin määrittelemin tavoin tulivat pelanneeksi Neuvostoliiton pussiin, vaikkeivät käsittäneet sitä itse. Heitä ja heidän kaltaisiaan tarvittiin aina ja kaikkialla. He olivat tarpeellisempia kuin väkirehu. He olivat kuin kunnon kommunistit, jotka toimivat Moskovan ohjeiden mukaan, kunnes tuli heidän vuoronsa tuhoutua luotiin tai leirille.

Moskovan viisaille hallitusmiehille ihminen, joka on kerran todistanut olevansa epäluotettava lailliselle esivallalle, on hävitettävä, kuten puolalaiset, unkarilaiset ja suomalaiset kommunistit hävitettiin. Vallankumous ei todellakaan tarvitse vallankumousmiehiä eikä -naisia. Sanoohan sen järkikin. Jos he saavat toimeen vallankumouksen, he rupeavat puuhaamaan uutta vallankumousta. Sellaisista ihmisistä on hankkiuduttava eroon. Vallankumouksen jälkeen valtioissa arvokkaimmiksi ja halutuimmiksi arvioidaan ”realistit”, kuten Paasikivi, opportunistit, kuten Kekkonen, ja lähinnä tottelemisesta kiinnostuneet virkavaltiaat, kuten ne kymmenet tuhannet salaisen poliisin ja valiojoukkojen kaaderit, jotka siirtyivät mutkattomasti esimerkiksi Saksan Kolmannen valtakunnan rullista Saksan Demokraattisen Tasavallan uskollisiksi palvelijoiksi.

Kommunistinen aate on osoittautunut huijaukseksi. Dostojevskin romaanissaan kuvaama Suurinkvisiittori ajatteli, että jos Kristus tulisi uudestaan, hänet olisi heti paikalla ristiinnaulittava uudestaan. Sosialismin aatteen piirissä luultiin vähän aikaa, että Lenin olisi ollut se henkilö, jonka ruumista oli viisasta säilyttää silmälläpidon alaisena kiväärivartion keskellä. Hänen arveltiin edistäneen ihmisten parasta keksimällään sosialismin versiolla. Kävi kuitenkin ilmi, ettei Lenin ollut Stalinia tai Trotskia lempeämpi henkilö. Päinvastoin hän perusti asianomaiset toimeenpanevat elimet, antoi niille toimintaedellytykset ja sen justifikaation, jota hyödylliset hölmöt halusivat. Kirjallisissa ohjeissaan hän tuntui olevan erikoisen innostunut hirttämisestä; ellei syyllisiä sattunut löytymään, oli sitten hirtettävä syyttömiä.

Edes suuri inkvisitio ei kuitenkaan vainonnut yksinkertaisia uskovaisiaan, varsinkaan ei, jos nämä onnistuivat hillitsemään puheliaisuutensa, pitämään uskonnollisuutensa kohtuullisissa rajoissa ja maksamaan veronsa.

Herrat tasavallan presidentit kuolivat käytettävissä olevien ensisijaislähteiden mukaan kumikin siinä uskossa, että ”Wenäjä” ei vaadi meiltä suomalaisilta muuta kuin konkreettisten puolustusintressiensä huomioon ottamista, eli Kivennapaa, eräitä muita rajapitäjien osia ja joitakin vähäisiä saaria, sekä pysymistä visusti erillään Saksasta ja sen liittolaisista. ”Saksa” oli poliittisessa kielenkäytössä eräänlainen *.* eli villi kortti, mikä tahansa nimi tai sana. Vuonna 1940 kuultiin, että ”Saksalla” tarkoitettiin vastikään käytyjen neuvottelujen yhteydessä myös mm. Ruotsia. Sotien jälkeen ”Saksa” tarkoitti usein Yhdysvaltoja. Sitä vastoin ”Saksa” ei tarkoittanut Saksaa, nimittäin Itä-Saksaa.

Paasikivellä on tiettävästi hallussaan suurpoliittisen takinkääntämisen maailmanennätys, kolme kertaa vuodessa. Sillä suorituksellaan hän voittaa jopa Churchillin – joka tosin tyytyi vaihtamaan kolmasti puoluetta, mutta pysyi suurpoliittisissa kysymyksissä vakaumuksissaan.

Syksystä 1917 loppuvuoteen 1918 Paasikivi ehti kannattaa Venäjän väliaikaista hallitusta, Saksaan sitoutumista ja Englantiin orientoitumista. Emme tiedä varmasti, mahtoiko hän lisäksi eli neljänneksi kannattaa itsenäistä ja jossain määrin riippumatonta Suomen tasavaltaa, koska hän suhtautui siihen johdonmukaisen pelokkaasti ja kiukkuisesti monet myöhemmät vuosikymmenet.

Ei pidä unohtaa, että Paasikivi oli venäläisen virkamiehen perikuva ja niin etevä, että olisi sopinut suurempaankin rooliin kuin valtiokonttorin ylitirehtööriksi. Tanner sitä vastoin oli separatististen aatteiden hapattama osuuskauppamies, joka onnettomuudekseen haki vaikutteensa Saksasta ja Ruotsista. Hänen muistelmasarjansa paras nide, ”Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa”, on järisyttävä tarina senaatin stipendiaatista, joka ottaa aidosti asiakseen opetella modernin liikkeenjohdon perusasiat paikan päällä eli ensimmäistä maailmansotaa edeltäneessä Hampurissa. Ja miten hän ne oppi! Miksi kauppakorkeakoulun edessä ei ole Tannerin rintakuvaa? Modernin suomalaisen liikkeenjohdon isä olisi sen totisesti ansainnut. Mutta politiikan taidossa Tanner sitten olikin Liikemiesten kauppaopiston aikaisen opettajansa Paasikiven kaltainen eli kovapäinen ja huono-oppinen.

"Vastaus olisi vain arvailua...Kiitos ja kumarrus."
Sen sijaan se ei ole arvailua että hesari oli joutunut myöntämään kuinka kekkonen oli kiivennyt kansakunnan arvostetummaksi henkilöksi tuupaten mannergeimin kyseiseltä pallilta...
Mutta miksi?
Osasiko kekkonen paremmin (idän)politiikan kuin mannergeim?