"Esimerkiksi syksyllä 1994 pidetyssä EU-kansanäänestyksessä hän kannatti jäsenyyttä.
"Se oli ennen kaikkea irtiottoa yya-menneisyydestä. Jälkikäteen olen ajatellut, että lankesin propagandan uhriksi. En sitä silloin ymmärtänyt, kun en osannut katsella kriittisesti sitä, mitä lehdet kirjoittavat."
Halla-aho vilkaisee ilkikurisen näköisenä pöydän yli ja väittää, että lehdet harjoittivat kansanäänestyksen alla "klassista propagandaa": esimerkiksi haastattelivat jäsenyyden vastustajien edustajina "huru-ukkoja" ja puoltajien edustajina "fiksunoloisia ihmisiä".
Sumutusta oli myös se, etteivät tiedotusvälineet kertoneet ihmisille, että Euroopan unionista tulisi nykyisen kaltainen liittovaltio ja että Suomen olisi pakko liittyä myöhemmin myös euroon.
Halla-aho tulkitsee, että sekä liittovaltiosta että euroon liittymisestä sovittiin jo 1992, kun Maastrichtin sopimus hyväksyttiin. Hän on näissä asioissa samoilla linjoilla kuin puolueensa.
Vuonna 2000 Jussi Halla-aho valmistui filosofian maisteriksi. Hän oli jo aikuinen mies, 29-vuotias, ja elämässä piti ryhtyä tekemään suuria päätöksiä.
Niistä tärkein oli tietenkin naimisiin meno. Se on kahden kauppa: piti löytää nainen, joka kelpaisi ja jolle itse kelpaisi.
Näin kävi, kun samassa projektissa työskennelleet, vastavalmistuneet kielitieteilijät Jussi Halla-aho ja Hilla Salovaara rupesivat pitämään yhtä. Ei haitannut, että heidän taustansa olivat erilaiset. Salovaara tuli vauraasta helsinkiläisestä perheestä.
Rouva Hilla Halla-aho paljasti pari vuotta sitten Me Naiset -lehden parisuhdehaastattelussa, mikä Jussissa häntä aluksi ihastutti.
Jussissa oli kiehtovaa ristiriitaa. Hän näytti tyypilliseltä humanistilta pitkän tukkansa kanssa, oli käynyt siviilipalveluksen ja huolehti eläinten oikeuksista, mutta sitten hänellä oli myös hyvin voimakkaita poliittisia näkemyksiä. Jussi ei ollut liehittelijä vaan pikemminkin sellainen ota tai jätä -tyyppi.
He menivät naimisiin vuonna 2002, ja ensimmäinen lapsi syntyi seuraavana vuonna. Hänen nimensä on Hilma.
Kesäkuun 6. päivänä 2003 Jussi Halla-aho kirjoitti elämänsä ensimmäisen blogikirjoituksen. Sen otsikko on "Vähän isyydestä", ja teksti on suorastaan herkkää.
Hilma on jollakin tavalla vaikuttanut siihen, että olen saanut yhteyden omaan lapsuuteeni, jonka olin autuaasti unohtanut. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu siltä, että minulla on ote paitsi nykyisyyteeni, myös kaikkeen siihen menneeseen, josta nykyinen minäni koostuu. "Otteella" en tarkoita kontrollia vaan tuntemista ja kontaktia, joista tosin luonnollisesti seuraa jossain määrin myös hallinta.
Blogin pitäjäksi Jussi Halla-aho ajautui sattumalta. Hän kirjoitteli omalle kotisivulleen aluksi "satunnaisia kuulumisia satunnaisista asioista". Blogin aihepiiri laajeni omista asioista yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja siihen rupesi tulemaan palautetta.
Blogin kirjoitustyyli oli muuttunut rajuksi. Halla-aho laukoi mielipiteensä suoraan, eikä hän kaihtanut jyrkkää kieltä. Tulilinjalla olivat usein poliitikot, ja näissä kirjoituksissa hän ryhtyi ruotimaan maahanmuuton ongelmia.
Samasta syystä Halla-aho äänesti vuoden 2003 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokasta, nyrkkeilijä Tony Halmetta.
"Ei minulla ollut Tony Halmeesta henkilönä mitään mielipidettä. En nyt voi sanoa, että sellainen habitus minuun erityisesti vetoaisi."
Halmeen äänestäminen oli siinä vaiheessa vasta protesti.
"Näytetään keskisormea sisäänpäin lämpiävälle eliitille, ehkä vähän sellaista, että tuodaan uudenlaista avoimuutta ja keskustelua politiikkaan."
Jälkeenpäin Halla-aho huomasi, että samoin oli toiminut yllättävän moni ihminen, jonka ei ikinä olisi voinut kuvitella edes harkitsevan Halmeen äänestämistä.
Politiikka ei kiinnostanut. Ei siihen olisi ollut aikaakaan. Hän viimeisteli väitöskirjaansa ja työskenteli tutkijana. Väitöskirjan aihe ei ollut ainakaan päivänpoliittinen. Työ käsitteli muinaiskirkkoslaavin substantiivien ja adjektiivien taivutuspäätteistön historiallista kehitystä.
Perheessä oli kaksi pientä lasta, ja myös vaimo teki väitöskirjaa.
Blogin pitämistä hän jatkoi. Lukijat ryhtyivät yllyttämään eduskuntavaaliehdokkaaksi.
"Politiikkaan meno tuntui minusta vieraalta ja epämiellyttävältä ajatukselta. Sanoin keväällä 2006 ehdottomasti, etten missään tapauksessa lähde ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin."
Muutamassa kuukaudessa mieli muuttui, ja Jussi Halla-aho päätti tarjoutua sitoutumattomaksi ehdokkaaksi perussuomalaisten listalle.
"Olin elämäni ensimmäisessä vaalitilaisuudessa Kontulassa syksyllä 2006. Siellä tapasin Timo Soinin ensimmäisen kerran. Kävin esittäytymässä, ja Soini sanoi, että jaa, on kuullut minusta. Siihen aikaan kenen tahansa julkisuuden henkilön tapaaminen tuntui erikoiselta."
"Se oli ennen kaikkea irtiottoa yya-menneisyydestä. Jälkikäteen olen ajatellut, että lankesin propagandan uhriksi. En sitä silloin ymmärtänyt, kun en osannut katsella kriittisesti sitä, mitä lehdet kirjoittavat."
Halla-aho vilkaisee ilkikurisen näköisenä pöydän yli ja väittää, että lehdet harjoittivat kansanäänestyksen alla "klassista propagandaa": esimerkiksi haastattelivat jäsenyyden vastustajien edustajina "huru-ukkoja" ja puoltajien edustajina "fiksunoloisia ihmisiä".
Sumutusta oli myös se, etteivät tiedotusvälineet kertoneet ihmisille, että Euroopan unionista tulisi nykyisen kaltainen liittovaltio ja että Suomen olisi pakko liittyä myöhemmin myös euroon.
Halla-aho tulkitsee, että sekä liittovaltiosta että euroon liittymisestä sovittiin jo 1992, kun Maastrichtin sopimus hyväksyttiin. Hän on näissä asioissa samoilla linjoilla kuin puolueensa.
Vuonna 2000 Jussi Halla-aho valmistui filosofian maisteriksi. Hän oli jo aikuinen mies, 29-vuotias, ja elämässä piti ryhtyä tekemään suuria päätöksiä.
Niistä tärkein oli tietenkin naimisiin meno. Se on kahden kauppa: piti löytää nainen, joka kelpaisi ja jolle itse kelpaisi.
Näin kävi, kun samassa projektissa työskennelleet, vastavalmistuneet kielitieteilijät Jussi Halla-aho ja Hilla Salovaara rupesivat pitämään yhtä. Ei haitannut, että heidän taustansa olivat erilaiset. Salovaara tuli vauraasta helsinkiläisestä perheestä.
Rouva Hilla Halla-aho paljasti pari vuotta sitten Me Naiset -lehden parisuhdehaastattelussa, mikä Jussissa häntä aluksi ihastutti.
Jussissa oli kiehtovaa ristiriitaa. Hän näytti tyypilliseltä humanistilta pitkän tukkansa kanssa, oli käynyt siviilipalveluksen ja huolehti eläinten oikeuksista, mutta sitten hänellä oli myös hyvin voimakkaita poliittisia näkemyksiä. Jussi ei ollut liehittelijä vaan pikemminkin sellainen ota tai jätä -tyyppi.
He menivät naimisiin vuonna 2002, ja ensimmäinen lapsi syntyi seuraavana vuonna. Hänen nimensä on Hilma.
Kesäkuun 6. päivänä 2003 Jussi Halla-aho kirjoitti elämänsä ensimmäisen blogikirjoituksen. Sen otsikko on "Vähän isyydestä", ja teksti on suorastaan herkkää.
Hilma on jollakin tavalla vaikuttanut siihen, että olen saanut yhteyden omaan lapsuuteeni, jonka olin autuaasti unohtanut. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu siltä, että minulla on ote paitsi nykyisyyteeni, myös kaikkeen siihen menneeseen, josta nykyinen minäni koostuu. "Otteella" en tarkoita kontrollia vaan tuntemista ja kontaktia, joista tosin luonnollisesti seuraa jossain määrin myös hallinta.
Blogin pitäjäksi Jussi Halla-aho ajautui sattumalta. Hän kirjoitteli omalle kotisivulleen aluksi "satunnaisia kuulumisia satunnaisista asioista". Blogin aihepiiri laajeni omista asioista yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja siihen rupesi tulemaan palautetta.
Blogin kirjoitustyyli oli muuttunut rajuksi. Halla-aho laukoi mielipiteensä suoraan, eikä hän kaihtanut jyrkkää kieltä. Tulilinjalla olivat usein poliitikot, ja näissä kirjoituksissa hän ryhtyi ruotimaan maahanmuuton ongelmia.
Samasta syystä Halla-aho äänesti vuoden 2003 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokasta, nyrkkeilijä Tony Halmetta.
"Ei minulla ollut Tony Halmeesta henkilönä mitään mielipidettä. En nyt voi sanoa, että sellainen habitus minuun erityisesti vetoaisi."
Halmeen äänestäminen oli siinä vaiheessa vasta protesti.
"Näytetään keskisormea sisäänpäin lämpiävälle eliitille, ehkä vähän sellaista, että tuodaan uudenlaista avoimuutta ja keskustelua politiikkaan."
Jälkeenpäin Halla-aho huomasi, että samoin oli toiminut yllättävän moni ihminen, jonka ei ikinä olisi voinut kuvitella edes harkitsevan Halmeen äänestämistä.
Politiikka ei kiinnostanut. Ei siihen olisi ollut aikaakaan. Hän viimeisteli väitöskirjaansa ja työskenteli tutkijana. Väitöskirjan aihe ei ollut ainakaan päivänpoliittinen. Työ käsitteli muinaiskirkkoslaavin substantiivien ja adjektiivien taivutuspäätteistön historiallista kehitystä.
Perheessä oli kaksi pientä lasta, ja myös vaimo teki väitöskirjaa.
Blogin pitämistä hän jatkoi. Lukijat ryhtyivät yllyttämään eduskuntavaaliehdokkaaksi.
"Politiikkaan meno tuntui minusta vieraalta ja epämiellyttävältä ajatukselta. Sanoin keväällä 2006 ehdottomasti, etten missään tapauksessa lähde ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin."
Muutamassa kuukaudessa mieli muuttui, ja Jussi Halla-aho päätti tarjoutua sitoutumattomaksi ehdokkaaksi perussuomalaisten listalle.
"Olin elämäni ensimmäisessä vaalitilaisuudessa Kontulassa syksyllä 2006. Siellä tapasin Timo Soinin ensimmäisen kerran. Kävin esittäytymässä, ja Soini sanoi, että jaa, on kuullut minusta. Siihen aikaan kenen tahansa julkisuuden henkilön tapaaminen tuntui erikoiselta."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osa 3/3:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13551109