Loppumattomuus

Pakko jakaa tämä tunne edes näppäimistölle vaikka ei kukaan koskaan näkisi

Ei vaan jaksa enää mennä edes nukkumaan, kun tietää että tämä kaikki alkaa taas alusta... Tiedän että ensimmäinen ajatus kun avaan silmäni, on kuolema. Tajuaminen että kaikki ei ollutkaan vaan pahaa painajaista, vaan jokapäiväistä eloa. Ei ole mitään mitä haluaisi tai kaipaisi, ja se vaan pahentaa oloa. Pahinta on että joskus on oikeasti toivonut että kaikki ketkä minusta välittävät, kuolisivat ennen aikojaan jotta pääsisin itsekin pois nopeammin aiheuttamatta muille tuskaa. Ja tiedän että siinä ei ole järkeä, mutta onko tunteissa yleensäkään. Voiko sellaisen ajattelemista kauheampaa ollakaan, ja tiedän sen itsekin... Jospa kuitenkin heidän lyhyt tuskansa itseni poistamiseen on "parempi" kuin katsoa minua joka päivä vierestä ja nähdä se lopputulos kuitenkin. Olen yrittänyt parhaani joka päivä mutta enää se ei tunnu riittävän. Tuska on sietämätöntä, mutta pysyisi edes tasaisena. Ei. Se pahenee. Minuutilta. Tunnilta. Päivältä. Kaipa sitä täytyy juoda itsensä unten maille, jotta joutuu kärsimään seuraavan ja taas seuraavan päivän. Osanottoni kaikille sukulaissieluille..
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


itneverends kirjoitti:

Pakko jakaa tämä tunne edes näppäimistölle vaikka ei kukaan koskaan näkisi

Ei vaan jaksa enää mennä edes nukkumaan, kun tietää että tämä kaikki alkaa taas alusta... Tiedän että ensimmäinen ajatus kun avaan silmäni, on kuolema. Tajuaminen että kaikki ei ollutkaan vaan pahaa painajaista, vaan jokapäiväistä eloa. Ei ole mitään mitä haluaisi tai kaipaisi, ja se vaan pahentaa oloa. Pahinta on että joskus on oikeasti toivonut että kaikki ketkä minusta välittävät, kuolisivat ennen aikojaan jotta pääsisin itsekin pois nopeammin aiheuttamatta muille tuskaa. Ja tiedän että siinä ei ole järkeä, mutta onko tunteissa yleensäkään. Voiko sellaisen ajattelemista kauheampaa ollakaan, ja tiedän sen itsekin... Jospa kuitenkin heidän lyhyt tuskansa itseni poistamiseen on "parempi" kuin katsoa minua joka päivä vierestä ja nähdä se lopputulos kuitenkin. Olen yrittänyt parhaani joka päivä mutta enää se ei tunnu riittävän. Tuska on sietämätöntä, mutta pysyisi edes tasaisena. Ei. Se pahenee. Minuutilta. Tunnilta. Päivältä. Kaipa sitä täytyy juoda itsensä unten maille, jotta joutuu kärsimään seuraavan ja taas seuraavan päivän. Osanottoni kaikille sukulaissieluille..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu