Valvojille

Sinä olet kirjoittanut siitä surusta minkä itsemurha jättää läheisille ja sitä aikovat sitten purkavat elämän tuskaa kun eivät jaksa elää. Raskasta se on lukea, mutta jos jotain edes hieman helpottaa kun saa purkaa tuskaa sanoin - silloin saattaa se kohtalokas päätös mielessä siirtyä ja suunnitelma jää vain ajatuksen tasolle. Siinä mielessä meidän on oltava valmis ottamaan osaa ahdingossa olevan tuskaan. Monelle saattaa olla tämä palsta se ainut paikka, jos voi mieltään raottaa. Se on hätähuuto, että auttakaa ja olkaa edes valmiita tietämään miten minulla on paha olla.
Aloittaja, etkö halua että nämä elämässään ahdingossa olevat, he jotka ovat vielä joukossamme saisivat edes näin purkaa sitä toivottomuuttaan. Ei tätä palstaa ole kenenkään pakko lukea, jos ei koe saavansa vertaistukea.
Tässä mielessä ymmärrän noita kuoleman toiveistaan kirjoittavia.

Ei ole mikään pakko lukea kirjoituksia, jotka eivät koske omaa tilannetta. Otsikosta jo näkee, mitä kirjoitus koskee.

Yhtä hyvin minä voisin sanoa, että minua "loukkaa" lukea siitä, kun jotakuta surraan. Kun minulla ei ole koskaan ollut läheisiä eikä kukaan välitä siitä, kuolenko vai olenko elossa.

Tosin se asia ei loukkaa minua tippaakaan. Muiden asiat ovat muiden asioita eikä ole minulta pois, jos jollakulla on ns. läheisiä. Samoin ei ole keneltäkään pois, jos joku haluaa kuolla oman valinnan kautta. Älkää hallitko meidän valintojamme.

En menettänyt poikaani itsemurhan vuoksi.
Minusta itsemurhaa aikoville voisi avata oman foorumin.

Palstan otsikko on kuolema ja suru. revi sitten siitä. Sen alle mahtuu aika paljon asioita.