Joskus 90-luvun alussa työttömyys nousi puoleen miljoonaan ja sen jälkeen se ei ole ollut alle 300000 kuin ehkä hetkittäin.
Eläkeikääkin nostettiin joten siitäkin tuli lisää työvoimareserviä.
Joten kenen hemmetin älypään keksintö on että tänne tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, ja eritysesti kielitaidottomia, pitkälti kouluttamattomia Afrikkalaisia?
Nokia ja muut vastaavat yritykset onnistuvat rekrytoimaan maahanmuuttajia ihan ilman että maahan tuotetaan raiskaavia ja kaduilla ihmisiä hakkaavia neeekereitä.
Eläkeikääkin nostettiin joten siitäkin tuli lisää työvoimareserviä.
Joten kenen hemmetin älypään keksintö on että tänne tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, ja eritysesti kielitaidottomia, pitkälti kouluttamattomia Afrikkalaisia?
Nokia ja muut vastaavat yritykset onnistuvat rekrytoimaan maahanmuuttajia ihan ilman että maahan tuotetaan raiskaavia ja kaduilla ihmisiä hakkaavia neeekereitä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei sitä ole eiä tule. Kokoomus, kepu ja rkp haluavat Suomeen lisää halpatyövoimaa palkkoja polkemaan ja kuppaamaan pienen palkan jatkeeksi kela ja sossurahaa. Suuret iikäluokat ovat muuten jo eläkkeellä joten niihinkään on enää turha vedota.
Kuulemma työttömiä ei saada töihin,sen takia tämä maahanmuuttointo.
juu sitten on vain tuplasti työttömiä ja vankilat täynä köyhiä!
Ajatellaan asioita vaikkapa kymmenen vuotta eteenpäin. Silloin suuret ikäluokat ovat eläkkeellä. Tavanomaisia töitä tekemään on entistä vähemmän työntekijöitä. Suomalaiset opiskelevat pitkälle, eikä heille kelpaa tavan duunarihommat. Kuka tekee työt?
Tavallisiinkin töihin tarvitaan koulutusta ja suomen kielen taitoa, miten se asia hoidetaan?
Ymmärrän niin, että esimerkiksi afrikkalaisten maahanmuuton tuoma työvoima on valmista työhön enimmäkseen vasta toisessa sukupolvessa.
Se tie on kovin hidas, mutta onko vaihtoehtoja? Maailmassa ei ole olemassa ammattitaitoista työvoimareserviä missään, ei itseasiassa edes Suomessa. Nykyiset työttömät eivät kelpaa sellaiseen työhön, mitä on tarjolla.
SUURET IKÄLUOKAT OVAT JO ELÄKKEELLÄ!
Tästä teemasta mä nautin ja hieman konkretisoin:
https://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s
Voe voken näitä kauniiden ihmisten kykypuolueen juttuja...
Suuret ikäluokat käsittävät sotien jälkeen syntyneitä aina 1950-luvun puoliväliin saakka. Lisäksi eläkkeelle jäädään nykyisin myöhään.
Pian tämä ikäluokka on ns. "hoitoiässä", jolloin tarvitaan entistä enemmän hoitoalan henkilöstöä.
Suuret ikäluokat ulottuvat vain vuonna 1950 syntyneisiin asti ja ovat jo eläkkeellä.
Meillä on jo reservissä kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia joista voidaan kouluttaa henkilökuntaa vanhustenhoitoon tarvittaessa.
työvoimapula on riivannut suomea ainakin 50 vuotta ja jatkuu edelleen suurtyöttömyydestä huolimatta. nyt mamutetaan kiimaillaan eu:ta.
alempana euroopassa myös pieni pula,n. 25 miljoonaa työtöntä ja pimeät päälle. pakko uskoa pula-aikaan ja annan takuun,se jatkuu.
Jo 35 % työskentelee epätyypillisissä työsuhteissa... ja kasvu jatkuu
Ajatushautomo Sitra on tehnyt tuoreita havaintoja suomalaisen työelämän muutoksista.
"Tulokset viittaavat siihen, että työn tekemisen ja -teettämisen muodot ovat muuttuneet selvästi vuosikymmenessä", Sitran teemajohtaja Timo Lindholm ynnäsi Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran keräämiä havaintoja muutospaineista, joita suomalaisin työpaikkoihin ja koko elinkeinorakenteeseen parhaillaan kohdistuu.
Työsuhteisista on jo yli kolmannes eli Sitran tuoreen arvion mukaan 35 prosenttia erilaisissa epätyypillisissä työsuhteissa.
"800 000 suomalaista", arvioi Lindholm epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien määräksi. Näin jatkuvaa kokoaikaista työtä tekee Suomessa noin 1,5 miljoonaa henkilöä.
Sitra kertoi keskiviikkona Taloustoimittajat ry:n tilaisuudessa tutkimuksistaan ja roolistaan suomalaisen työelämän ja talouden uudistamisessa.
Epätyypillisiksi työsuhteiksi Sitra laskee osa-aikaiset, yksinyrittäjät, tarvittaessa töihin tulevat tuntityöläiset, henkilövuokrayhtiöiden vuokra- ja keikkatyöntekijät ja määräaikaiset.
"Uusista työllistymisistä enemmistö on tämän tyyppisiä työsuhteita", arvioi Sitran Työelämän taitekohdat -projektia vetävä Mikko Hyttinen.
Osa-aikatyötä tekee Sitran arvion mukaan 300 000. Yksinyrittäjiä Suomessa on 50 000. Määräaikaisten työntekijöiden määrä on pysynyt suhteellisen vakaana viimeiset kymmenen vuotta, 320 000–330 000.
ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
Uusi työ on monimuotoista, yrittäjämäistä, joustavaa, liikkuvaa ja verkottuvaa.
Digitalisaatio jyrää
Sitra nostaa Työelämän taitekohdat -avainalueen keskeiseksi teemaksi työelämän toimintamallien uudistamisen talouden ja työmarkkinoiden haasteisiin ja tulevaisuuteen paremmin sopiviksi. Sitran uusi avainalue on startannut vasta parisen viikkoa sitten.
Toimintaympäristöä on viime vuodet muuttanut myös digitalisaatio, joka on hävittänyt osaltaan keskituloisia töitä ja ammatteja.
Työelämän muuttuessa tarvitaan Sitran Hyttisen mukaan myös uusia työelämävalmiuksia. Yrittäjyys, kielitaito ja digitalisaation edellyttämät taidot ovat esimerkkejä uusista valmiuksista.
Automaatio, tietotekniikka, kilpailu ja globaalisuus vaikuttavat nekin työpaikkojen määrään Suomessa.
Aiheesta lisää
Sitra: Suomi tarvitsee "suuren idean" päivitetty 11.2.2015
Aurinkosähkövoimaloita, älytaloja ja bioöljyjä... Sitra listasi pääkaupunkiseudun energiatoivot päivitetty 17.3.2015
Yhteistä hyvää ja kohtuullista tuottoa päivitetty 19.2.2015
Yleissitovuus ja tulonsiirrot pois, kansalaispalkka tilalle - Sitran johtaja AL:lle: "Muutamia satasia kuukaudessa" päivitetty 14.7.2014
Työmarkkinoiden kahtiajako uhkaa edelleen kärjistyä: huippuosaajien asema paranee ja muiden heikkenee. Korkeimman lisäarvon ja parhaiten palkattuja töitä ovat tutkimukseen, johtamiseen ja elämyksiin liittyvät työt.
Teknologinen kehitys hävitti ensimmäiseksi erilaiset aputyöt. Silti vähän rutiinia sisältävä fyysinen palvelutyö tulee arvioiden mukaan kasvamaan väestön ikääntyessä. Tämä työ on ammattitaitoa vaativaa, henkilökohtaista ja paikallista työtä.
Jo 35 % työskentelee epätyypillisissä työsuhteissa... ja kasvu jatkuu
Ajatushautomo Sitra on tehnyt tuoreita havaintoja suomalaisen työelämän muutoksista.
"Tulokset viittaavat siihen, että työn tekemisen ja -teettämisen muodot ovat muuttuneet selvästi vuosikymmenessä", Sitran teemajohtaja Timo Lindholm ynnäsi Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran keräämiä havaintoja muutospaineista, joita suomalaisin työpaikkoihin ja koko elinkeinorakenteeseen parhaillaan kohdistuu.
Työsuhteisista on jo yli kolmannes eli Sitran tuoreen arvion mukaan 35 prosenttia erilaisissa epätyypillisissä työsuhteissa.
"800 000 suomalaista", arvioi Lindholm epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien määräksi. Näin jatkuvaa kokoaikaista työtä tekee Suomessa noin 1,5 miljoonaa henkilöä.
Sitra kertoi keskiviikkona Taloustoimittajat ry:n tilaisuudessa tutkimuksistaan ja roolistaan suomalaisen työelämän ja talouden uudistamisessa.
Epätyypillisiksi työsuhteiksi Sitra laskee osa-aikaiset, yksinyrittäjät, tarvittaessa töihin tulevat tuntityöläiset, henkilövuokrayhtiöiden vuokra- ja keikkatyöntekijät ja määräaikaiset.
"Uusista työllistymisistä enemmistö on tämän tyyppisiä työsuhteita", arvioi Sitran Työelämän taitekohdat -projektia vetävä Mikko Hyttinen.
Osa-aikatyötä tekee Sitran arvion mukaan 300 000. Yksinyrittäjiä Suomessa on 50 000. Määräaikaisten työntekijöiden määrä on pysynyt suhteellisen vakaana viimeiset kymmenen vuotta, 320 000–330 000.
ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
Uusi työ on monimuotoista, yrittäjämäistä, joustavaa, liikkuvaa ja verkottuvaa.
Digitalisaatio jyrää
Sitra nostaa Työelämän taitekohdat -avainalueen keskeiseksi teemaksi työelämän toimintamallien uudistamisen talouden ja työmarkkinoiden haasteisiin ja tulevaisuuteen paremmin sopiviksi. Sitran uusi avainalue on startannut vasta parisen viikkoa sitten.
Toimintaympäristöä on viime vuodet muuttanut myös digitalisaatio, joka on hävittänyt osaltaan keskituloisia töitä ja ammatteja.
Työelämän muuttuessa tarvitaan Sitran Hyttisen mukaan myös uusia työelämävalmiuksia. Yrittäjyys, kielitaito ja digitalisaation edellyttämät taidot ovat esimerkkejä uusista valmiuksista.
Automaatio, tietotekniikka, kilpailu ja globaalisuus vaikuttavat nekin työpaikkojen määrään Suomessa.
Aiheesta lisää
Sitra: Suomi tarvitsee "suuren idean" päivitetty 11.2.2015
Aurinkosähkövoimaloita, älytaloja ja bioöljyjä... Sitra listasi pääkaupunkiseudun energiatoivot päivitetty 17.3.2015
Yhteistä hyvää ja kohtuullista tuottoa päivitetty 19.2.2015
Yleissitovuus ja tulonsiirrot pois, kansalaispalkka tilalle - Sitran johtaja AL:lle: "Muutamia satasia kuukaudessa" päivitetty 14.7.2014
Työmarkkinoiden kahtiajako uhkaa edelleen kärjistyä: huippuosaajien asema paranee ja muiden heikkenee. Korkeimman lisäarvon ja parhaiten palkattuja töitä ovat tutkimukseen, johtamiseen ja elämyksiin liittyvät työt.
Teknologinen kehitys hävitti ensimmäiseksi erilaiset aputyöt. Silti vähän rutiinia sisältävä fyysinen palvelutyö tulee arvioiden mukaan kasvamaan väestön ikääntyessä. Tämä työ on ammattitaitoa vaativaa, henkilökohtaista ja paikallista työtä.
Maahanmuuton vaikutus näkyy: Helsingin seudun tulokehitys hidastui
Vanha mielikuva siitä, että Helsingin seudulla tienataan selvästi keskimääräistä paremmin, pitää entistä huonommin paikkansa.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä suomalaisten ansiot ovat nousseet tasaisesti, mutta Helsingin seudulla nousu on jäänyt muuta maata hitaammaksi.
Muuttoliikkeisiin erikoistuneen tutkijan Seppo Laakson laskelmista käy ilmi, että Helsingin seudun asukaskohtaiset tulot suhteessa koko maahan ovat alentuneet merkittävästi.
Vuonna 2000 seudun keskimääräiset tulot olivat vielä 32 prosenttia korkeammat kuin suomalaisten tulot keskimäärin. Vuonna 2009 ero oli pienentynyt 21 prosenttiin.
Muutos näkyy oheisesta graafista, jonka laskelmissa on huomioitu sekä maahanmuutto että kuntien sisäinen muuttoliike.
Laakson Espoon kaupungille tekemässä raportissa arvioidaan, että muutos johtuisi ennen kaikkea maahanmuutosta.
Tarkkaa vaikutusta on vaikea todentaa, koska seudun isoihin kaupunkeihin on muuttanut myös pienituloisia muualta Suomesta. Seudun kehyskunnissa ansiotaso on taas kasvanut.
Maahanmuuton taloudellisiin vaikutuksiin erikoistunut Aalto-ylipiston tutkija Matti Sarvimäki sanoo, että maahanmuuton merkitystä on luvuista vaikea arvioida. Sikäli kuin se lukuja selittää, on syynä nimenomaan tulijoiden tulotaso.
Maahanmuuton vaikutukset kantaväestön tuloihin ovat sen sijaan todennäköisesti erittäin pieniä.
Tutkija Timo Aro on samoilla linjoilla:
– Maahanmuutto on tärkeä muttei ainoa tekijä. Helsingissä se on ehkä jopa keskeisin, Aro arvioi.
Yhtä mieltä tutkijat ovat siitä, että ongelmana Helsingin seudulla ei ole tulotason lasku, vaan epätasaisesti jakautuvat kulut.
Erityisesti maahanmuuttajien kotouttamiseen ja syrjäytymiseen liittyvät kustannukset kasautuvat isoille kaupungeille.
Maahanmuuton vaikutuksia julkisen sektorin tuloihin ja menoihin on tutkittu tarkemmin maissa, jossa muutolla on pidemmät perinteet. Ruotsin tulokset kertovat, että vaikutus on todennäköisimmin plus-miinus-nolla.
Arviointi on Matti Sarvimäen mukaan kuitenkin hankalaa, koska tuloksiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka moni palaa vanhaan kotimaahansa ja kuinka moni jää eläkepäiviksi kohdemaahan.
Maahanmuutto kohdistuu jatkossa entistä voimallisemmin Helsingin seudulle.
Tämä tulevaisuuden megatrendi aiotaan huomioida parhaillaan uudistettavassa valtionosuusjärjestelmässä. Esityksen mukaan vieraskielisten määrä on yksi kriteeri valtionosuuksia jaettaessa.
Selvitysmiehen arvion mukaan Helsinki, Espoo ja Vantaa hyötyisivät uudistuksessa 13–25 miljoonaa euroa vuodessa.
Valhe, emävalhe, virallinen työttömyyslukema – todellisten työttömien määrä ja kestävyysvaje
Virallinen työttömyyslukema on joulukuussa 2013 ollut 7,9%, mikä tarkoittaa noin 205’000 työtä vailla olevaa henkilöä. Virallisen Tilastokeskuksen lukeman mukainen tilasto löytyy täältä. Mielenkiintoista onkin se, että Tilastokeskus käyttää laskennassaan varsin tiukkaa määritelmää, joka edellyttää työnhakijalta tuntuvaa aktiivisuutta. Toisin sanoen syrjäytyneet, yhteiskunnan elätiksi heittäytyneet tai työnhaun toivottomaksi todenneet eivät ole Tilastokeskuksen käyttämän laskentamallin mielestä työttömiä.
Mikäli työmarkkinoiden tilanne on riittävän huono, niin huomattava osa työtä vailla olevista luovuttaa. Tällöin he putoavat pois virallisen työttömyyslukeman piiristä, mutta heidän rasituksensa yhteiskunnalle säilyy käytännössä muuttumattomana. Toisin sanoen työttömyyden aiheuttamia kustannuksia tarkasteltaessa onkin katsottava laajempaa määritelmää, jossa ovat mukana myös ne työkykyiset, jotka eivät Tilastokeskuksen näkemyksen mukaan aktiivisesti hae töitä.
Työtä vailla olevien, mutta työkykyisten määrän selvittämiseksi paras luku taitaa tällä hetkellä olla TEM:n työllisyyskatsaus, joka sekään ei kaikkia tavoita. Mutta TEM:n lukemat ovat aivan toista maata kuin hallituksemmekin suurella innolla toitottama euromaiden alhaisimpiin kuuluva 7,9%. TEM:n tilaston mukaan työttömiä oli joulukuussa 2013 noin 330’000. Tuo 330’000 tarkoittaa noin 12,7% työttömyyttä, mikä on hyvää euromaiden keskitasoa. Lukemien ero on siis lähes 5%. TEM:n raportti täällä. TEM:n raportti on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se kertoo avoimien työpaikkojen määrän olevan naurettavan pienen verrattuna työttömien määrään.
Vielä mielenkiintoisemmaksi tilanne muuttuu kun otetaan mukaan joko työllistettyinä tai työvoiman ulkopuolella olevat, joiden yhteismäärä on TEM:n tilaston mukaan kaikkiaan 130’000 henkilöä. Toisin sanoen työkykyisiä mutta ilman työtä olevia henkilöitä on vain ja ainoastaan 460’000 henkilöä. Tämä tekee jo noin 17,7% työvoimasta. Toisin sanoen lähes joka viides työikäinen on todellisuudessa ilman töitä, joten virallisen työttömyysprosentin ja todellisen lukeman erotus on noin 9,8%.
Merkittäväksi tuon lähes 9,8% suuruisen eron tekee sen vaikutus sekä valtion talouteen että koko yhteiskuntamme toimivuuteen. Kymmenen prosenttia lisää työvoimasta töissä tarkoittaisi sekä merkittävää verotulojen lisäystä että huomattavaa kulujen pienentymistä. Kannattaa huomata, että tuosta erotuksesta suuri osa on kansankielellä sanottuna tempputyöllistämiseen tai työvoimapoliittiseen koulutukseen siivottua porukkaa, jonka lisäksi lukemassa ovat myös ne työikäiset ja –kuntoiset, jotka ovat työpaikkojen puuttumisen vuoksi luovuttaneet ja lopettaneet aktiivisen työnhaun.
Karkean mittasuhteita kuvaavan käsityksen voi saada arvioimalla sitä mahdollisuutta, että tuo 9,8% olisikin töissä. Asiaa tarkemmin laskematta voi olettaa, että valtion verotulot kasvaisivat noin 10% tuossa tapauksessa antaen lopputulokseksi noin 43 miljardia euroa, tämä ei siis ole muuta kuin karkea heitto joka on todennäköisesti alakanttiin. Pelkästään tämä pienentäisi julkista velanottotarvetta noin 4 miljardia euroa. Lisäksi voitaisiin arvioida, että valtion menot eri muodoissaan pienenisivät vähintään 3 miljardia euroa. Lopputuloksena olisikin maagisesti lähes koko valtion velanottotarpeen katoaminen. Lisäksi kunnat saisivat tuntuvasti lisää verotuloja töissä olevilta asukkailtaan.
Aika suoraviivaisesti voikin todeta, että mikäli työvoimasta olisi ilman työtä niin pieni osuus kuin virallinen työttömyyslukema väittää, ei mitään kestävyysvajetta olisi. Paras keino kestävyysvajeen korjaamiseksi olisikin työllisyyden lisääminen. Tämä edellyttää kansantalouden saamista tuntuvaan nominaaliseen kasvuun.
Valitettavasti hallituksemme toimenpiteitä tarkasteltaessa ei halua tämän ongelman korjaamiseksi ole. Totta kyllä on, että Euroa käyttävänä maalla Suomella ei valitettavasti ole ongelman korjaamiseksi mitenkään toimivia keinoja käytettävissään, mikä on aika tyhjentävästi osoitettu komission omassa raportissa (raportti täällä). Mutta pelottavaa ja masentavaa on se, että ongelmasta ei edes keskustella muuten kuin mielikuvatasolla. Ehkä asiasta ei voi keskustella koska euromaana meillä ei ole mahdollisuuksia potkukäynnistää talouttamme ja joudumme odottamaan koko Euroalueen talouden kokevan maagisen ihmeparantumisen, jota ei valitettavasti ole näkyvissä.
Suomi on ajamassa tässäkin asiassa täyttä vauhtia seinään. Ehkä matkustamme ykkösluokassa, vai pitäisikö sanoa AAA-luokassa, mutta lippuun merkitty tunnus ei muuta sitä tosiasiaa että tässä näennäisen hidastetussa junaonnettomuudessa, jota euroksi kutsutaan, on kansantaloutemme kohtalo todella tyly.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Suomen todllinen työttömyys on muiden EU:n kriisimaiden tasolla.
"Jos näin jatketaan, luvassa on massatyöttömyys"
Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtajan Anders Ekholmin mukaan kilpailukykyään menettäneellä Suomella voisi olla edessään yli 15 prosentin työttömyys, mikäli kilpailukykyä ei elvytetä työttömyyden sijaan esimerkiksi valuuttaa devalvoimalla.
Liberan tutkimusjohtaja Anders Ekholm on huolestunut siitä, että Suomi on menettänyt 2000-luvulla kustannuskilpailukykyään suhteessa muihin maihin ja etenkin tärkeään vientimaahan Saksaan.
– Olemme menettäneet yli 20 prosenttia suhteessa Saksan kustannuskilpailukykyyn, hän sanoo Taloussanomille.
Ekholmin mukaan menetettyä kilpailukykyä voisi parantaa laskemalla työn hintaa tai parantamalla työn tuottavuutta. Työn tuottavuutta on kuitenkin vaikea nostaa nopeasti ja palkkojen leikkaaminen ei Ekholmin mukaan "ole realistista".
Kun tuottavuus ei kasva eivätkä palkat alene, niin kilpailukyky ei parane ja se näkyy Ekholmin mukaan työttömyyden kasvuna.
– Jos me jatkamme näillä eväillä, käy niin, että kilpailukyvyttömät tuotteet ja palvelut eivät mene kaupaksi, joten tuotantoa vähennetään ja työpaikkoja häviää, hän sanoo.
Vähitellen kilpailukyvyttömät tuotteet ja samalla työpaikat katoavat taloudesta ja jäljelle jää tuotteita ja työpaikkoja, jotka ovat kilpailukykyisempiä.
– Sisäinen devalvaatio toteutuu silloin työttömyyden kautta.
Seurauksena pahempi
työttömyys kuin Irlannissa
Ekholm arvioi, että tällainen työttömyysdevalvaatio saattaisi olla Suomessa hyvinkin raju.
– Jos saisimme edes kymmenen prosenttia kurottua kustannuskilpailukykyämme, se tarkoittaisi aivan massiivista työttömyyttä, hän sanoo.
Kyse olisi Ekholmin mukaan työttömyydestä, jonka rinnalla "90-luvun pahimmat muistot kalpenisivat".
Ekholm ottaa Suomen vertailukohdaksi Irlannin, jossa on toteutunut noin 20 prosentin työttömyysdevalvaatio. Tämän aikana työttömyys nousi Irlannissa huipussaan jopa 15 prosenttiin vuonna 2012 ja oli viime kuussa edelleen yli 11 prosenttia.
– Irlannin työvoimamarkkinat ovat hiukan joustavammat kuin Suomen, joten sama devalvaatio Suomessa aiheuttaisi korkeamman työttömyyden. Luultavasti työttömyyspiikki kestäisi myös selvästi pidempään kuin Irlannissa.
Suomen tälle vuodelle ennustettu noin kahdeksan ja puolen prosentin työttömyysaste voisi siis ainakin liki tuplaantua. Eikä ikävyys olisi kovin nopeasti ohi.
– Näkisin, että tässä on ainakin viiden vuoden urakka. Työttömyysdevalvaatio ei käy hetkessä, Ekholm sanoo.
Vaihtoehto olisi
ulkoinen devalvaatio
Ekholmista olisi syytä käydä aktiivista keskustelua siitä, halutaanko tällaista työttömyysdevalvaatiota.
– Tämä ei ole väistämätön tie.
Vaihtoehtona työttömyysdevalvaatiolle olisi Ekholmin mukaan ulkoinen devalvaatio. Se onnistuisi joko niin, että Suomi palaisi vapaasti kelluvaan omaan kansalliseen valuuttaansa tai niin, että Euroopan keskuspankki (EKP) heikentäisi omilla toimillaan euron arvoa.
Suomen palaaminen omaan valuuttaan ei olisi Ekholmin mukaan kivuton tie, mutta kuitenkin selvästi kivuttomampi kuin työttömyysdevalvaatio.
Jos sen sijaan EKP devalvoisi, niin tämä tukisi Suomen kilpailukykyä euroalueen ulkopuolisiin maihin nähden, mutta ei esimerkiksi Saksaan, jolla on käytössään sama valuutta.
– Jos EKP taipuisi lisäämään rahan määrää voimakkaasti euroalueella, niin se laskisi välittömästi euron arvoa ja Suomen vienti lähtisi vetämään edes euroalueen ulkopuolelle, Ekholm sanoo.
Ekholmin mukaan euron tuntuva, esimerkiksi 20 prosentin heikentyminen, voisi kuitenkin stimuloida Saksan taloutta niin paljon, että palkkamaltista ei pidettäisi kiinni ja maan kilpailukyky vaikkapa Suomeen nähden saattaisi heikentyä.
Suomen todellinen työttömyys on muiden EU:n kriimaiden tasolla eli lähellä 20%.
Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta
Suomi joutuu Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta järjestön tarkkailulistalle. Noloutta lisää se, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion pitää raportoida säännöllisesti perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes niiden taso täyttää vaatimukset.
Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea moittii Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa riittämättömäksi.
Komitea tarkasteli muun muassa toimeentulotuen, sairauspäivärahan ja työmarkkinatuen tasoa suhteessa suomalaisten keskituloon. Komitea katsoo päätöksessään, että kansalaisten minimitoimeentulon taso on Suomessa liian matala.
Päätös merkitsee, ettei Suomen perusturvan taso täytä Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia.
Ulko- ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat eri linjoilla sosiaalikomitean kanssa. Ministeriöiden mukaan Suomen vähimmäisturvan riittävyyttä pitää arvioida laajemmin kuin yksittäisten etuuksien kautta.
Komitea on huomioinut esimerkiksi toimeentulotuen tarkastelussa ainoastaan tuen perussosan, ei muita tuen osia. Suomessa toimeentulo voi koostua esimerkiksi työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Julkisilla terveyspalveluilla ja reseptilääkkeillä on myös omat maksukattonsa, jotka kohtuullistavat potilaan terveydenhoitokustannuksia.
Sosiaalietuudet, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja erilaiset terveydenhuollon maksukatot muodostavatkin Suomessa perusturvan kokonaisuuden, katsovat ministeriöt.
Sosiaalikomitean mielestä työmarkkinatuki yhdessä muiden etuuksien kanssa ei takaa riittävää minimitasoa. Myöskään sitä ei pidetty varmana, että kaikki toimeentulotukea tarvitsevat saavat tukea riittävästi.
Suomen Sosiaalioikeudellinen Seura (SSOS) teki vuonna 2012 kantelun Suomen vähimmäisturvan tasosta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle. Seuran mielestä sosiaaliturvan kehittäminen on ollut jäissä 1990-luvun lamasta lähtien. Tämä taas on johtanut maassamme köyhyyden lisääntymisen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Järjestö myös katsoo, että verotus heikentää entisestään etuuksien tasoa.
Suomi saa esittää oman näkemyksensä asiasta Euroopan neuvoston ministerikomitealle, joka ei voi muuttaa sosiaalikomitean päätöksen sisältöä.
Suomi joutuu Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta järjestön tarkkailulistalle. Suomen pitää antamaan säännöllisesti raportin perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes niiden taso täyttää vaatimukset.
Suomi on toistaiseksi ainoa Pohjoismaa, joka on saanut valituksen johdosta päätöksen sosiaaliturvan vähimmäissäännösten rikkomisesta.
Sosiaalikomitea on kuitenkin huomauttanut Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa sosiaaliturvan minimitason puutteista määräaikaisraporttien perusteella.
12.2 Tarkennettu kahta viimeistä lausetta koskien Pohjoismaiden saamia moitteita peruskirjan rikkomisesta.
Talousasiantuntija: Suomi rajussa alamäessä - "Olemme rupusakkia, alle Italian tason"
Suomi ei ole markkinatalousmaa, sanoo rahoitusasiantuntija Heikki Koskenkylä.
Rahoitusalan konkari, räväköistä mielipiteistään tunnettu talousasiantuntija Heikki Koskenkylä maalaa karmivan kuvan Suomen taloudesta.
Suomi on maa, joka on menettänyt kokonaan kykynsä kasvaa.
- Italian tasoa tai vielä heikompi. Italialla on sentään ylijäämäinen vaihtotase. Suomi on maa, joka on menettänyt kokonaan kykynsä kasvaa. Olemme rupusakkia, Koskenkylä lataa.
Suomen alamäki on Koskenkylän mukaan ollut nopea ja raju.
- Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä olimme Sveitsin tasoa 5-7 vuoden ajan: Kansantuote kasvoi nopeasti, vaihtotaseen ylijäämä oli valtava, työllisyysaste Suomen kaikkien aikojen korkein ja julkinen velka lähes olematon.
"Kaikki veromme liian korkeita, paitsi yritysvero"
Suomen ongelma on Koskenkylän mukaan julkisen talouden, eli kuntien ja valtion, paisuminen yli äyräiden; kokonaisveroasteen kasvu; ylivelkaantuminen; jäykät työmarkkinat sekä se, että yrittäjyyttä ei ole tarpeeksi. Suomen kasvuero muihin maihin nähden johtuu Koskenkylän mukaan juuri edellä mainituista "institutionaalisista" eroista.
Veroasteen pitäisi olla alle 40 prosenttia, kun se nyt on 46 prosenttia.
- Kaikki veromme esimerkiksi ovat liian korkeita, paitsi yritysvero. Veroasteen pitäisi olla alle 40 prosenttia, kun se nyt on 46 prosenttia. Suomessa ei ymmärretä sitä, että verot ovat kustannuksia yrittäjille ja ne menevät hintoihin ja vähentävät kysyntää, Koskenkylä valaisee.
(KUVA: Antti Hämäläinen)
Koskenkylän mukaan Suomi kaipaakin nyt syvällistä rakennemuutosta, jotta Suomesta voisi tulla jälleen aito ja dynaaminen markkinatalousmaa. Muutos edellyttäisi Koskenkylän mukaan mm. verojen alentamista, julkisen sektorin supistamista ja työmarkkinajoustoja. Sitä silmällä pitäen Koskenkylä laati säästö- ja leikkauslistan, jonka rinnalla hallituksen toimet tai keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän ehdottama 8 miljardin säästöohjelma vaikuttavat lastenleikiltä.
Lista on raju, mutta Koskenkylä muistuttaa, että yksityinen sektori ratkaisee lopulta Suomen talouden menestyksen.
- On puhuttu 200000-250000 uudesta yksityissektorin työpaikasta, mutta pitää huomata, että se ei nosta työllisyysastetta kuin 72 prosenttiin, kun muiden Pohjoismaiden keskiarvo on 75 prosenttia.
Koskenkylän mielestä Suomen työllisyysaste on katastrofi, siis 15-64-vuotiaiden työllisten osuus samanikäisestä väestöstä.
- Siinä tavallaan kulminoituu kaikki, mutta sitä eivät meidän konsensusekonomistit juuri noteeraa. Työllisyysaste putosi helmikuussa 67 prosenttiin eikä kukaan edes noteerannut. Se on ylivoimaisesti Pohjoismaiden alhaisin luku. Tämä maa ei työllistä.
"Pahempaa kuin 90-luvun lama"
Koskenkylän mukaan Suomi on nyt vaikeammassa tilanteessa kuin 1990-luvun alun lamassa.
- Silloin kuoppa oli syvä, mutta pääsimme nopeasti nousuun devalvaatioiden, reaalipalkkojen laskun ja hyvän kansainvälisen suhdanteen vetäminä. Päälle tuli lottovoitto nimeltä Nokia. Nyt Suomen talous ei saa vetoapua kansainvälisestä taloudesta.
- Eurooppa on polvillaan vahvan euron takia, Koskenkylä toteaa.
Katoava keskiluokka
Kuten jo aiemmin viittasin, tämän laman ja talousromahduksen suurimmat vaikutukset eivät yhteiskuntiimme tule jäämään pankeista vaan siitä, mitä tapahtuu keskiluokalle.
Länsimaisten demokratioiden kova ydin on riittävän vahvassa keskiluokassa. Oleellisesti keskiluokka luo vapautta siten, että keskiluokalla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa levottomuuksissa, katurahvaan vallassa ja vallankumouksissa. Mikään väkivaltakoneisto ei lopulta pysty pitämään muutosta haluavia piilossa jos heitä on kyllin paljon, mutta väkivaltakoneiston apuna toimii kaikilla elämän alueilla keskiluokka, joka kyttää ja kyylää ja on perusluonteeltaan konservatiivista.
Porvariston ja myöhemmin keskiluokan nousu on keskeistä eurooppalaisten valtioiden
IMG_9935
historiassa. Kun raha- ja kulutusvirrat kulkevat monien käsien kautta eikä niin, että harvalukuinen yläluokka pyörittelee keskenään kaikkia asioita, syntyy kehitystä. Uuden idean keksijän ei tarvitse välittää mitään siitä, ymmärtääkö establishmentti sen päälle vai ei, kunhan ostovoimaiset massat ymmärtävät. Toisaalta taas keskiluokan ostovoima on huomattavasti köyhän ostovoimaa arvokkaampaa, sillä köyhä ostaa peruselämisasioita, joissa ei juurikaan enää tuotekehitys jyllää. Se jylläsi näissä asioissa sata vuotta sitten. Eurooppalaiset valtiot yleisesti erottuvat edukseen kilpailussa maailman valtioiden välillä juuri innovatiivisuudellaan.
Keskiluokan nousu on ollut hyödyllistä toisellakin tavalla. Kun keskiluokka on vakaata itsessään, ei tarvita vakauttavia rakenteita. Perinteisesti tällainen vakauttava rakenne on ollut kirkko, jonka tehtävä on ollut pelotella massat kuokkimaan nöyrästi suota niin saattavat saada kirkkaamman kruunun joskus kuolemansa jälkeen. Yksi syy aatteiden ja asioiden nopealle kehitykselle nimenomaan länsimaissa on ollut se, että ajattelu on ollut vapaampaa kuin muualla, mihin on osaltaan vaikuttanut se, kirkkojen rooli yhteiskunnallisina vallankäyttäjinä on ollut vähenemään päin. Kiitos tästäkin kuuluu keskiluokalle, joka ottaa uskonnon omaan hengenravinnon tarpeeseensa sen sijaan, että heille pakkosyötetään hengenravintoa vallankahvan pitämiseksi vallassa.
Vallankahvakin saa länsimaissa valtuutuksensa nimenomaan keskiluokalta, mutta tämä vallankumous on hukannut täydellisesti lapsensa.
Tämä lama poikkeaa edeltäjistään melkein kaikissa muissa suhteissa paitsi nimensä osalta. Aikaisemmin lama on osunut lähinnä duunareihin ja pääomatuloilla eläjiin. Nyt se osuu ennen kaikkea keskiluokkaan. Osumaa tulee useammastakin suunnasta. Tämän laman seurauksena länsimaista vähenee aivan mahdottoman paljon valkokaulustyötä. Pankeista palveluyritysten kautta kännyköiden tuotekehitykseen. Oleellisesti siis poistuu työtä, josta on maksettu melko mukavasti. Uuttakin työtä syntyy, mutta pääasiassa osa-aikaisesti ja minimipalkalla palvelualoille ja myyntiin. Vaikka kännykänsuunnittelija siirtyisi jollekin tämän ajan kasvualalle, hän päätyisi työhön, jossa ansiotaso on pysyvästi selvästi alempi kuin aikaisemmin, sillä uusia töitä tekemään on väkeä vaikka kuinka paljon kun kahvin myynti pikaruokalassa tai nettikaupan myymien tavaroiden postitus eivät vaadi suurensuurta erityisosaamista.
Keskiluokasta on tehnyt keskiluokkaa ennen kaikkea se, että sen henkisellä pääomalla on
IMG_8017
ollut jotain arvoa. Nyt tämä henkisesti arvokkaiden ihmisten joukko kutistuu, todennäköisesti pysyvästi. Se pudottaa myös väkeä pois elämäänsä tyytyväisestä keskiluokasta.
Eikä tässä kaikki. Hintataso nousee peruselämisessä kovaa vauhtia. Ruuan ja energian hinta on noussut vuodessa enemmän kuin palkat tulevat nousemaan kymmenessä vuodessa. Samoin kävi viime vuonnakin. Kun tämä kulutus ei ole vapaaehtoista, keskiluokan vapaassa käytössä oleva raha hupenee.
Eikä vielä tässäkään kaikki. Köyhät ovat keskiluokan riesana edelleen ja heitä on enemmän kuin ennen, sillä osa ennen juuri ja juuri keskiluokkaan kuuluneista on pudonnut vihreältä oksalta alemmaksi joko työpaikan menetyksen tai hintojen nousun takia. Köyhiä on enemmän ja myös heidän peruselämisensä on kallistunut, joten jäljelle jäävän kapeamman keskiluokan on elätettävä heidät. Ja sitten oli vielä eläkepommi ja väestöpyramidiongelma.
Kaikesta tästä seuraa, ettei ole keskiluokka kuin ennen. Se on olemassa, mutta se on pienempi, köyhempi ja suuremmassa epävarmuudessa elävä. Mikä puolestaan johtaa siihen, että keskiluokan kyky ja halu toimia kulutuksen ja uusien keksintöjen moottorina länsimaissa vähenee. Intiassa on runsaasti uutta keskiluokkaa kuten myös Kiinassa, mutta nähtäväksi jää, kykeneekö brändeihin ja tekijänoikeuksiin keskittyvä länsimainen bisnes hyödyntämään tilaisuuttaan paikoissa, joissa kummallakaan ei ole kovin suurta arvoa.
Vallankahvat sössivät asian ajat sitten kun kuvittelivat, että keskiluokkaisuus itsessään on se asia, joka maailman pelastaa. Kuviteltiin, että vettä voidaan kantaa kaivoon, muttei se ole kovin hyvin toiminut muuallakaan. Keskiluokkaisuus redusoitiin numeroiksi tilastoissa ja uno
unohdettiin, että kyse on pitkälti henkisestä tilasta eikä yksinomaan ansiotasosta suhteessa desiileihin. Keskiluokkaisuus on asia, joka ansaitaan pärjäämällä elämässä pitkäjänteisesti kyllin hyvin ja valitsemalla elämäntavaksi melko perinteinen kodin ympärillä pyörivä maailma. (Tästä myös huomaamme, että vaikka ansiot olisivat mitkä, osa ihmisistä ei yksinkertaisesti edes halua kuulua tähän keskiluokkaan, sillä se on heille liian konservatiivinen tapa elää. Tässä ei ole mitään vikaa vaan omien polkujen kulkijoita kuuluu arvostaa).
Vaikka omien polkujen kulkijoita ja itsenäisiä ajattelijoita kuuluukin arvostaa, keskiluokkaisuus on kuitenkin se yhteiskunnat rauhallisina pitävä liima. Siksi tuon elämäntavan valinneiden olisi kuulunut tai kuuluisi olla vallankahvan erityissuojeluksessa.
Tämä on kuitenkin hukattu ajat sitten kun unohdettiin, mitä
IMG_8200
keskiluokkaisuus oikeastaan edes on. Valtiot ja valtiaat ovat ajat sitten lopettaneet keskiluokan palvomisen ja kaikkien fokus on köyhissä. Kaikki puhuvat lähinnä siitä, miten pienituloisia voidaan auttaa ja paapoa, sillä ajatus on, että kun heitä paapotaan tarpeeksi ja heille annetaan tarpeeksi rahaa, heistä tulee keskiluokkaa. Ei tietenkään tule, sillä kyse ei ole ansiotasosta. Rahan kippaaminen vastikkeetta ihmisille voi tehdä heistä hyvätuloisia, mutta heiltä puuttuu se henkisen kasvun polku ja menettämisen pelko, joka tekee keskiluokasta keskiluokkaa.
Nyt kun fokus on köyhissä ja ympärillä menee huonosti, tullaan kurjistaneeksi keskiluokka, sillä halutaan ylläpitää rakenteita, jotka tekevät isosta joukosta ihmisiä täysin tarpeettomia, mikä johtaa usein köyhyyteen. Mitä enemmän köyhiä hoivataan, sitä enemmän keskiluokka maksaa. Ja mitä enemmän keskiluokka maksaa, sitä vähemmän se oikeasti on sitä keskiluokkaa, jota tarvitsemme kuluttamaan ja vakauttamaan.
Poliittinen vasemmisto hellii ajatusta siitä, että kunhan rikkaat maksavat, kaikki on hyvin ja ongelmia ei olekaan. Tässä mallissa on ongelmana se, ettei rikkailla ole rahaa kustantaa kaikkien pärtsäämistä. Lisäksi heillä ei ole suurempia haluja tähän vaikka olisi rahaakin, ja rikkaat eivät ole turpeeseen sidottuja toisin kuin keskiluokka, mikä puolestaan erottaa keskiluokan ja rikkaat haitarin toisessa päässä. Lisäksi mallin ongelma on se, ettei ymmärretä kulujen ja verojen vyörymistä loppumaksajalle. Ei esimerkiksi pörssikauppavero osu rikkaisiin, sillä nämä käyvät kauppansa verovapaissa paikoissa. Eläkekassat todennäköisesti pakotetaan maksamaan verot, jolloin maksumies on eläkeläinen tai veronmaksaja (=keskiluokkaa), joka kattaa eläkejärjestelmistä lisäveroina puhalletut summat jotain toista kautta.
Tässä on tämän laman todellinen ongelma.
Kun näivetämme keskiluokan, näivetämme sen elementin, joka lopulta nostaisi meidät lamasta takaisin kasvu-uralle. Ja vain siksi, että talouden ja yhteiskuntien rakenteita ei olla valmiita uudistamaan savupiipputeollisuuden aikakaudelle jämähtäneistä käytännöistään.
Eihän tilanne toivoton ole, mutta nyt alkaisi olla kiire miettiä, miten hyväpalkkainen työ palaisi länsimaihin. Jos se ei palaa, jää palaamatta paljon muutakin, kuten vaikkapa elintaso, hyvinvointivaltio ja vakaa yhteiskunta.
Suomen todellinen työttömyys on muiden EU:n kriisimaiden tasolla eli noin 20%.