Tulevan puolisoni vaatimuksesta vietämme häät kirkossa kesällä. Tämä taustatietona.
Nyt sitten se kysymys joka voi olla olla ns. tyhmä mutta menkööt.
Jos välittömästi kirkkohäiden jälkeen eroaa kirkosta, kumoaako se jotenkin häät/avioliiton?
Vai ollaanko naimisissa "oikeasti" jo avioliiton esteiden tutkinnan yhteydessä?
Pointtina siis erota häiden jälkeen, mutta pitääkö odottaa vuoteen 2016?
Nyt sitten se kysymys joka voi olla olla ns. tyhmä mutta menkööt.
Jos välittömästi kirkkohäiden jälkeen eroaa kirkosta, kumoaako se jotenkin häät/avioliiton?
Vai ollaanko naimisissa "oikeasti" jo avioliiton esteiden tutkinnan yhteydessä?
Pointtina siis erota häiden jälkeen, mutta pitääkö odottaa vuoteen 2016?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tarkennus, erota siis kirkosta, ei välttämäti vaimosta.
Puolisosi vaatimuksesta sinä nössykkä olet kirkon jäsen lopun ikääsi. .... lasten ristiäiset, rippikoulut jne aina niitä syitä löytyy.
Eihän rippikoulu edellytä sukulaisten/vanhempien kuulumista kirkkoon.
Melkein varmalta tuntuisi että voit erota jo ennen häitä, eikä kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota. Ei se pappi minuuttia ennen häitä tarkista että onkoan jompikumpi nyt eronnut.
Häiden jälkeen eroaminen ei varmasti vaikuta/mitätöi yhtään mitään. Eikä muuten lapsen kastamiseenkaan tarvita kuin toinen vanhempi kirkossa. Jos nyt haluaa jostain syystä tuon tehdä vaikka uskonto-opetus koulussa todistetusti hidastaa lapsen älyllistä kehitystä.
Olen liberaali. Kysymys ei ole muiden kastamisesta (miksi pakottaisin lasta johonkin?) vaan vain minusta ja tulevasta vaimostani. Kiitoksia vastauksista.
PS. Parempi tossun alla, kuin taivasalla.
Avioliiton esteiden tutkinta ei tee avioliittoa. Vihkiminen tekee. Kirkosta eroaminen vihkimisen jälkeen, vaikka jo seuraavana päivänä, ei asiaan enää vaikuta.
Ehdotan kuitenkin, että selvität kelpaisiko avioliiton siunaaminen tulevalle puolisollesi. Sitä ei käytännössä erota vihkimisestä mitenkään.
Lopuksia ja ehkä sittenkin tärkeimpänä: Onnea!
Kiitos. Ehdotin maistraattia, ei kelvannut. Itse voin joustaa seremoniassa. Ero kuitenkin lasketaan verotuksellisesti vasta 31.12, joten ei tässä ole kiire sen puoleen.
Kai puolisosi tietää, että olette jo voineet olla häissä ja luulleet nähneenne vihkimisen, kun kyseessä oli liiton siunaus? Niillä ei ihan oikeasti ole eroa.
Mutta toki kannattaa joustaakin välillä; eihän kirkonvastaisuus(kaan) saa uskonto olla.
Ensiksi tietenkin: onnea myös minun puolestani!
Kuten Jori tuossa yllä sanoi, avioliiton vihkimisen ja siunaamisen kaavat ovat hyvin samanlaisia. Siunaamisessa avioliiton vahvistaminen jää ymmärrettävästi pois ja avioparille osoitettavien kysymysten sanamuoto on vähän erilainen. Vaihtoehtona siunaamista kannattaa kyllä harkita, mutta totta kai itse päätätte miten haluatte tehdä.
Jos vihkimisen jälkeen eroaa kirkosta, se ei kumoa vihkimistä. Pappi toimii vihkimisessä kaksoisroolissa: pappina ja yhteiskunnan virkamiehenä. Kirkon jäsenyys on edellytys sille, että kirkollinen avioliittoon vihkiminen voidaan tehdä. Koska tuo on kirkon oma sääntö, ei vaikuta avioliiton yhteiskunnalliseen puoleen.
Vilppu H.
pappi
Kiitos kirkolle vastauksesta. Tarkemmin ajateltuani, enpä taidakkaan erota. Ei jäsenyys haittaa, jos myöhemmin vaikka tarvitseekin kirkkoa. Hyvää kesää kaikille.
Usko tai älä
Onhan tuolla sellainen selvä haitta, että jäsenyys maksaa. Ei nyt toki hirmuisen paljon suhteessa tuloihin, mutta kuitenkin. Pitää jäsenyydelle joku perustelu olla; ei eroaminen tarvitse syytä, jäsenenä pysyminen tarvitsee.
mihin sä voisit tarvita kirkkoa?
siihen että kirkko saa jäsenyydestäsi valtaa ja vaurautta, jota käyttää elitistisesti itsensä kasvattamiseen?
miksi ateistin pitäisi käyttää kirkkoa yhtään mihinkään? jos inhoat homoja, käyttäisitkö homojakin hyväksesi? miksi sitten kirkkoa?
Olet virallisesti aviossa kirkosta eroamisenkin jälkeen, mutta aivo-onnesi saattaa olla huteralla pohjalla, jos joutuu pakosta alistumaan jo liiton alkumetreillä. Entäpäs jos puoliso haluaa kastaa lapset, pitää heidät kirossa. Miten ratkaisette ongelmat kun maailmankatsomukset eroavat jyrkästi.
Totta. Vaimosi sai sinut nöyrtymään alttarille, eli teeskentelemään uskovaisempaa kuin oletkaan. Arvostan uhraustasi, en itse ollut sen parempi.
Naiset ovat kulttuurin perinteenkantajia. Varoitan kuitenkin: ei se mukautumisesi tähän lopu. Seuraavaksi tulee lapsen kastajaiset, sitten rippikoulu, välissä koulun uskonnonopetus jne.
Suostut tietysti niihinkin.
Ensimmäinen ei-kristillinen juhlasi ovat ehkä omat hautajaisesi. Eikä ehkä nekään jos vaimosi saa ne organisoida nekin.
No, kuulemma rakkaus ei kestä kuin pari vuotta. Sen jälkeen alkaa ajatella myös omilla aivoillaan
Haluaako naisesi kirkkohäät uskonnollisista syistä vai jostain muista syistä?
Ateistina hyväksyisin naisen uskonnollisuuden, mutta en hyväksyisi mitään tapakristillisyyttä tai ateistista kirkosta hyötymistä.