Kirkon moraalikäsitys

Kirkon johtajien mielestä moraalin puute johtuu ihmisten epänormaalista tavasta rakastaa toista ihmistä.

Moraalin puute johtuu ihmisten rakkaudesta rahaan, omaisuuteen tai energiaan yleisesti ilmaistuna.

Kirkon johtajat ovat sidoksissa niin voimakkaasti rahaan, etteivät löydä moraalikatoa omista taskuistaan, joista se raha löytyy.

Raha on liian lähellä ihmisten elämässä, ja ihmiset ovat muodostaneet voimakkaan riippuvaisuussuhteen rahaan, ja mitä enemmän ja mitä lähempänä raha on ihmistä, sen voimakkaammin rahan vaikutus sumentaa ihmisen arvostelukykyä.

Ilman rahaa eli energianvaihtovälinettä moraali olisi yhteiskunnassamme erittäin korkealla huolimatta ihmisten välisistä epänormaaleinakin pitämistä suhteista.

Moraalikatohan johtuu siitä, että ihminen käyttää väärin yleisesti käytössä olevaa maksuvälinettä eli rahaa, ja vaihtaa omat arvonsa, sovitut sopimuksensa ja oikeus/vastuukysymyksensä kyseenalaisesti eli epäoikeudenmukaisesti rahaan.

Tällöin rahaa vastaan tehdyistä petoksista toisten oikeuksia vastaan seuraa moraalikato, koska ihmiseen ei voi enää luottaa, ihminen ei arvosta toisen ihmisen elämää ja rahaan omat arvonsa vaihtaneen ihmisen oma arvo alenee myöskin.

Tällainen ihmisarvon kyseenalaistaminen ja alentaminen koko yhteiskunnan mittakaavassa on sama asia kuin yleinen moraalikato.

Ihmisarvon alentaminen ja häpäiseminen on moraalitonta useimmille ihmisille. Toiset ihmiset pitävät moraalin katoamista myös eläinten ja luonnon arvon alentamisena ja häpäisemisenä.

Mielestäni luonnon ja eläinten arvon alentaminen johtaa ennenpitkää myös ihmisarvon alentamiseen, eli tällainen toiminta näyttää yhteiskunnassa suuntaa sille, minne ollaan menossa.

Epänormaalit rakkaussuhteet ihmisten välillä eivät automaattisesti tarkoita, että ihminen on valmistautunut pettämään solmimansa sopimukset, ja aikoo myydä omat arvonsa, ja tehdä jotain vahingoittavaa läheistään ja koko yhteiskuntaa vastaan.

Vasta moraalittoman teon tekeminen on moraalitonta.

Moraalitonta on yleensä enemmän ottaminen kuin antaminen.

Kun ihminen rakastaa, niin hän antaa enemmän kuin ottaa.

Moraaliton rakastaminen ei ole vielä moraalitonta, koska siitä ei vielä seuraa haitallisia seuraamuksia välttämättä kenellekään.

Tästä seuraa väistämättä se, että kaikenlainen rakastaminen ei ole moraalitonta, vaikka on ihmisiä, jotka määrittelevät erilaisen rakastamisen moraalittomaksi ja ainoastaan omanlaisen rakastamisen yleiseen moraaliseen käsitykseen kuuluvaksi.