Aika-avaruudesta

"Sanojen kanssa kannattaa olla hiukan varovainen. "

Harvinaisen totta!


"mutta ei luonto tunne tällaisia käsitteitä"

Mitäs käsitteitä (jos mitään) se luonto sitten tuntee?


"Syntyy helposti väärinkäsitys, että luonto olisi sama kuin sen matemaattinen kuvailu."

Miten luonto sitten pitäisi käsittää mielestäsi ja kuka on se käsitteen käyttäjä ja onko tämän käsitteen käyttäjän näkemys luonnosta objektiivinen ja voiko se ylipäätänsä olla objektiivinen?

Mikä on käsite? Syntyykö käsite ja abstrakteista käsitteistä muodostunut matemaattinen kuvailu alkeishiukkasten välisestä vuorovaikutuksesta kuten jotkut fyysikot väittävät? Onko käsite jotain enemmän kuin aivoissa olevien alkeishiukkasten vuorovaikutusta joka on seurausta aivojen hetkeä aikaisemmasta tilasta.

...

Mitä aloittajan kysymykseen tulee niin aika-avaruus on se koordinaatisto jossa kaikki tapahtumat ja prosessit kuvataan - ei enempää eikä vähempää.

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

"Sanojen kanssa kannattaa olla hiukan varovainen. "

Harvinaisen totta!


"mutta ei luonto tunne tällaisia käsitteitä"

Mitäs käsitteitä (jos mitään) se luonto sitten tuntee?


"Syntyy helposti väärinkäsitys, että luonto olisi sama kuin sen matemaattinen kuvailu."

Miten luonto sitten pitäisi käsittää mielestäsi ja kuka on se käsitteen käyttäjä ja onko tämän käsitteen käyttäjän näkemys luonnosta objektiivinen ja voiko se ylipäätänsä olla objektiivinen?

Mikä on käsite? Syntyykö käsite ja abstrakteista käsitteistä muodostunut matemaattinen kuvailu alkeishiukkasten välisestä vuorovaikutuksesta kuten jotkut fyysikot väittävät? Onko käsite jotain enemmän kuin aivoissa olevien alkeishiukkasten vuorovaikutusta joka on seurausta aivojen hetkeä aikaisemmasta tilasta.

...

Mitä aloittajan kysymykseen tulee niin aika-avaruus on se koordinaatisto jossa kaikki tapahtumat ja prosessit kuvataan - ei enempää eikä vähempää.

Lue lisää

Luonnossa ei ole mitään muita käsitteitä kuin mitä aivot luovat. Ne ovat erilaisia.

a) Matemaattisten käsitteitten notaatio on aina yksiselitteinen. Se johtuu jo matematiikan luonteesta. On olemassa yksi ja vain yksi matematiikka. Siksi matemaatikot kaikkialla maailmassa saavat toisistaan riippumattakin samat tulokset. Jos käsitteen tarkoite on jokin matemaattinen, se on yksiselitteinen.

b) Jos käsite kohdistuu luonnonilmiöihin ja sisältää luokittelua, se on enemmän tai vähemmän epäselvä. Aina on rajatapauksia, joista voidaan olla perusteltua mieltä, että ne kuuluvat tai eivät kuulu käsitteen piiriin. Ei ole suinkaan itsestään selvää, mikä kuuluu käsitteeseen "saksankieli" tai "laji".

c) Aivot voivat myös luoda loogisesti ristiriitaisia käsitteitä. Näille ei voi olla kohdetta. Esim. "nelisivuinen kolmio". Aivot pystyvät myös luomaan irrelevantteja käsitteitä, kuten "eduskunnan säveltäjä". Tällaisillakaan käsitteillä ei voi olla kohdetta.

d) Käsitteet kuuluvat vain ja ainoastaan kieleen. Jos emme hyväksyisi käsitteiden olemassaoloa, emme voisi puhua mitään. Kieli on heikko tapa ilmaista todellisuutta.

e) Käsitteet ovat vain aivojen luomuksia. Koska aivotoiminnassa emme ole törmänneet muuhun kuin sähkökemiallisiin ilmiöihin, kasitemaailmakin lienee periaatteessa redusoitavissa hiukkasten liikkeeseen. Aivot siis luovat todellisuuden kuvan, ei täydellistä kuvaa, mutta biologisesti hyödyllisen.

f) Käsitemaailman alkeita on havaittavissa jo alemmilla eläimillä. Kun eläin päästää varoitushuudon, toiset tietävät jo sen perusteella, minkälaisesta vaarasta on kyse. Kun eläin tiedottaa ruoasta, toiset tietävät jo minkälaista ruokaa on odotettavissa. Ehkä ketjua voi jatkaa alemmaskin. "Käsite" itsekin on käsite, jolle ei voi määrätä tarkkaa rajaa.

g) Luonnontieteellinen katsomus ei seiso minkään käsitteiden varassa, vaan toimii ainoalla mahdollisella tiedonhankinnan metodilla, tekee havaintoja ja pukee ne matemaattisloogiseen kehykseen. Tulos ilmoitetaan kielellisesti ja käsitteillä, joita eri tulkitsijat käyttelevät sangen vapaasti.

Olen pyrkinyt tahallisesti selkeään sanontaan ja luonnontieteitten konseksuksen kertomiseen. Yksityisajattelu, filosofia ja uskonto eivät kuulu mukaan.

Huomasin kyllä jo ennen vastaustani sinulle, että yritit narrata minut keskusteluun. Riittänee siis, että kerroin luonnontieteellisen käsityksen, sinä filosofiseen ja yksityisajatteluun pohjaavan käsityksen. Näistähän on jo riittävästi keskusteltu näillä palstoilla.

al_jabr kirjoitti:

Olen pyrkinyt tahallisesti selkeään sanontaan ja luonnontieteitten konseksuksen kertomiseen. Yksityisajattelu, filosofia ja uskonto eivät kuulu mukaan.

Huomasin kyllä jo ennen vastaustani sinulle, että yritit narrata minut keskusteluun. Riittänee siis, että kerroin luonnontieteellisen käsityksen, sinä filosofiseen ja yksityisajatteluun pohjaavan käsityksen. Näistähän on jo riittävästi keskusteltu näillä palstoilla.

Lue lisää

Anteeksi, konseksuksen > konsensuksen.

edellinen kirjoitti:

Anteeksi, konseksuksen > konsensuksen.

"Huomasin kyllä jo ennen vastaustani sinulle, että yritit narrata minut keskusteluun. "

Niin sinähän et keskustele etkä koskaan juurikaan perustele mitään väitteitäsi vaan käyt vaan julistamassa omaa sanomaasi uskonnollisen saarnamiehen tavoin.

"Riittänee siis, että kerroin luonnontieteellisen käsityksen, sinä filosofiseen ja yksityisajatteluun pohjaavan käsityksen."

Ei riitä alkuunkaan.

Vaikutteita voi tulla mistä tahansa, napaansa tuijottamisesta, vaimon esiliinasta tai kökköjen filosofien ajatusrakennelmista, mutta sillä ei ole merkitystä tieteessä, mistä ne ovat tulleet. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, onko tulos tosi vai ei.

Tieteellisen tuloksen arvioiminen vaikutteiden perusteella on geneerinen virhepäätelmä, filosofien, humanistien, uskovien ja yksityisajattelijoiden suuresti suosima.

"Immanuel Kant vaikutti Albert Einsteinin ajatteluun."

Ilman Kantin ajattelua ja filosofiaa ei olisi todennäköisesti Einsteinin suhteellisuusteoriaa eikä myöskään kvanttifysiikkaa nykyisessä muodossaan. Kukaan tieteilijä ei elä missään ideatyhjiössä vaan on aina saanut vaikutteita menneiltä ajattelijoilta olivatpa he millä statuksella hyvänsä.

Kyse ei ole niinkään jonkun teorian totuudesta tai epätotuudesta vaan siitä onko kyseinen malli selitysvoimainen ja käyttökelpoinen ja kuinka laaja on sen mallin soveltuvuusalue ( esim. Einstein vs. Newton - Merkuriuksen rata) . Mehän emme voi koskaan tietää kuinka lähellä "absoluuttista totuutta" joku teoria on vaan ainoastaan sen mitä sen teorian avulla voi ennustaa. Jokin tuleva havainto voi osoittaa että teorian soveltuvuusalue ei olekaan niin suuri kuin on oletettu ja teoria kaipaa korjaamista tai ehkä kokonaan toisenlaista ajattelua varsinkin jos ei haluta monimutkaistaa liikaa lisäämällä uusia oletuksia vanhaan teoriaan selittämään uusia havaintoja. Yleensä pyritään paikkaamaan vanhoja teorioita vaikka se ehkä johtaisikin ongelmiin jatkossa.

Totuudesta ja epätotuudesta voi tarkkaan ottaen puhua vain matematiikassa jossa kaikki johdetaan premisseistä (=perusoletuksista). Luonnontieteissäkin puhutaan teorian premisseistä mutta niistä johdetut päätelmät voivat kumoutua suhteessa havaintoihin. Matematiikan totuus on välttämätön, empiiristen tieteiden totuus on sidoksissa havaintoihin.

"Tieteellisen tuloksen arvioiminen vaikutteiden perusteella on geneerinen virhepäätelmä, filosofien, humanistien, uskovien ja yksityisajattelijoiden suuresti suosima."

Kyse ei varmaan ollutkaan tieteellisen tuloksen arvioinnista vaan niistä vaikutteista mitkä ovat johtaneet Einsteinin teorioihin mikä on sinänsä mielenkiintoinen aihe.

Joillakin tuo filosofiafobia on vähän ylitseampuvaa ja melko naurettavaa...

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

"Immanuel Kant vaikutti Albert Einsteinin ajatteluun."

Ilman Kantin ajattelua ja filosofiaa ei olisi todennäköisesti Einsteinin suhteellisuusteoriaa eikä myöskään kvanttifysiikkaa nykyisessä muodossaan. Kukaan tieteilijä ei elä missään ideatyhjiössä vaan on aina saanut vaikutteita menneiltä ajattelijoilta olivatpa he millä statuksella hyvänsä.

Kyse ei ole niinkään jonkun teorian totuudesta tai epätotuudesta vaan siitä onko kyseinen malli selitysvoimainen ja käyttökelpoinen ja kuinka laaja on sen mallin soveltuvuusalue ( esim. Einstein vs. Newton - Merkuriuksen rata) . Mehän emme voi koskaan tietää kuinka lähellä "absoluuttista totuutta" joku teoria on vaan ainoastaan sen mitä sen teorian avulla voi ennustaa. Jokin tuleva havainto voi osoittaa että teorian soveltuvuusalue ei olekaan niin suuri kuin on oletettu ja teoria kaipaa korjaamista tai ehkä kokonaan toisenlaista ajattelua varsinkin jos ei haluta monimutkaistaa liikaa lisäämällä uusia oletuksia vanhaan teoriaan selittämään uusia havaintoja. Yleensä pyritään paikkaamaan vanhoja teorioita vaikka se ehkä johtaisikin ongelmiin jatkossa.

Totuudesta ja epätotuudesta voi tarkkaan ottaen puhua vain matematiikassa jossa kaikki johdetaan premisseistä (=perusoletuksista). Luonnontieteissäkin puhutaan teorian premisseistä mutta niistä johdetut päätelmät voivat kumoutua suhteessa havaintoihin. Matematiikan totuus on välttämätön, empiiristen tieteiden totuus on sidoksissa havaintoihin.

"Tieteellisen tuloksen arvioiminen vaikutteiden perusteella on geneerinen virhepäätelmä, filosofien, humanistien, uskovien ja yksityisajattelijoiden suuresti suosima."

Kyse ei varmaan ollutkaan tieteellisen tuloksen arvioinnista vaan niistä vaikutteista mitkä ovat johtaneet Einsteinin teorioihin mikä on sinänsä mielenkiintoinen aihe.

Joillakin tuo filosofiafobia on vähän ylitseampuvaa ja melko naurettavaa...

Lue lisää

Tarkkaan ottaen luonnontieteellinen tieto on TODENNÄKÖISTÄ, matemaattinen VARMAA. Tämä on niin usein mainittu tällä palstalla, että mietin kirjoittaessanikin, pitikikö sitä vielä uudelleen tähdentää. Näköjään olisi pitänyt.

al_jabr kirjoitti:

Tarkkaan ottaen luonnontieteellinen tieto on TODENNÄKÖISTÄ, matemaattinen VARMAA. Tämä on niin usein mainittu tällä palstalla, että mietin kirjoittaessanikin, pitikikö sitä vielä uudelleen tähdentää. Näköjään olisi pitänyt.

Lue lisää

Anteeksi, pitikikö > pitikö.

al_jabr kirjoitti:

Tarkkaan ottaen luonnontieteellinen tieto on TODENNÄKÖISTÄ, matemaattinen VARMAA. Tämä on niin usein mainittu tällä palstalla, että mietin kirjoittaessanikin, pitikikö sitä vielä uudelleen tähdentää. Näköjään olisi pitänyt.

Lue lisää

"Tarkkaan ottaen luonnontieteellinen tieto on TODENNÄKÖISTÄ, matemaattinen VARMAA."

Riippuu vähän tapauksesta. Esim. ajan ja avaruuden käsitteiden suhteen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Luonnontieteissä myös spekuloidaan aika paljon ja postuloidaan uusia entiteettejä varsin kevein perustein varsinkin jos ajattelee Occamin periaatetta (esim. multiversumi, pimeä aine & energia, big bang,inflaatio joissa jonkin teorian (suhtis tai jokin kvanttifysiikkan tulkinta) pätevyysalue on usein melko mielivaltaisesti ja usein hyvin suppeiden tai olemattomien havaintojen tukemana venytetty äärimilleen.). Näissä ei voida puhua mistään todennäköisyyksistä koska kyse on lähinnä spekulaatiosta vaikka se olisikin lähes koko tiedeyhteisön hyväksymää "konsensustietoa" tällä hetkellä parempaa teoriaa odotellessa.

Tällä palstalla on kyllä ilahduttavasti ollut viime aikoina sellaisia ketjuja jotka koskevat konkreettista käytännön fysiikkaa ja tarkkaan rajattuja tapauksia joissa ei ole mukana paljon mitään spekulaatioita ja/tai filosofisia oletuksia mukana. Käytännän fysiikan pätevänä totuuden kriteerinä on siihen perustuvan tekniikan toimivuus. Pelkkä matemaattisen mallin koherenssi ei vielä riitä tekemään teoriaa edes todennäköiseksi.

On tärkeää erottaa toisistaan käytännön kokeellinen ja tekniikkaa tuottava tiede joka on todellakin todennäköistä ja sitten toisaalta spekulaatiot jotka ovat lähinnä filosofiaa. Aikaan ja paikkaan eli aika-avaruuteen liittyvät asiat ovat toistaiseksi lähinnä filosofiaa.

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

"Tarkkaan ottaen luonnontieteellinen tieto on TODENNÄKÖISTÄ, matemaattinen VARMAA."

Riippuu vähän tapauksesta. Esim. ajan ja avaruuden käsitteiden suhteen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Luonnontieteissä myös spekuloidaan aika paljon ja postuloidaan uusia entiteettejä varsin kevein perustein varsinkin jos ajattelee Occamin periaatetta (esim. multiversumi, pimeä aine & energia, big bang,inflaatio joissa jonkin teorian (suhtis tai jokin kvanttifysiikkan tulkinta) pätevyysalue on usein melko mielivaltaisesti ja usein hyvin suppeiden tai olemattomien havaintojen tukemana venytetty äärimilleen.). Näissä ei voida puhua mistään todennäköisyyksistä koska kyse on lähinnä spekulaatiosta vaikka se olisikin lähes koko tiedeyhteisön hyväksymää "konsensustietoa" tällä hetkellä parempaa teoriaa odotellessa.

Tällä palstalla on kyllä ilahduttavasti ollut viime aikoina sellaisia ketjuja jotka koskevat konkreettista käytännön fysiikkaa ja tarkkaan rajattuja tapauksia joissa ei ole mukana paljon mitään spekulaatioita ja/tai filosofisia oletuksia mukana. Käytännän fysiikan pätevänä totuuden kriteerinä on siihen perustuvan tekniikan toimivuus. Pelkkä matemaattisen mallin koherenssi ei vielä riitä tekemään teoriaa edes todennäköiseksi.

On tärkeää erottaa toisistaan käytännön kokeellinen ja tekniikkaa tuottava tiede joka on todellakin todennäköistä ja sitten toisaalta spekulaatiot jotka ovat lähinnä filosofiaa. Aikaan ja paikkaan eli aika-avaruuteen liittyvät asiat ovat toistaiseksi lähinnä filosofiaa.

Lue lisää

Media on kiinnostunut sensaatioista, koska se pyrkii käymään kaupaksi. Eivät spekulatiiviset asiat ole tieteessä hyväksyttyjä, eivät ole konsensusta. Näitä syntyy ja sammuu viljalti teoreettisen fysiikan alalla, mutta niitä ei ole kokein varmennettu. Kokeellisen fysiikan alalla syntyy lähes varmaa tietoa.

On tunnettua, että suhtiksesta johtuu asioita, jotka ovat täysin varmentamattomia. Tällaisia ovat esim. madonreiät ja avaruuden kaareutuminen kaksinkertaiseksi, joista ei ole pienintäkään havaintoa. Toisaalta se on ristiriidassa kvanttifysiikan kanssa, jonka ei tiedetä koskaan tuottaneen absurdeja tuloksia. Kuitenkin suhtista voidaan käyttää makroilmiöiden kuvaamisessa ja on siinä välttämätön, koska näitä taas ei voi kuvata kvanttifysiikalla. Nähtäväksi jää, syntyykö joskus teoria, joka selittää kaiken.

Todennäköisyyden käsite on useimmille perin hämärä. Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa. Jos kuitenkin löydetään, teoria vaihdetaan. Näin on kuitenkin tapahtunut merkillisen harvoin.

1 per a on todennäköisempi kuin 1 per ab, vaikka emme tiedä a:n ja b:n numeerista arvoa, vain sen, että ne ovat 1:stä suurempia positiivisia lukuja. Tämähän on Occamin partaveitsi sanottuna nykyaikaisella tavalla.

Luonnontieteellisen tutkimuksen tulokseksi kelpaavat vain kokein varmennetut asiat ja matemaattislooginen teoria. Näinkin saadaan vain todennäköisiä tuloksia, mutta niihin meidän on toistaiseksi tyytyminen kunnes saadaan parempi teoria, jos saadaan. Luonnontieteellinen tieto on kuitenkin parasta, todennäköisintä ja seulotuinta tietoa, mitä meillä on. Ei ole ajatuksellista oikotietä, jota kutsutaan milloin filosofiaksi, milloin uskonnoksi, milloin maalaisjärjeksi.

al_jabr kirjoitti:

Media on kiinnostunut sensaatioista, koska se pyrkii käymään kaupaksi. Eivät spekulatiiviset asiat ole tieteessä hyväksyttyjä, eivät ole konsensusta. Näitä syntyy ja sammuu viljalti teoreettisen fysiikan alalla, mutta niitä ei ole kokein varmennettu. Kokeellisen fysiikan alalla syntyy lähes varmaa tietoa.

On tunnettua, että suhtiksesta johtuu asioita, jotka ovat täysin varmentamattomia. Tällaisia ovat esim. madonreiät ja avaruuden kaareutuminen kaksinkertaiseksi, joista ei ole pienintäkään havaintoa. Toisaalta se on ristiriidassa kvanttifysiikan kanssa, jonka ei tiedetä koskaan tuottaneen absurdeja tuloksia. Kuitenkin suhtista voidaan käyttää makroilmiöiden kuvaamisessa ja on siinä välttämätön, koska näitä taas ei voi kuvata kvanttifysiikalla. Nähtäväksi jää, syntyykö joskus teoria, joka selittää kaiken.

Todennäköisyyden käsite on useimmille perin hämärä. Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa. Jos kuitenkin löydetään, teoria vaihdetaan. Näin on kuitenkin tapahtunut merkillisen harvoin.

1 per a on todennäköisempi kuin 1 per ab, vaikka emme tiedä a:n ja b:n numeerista arvoa, vain sen, että ne ovat 1:stä suurempia positiivisia lukuja. Tämähän on Occamin partaveitsi sanottuna nykyaikaisella tavalla.

Luonnontieteellisen tutkimuksen tulokseksi kelpaavat vain kokein varmennetut asiat ja matemaattislooginen teoria. Näinkin saadaan vain todennäköisiä tuloksia, mutta niihin meidän on toistaiseksi tyytyminen kunnes saadaan parempi teoria, jos saadaan. Luonnontieteellinen tieto on kuitenkin parasta, todennäköisintä ja seulotuinta tietoa, mitä meillä on. Ei ole ajatuksellista oikotietä, jota kutsutaan milloin filosofiaksi, milloin uskonnoksi, milloin maalaisjärjeksi.

Lue lisää

"Eivät spekulatiiviset asiat ole tieteessä hyväksyttyjä, eivät ole konsensusta. Näitä syntyy ja sammuu viljalti teoreettisen fysiikan alalla, mutta niitä ei ole kokein varmennettu. Kokeellisen fysiikan alalla syntyy lähes varmaa tietoa."

Spekulaatio ja ajattelu on kuitenkin juuri se prosessi joka vie tiedettä ja myös sitä konsensusta eteenpäin vaikkakin usein hyvin hitaasti. Todennäköisesti jos tehtäisiin jonkinlainen gallup fyysikkojen keskuudessa että mitkä teoriat ovat heidän mielestään konsensusta ja mitkä eivät niin luulisin että syntyisi melkoista hajontaa varsinkin jos äänestys olisi salainen eikä vertaispaine pääsisi vaikuttamaan tulokseen.

"Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa."

Vain yhtä teoriaa kerrallaan opetetaan yliopistoissa joten tuskin olet edes tietoinen mitä kaikkia teoriavaihtoehtoja on olemassa puhumattakaan siitä mitä on oikeasti kokeellisesti testattu. Usein on asia niin että joku jo "debunkattu" teoria kaivetaan uudestaan esille koska uudet havainnot ovat tehneet sen uskottavammaksi tai ainakin käyttökelpoisemmaksi.

Sinulla on hyvin staattinen ja konservatiivinen mielikuva tieteestä.

Tässä omasta mielestäni 3 merkittävää tiedeuutista joista voi kehkeytyä uusi konsensus kunhan vanhat jäärät jäävät eläkkeelle tai kuolevat pois (Max Planckin näkemys tieteen kehityksestä):

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/04/150424085630.htm

http://phys.org/news/2015-04-gravitational-constant-vary.html

http://phys.org/news/2015-04-universe-fast.html

Tiede on pohjimmiltaan oletusten ja spekulaatioiden kasaamista toistensa päälle. Jos siellä pahnan pohjimmaisissa premisseissä syntyy epävarmuutta vuosikymmenien jälkeen niin koko niiden oletusten päälle kasattu konsensustiede romahtaa kuin korttitalo. Siihen mennessä saadut kokeelliset tulokset eivät tietenkään muutu mutta tulkinta muuttuu toiseksi. Paradigma muuttuu.

"Luonnontieteellinen tieto on kuitenkin parasta, todennäköisintä ja seulotuinta tietoa, mitä meillä on."

Tavallaan joo mutta se on melko suppea kokoelma sinun määritelmäsi mukaan joka sisältää miltei yksinomaan kaavoja joita sovelletaan esim. tekniikassa.

"Ei ole ajatuksellista oikotietä, jota kutsutaan milloin filosofiaksi, milloin uskonnoksi, milloin maalaisjärjeksi."

Ajattelu on kuitenkin aina se tärkein komponentti tieteessä ja havainnot lähinnä vain vahvistavat sitä. Minun mielestäni luonnontieteiden teorianmuodostus on hyvin samankaltaista kuin perinteinen analyyttinen filosofia. Asia ei muutu miksikään vaikka se filosofia esitetään matematiikan kuvailukielellä.

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

"Eivät spekulatiiviset asiat ole tieteessä hyväksyttyjä, eivät ole konsensusta. Näitä syntyy ja sammuu viljalti teoreettisen fysiikan alalla, mutta niitä ei ole kokein varmennettu. Kokeellisen fysiikan alalla syntyy lähes varmaa tietoa."

Spekulaatio ja ajattelu on kuitenkin juuri se prosessi joka vie tiedettä ja myös sitä konsensusta eteenpäin vaikkakin usein hyvin hitaasti. Todennäköisesti jos tehtäisiin jonkinlainen gallup fyysikkojen keskuudessa että mitkä teoriat ovat heidän mielestään konsensusta ja mitkä eivät niin luulisin että syntyisi melkoista hajontaa varsinkin jos äänestys olisi salainen eikä vertaispaine pääsisi vaikuttamaan tulokseen.

"Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa."

Vain yhtä teoriaa kerrallaan opetetaan yliopistoissa joten tuskin olet edes tietoinen mitä kaikkia teoriavaihtoehtoja on olemassa puhumattakaan siitä mitä on oikeasti kokeellisesti testattu. Usein on asia niin että joku jo "debunkattu" teoria kaivetaan uudestaan esille koska uudet havainnot ovat tehneet sen uskottavammaksi tai ainakin käyttökelpoisemmaksi.

Sinulla on hyvin staattinen ja konservatiivinen mielikuva tieteestä.

Tässä omasta mielestäni 3 merkittävää tiedeuutista joista voi kehkeytyä uusi konsensus kunhan vanhat jäärät jäävät eläkkeelle tai kuolevat pois (Max Planckin näkemys tieteen kehityksestä):

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/04/150424085630.htm

http://phys.org/news/2015-04-gravitational-constant-vary.html

http://phys.org/news/2015-04-universe-fast.html

Tiede on pohjimmiltaan oletusten ja spekulaatioiden kasaamista toistensa päälle. Jos siellä pahnan pohjimmaisissa premisseissä syntyy epävarmuutta vuosikymmenien jälkeen niin koko niiden oletusten päälle kasattu konsensustiede romahtaa kuin korttitalo. Siihen mennessä saadut kokeelliset tulokset eivät tietenkään muutu mutta tulkinta muuttuu toiseksi. Paradigma muuttuu.

"Luonnontieteellinen tieto on kuitenkin parasta, todennäköisintä ja seulotuinta tietoa, mitä meillä on."

Tavallaan joo mutta se on melko suppea kokoelma sinun määritelmäsi mukaan joka sisältää miltei yksinomaan kaavoja joita sovelletaan esim. tekniikassa.

"Ei ole ajatuksellista oikotietä, jota kutsutaan milloin filosofiaksi, milloin uskonnoksi, milloin maalaisjärjeksi."

Ajattelu on kuitenkin aina se tärkein komponentti tieteessä ja havainnot lähinnä vain vahvistavat sitä. Minun mielestäni luonnontieteiden teorianmuodostus on hyvin samankaltaista kuin perinteinen analyyttinen filosofia. Asia ei muutu miksikään vaikka se filosofia esitetään matematiikan kuvailukielellä.

Lue lisää

Kuhnilla on laskettu olevan ainakin 20 merkitystä sanalle paradigma. Varmaan olet oppinut sanan häneltä tai häntä seuraavilta humanisteilta. Häntähän voisi leikkisästi sanoa sudeksi lammasten vaatteessa, humanistiksi fyysikon vaatteessa.

Ei luonnontieteissä ole mitään "paradigmoja", saati että ne muuttelisivat ajan kuluessa. On vain parempia ja todennäköisempiä teorioita. Sen sijaan Kuhnin paradigmat sopivat mitä parhaimmin humanistisiin tieteisiin: selitetään sillä, mistä tuuli milloinkin puhaltaa ja mikä on kunakin aikana muotia.

Sinullekin todennäköisyys näyttää vieraalta. Totta kai omaperäiset ajatukset vievät tiedettä eteenpäin. Siinä vain on se suuri mutta, että omaperäisiä ajatuksia on valtavat määrät. Yksittäisen ajatuksen todennäköisyys tulla tiedeyhteisön konsensukseksi on hirveän pieni. Ei se riitä, että on omaperäisiä ajatuksia. Niiden pitää olla myös parempia kuin entiset.

Ainoastaan aktiivisesti tutkimustyötä tekevän luonnontieteilijän ajatus voi olla riittävän korkeatasoinen. Niistäkin ajatuksista ylivoimaisesti suurin osa osoittautuu kelvottomaksi. Filosofin tai muun maallikon ei kannata edes unelmoida, että hänellä olisi jotakin annettavaa luonnontieteelliselle tutkimukselle. Ei kerta kaikkiaan ole.

"Ei luonnontieteissä ole mitään "paradigmoja", saati että ne muuttelisivat ajan kuluessa. "

Onpas. Reduktionismi, ikuisesti muuttumattomat "luonnonlait", luonnon vakiot, oletus että luonto mekaaninen ja kaikelle pitää löytää mekanismi , dna:n ja neuronien ylikorostaminen biologiassa ja neurotieteessä, tietoisuuden ja ajattelun vähättely jne. Yhtäkään näistä ei voi osoittaa oikeaksi millään empiirisellä koejärjestelyllä. Ne ovat puhtaasti filosofisia oletuksia tai lähinnä ylimielisiä ja megalomaanisia asenteita suhteessa todellisuuteen.

Koetapa löytää sellaisia luonnontieteellisiä tosiasioita joiden taustalla ei ole mitään oletuksia todellisuuden luonteesta (ontologiaa). Hyvin harvassa tai olemattomia tuntuvat olevan.

Paradigmoja on tietysti eri tasoisia - osa koskee kaikkia luonnontieteitä yhdessä - osa jotain erityisaluetta. Jos vaivaudut lukemaan sen Kuhnin kirjan (Tieteellisten vallankumousten rakenne) kokonaan ajatuksella niin asia ehkä selviää sinullekin. Siinä lähes kaikki esimerkit liittyvät nimenomaan luonnontieteisiin.

Toinen aiheeseen liittyvä teos on Rupert Sheldraken "Science set free" (tai "Science delusion" alkup. nimeltään jossa Sheldrake käsittelee 10 nykytieteen dogmia ja osoittaa niiden olevan puhtaasti filosofisia.

https://www.youtube.com/watch?v=0waMBY3qEA4


"On vain parempia ja todennäköisempiä teorioita. "

Miten määrittelet sen paremmuuden ja todennäköisyyden? Vanhoille paradigmoille ja filsofisille perusoletuksille vain käy niin että ne haudataan vähin äänin kun osoittautuvat perusteettomiksi. Luonnontieteet (ja tiede ylipäätänsä) ovat nykymaailmassa äärimmäisen yliarvostettuja ja hypetettyjä. Meuhkataan reduktionismista ja fysikalismista kun samaan aikaan jopa kolmen kappaleen ongelma tuottaa suuria vaikeuksia. Kosmologia on taas lähinnä vahvasti spekulatiivista filosofiaa tieteen valepuvussa ja siihenkään "tieteeseen" ei tunnu muuta mahtuvan kuin gravitaatio ja suhteellisuusteoria.

"Ainoastaan aktiivisesti tutkimustyötä tekevän luonnontieteilijän ajatus voi olla riittävän korkeatasoinen. "

Ja he hallitsevat vain oman kapean erityisalueensa ilman kokonaisnäkemystä tai oikeammin se kokonaisnäkemys on lähes aina 1800-luvun tieteelliseen maailmankuvaan perustuva (Laplacen tyyyliin) tai siitä modernisoitu Monodin "sattumaa" ja "välttämättömyyttä"

"Filosofin tai muun maallikon ei kannata edes unelmoida, että hänellä olisi jotakin annettavaa luonnontieteelliselle tutkimukselle. Ei kerta kaikkiaan ole."

Siitä ei nyt tässä keskustelussa ollut missään vaiheessa kysymys. Näköjän käy taas niin että kun sinulta asialliset argumentit alkaa uupua niin alat keskittyä hyökkäykseen minun henkilöäni vastaan.

Oletko sinä sitten mielestäsi tarpeeksi pätevä henkilö täällä ilmoittamaan että ainoastaan sinun näkemyksesi on tieteellisen konseksuksen mukainen ja kaikki muut ovat yksityisajattelijoita? Sinäkin olet yksityisajattelija ja vielä lisäksi varsin huonosti ja asian vierestä perustelet väitteitäsi.

Tiede ei ole mikään ilmoitususkonto (kuten Kristinusko, Islam yms) etkä sinä ole sen tieteen Mooses tai Muhammed.... :-)

Sorry vaan mutta ei sun argumentit mene edelleenkään kaupaksi mulle vaikka kuinka iteroisit sitä samaa soopaa....

Voi olla että sinun ja muiden luonnontieteilijöiden asenteen takana kummittelee jonkinlainen kreationismin ja ns. "yliluonnollisen" pelko niin että pitää tarkertua siihen toimimattomaan mekanistiseen ja materialistiseen 1800-luvun filosofiaan vaikka itse aine on osoittautunut kvanttifysiikan kautta varsin aineettomaksi ja lähinnä ajatusta muistuttavaksi.

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

"Ei luonnontieteissä ole mitään "paradigmoja", saati että ne muuttelisivat ajan kuluessa. "

Onpas. Reduktionismi, ikuisesti muuttumattomat "luonnonlait", luonnon vakiot, oletus että luonto mekaaninen ja kaikelle pitää löytää mekanismi , dna:n ja neuronien ylikorostaminen biologiassa ja neurotieteessä, tietoisuuden ja ajattelun vähättely jne. Yhtäkään näistä ei voi osoittaa oikeaksi millään empiirisellä koejärjestelyllä. Ne ovat puhtaasti filosofisia oletuksia tai lähinnä ylimielisiä ja megalomaanisia asenteita suhteessa todellisuuteen.

Koetapa löytää sellaisia luonnontieteellisiä tosiasioita joiden taustalla ei ole mitään oletuksia todellisuuden luonteesta (ontologiaa). Hyvin harvassa tai olemattomia tuntuvat olevan.

Paradigmoja on tietysti eri tasoisia - osa koskee kaikkia luonnontieteitä yhdessä - osa jotain erityisaluetta. Jos vaivaudut lukemaan sen Kuhnin kirjan (Tieteellisten vallankumousten rakenne) kokonaan ajatuksella niin asia ehkä selviää sinullekin. Siinä lähes kaikki esimerkit liittyvät nimenomaan luonnontieteisiin.

Toinen aiheeseen liittyvä teos on Rupert Sheldraken "Science set free" (tai "Science delusion" alkup. nimeltään jossa Sheldrake käsittelee 10 nykytieteen dogmia ja osoittaa niiden olevan puhtaasti filosofisia.

https://www.youtube.com/watch?v=0waMBY3qEA4


"On vain parempia ja todennäköisempiä teorioita. "

Miten määrittelet sen paremmuuden ja todennäköisyyden? Vanhoille paradigmoille ja filsofisille perusoletuksille vain käy niin että ne haudataan vähin äänin kun osoittautuvat perusteettomiksi. Luonnontieteet (ja tiede ylipäätänsä) ovat nykymaailmassa äärimmäisen yliarvostettuja ja hypetettyjä. Meuhkataan reduktionismista ja fysikalismista kun samaan aikaan jopa kolmen kappaleen ongelma tuottaa suuria vaikeuksia. Kosmologia on taas lähinnä vahvasti spekulatiivista filosofiaa tieteen valepuvussa ja siihenkään "tieteeseen" ei tunnu muuta mahtuvan kuin gravitaatio ja suhteellisuusteoria.

"Ainoastaan aktiivisesti tutkimustyötä tekevän luonnontieteilijän ajatus voi olla riittävän korkeatasoinen. "

Ja he hallitsevat vain oman kapean erityisalueensa ilman kokonaisnäkemystä tai oikeammin se kokonaisnäkemys on lähes aina 1800-luvun tieteelliseen maailmankuvaan perustuva (Laplacen tyyyliin) tai siitä modernisoitu Monodin "sattumaa" ja "välttämättömyyttä"

"Filosofin tai muun maallikon ei kannata edes unelmoida, että hänellä olisi jotakin annettavaa luonnontieteelliselle tutkimukselle. Ei kerta kaikkiaan ole."

Siitä ei nyt tässä keskustelussa ollut missään vaiheessa kysymys. Näköjän käy taas niin että kun sinulta asialliset argumentit alkaa uupua niin alat keskittyä hyökkäykseen minun henkilöäni vastaan.

Oletko sinä sitten mielestäsi tarpeeksi pätevä henkilö täällä ilmoittamaan että ainoastaan sinun näkemyksesi on tieteellisen konseksuksen mukainen ja kaikki muut ovat yksityisajattelijoita? Sinäkin olet yksityisajattelija ja vielä lisäksi varsin huonosti ja asian vierestä perustelet väitteitäsi.

Tiede ei ole mikään ilmoitususkonto (kuten Kristinusko, Islam yms) etkä sinä ole sen tieteen Mooses tai Muhammed.... :-)

Sorry vaan mutta ei sun argumentit mene edelleenkään kaupaksi mulle vaikka kuinka iteroisit sitä samaa soopaa....

Voi olla että sinun ja muiden luonnontieteilijöiden asenteen takana kummittelee jonkinlainen kreationismin ja ns. "yliluonnollisen" pelko niin että pitää tarkertua siihen toimimattomaan mekanistiseen ja materialistiseen 1800-luvun filosofiaan vaikka itse aine on osoittautunut kvanttifysiikan kautta varsin aineettomaksi ja lähinnä ajatusta muistuttavaksi.

Lue lisää

Ei luonnontieteilijöitä aja pelko. Se johtaisi virhepäätelmiin. Sen sijaan ajaa pyrkimys totuuteen.

En ole missään väittänyt, enkä väitä, olevani alan asiantuntija ja siksi pitäydynkin vain muiden tutkimuksiin. Olen kuitenkin jossakin määrin perillä, mitä luonnontieteissä pidetään selvitettynä ja mikä on yksityisajattelua.

"Ei luonnontieteilijöitä aja pelko. Se johtaisi virhepäätelmiin. "

Ihmisen ajattelu ja kokemusmaailma ei ole pelkästään looginen prosessi - egotietoisuuden takana on aina jokin pelko - usein tiedostamaton.

"Sen sijaan ajaa pyrkimys totuuteen. "

Sinun ja useimman luonnontieteilijän kirjoituksista saa kyllä sellaisen kuvan että todellisuuden pääpiirteet kuvitellaan olevan jo tiedossa ja vain yksityiskohdista pikkasen uupuu eli on selkeä näkemys millainen sen todellisuuden pitää olla jotta se olisi heidän mielestään hyväksyttävä (mekanistinen, reduktionistinen ja fysikalistinen).


"Olen kuitenkin jossakin määrin perillä, mitä luonnontieteissä pidetään selvitettynä."

Olennaista ei nyt taaskaan ollut minä tai sinä vaan itse asia eli väitteesi ja niiden perustelut tai lähinnä niiden puute. Sinulta puuttuvat aina konkreettiset esimerkit. Heittelet vain yleistyksiä jotka ovat lähes yksinomaan filosofisia väitteitä tai ihan pelkkää mutua.

Missään tieteessä mikään asia ei ole lopullisesti selvitetty. Itse asiassa näyttää siltä että mitä enemmän saamme havaintodataa mistä tahansa tieteenalasta niin sitä monimutkaisempaa ja hankalampaa on mallintaa ne ilmiöt kokonaisuutena eikä siinä edes tietotekniikkakaan paljoa helpota.

Ei ole todellista tietoa ilman tietoa kokonaisuudesta eli pitää ymmärtää olennaisimmat asiat lähes jokaisesta tieteenalasta ja sen lisäksi riittävästi henkilökohtaista elämänkokemusta jota ei saa millään muodollisella koulutuksella. Jos et ymmärrä kokonaisuutta et ymmärrä yhtään mitään. Tiede sinänsä on vain pelkkä väline eikä sillä ole minkäänlaista itseisarvoa - hedelmistään puu tunnetaan.

Nykyinen ihmiskunta on aika psykoottisessa tilassa ja nykyinen tiede on ihan yhtä psykoottista ja skitsofreenista. Tieteen viimeisen sadan vuoden "voittokulku" on tuonut mukanaan jo 2 maailmansotaa ja kolmatta ja todennäköisesti viimeistä saa pelätä. Liikaa "tietoa" ja liian vähän ymmärrystä....

Sinun ja muiden luonnontieteilijöiden ns. "tieteellinen" ja melko nihilistinen maailman- ja ihmiskuvasi on osa ongelmaa - ei osa ratkaisua.

Ja tämä oli minun yksityisajatteluani mutta toisaalta se on se olennaisin asia - ihan yksi lysti mikä se tiedeyhteisön konsensus kulloinkin sattuu olemaan kun kyseessä on kuitenkin aina lähinnä julkinen kulutustiede tai se propaganda mitä suurelle yleisölle syötetään "tieteenä". Todellinen tieto on aina valtaa eikä sitä hevin luovuteta sivullisille.

Ajasta ja avaruudesta piti keskustella tässä ketjussa joten lopetan nyt tähän ja palaan muualla asiaan jos aihetta. Aloittakoon joku muu uusia ketjuja jos esim. Kuhnin paradigmat kiinnostaa...

al_jabr kirjoitti:

Vaikutteita voi tulla mistä tahansa, napaansa tuijottamisesta, vaimon esiliinasta tai kökköjen filosofien ajatusrakennelmista, mutta sillä ei ole merkitystä tieteessä, mistä ne ovat tulleet. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, onko tulos tosi vai ei.

Tieteellisen tuloksen arvioiminen vaikutteiden perusteella on geneerinen virhepäätelmä, filosofien, humanistien, uskovien ja yksityisajattelijoiden suuresti suosima.

Lue lisää

Huomasin kommentissani 26.4.2015 15:20 virheen: geneerinen > geneettinen. Aivoverenvuodon jälkitilana sanat tulevat hitaasti ja virheellisesti mieleen, ja vaikka kuinka tarkistaisi, aina joku virhe jää. Anteeksi!

al_jabr kirjoitti:

Media on kiinnostunut sensaatioista, koska se pyrkii käymään kaupaksi. Eivät spekulatiiviset asiat ole tieteessä hyväksyttyjä, eivät ole konsensusta. Näitä syntyy ja sammuu viljalti teoreettisen fysiikan alalla, mutta niitä ei ole kokein varmennettu. Kokeellisen fysiikan alalla syntyy lähes varmaa tietoa.

On tunnettua, että suhtiksesta johtuu asioita, jotka ovat täysin varmentamattomia. Tällaisia ovat esim. madonreiät ja avaruuden kaareutuminen kaksinkertaiseksi, joista ei ole pienintäkään havaintoa. Toisaalta se on ristiriidassa kvanttifysiikan kanssa, jonka ei tiedetä koskaan tuottaneen absurdeja tuloksia. Kuitenkin suhtista voidaan käyttää makroilmiöiden kuvaamisessa ja on siinä välttämätön, koska näitä taas ei voi kuvata kvanttifysiikalla. Nähtäväksi jää, syntyykö joskus teoria, joka selittää kaiken.

Todennäköisyyden käsite on useimmille perin hämärä. Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa. Jos kuitenkin löydetään, teoria vaihdetaan. Näin on kuitenkin tapahtunut merkillisen harvoin.

1 per a on todennäköisempi kuin 1 per ab, vaikka emme tiedä a:n ja b:n numeerista arvoa, vain sen, että ne ovat 1:stä suurempia positiivisia lukuja. Tämähän on Occamin partaveitsi sanottuna nykyaikaisella tavalla.

Luonnontieteellisen tutkimuksen tulokseksi kelpaavat vain kokein varmennetut asiat ja matemaattislooginen teoria. Näinkin saadaan vain todennäköisiä tuloksia, mutta niihin meidän on toistaiseksi tyytyminen kunnes saadaan parempi teoria, jos saadaan. Luonnontieteellinen tieto on kuitenkin parasta, todennäköisintä ja seulotuinta tietoa, mitä meillä on. Ei ole ajatuksellista oikotietä, jota kutsutaan milloin filosofiaksi, milloin uskonnoksi, milloin maalaisjärjeksi.

Lue lisää

”Todennäköisyyden käsite on useimmille perin hämärä.”

Minusta käytät todennäköisyyden käsitettä perin hämärällä tavalla sanoessasi:

”Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa.”

Tuon mukaan mikä tahansa hypoteesi on ”todennäköinen”, jos ei ole keksitty parempaa. Siten erityisesti nopeasti huitaistut hypoteesit ovat ”todennäköisiä”, koska kukaan ei ole ehtinyt keksimään vielä parempaa.

Aiemmin olet sanonut (ja tämä onkin järkevästi sanottu): ”Kaiken kaikkiaan tieteellisen työskentelyn avainsana on TODENNÄKÖISYYS, ei filosofisena pohdintana, vaan sellaisena kuin se esiintyy kombinatoriikassa ja todennäköisyyslaskennassa.” Mihin kombinatoriikkaan ja todennäköisyyslaskentaan pohjautuu päätelmäsi: ”jos parempaa teoriaa ei ole olemassa, niin teoria on todennäköisesti tosi”? Tuohan on rajallisen tietokyvyn ylistystä. Ajatellaanpa esim., että ihmisen tietokyvyt suhteessa todellisuuteen ovat jotenkin lukkoonlyödyllä tavalla rajalliset niin, että ihminen ei pysty näkemään kaikkia todellisuudessa vallitsevia piirteitä ja hän ei voi järjellään ratkoa kaikkia todellisuuden ongelmia (vähän samaan tapaan kuin koira ei voi tietokyvyillään ja järjellään milloinkaan johtaa suhteellisuusteoriaa). Tällaisia kysymyksiä voisivat olla esim. vapaa tahto, todellisuuden ei-mekanistinen toimintatapa, tietoisuuden kyky tehdä valintoja, jne. Nyt jokainen teoriamaakari, joka sanoo yleensäkin JOTAKIN vapaasta, esim. kieltäen sen ”deterministisiin fysiikan lakeihin” vedoten mahdottomana, on mallisi mukaan todennäköisemmin oikeassa kuin kaikki eri mieltä olevat, koska deterministillä on sentään deterministinen vipu- ja vieterimalli.

Ei pelkkä surkean teorian esittäminen tee teoriasta todennäköistä. Joskus ovat oikeassa ne, jotka tunnustavat, etteivät tiedä miten jokin ilmiö toimii mutta pitävät sitä totena, eivätkä suinkaan ne, jotka kieltävät ilmiön johonkin hyvin rajoittuneeseen todellisuuskäsitykseensä vedoten, joka on kuitenkin pelkkä todistamaton dogma.

al_jabr kirjoitti:

Ei luonnontieteilijöitä aja pelko. Se johtaisi virhepäätelmiin. Sen sijaan ajaa pyrkimys totuuteen.

En ole missään väittänyt, enkä väitä, olevani alan asiantuntija ja siksi pitäydynkin vain muiden tutkimuksiin. Olen kuitenkin jossakin määrin perillä, mitä luonnontieteissä pidetään selvitettynä ja mikä on yksityisajattelua.

Lue lisää

"Ei luonnontieteilijöitä aja pelko. Se johtaisi virhepäätelmiin."

Ja niin se on johtanutkin. Materialistinen maailmankuva, mekanistinen maailmankuva, deterministinen maailmankuva, sattumaan vetoava maailmankuva, vapauden kiistäminen, ...

Lista on pitkä, ja peloista paljon puhuva.

Pelkopohjaiset-päätelmät kirjoitti:

"Ei luonnontieteilijöitä aja pelko. Se johtaisi virhepäätelmiin."

Ja niin se on johtanutkin. Materialistinen maailmankuva, mekanistinen maailmankuva, deterministinen maailmankuva, sattumaan vetoava maailmankuva, vapauden kiistäminen, ...

Lista on pitkä, ja peloista paljon puhuva.

Lue lisää

... tietoisuuden pitäminen aivotoiminnan pakokaasuna, fysikaalisen kausaalinen sulkeuma, tietoisuuden olemassaolon kiistäminen, tietoisuuden vaikutuskyvyn kiistäminen, tietoisuuden samaistaminen aivolihaan tai johonkin konfiguraatioon siinä lihassa, tässä ja nyt tapahtuvien päätösten näennäisyys, piilomuuttujat, luonnon konspiraatioteoriat, superdeterminismi ...

Vipuja-ja-vietereitä kirjoitti:

”Todennäköisyyden käsite on useimmille perin hämärä.”

Minusta käytät todennäköisyyden käsitettä perin hämärällä tavalla sanoessasi:

”Jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa.”

Tuon mukaan mikä tahansa hypoteesi on ”todennäköinen”, jos ei ole keksitty parempaa. Siten erityisesti nopeasti huitaistut hypoteesit ovat ”todennäköisiä”, koska kukaan ei ole ehtinyt keksimään vielä parempaa.

Aiemmin olet sanonut (ja tämä onkin järkevästi sanottu): ”Kaiken kaikkiaan tieteellisen työskentelyn avainsana on TODENNÄKÖISYYS, ei filosofisena pohdintana, vaan sellaisena kuin se esiintyy kombinatoriikassa ja todennäköisyyslaskennassa.” Mihin kombinatoriikkaan ja todennäköisyyslaskentaan pohjautuu päätelmäsi: ”jos parempaa teoriaa ei ole olemassa, niin teoria on todennäköisesti tosi”? Tuohan on rajallisen tietokyvyn ylistystä. Ajatellaanpa esim., että ihmisen tietokyvyt suhteessa todellisuuteen ovat jotenkin lukkoonlyödyllä tavalla rajalliset niin, että ihminen ei pysty näkemään kaikkia todellisuudessa vallitsevia piirteitä ja hän ei voi järjellään ratkoa kaikkia todellisuuden ongelmia (vähän samaan tapaan kuin koira ei voi tietokyvyillään ja järjellään milloinkaan johtaa suhteellisuusteoriaa). Tällaisia kysymyksiä voisivat olla esim. vapaa tahto, todellisuuden ei-mekanistinen toimintatapa, tietoisuuden kyky tehdä valintoja, jne. Nyt jokainen teoriamaakari, joka sanoo yleensäkin JOTAKIN vapaasta, esim. kieltäen sen ”deterministisiin fysiikan lakeihin” vedoten mahdottomana, on mallisi mukaan todennäköisemmin oikeassa kuin kaikki eri mieltä olevat, koska deterministillä on sentään deterministinen vipu- ja vieterimalli.

Ei pelkkä surkean teorian esittäminen tee teoriasta todennäköistä. Joskus ovat oikeassa ne, jotka tunnustavat, etteivät tiedä miten jokin ilmiö toimii mutta pitävät sitä totena, eivätkä suinkaan ne, jotka kieltävät ilmiön johonkin hyvin rajoittuneeseen todellisuuskäsitykseensä vedoten, joka on kuitenkin pelkkä todistamaton dogma.

Lue lisää

Ongelma on siinä, että todennäköisyyden asteita on lukuisia 0:sta 1:een.

En ole sanonut, enkä sano, että "jos ei ole parempaa teoriaa, niin teoria on todennäköisesti tosi". Olet sijottanut lauseen lainausmerkkeihin. Olenko todella sanonut niin? Jos olen sanonut pyörrän heti puheeni, mutta en kyllä löytänyt lausetta mistään edellä sanomastani.

Olen sanonut, että "jo se tekee teoriasta todennäköisemmän, että ei ole keksitty parempaa". Todennäköisyys on suurempi kuin 0, mutta se on vielä hyvin kaukana ykkösestä. Se on siis vielä epätodennäkoinen mutta todennäköisempi kuin 0.

Jos ilmiöstä on esitetty vain yksi hypoteesi, eivätkä tiedemaailman johtavat tutkijat ole vielä tutustuneet siihen ja lausuneet siitä mielipidettään, sen todennäköisyys on pieni, mutta tyhjään verrattuna suurempi, siis yli 0:n. Se ei kuitenkaan ole vielä lähelläkään 1:tä.

Asian todennäköisyys ei ole vakio, vaan suurenee sitä mukaa, kuin sitä tukevia seikkoja ilmenee tai pienenee sitä mukaa, kuin sitä vastaan olevia seikkoja ilmenee. Jos tiedeyhteisön jäsenistä jo melkein kaikki kannattavat selitystä, todennäköisyys on jo erittäin suuri, lähes 1, mutta silti on edelleen pieni mahdollisuus, että tiedeyhteisö on erehtynyt. Empiirisessä tieteessä todennäköisyys voi olla erikokoinen eri aikoina, se voi suureta, mutta 1:tä ei koskaan saavuteta. Puhut implisiittisesti todennäköisyydestä, joka olisi vakio.

Jos emme hyväksy todennäköisyydelle tällaista luonnetta, mikä tahansa väite on yhtä todennäköinen kuin toinen.

Esimerkki: Deterministinen malli oli vielä 1800-luvulla todennäköisempi kuin epädeterministinen. SEN JÄLKEEN on kuitenkin hiukkasfysiikassa havaittu, että ilmiöt noudattavat sattumaa. Nykyinen epädeterministinen malli on LISÄÄNTYNEEN TIEDON mukana tullut lähes varmaksi.
.
Olen useamman kerran keskustellut todennäköisyydestä. Useimmat eivät sitä todellakaan ymmärrä. Monet tarjoavat vastaesimerkkinä YKSITTÄISTÄ tapahtumaa ja uskovat, että asia on sillä selvä. Ihmisen käyttäytymisessä on evoluution mukana syntyneitä geenirakenteita, jotka jotenkin ottavat huomioon myös todennäköisyyttä, mutta tarkempi selvittely asuu vain aivojen siinä kerroksessa, jossa myös matemaattinen ja looginen päättely sijaitsevat. Siten useimmilla ihmisillä tämä aihe menee vikaan aivan samoin kuin matematiikka yleensäkin.

"Jos tiedeyhteisön jäsenistä jo melkein kaikki kannattavat selitystä, todennäköisyys on jo erittäin suuri, lähes 1, mutta silti on edelleen pieni mahdollisuus, että tiedeyhteisö on erehtynyt."

Tuo sama periaate toimii uskonnollisissa hierarkkisissa yhteisöissä paavi ja kardinaalien kollegio päättävät mikä on oikea Raamatun tulkinta.

Ei tarvita kuin yksi selkeä anomalia niin se jo osoittaa että esitetty tieteellinen selitys puutteellinen tai väärä. Sen takia itseäni kiinnostavat erityisesti valtavirtatieteestä poikkeavat teoriat ja näkemykset ja nimenomaan kaikki anomaliat jotka asettavat tieteellisen konseksuksen kyseenalaiseksi. Tästä syystä epäluottamukseni ns, tieteelliseen konseksukseen on aika suuri. Mitään ei pidä omaksua "pureskelematta".

ps. Al Jabr - jos olet toipumassa aivoverenvuodosta niin nämä foorumit eivät todennäköisesti ole paras paikka toipumiselle. Liikaa stressiä. Et kuitenkaan voi käyttää vaivaasi säälipisteiden saamiseen väittelyssä eikä nykytieteen konsensus ole sellainen asia jonka takia kannattaisi uhrautua.

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

"Jos tiedeyhteisön jäsenistä jo melkein kaikki kannattavat selitystä, todennäköisyys on jo erittäin suuri, lähes 1, mutta silti on edelleen pieni mahdollisuus, että tiedeyhteisö on erehtynyt."

Tuo sama periaate toimii uskonnollisissa hierarkkisissa yhteisöissä paavi ja kardinaalien kollegio päättävät mikä on oikea Raamatun tulkinta.

Ei tarvita kuin yksi selkeä anomalia niin se jo osoittaa että esitetty tieteellinen selitys puutteellinen tai väärä. Sen takia itseäni kiinnostavat erityisesti valtavirtatieteestä poikkeavat teoriat ja näkemykset ja nimenomaan kaikki anomaliat jotka asettavat tieteellisen konseksuksen kyseenalaiseksi. Tästä syystä epäluottamukseni ns, tieteelliseen konseksukseen on aika suuri. Mitään ei pidä omaksua "pureskelematta".

ps. Al Jabr - jos olet toipumassa aivoverenvuodosta niin nämä foorumit eivät todennäköisesti ole paras paikka toipumiselle. Liikaa stressiä. Et kuitenkaan voi käyttää vaivaasi säälipisteiden saamiseen väittelyssä eikä nykytieteen konsensus ole sellainen asia jonka takia kannattaisi uhrautua.

Lue lisää

Olet törkeä. Tieteellisiä tuloksia ei ratkaista tieteen ulkopuolisilla asioilla. En ollut keräämässä "säälipisteitä", vaan kerroin miksi teen sanavirheitä ja joudun niitä korjaamaan jälkikäteen. Toivon, että minun ei tarvitsisi olla sinun kanssasi enää missään tekemisissä.

“Think about it: what weakens us is feeling offended by the deeds and misdeeds of our fellow men. Our self-importance requires that we spend most of our lives offended by someone.”

“We either make ourselves miserable, or we make ourselves strong. The amount of work is the same.”
― Carlos Castaneda

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

“Think about it: what weakens us is feeling offended by the deeds and misdeeds of our fellow men. Our self-importance requires that we spend most of our lives offended by someone.”

“We either make ourselves miserable, or we make ourselves strong. The amount of work is the same.”
― Carlos Castaneda

Lue lisää

Never argue with stupid people, they will drag you down to their level and then beat you with experience.”

― Mark Twain

en ole fyysikko ja en tiedä suhteellisuusteoriasta juuri mitään, mutta jonkinlainen ajattomuus kaikkialla on olemassa tai sitten ajan joustavuus

Ei aika tarvitse kelloa tai heilureita. Kelloilla ihminen ainoastaan mittaa ajan kulumista. Kyllä aika etenee vääjäämättä itsekseen ilman mittareita ja ihmisiäkin.

Fysiikassa aika on muuttuja, jota ilman järjellistä fysiikkaa ei ole. Peräkammarifilosofointi ei tosiasioita muuta.

Et tunne yhtä tärkeintä fysiikan teoriaa kvanttifysiikkaa, sitä ei voi järjellä ymmärrtää.
Joten peräkammarissa housut jalkaan ja kirjastoon.

jakinboasII kirjoitti:

Et tunne yhtä tärkeintä fysiikan teoriaa kvanttifysiikkaa, sitä ei voi järjellä ymmärrtää.
Joten peräkammarissa housut jalkaan ja kirjastoon.

Olen lukenut kvanttifysiikasta lukuisia kirjoja. Faynmanin graafit ovat tuttuja siinä kuin Schrödingerin aaltoyhtälökin. Vaikka useimmat reaktiot ovat invariantteja ajan suhteen, ei se tarkoita, että ajalla ei olisi merkitystä. Kun kirjoitat alkeishiukkasen Halmitonin, on aika aina mukana.
Peräkammarifilosofiaa ei lainkaan paranna se, että tuntee pari tieteellistä termiä.

Tässä puhuuraan nyt termistöstä, yritäppä kuvaiilla mitä "aika" on.

jakinboasII kirjoitti:

Tässä puhuuraan nyt termistöstä, yritäppä kuvaiilla mitä "aika" on.

KAIKESSA fysiikassa voimme vain kuvailla, miten mikin toimii. Täsmällisimmin se tapahtuu matemaattisilla kaavoilla. On väärin asetettu kysymys, mitä jokin on. Tämä koskee yhtä hyvin ainetta, energiaa, aikaa, gravitaatiota, kolmea muuta voimaa, ulottuvuuksia, lyhyesti kaikkea fysiikkaa. Voimme vain kaavoin kertoa, miten nämä suhtautuvat toisiinsa, mutta emme, mitä ne ovat.

Emme pysty edes kuvittelemaan, minkä tyyppinen vastaus tällaisiin kysymyksiin voisi olla. Vastaapa kysymyksiin, minkä värinen on neliö, mikä on nelisivuisen kolmion pinta-ala tai kuka on eduskunnan säveltäjä. Kysyäkin voi väärin.

"Emme pysty edes kuvittelemaan, minkä tyyppinen vastaus tällaisiin kysymyksiin voisi olla."

Puhu vain itsestäsi. Kyllä se ajan käsite on määriteltävissä esim näin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika

"Voimme vain kaavoin kertoa, miten nämä suhtautuvat toisiinsa, mutta emme, mitä ne ovat."

Niin ne kaavat kertovat miten havaittavissa ja mitattavissa olevat säännönmukaisuudet suhtautuvat toisiinsa mutta se ei ole todellakaan kaikki mitä todellisuudesta voi sanoa tai kielellä ilmaista.

"Vastaapa kysymyksiin, minkä värinen on neliö, mikä on nelisivuisen kolmion pinta-ala tai kuka on eduskunnan säveltäjä. Kysyäkin voi väärin."

Älä nyt taas sekoile sitä samaa...

ps.

Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Albert Einstein

al_jabr kirjoitti:

KAIKESSA fysiikassa voimme vain kuvailla, miten mikin toimii. Täsmällisimmin se tapahtuu matemaattisilla kaavoilla. On väärin asetettu kysymys, mitä jokin on. Tämä koskee yhtä hyvin ainetta, energiaa, aikaa, gravitaatiota, kolmea muuta voimaa, ulottuvuuksia, lyhyesti kaikkea fysiikkaa. Voimme vain kaavoin kertoa, miten nämä suhtautuvat toisiinsa, mutta emme, mitä ne ovat.

Emme pysty edes kuvittelemaan, minkä tyyppinen vastaus tällaisiin kysymyksiin voisi olla. Vastaapa kysymyksiin, minkä värinen on neliö, mikä on nelisivuisen kolmion pinta-ala tai kuka on eduskunnan säveltäjä. Kysyäkin voi väärin.

Lue lisää

Mitä aika on? Ajan käsite muodostuu liike/nopeus suhteiden vertailusta. Numerot auttavat huomattavasti ajan käsitteen pysymisessä koska kukaan ei elä 2000 vuotta.
Suhteellisuuteoriassa aika on alkuoletuksesta johtuva laskennallinen ero..

Geometriaa on olemassa vain kun katsoo universumia riittävän etäältä, jos geometria ei siis ole todellista niin miksi sitä ei voisi nimittää miksi haluaa.

"Ajanotto" on yksinkertaisesti tietoa systeemin tilasta ja liikkeestä, systeemin eri liikkujien vertailu keskenään ei vaadi minkäänlaista aikakäsitettä, kykyä laittaa asioita numerojen avulla muistiin kylläkin.

jakinboasII kirjoitti:

"Ajanotto" on yksinkertaisesti tietoa systeemin tilasta ja liikkeestä, systeemin eri liikkujien vertailu keskenään ei vaadi minkäänlaista aikakäsitettä, kykyä laittaa asioita numerojen avulla muistiin kylläkin.

Lue lisää

Ajanotto ei vaadi aikakäsitettä. Tulihan taas aivopieru.

Eihän mikään kello ole mikään "aikakäsite" vaan tietyn tunnetun systeemin liikettä. Eli ole mitään universumin aikakäsitettä mitä tarvitsisimme eroitaakseemme etanan hevosesta.

The Dynamic Universe theory does not need the relativity principle, the equivalence principle, the Lorentz transformation, the postulation of constant velocity of light, or a space-time concept. The Dynamic Universe theory does not predict dark energy or accelerating expansion of space, but produces parameter-free predictions to cosmological observables – in an excellent agreement with observations. The Dynamic Universe does not rely on postulated energy quanta, wave function or Schrödinger equation, but allows a wave description of localized energy objects as resonant mass wave structures.

Predictions for local phenomena in DU space are essentially the same as the corresponding predictions given by the special and general theories of relativity and quantum mechanics. At the extremes — at cosmological distances and in the vicinity of local singularities in space, differences from the predictions of general relativity and the Friedman-Lemaitre-Robertson-Walker cosmology become meaningful. The DU predictions for cosmological observables can be derived in closed mathematical forms without experimental parameters – with excellent agreement with observations. There is no dark energy in DU space – space expands with a decelerating rate, maintaining the zero-energy balance of motion and gravitation.

146257 kirjoitti:

The Dynamic Universe theory does not need the relativity principle, the equivalence principle, the Lorentz transformation, the postulation of constant velocity of light, or a space-time concept. The Dynamic Universe theory does not predict dark energy or accelerating expansion of space, but produces parameter-free predictions to cosmological observables – in an excellent agreement with observations. The Dynamic Universe does not rely on postulated energy quanta, wave function or Schrödinger equation, but allows a wave description of localized energy objects as resonant mass wave structures.

Predictions for local phenomena in DU space are essentially the same as the corresponding predictions given by the special and general theories of relativity and quantum mechanics. At the extremes — at cosmological distances and in the vicinity of local singularities in space, differences from the predictions of general relativity and the Friedman-Lemaitre-Robertson-Walker cosmology become meaningful. The DU predictions for cosmological observables can be derived in closed mathematical forms without experimental parameters – with excellent agreement with observations. There is no dark energy in DU space – space expands with a decelerating rate, maintaining the zero-energy balance of motion and gravitation.

Lue lisää

Mielenkiintoista jos totta.

Siltä todella näyttää, että tuollaisellakin mallilla maailmaa voidaan kuvata hyvin tarkasti. Suntolahan on tunnettu fyysikko ja on kyllä hyvin perillä vallitsevista teorioista.

Jos ei olisi mitään syklisiä (=toistuvia) tapahtumia niin aikaa ei pystyisi määrittelemään eikä mittaamaan. Ajan kokeminen edellyttää myös aina jonkinlaista muistia.

Täysin homogeenisessä ympäristössä ei ole paikkaa eikä aikaa koska ei ole rajoja eikä rajapintoja eikä myöskään mitään havaittavaa. Kun tämä jokin esi-oleva jakautuu niin syntyy 3 komponenttia ( tavallaan minä - ei-minä ja niiden välinen rajapinta).

Ajan ja avaruuden käsitteet ovat nimenomaan filosofisia eikä niitä voi empiirisen tieteen avulla selvittää:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/001/niiniluoto.htm

Väärinkäsittäjä kirjoitti:

Jos ei olisi mitään syklisiä (=toistuvia) tapahtumia niin aikaa ei pystyisi määrittelemään eikä mittaamaan. Ajan kokeminen edellyttää myös aina jonkinlaista muistia.

Täysin homogeenisessä ympäristössä ei ole paikkaa eikä aikaa koska ei ole rajoja eikä rajapintoja eikä myöskään mitään havaittavaa. Kun tämä jokin esi-oleva jakautuu niin syntyy 3 komponenttia ( tavallaan minä - ei-minä ja niiden välinen rajapinta).

Ajan ja avaruuden käsitteet ovat nimenomaan filosofisia eikä niitä voi empiirisen tieteen avulla selvittää:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/001/niiniluoto.htm

Lue lisää

"Kun tämä jokin esi-oleva jakautuu niin syntyy 3 komponenttia ( tavallaan minä - ei-minä ja niiden välinen rajapinta)."

Menepä satupalstalle. Siellä on muitakin syvällisiä ajattelijoita. Kuule, tää on fysiikkapalsta!

"Neljäs ulotteisuus on aika, joka määrittää matkan ja aikadilaation kautta juoksutapahtumalle ajan verrattaviin ME-aikoihin eri juoksumatkoille, joissa suoritukset ovat suoritettu ihmisen saavuttamalla suurimmalla intensiteetillä."

Vain silloin jos onnistut jotenkin juoksemaan lähellä valon nopeutta.....

En tiedä, mitä haet huumorillasi, mutta ei se ole edes hauskaa. Viimeinen lauseesi on ainoa, missä on järkeä.

Kirjoituksesi ei edes sivua palstan aihetta. Rivien välissäkin on vain tyhjää.

Mitä Newton sanoi tai olisi sanonut aiheesta?

Herra jumala, palstan aihehan on juuri, mitä Newton olisi sanonut aiheesta. Vastasin tähän ja pystyn argumentoimaan kaiken kirjoittamani. Eli et tiedä fysiikasta mitään. Koulupojilla on tietysti oikeus sanoa mitä tahansa, mutta kannattaisi lukea ja miettiä asioita joista ei tiedä.

Aikadilaatio on jokapäiväiseen elämään liittyvä kerroin sille, joka osaa laskea. Aikadilaatio liittyy myös aika-avaruuteen.

Esitä eksakti väite, äläkä huutele puskista pikku repliikkejäsi. Muuten en vastaa sinulle.

Mescaline kirjoitti:

Mitä Newton sanoi tai olisi sanonut aiheesta?

Herra jumala, palstan aihehan on juuri, mitä Newton olisi sanonut aiheesta. Vastasin tähän ja pystyn argumentoimaan kaiken kirjoittamani. Eli et tiedä fysiikasta mitään. Koulupojilla on tietysti oikeus sanoa mitä tahansa, mutta kannattaisi lukea ja miettiä asioita joista ei tiedä.

Aikadilaatio on jokapäiväiseen elämään liittyvä kerroin sille, joka osaa laskea. Aikadilaatio liittyy myös aika-avaruuteen.

Esitä eksakti väite, äläkä huutele puskista pikku repliikkejäsi. Muuten en vastaa sinulle.

Lue lisää

Aikadilataatio tulee merkittäväksi vasta relativistisilla nopeuksilla. Juoksunopeudella sen vaikutus on kaukana mittaustarkkuuden alapuolella.
Kertoimesi on hatusta vedetty karkea likiarvoistus, eikä siitä voi johtaa mitään fysikaalisia periaatteita.

"Newton kertoi oleellisen kertoimesta 1,25 Minkowskille."
Minkowsky syntyi 147 vuotta Newtonin kuoleman jälkeen, joten ei Newton tainnut sanoa hänelle yhtään mitään. Et siis yrittänyt vääntää vitsiä, vaan olet ihan aito sekopää monen muun tälä palstalla vierailleen jatkoksi.

Jos lasket noilla premisseillä, niin tulokset ovat aivan mitä tahansa.
Kuka juoksee 0,25 x c?
Millainen laskukone Newtonilla oli?
En usko herrojen keskustelevan taivaassa. Taivaan olemassaolo kuuluu uskonnollisiin väitelauseisiin, joita ei pitäisi sekoittaa tieteeseen.
Mitä tekemistä laakerin kulumisen kertoimella on Lorenzin kanssa. Mitä fysiikan perusteita voi johtaa laakerin kulumisen karkeasta likiarvosta?

Ei kai taas itse Aukino asialla?

"Älkää nyt taas höpöttäkö, ettei tieteessä saa noin ajatella tai laskea. Jotkut ovat laskeneet paljon hankalampiakin asioita."

Kyseinen aikadilataatio pitäisi paikkaansa vain, jos juoksijat etenisivät 75 000 km/sek.
Olet ihan aito sekopää laskuinesi. Tieteessä ei todellakaan voi ajatella noin.
Aukinoko siellä taas höpöttää?

Ei-edes-vitsille

Minun on pakko myöntää olevani täysi seko, kun keskustelen täällä.

Tarkistelin asioita ja myönnän olevani väärässä. Pakko on kai silti myöntää Kenenisa Bekelen juosseen tarkasti kertomani aikadilaation kertoimen mukaisen ME-ajan 10 000 metrin matkalla. Uskotte kuitenkin, etten käskenyt hänen juosta tuota tulosta. Olisihan se voinut olla mikä tahansa teistä joidenkin uskomana.

En tosiaankaan ymmärrä, mistä keksin kertoimen 1,0328. Tai tiedenhän minä sen osallistuttuani kehittämälläni ohjelmalla Inno-Suomi kilpailuun, tosin siitä on aikaa. Tuo virhe kertoimesta on seurannut sen jälkeen kymmenientuhansien laskelmien ajan tähän päivään saakka.


Te fyysikot osaatte laskea lentoratoja, kuten minäkin osaan laskea. Analysoin kerran tunnetun fyysikon laskelman Bob Beamonin pituushypystä Meksikossa 1968. Hänen laskelmansa mukaan Bob Beamon olisi lähes ylittänyt kahden metrin korkeuteen asetun riman 4,5 metrin päähän asetetulta lankulta. Te todella taidatte uskoa tämän sadun? Jotakin muutakin tunnetun tiedemiehen analyysistä jäi mainitsematta. Tosin laskettuani asioita, en tätä suuresti ihmettele havaittuani ihme pikku kämmejä tieteessä. Joissakin kyse on ollut juuri kertoimen 1,0328 puuttuminen laskelmista.

Luultavasti tieteeltä on jäänyt jotain havaitsematta? Tarkastellaan tässä Bob Beamonin pituushyppy väärällä tavalla.

Bob Beamonin hyppy Meksiko City 1968
Mitattu hypyn oli lähtönopeus 9.5 m/s todennettuna ja varmistettavana tietona
Bob Beamon hyppäsi 8.90 m.

Juokseminen oli yksiulotteista etenemää kertoimella 1,0328. Pituushyppääminen puolestaan on kaksiulotteista, sillä siinähän hypätään ylöspäin. Sivullepäin liikettä hypyssä ei ole ja olemme luultavasti siitä samaa mieltä, tai ainakin toivon näin olevan :) Kerroin toisen ulotteisuuden vuoksi on 1,0328^2 ja pyydän samalla anteeksi valonnopeudelta 0,25 c. Lainaan tähänkin kerrointa virheelliseen laskelmaani.

Lasketaan hyppy

9.5 m/s / 1,03282^2 = 8,9 m

Ette varmaan usko, etten mitannut lähtönopeutta, enkä käskenyt hyppäämään tarkalleen edellä laskettua metrimäärää. Teistä joku osaa varmaan laskea todennäköisyydenkin esittämieni väitteiden osumiseen. Niiitähän on vasta jotain puolenkymmentä, mutta suorituksia esittämiini väitteisiin satoja miljoonia. Kenties lisään tuhat esimerkkiä lisää ja katsotaan sitten olisiko todennäköisyys 1:1000 vai miten se nyt menikään.

Mutta eihän se kiinnosta, kun E = m c c perustuva laskentani ei ole tiedettä. Edellä oleva oli pieni pintaraapaisu, sillä eihän kokonaisuutta näillä sivuilla pysty esittämään. Anteeksi käyntini täällä, mutta jatkakaa suomalaisen tieteen näkymätöntä polkuanne edelleen.

Haluan vielä lisätä, että jostakin syystä kaikkein perimmät luonnon ominaisuudet näyttävät näyttäytyvän meille vain ihan äärimmäisissä olosuhteissa, ts. sellaisissa, jotka vallitsivat ison pamauksen aikoina. Mitä lähemmäs alkuräjähdyksen olosuhteita voimme saavuttaa, sitä tarkemmin näemme universumin alkuhetkien olosuhteita - tämä oli tietenkin tautologia, mutta teoreetikoilla on malli, jota voidaan tarkasti todentaa/seurata. Jo koko viime vuosisata itseasiassa teoria meni edellä ja mittaukset jälkikäteen vahvistivat teorian.

"Haluan vielä lisätä, että jostakin syystä kaikkein perimmät luonnon ominaisuudet näyttävät näyttäytyvän meille vain ihan äärimmäisissä olosuhteissa, ts. sellaisissa, jotka vallitsivat ison pamauksen aikoina."

Voi myös olla niin että kaikki hiukkaskiihdytinfysiikan tulokset pitävät paikkansa vain juuri nimenomaan hiukkaskiihdyttimillä tehdyillä kokeilla eivätkä ole mitenkään välttämättä yleistettävissä mihinkään oletettuun alkuräjähdykseen eikä juuri mihinkään muuhunkaan. Se tarkoittaisi kyllä sitä että ns. alkeishiukkasfysiikkaan uhrattu aika ja energia on mennyt enimmäkseen hukkaan - "mitä enemmän kokkeja sitä huonompi soppa". (Liian paljon matematiikkaa ja liian vähän laadullisesti monipuolisia havaintoja.)

"Jo koko viime vuosisata itseasiassa teoria meni edellä ja mittaukset jälkikäteen vahvistivat teorian."

Kaikissa muissa tieteissä taitaa olla päinvastainen marssijärjestys eli havainnot ovat ensisijaisia teoriaan tai hypoteesiin verrattuna. Teoria edellä kulkeminen ja sitä teoriaa mahdollisesti tukevien havaintojen etsiminen on tarkoitushakuista ja määrittelee helposti uusien havaintojen tulkinnat halutun teorian mukaiseksi jo etukäteen.

Paras metodi tieteessä lienee käänteinen induktio eli anomaalisiin havaintoihin keskittyminen ja muutenkin kaiken oletetun, postuloidun ja tulkitun kyseenalaistaminen tieteessä. Mm. Paul Feyerabendilla oli tähän liityen paljonkin sanottavaa:

https://www.marxists.org/reference/subject/philosophy/works/ge/feyerabe.htm

....

"Sateenkaari" gravitaatio näkyy olevan viimeisin villitys tuon LHC-sirkuksen ympärillä:

http://www.telegraph.co.uk/news/science/large-hadron-collider/11489442/Big-Bang-theory-could-be-debunked-by-Large-Hadron-Collider.html

“scientific theories cannot be deduced by purely mathematical reasoning.” (Steven Weinberg)