Kyllähän minä olen aina uskonut ja mielestäni tiennytkin,että meillä on jokinmoinen henki ruumis.Ja sitten tämä lihallinen ruumis joka kärsii kaikenlaisista kivuista ja säryistä,varsinkin näin kauan eläneenä.
En oikei voi sanoa olevani .ns. uskovainen,se on jotain niin suurta ja korkeaa,etten voi itseäni sinne ylentää.Mutta kuitenkin tiedän,että kaikki ei ole tässä ja täällä näkyvässä mailmassa.
Olin ehkä jotain 15-17.v. poika kun kauhukseni huomasin istuvani itseni vieressä,päiväkahvi pöydässä. Hätkähdin aika tavalla ja ehdin miettiä,että kuinka tämä nyt näin kävi minulle,että minua onkin kaksi ja kuinka pääsen tuohon itseeni ja olisin taas yksi.
En muista olotilaani,mutta mikään huono ja kivulloinen se ei kyllä ollut, paremminkin hyvä olo.Mutta onhan hyvä olo sen ikäisellä miehellä muutenkin.Vanhempani kyllä ehtivät huomata jotain,kai olin jotenkin oudon näköinen.Samassa olinkin taas yksi itseni.Muistelen,että hetkenaikaa sydämeni pomppi kummallisesti.Olen sitä miettinyt,että sainko ehkä hetkellisen sydän pysähdyksen.Ja siirryin pois kehostani.Koko pitkänikäni olen ollut sitä mieltä,että meillä on erillinen mieli ja ruumis.Ja kun kuolen siirryn vain pois ruumiistani.Että sitenhän tuon kohta pian näkee,illassa on minulla jo tämä maallinen vaellus, ei mahda mitään.
En oikei voi sanoa olevani .ns. uskovainen,se on jotain niin suurta ja korkeaa,etten voi itseäni sinne ylentää.Mutta kuitenkin tiedän,että kaikki ei ole tässä ja täällä näkyvässä mailmassa.
Olin ehkä jotain 15-17.v. poika kun kauhukseni huomasin istuvani itseni vieressä,päiväkahvi pöydässä. Hätkähdin aika tavalla ja ehdin miettiä,että kuinka tämä nyt näin kävi minulle,että minua onkin kaksi ja kuinka pääsen tuohon itseeni ja olisin taas yksi.
En muista olotilaani,mutta mikään huono ja kivulloinen se ei kyllä ollut, paremminkin hyvä olo.Mutta onhan hyvä olo sen ikäisellä miehellä muutenkin.Vanhempani kyllä ehtivät huomata jotain,kai olin jotenkin oudon näköinen.Samassa olinkin taas yksi itseni.Muistelen,että hetkenaikaa sydämeni pomppi kummallisesti.Olen sitä miettinyt,että sainko ehkä hetkellisen sydän pysähdyksen.Ja siirryin pois kehostani.Koko pitkänikäni olen ollut sitä mieltä,että meillä on erillinen mieli ja ruumis.Ja kun kuolen siirryn vain pois ruumiistani.Että sitenhän tuon kohta pian näkee,illassa on minulla jo tämä maallinen vaellus, ei mahda mitään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Samanlaisia kertomuksia on paljon. Henkimaailman asioista on olemassa hyvä kirja,
sen nimi on RAAMATTU, sieltä selviää paljon, mitenkä suhtautua näkyihin sekä
profetoimisiin. Jos ne eivät sovellu raamattuun, niin olisin hyvin varovainen niiden
seurassa, koska on olemassa pahoja voimia, jotka harhauttavat ihmisiä.
Suhtaudu kokemukseesi aidosti ilman ulkoisia tekijöitä.
Aito Rakkaus on kaikki mahdollinen ja siinä on totuus.
Mitä kuoleman jälkeen?
https://www.youtube.com/watch?v=bR9y-c_LPTM
Kuolema ei ole, lamppu vain sammuu ja pumppu seisottuu, aikamuoto muuttuu menneeksi .
Se on sellainen missä parhaat unelmasi toteutuvat ja näet asiat vain itse niin vaikka siellä olisi muita ja he näkevät myös omat parhaat asiansa ja he eivät edes tajua sitä miten muut näkevät oman taivaansa. Ja kaikki on silti täydellisessä harmoniassa.
Johtuu aivoista
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1430785274573.html
Taas tämä sama tutkimusasetelma a'la Olaf Blanke. Nuo ovat silkkaa höpöä. Blanken alkuperäisessä tutkimusasetelmassa koehenkilön kehoon on suunnattu videokamera, jonka välittämää kuvaa hän katsoo silmille asennetusta monitorista samalla kun hänen selkäänsä hivellään tussilla. Tällä aiheutetaan koehenkilölle vähän sinnepäin vivahtava tunne siitä, että hän katselee omaa kehoaan ulkopuolelta ja on vähän kiikunkaakun sen suhteen, tunteeko hän tussin aiheuttamia tuntemuksia todellisessa sijainnissaan vaiko ikäänkuin kameran sijainnissa. Ja SIMSALABIM PIM POM! ruumiistairtautuminen on täten juhlallisesti ”aiheutettu” ja ”selitetty”. Kuitenkaan näiden kokeiden fenomenologia ei vastaa ollenkaan kertakaikkisen todellista OBE- ja NDE-fenomenologiaa. Materialistit vain hätäpäissään yrittävät saada jotakin aikaiseksi, mutta melko surkeita räpellyksiähän nuo ovat. Tästä voi jokainen omin silmin nähdä mistä Olaf Blanken tutkimusparadigmassa oikein on kysymys. Onpa vakuuttavaa.
https://www.youtube.com/watch?v=4PQAc_Z2OfQ
Uuden tutkimuksen lisäpiirre oli se, että asetelmassa videokuvattiin avustajaa seisomassa huoneessa ja tätä videokuvaa näytettiin silmikkomonitorin välityksellä aivokuvantamislaitteessa samaan aikaan makaavalle koehenkilölle. Koehenkilö näki siis sekä itsensä makaamassa MRI-laitteessa että avustajan. Heitä molempia kosketeltiin kapulalla samaan aikaan samasta kohdasta ruumista. Kuvantamalla aivoja saatiin dataa aivoista kun (muka) koettiin OBE:ta (todella siis ei koettu, vaan nähtiin vain huone kameran sijainnista käsin ja tunnettiin ikään kuin itsekin olevan kameran sijainnissa), ja TADAA! nyt on plakkarissa oikein aivoperäinen "selitys" ruumiistairtautumiselle. OBE:n "selitys" on siis aivotoiminta, joka tuon temppuilun aikana tapahtui.
Jokaiselle alkeellistakin ymmärrystä syy- ja seuraussuhteista omaavalle on selvää jo heti alusta lähtien, että tuo erityisolosuhteiden aiheuttama tavanomaisesta poikkeava paikkatietoa koodaava aivotoiminta ei aiheuttanut suinkaan aiheuttanut tuota ”ruumiistairtautumista”. Päinvastoin, koejärjestelyt a'la kamerat ja monitorit ja avustajineen ja sivelyineen aiheuttivat tavanomaisesta poikkeavaa paikkatietoa koodaavaa aivotoimintaa. Ja silti hihut kehtaavat tarjota tätäkin tutkimusta selityksenä OBE:lle: ”tunne oman ruumiin taakse jättämisestä johtuu tiettyjen aivojen osien aktivoitumisesta”. Edes tutkimuksen tekijä Guterstam itse ei sitä kehdannut tehdä. Lisäksi hän yksikäsitteisesti myöntää fenomenologian erilaisuuden verrattuna aktuaaliseen OBE:en:
”Your body feels completely normal — you don't feel as it's floating around," he added.
Kirjoituksestasi päätellen koit hetkeksi ns. OOBE-kokemuksen eli irtautumisen kehostasi. Se ei siis ollut NDE- eli lähellä kuolemaa-kokemus! OOBE voi tapahtua spontaanisti yleensä esim. uneen vaipumisen hetkellä tai joskus henkilön muuten 'vaipuessa ajatuksettomaan' tilaan kuten sinulle ehkä sattui kahvipöydässä istuessasi. Kehosta irtautuminen on meille jokaiselle luonnollista, mutta vain jotkut ovat oppineet tekemään sen tietoisesti. Me näet jokainen irtaudumme kehostamme syvän unen aikana ja käymme 'huilaamassa' sielumme 'kotimaisemissa' ja samalla annamme kehollemme mahdollisuuden myös 'hellittää hetkeksi' ja järjestäytyä/puhdistautua eli lyhyesti tasapainottua uutta päivää varten. Emme näet ole kehomme! Keho on vain käyttöväline jonka heitämme pois 'kuollessamme' tältä fyysiseltä tasolta. Kuoltuamme otamme käyttöön toisen, korkeamman värähtelytason kehomme jota kutsutaan tunne- eli astraalikehoksi. Sekin sitten jossain vaiheessa vaihtuu vieläkin hienompijakoiseen kehoon eli ns. mentaalikehoon. Senkin jälkeen 'minän' eli sielu-henki-'olennon'/tietoisuuden oleminen jatkuu yhä korkeammille taajuuden ja tietoisuuden tasoille. Kaikki nämä eri olemisen 'tilat' ovat yleisnimeltään "taivaita". Se missä niissä itsensä löytää riippuu vain itsenkunkin tietoisuuden tasosta. Harva meistä menee suoraan noille korkeammille tasoille (kuten Jeesus tai Buddha).
Yleensä kuoleman jälkeen löydämme itsemme joltakin astraalitason lukemattomilta 'alitasoilta'. Ne antavat meille mahdollisuuden kokea kaikkea tuntemuksiamme tunnetasomme ja uskomuksiemme mukaisesti, jopa niitä 'hel...tillisiä' tiloja jos siltä tuntuu. Vasta sitten kun kehityskaaremme on saavuttanut päämääränsä tiedottomuudesta täydelliseen tietoisuuteen (ns. kosminen tietoisuus) me jätämme kaikenlaiset kokemisen tasot taaksemme ja siirrymme ylitasoille, sellaisille olemisen tasoille joita oikeasti voisimme sanoa Taivaiksi isolla kirjaimella....eikä sekään ole vielä loppu....sillä loppua ei ole! Niinkuin ei ole alkuakaan! Me olemme osaa Ikuista Olemista!
Brina.5.5.2015. Kirjoitti kommenttia kirjoitukseeni,kun kerroin istuneeni itseni vieressä.Kyllä se tapaus oli hyvin todellinen ja muistan sen kirkkaasti vuosikymmeniä jälkeenpäinkin.Minut on nukutettu joitain kertoja leikkauksen yhteydessä,mutta mitään en kyllä muista tapahtuneen kun olin nukutuksessa.En varmaan ole ollut kuolemaisillani silloinkaan kahvi pöydässä,vaikka poistuinkin ruumiistani.Joten kommenttisi on hyvinkin oikea.En oikein ymmärä noita,OOBE. ja NDE. lyhenteitä,mutta siten minulle kyllä tapahtui.Huomasin rikkinäisen paidan kyynäspään siitä sivusta ja myöhemmin kun tarkistin asian, hihassa oli pieni reikä jota en muutoin olisi sivusta nähnyt,kuin että olin itseni vieressä.Oikein peloitti se asia kun ajattelin sitä.Ja eliminoinkin sen vuosiksi mielestäni pois.Kun en voinut käsittä tapausta ollenkaan.Koulussa opettaja kysyi kerran kyuokalta,että onko kellekään satunut jotain erikoista.Aloin kertoa sitä tapausta,mutta koko luokka ryhtyi oitis huutamaan,että se valehtelee.En sen koommin ole siitä kertonut kellekään,kuin nyt tässä.
Kun avauksessasi kerrot ensimmäisenänä, että sinulla on halu uskoa paranormaaleihin ilmiöihin, et ehkä haluakaan hakea kokemuksellesi lääketieteen käsitystä? Aivojen toiminta ja varsinkin sen tunnetut poikkeamat kyllä tarjoavat mahdollisia selityksiä.
Aivot koostuvat kahdesta erillisestä puoliskosta, joita yhdistää kapea aivokurkiainen. Esimerkiksi vasemman silmän näkökeskus on oikean puoliskon takalohkossa, ja oikean silmän vasemmassa. Tätä fysikaalista taustaa vasten neurologit pitävät melkeimpä erikoisena sitä, että koemme olevamme yksi minä kahden sijaan.
Lobotomialla ts. aivokurkiaisen katkaisemisella hoidettiin skitsofreniaa ennen kuin sairauden luonnetta alettiin ymmärtää paremmin. Operaation jälkeen osa potilaista raportoi persoonansa kahdentumista. Esimerkiksi vasen käsi saattoi alkaa tekemään jotain, mitä piti estää oikealla kädellä.
Tuohon kulmapoimun (angular gyrus), joka edellä mainittiin, toimintaan liityviä artikkeleita ei ehkä kannata etsiä iltapäivälehdistä. Sen tiedetään kuitenkin liittyvän aivojen mekanismiin, joka käsittelee tietoa siitä missä olemme, ja sen aktivoitumisen on todettu saavan aikaan ruumista irtaantumisen tunnetta, sekä jonkin olennon läsnäolon tunnetta.
Hetkellinen poikkeama aivotoiminnassa, jonka syitä en lähde spekuloimaan, on todennäköisin syy kokemuksellesi. Mutta usko mihin haluat, näillä palstoilla on paljon parapsykologian komppaajia.
Kiitos nimimerkki Messeri. Voihan se toki noinkin olla hyvinkin.Mutta kun minä en usko mihinkään höpötykseen, ellen näe tai koe.Toki sentään Raamattuun haluan uskoa.Kuitenkin olen aina ollut jotakuinkin hyvin tasapainoinen ihminen ja muunlaista kummallista kokemusta minulla tuskin on ollut.Ja aivotoimita minulla on vieläkin terävää vaikka on jo ikää. Siksi rohkenin täällä kirjoittaa tuommoista,jota en kyllä suusanallisesti kerro ikinä kellekkään,kun tiedän,että minua pidettäisiin hiukan höyrähtäneenä vähintään tässä materialistisessa elämän ympäristössäni.
Mutta kun kuitenkin istuin hetken itseni vieressä,siitä ei pääse mihinkään.?
Kyllä se kuulkaa niin on, että kirkko on vääristänyt raamatun sanoman. Totuudella on se hyvä ominaisuus, että se tulee aina lopulta ilmi. Kirkko laitoksena tulee häviämään ja ihmisten pelottelu helvetillä tulee katoamaan. Pelko on se jolla teitä hallitaan ja teidän ainoa tehtävänne tässä maailmassa on oppia elämämään ilman pelkoa.
OOBE = out of body experience = kokemus kehon ulkopuolella olemisesta
http://www.iforidiot.com/wp-content/uploads/2015/04/astral-projection-and-ghosts.png
Mikähän siinä on, että ne jotka eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään ja taivaaseen pyrkivät kieltämään ja vähättelemään koko asiaa.
Sitäkö he haluavat, että kaikki päättyy kuolemaan, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään.
Siitä he tuntuvat kuitenkin olevan iloisia, jos joku keksii keinon pidentää maanpäällistä elämään edes muutamia päiviä.
Eikö se ole paljon iloisempi asia, jos elämä ei päätykään kuolemaan, vaan sen jälkeen on luvassa parempaa.
Vai pelkäävätkö vastustajat mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Jos kuoleman jälkeen on luvassa ikuinen elämä satumaisen kauniissa maisemissa, Taivaallisen kaunista musiikkia, liikkuminen ajatuksen nopeudella, voidaan tavata kaikki meille rakkaat läheiset ja liikutaan kävelemisen sijaan leijumalla ilmassa, niin minä ainakin haluan päästä tuollaiseen paikkaan, enkä sellaiseen, missä kaikki loppuu kuolemaan, eikä mitään ole enää jäljellä.
Ajattelu vaan jatkuu katkeamatta, mitäs te niillä aivoilla teette, kun homma toimii ilmankin?
"Siitä he tuntuvat kuitenkin olevan iloisia, jos joku keksii keinon pidentää maanpäällistä elämään edes muutamia päiviä."
Letkuissa.
Tulemme integroiduksi osaksi tätä maailmaa.
nimimerkki :odotan tulevaa.kirjoitti hyvin kauniisti.Juuri noin minäkin olen ajatellut.Että näkyy joillain ihmisillä olevan oikea sielunhätä kumota kaikki asiat joita ei ymmärrä..Kuten kuoleman jälkeinen elämä on. Mutta ainakin minä ajattelen,että elämä ei lopu kuolemaan,vaan me jätetään tämä raihnainen ruumis aikanaan ja siirrytään jonnekin muualle olotilaan.Ja niin onkin aivan helppo ja mukava ajatella.Mutta sanon niille epäilijöille minäkin niin,että.entäpäs jos asia onkin niin,entäs sitten? Kun kuitenkin minä kauan sitten istuin itseni vieressä kahvi pöydässä hetken.Siitä sitkeästä ajatuksesta huolimatta haluan täällä maanpäällä elää,vaikeksista ja sairauksista välittämättä niin kauan kuin ikinä mahdollista.Kuitenkin paljon yli 100.vuotta.Elämä on hieno asia,kun on toivoa,ettei se lopu kuolemaan.
Muistan kuinka sairaskohtauksen yhteydessä huomasin seisovani itseni vieressä.
Tämä vieressä oleva kehoni liikkui kuin peilikuvasi liikkuu, samal lailla, kun katsot itseäsi peilistä ja heilut siinä peilin edessä, niin se peilikuvasi liikkuu aivan kuin fyysinen ruumiini liikkui siinä vieressä.
Hei!
Ihmisiä on aina kiehtonut kuoleman jälkeiset asiat. Jo antiikin 400 eKr akatemia pyrki selittämään asiaa ja siitä lähtien.
Raamatulla on oma vastauksensa kuolemasta.
Kreikkalainen filosofia ja spiritismi ovat tuoneet erilaisia sielun kuolemattomuusteorioita jotka ovat pesiytyneet kristinuskoonkin. Ainoa "välitila" Raamatun mukaan on kuoleman tiedoton uni. Kuoleman unta pitää verrata Raamatun opetukseen kuolleiden herättämisestä. Kuolleita ei herätetä tietoisesta "välitilasta" vaan kuoleman tiedottomasta unesta.
Jos uskoisimme teoriat että ihminen olisi jossakin tietoisessa välitilassa kuolemansa jälkeen tai ihminen menisi suoraan kuolemassa rangaistukseen tai ikuiseen elämään olisi Raamatun opetus ylösnousemuksesta turha ja vailla pohjaa. Viimeistä tuomiotakaan ei tarvittaisi, jos tuomio olisi toimeenpantu heti ihmisen kuoltua. (Ilm 20)
Uudessa testamentissa Jeesus puhui kuolleista "nukkumisena." (Matt 9:24, Mark 5:39, Joh 11:11-14) Kun Jeesus kuoli, nousi poisnukkuneiden pyhien ruumiita ylös. (Matt 27:52) Stefanos nukkui pois. (Apt 7:60) Myös Paavali ja Pietari nimittivät kuolemaa nukkumiseksi. (1 Tess 4:13-17, 2 Piet 3:4)
Raamattu puhuu kuolemasta väliaikaisena unen kaltaisena ja tiedottomana tilana.
Kuolemasta sanottiin usein "lepoon isiensä luo" (1 Kun 2:10, 11:43, 14:20,31, 15:8, 2 Aikak 21:1)
Vanhassa testamentissa jo kuolemasta puhuttiin unena. Job kuvasi kuolemaa uneksi (Job 14:10-12.
Daavid puhui nukkumisesta (Ps 13:4) sekä myöskin Jeremia ja erityisellä tavalla Daniel (Jer 51:39,57.
Dan 12:2 kuvaa ylösnousemuksia (Ilm 20:5-6, 11-15, Joh 5:29) "Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja kauhuun."
Unesta herätään ylösnousemukseen. (Joh 5:28-29, 1 Kor 15:51-53)
Saar 9:5-6 opettaa; - Kuolleet eivät tiedä mitään, ettei tuonelassa ole tekoja, ajatuksia, tietoa, eikä viisautta. Kuolleiden rakkaus, viha ja kiihkonsa on mennyt eikä heillä enää koskaan ole osaa mitä tapahtuu auringon alla. (9-10) Hankkeet raukeavat kuolemassa kaikki. (Ps 146:4) "Kuolleet eivät ylistä Herraa!" (Ps 115:17)
Raamattu ei esitä kuolemattomuutta sellaisena ominaisuutena jonka ihminen omistaisi luonnostaan. Raamatussa esiintyy termejä joita on käännetty "henki" tai "sielu" mutta ainuttakaan kertaa näiden termien yhteydessä ei esiinny käsitettä "kuolematon" tai "kuolemattomuus."
Paholainen on alusta asti valehdellut ihmistä kuolemattomaksi;
1 Moos 3:3-5, Joh 8:44.
"Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen."
(Joh.5:28-29)
>>> Raamatun opetus kuolleiden ylösnusemuksesta olisi turha jos kaikki syntyneet olisivat tietoisessa tilassa.
Lisää aiheen läheltä;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/14
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3
Ystävällisin terveisin, siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
”Ainoa "välitila" Raamatun mukaan on kuoleman tiedoton uni.”
Mutta ei ainakaan Jeesuksen opetusten mukaan, vaikka joidenkin muiden ehkä kyllä (kuten Saarnaajan ja Paavalin). Jeesuksen kertomuksessa vainajat ovat täysin tietoisia, ja tarinoista käy selville myös että ne eivät kuvaa mitään maailmanlopun jälkeistä aikaa vaan aikaa, jolloin vainajan veljet mm. ovat vielä elossa.
”Jos uskoisimme teoriat että ihminen olisi jossakin tietoisessa välitilassa kuolemansa jälkeen tai ihminen menisi suoraan kuolemassa rangaistukseen tai ikuiseen elämään olisi Raamatun opetus ylösnousemuksesta turha ja vailla pohjaa.”
Raamatussa on paljon keskenään ristiriitaisia kertomuksia, ja näytät edustavan sellaista oppia, että jos uskoisimme näistä keskenään ristiriitaisista kertomuksista nimenomaan Jeesuksen esittämiksi sanotut kertomukset (esim. Paavalin ja Saarnaajan sijasta), olisi Raamatun opetus ylösnousemuksesta turha ja vailla pohjaa.
Ihmismielen on vain niin vaikea ymmärtää, että mihin se minuus katoaa. Se ei katoa mihinkään. Se vain sammuu. Ilman aivoja ei ole mitään. Enkä nyt ymmärrä, että mitä kammottavaa siinä on, koska eihän sitä enää tiedosta.
Elätkö kenties denialismissa?
Denialismi on kaiketi sellainen ajattelu. Ettei millän keinoin usko,tai edes halua uskoa, vaikka näkee tai joku asia on tutkittu pitävästi ja oikeaksi todettu. Kun mennään Raamatun kertomuksiin,niin Jeesushan sanoi ristillä kituessaan sille toiselle ryövärille,:että Tänä päivänä olet kanssani paratiisissa. Siihen luottaen minäkin käsitän niin,ettei ole mitään välitilaa mihin mennään kuoltuamme,vaan hetken kuluttua eletään henkimaailmassa ja mennään sinne mihin kuututaan kukin mennä. Ja tämä ajatus on hyvin miellyttävä,varsinkin kun kerran irtaannuin ruumistani ja istuin itseni vieressä hetken.Vaikka ei juuri silloin vielä kuollutkaan,koska ajattelen aivoillani ja tätä kirjoitan.En tuota ruumista irtaantumistani kerro pilajuttuna enkä takuulla valehtele.
Samanlaista kuin nukahtaminen. Leppoisaa, auvoisaa, hieman jänskättävää. Siinä katoaa paljon, nimittäin päivätietoisuus. Unitietoisuus tilalla on. hihhei
Ei muuta kuin odottelemaan pääsyä hautaan ja siellä sitten odottelmaan sitä viimeistä tuomiota, jolloin kaikki jaetaan vuohiin ja lampaisiin...
Tosin vain 12 % ihmisistä sanoo uskovansa kristinuskon keskeiseen opinkappaleeseen, jonka mukaan ”kaikki ihmiset herätetään kuolleita ja toisille seuraa iankaikkinen elämä ja toisille kadotus”.
Ehkä saakin odotella ihan yhtä lailla kuin kaikki aiemmin kuolleekin, jotka yhä venaa ja venaaa
Juuri noinhan meille kansakoulussa ja rippikoulussa juuri opetettiin,että kun kuolemme,niin jäämme odottamaan ylösmousemusta.Kuitenkaan en silloin enkä nyt usko sellainseen odotteluun.MILLAISTA olisi ikuisuus seistä noljottaa jossain kylmässä tuonelassa tai pimeässä haisevassa haudassa miljoonia vuosia.
Ei se kyllä niin mene,olipa totuus mikä tahansa kuoleman jälkeisestä elämästä.
Jeesushan ei koskaan niin puhunut,että olisi joku välitila.Vaan hän sanoi ristillä kituessaan toiselle katuvalle ryövärille :Tänä päivänä olet kanssani paratiisissä.
Jos uskoo,niin on kyllä mukavampi uskoa sen tapahtuvan, että kun kuolemme,niin siirrymme johonkin toiseen demenssioon.Joka on parempi kuin tämä maallinen elämä.Ja ettei siellä noljoteta ja odoteta mitään,vaan mennään eikä meinata. Tosin voisi ajatella,että oikein pahat ihmiset jäävätkin välitilaan odottamaan tuomiotaan,Kuten Diktaattorit ja murhamiehet. Nuorena sattunut ruumiista irtaantumis kokemus minulla aiheutti tuommoisen tietämyksen.Jota kokemusta kyllä pidän edelleenkin täytenä totena.