Olin isämme ulosveisaus tilaisuudessa.
Kun arkku avattiin, saimme nähdä isämme viimeisen kerran avoimen arkun äärellä, kunnes arkku jonkin ajan päästä suljettiin lopullisesti.
Tuntui vaan niin tosi surulliselta nähdä rakas isä arkussa ja tiedostaa, ettei isä enää koskaan palaa kotiin.
Joka aamu herätessä toivon, että kaikki olisi ollut pelkästään painajain unta ja isä olisi omassa vuoteessa nukkumassa.
Herään usein öisin ja menen katsomaan, onko isä nukkumassa omassa vuoteessa, mutta ei isä enää ole ja tulee surullinen olo ja kova ikävä.
On niin mahdotonta uskoa, että isä ei enää koskaan tule kotiin, enkä näe isää enää koskaan tässä elämässäni.
Kun arkku avattiin, saimme nähdä isämme viimeisen kerran avoimen arkun äärellä, kunnes arkku jonkin ajan päästä suljettiin lopullisesti.
Tuntui vaan niin tosi surulliselta nähdä rakas isä arkussa ja tiedostaa, ettei isä enää koskaan palaa kotiin.
Joka aamu herätessä toivon, että kaikki olisi ollut pelkästään painajain unta ja isä olisi omassa vuoteessa nukkumassa.
Herään usein öisin ja menen katsomaan, onko isä nukkumassa omassa vuoteessa, mutta ei isä enää ole ja tulee surullinen olo ja kova ikävä.
On niin mahdotonta uskoa, että isä ei enää koskaan tule kotiin, enkä näe isää enää koskaan tässä elämässäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos uskomme Jeesuksen lunastustyöhön ja olemme ottaneet hänet elämämme Herraksi ja myös edesmennyt on lähtenyt uskossa, niin ero ei ole pitkäaikainen. Nopeasti hurahtaa elomme täällä.
Osanotto suruusi.
Olen uskossa, mutta silti jotenkin vaan ahdistaa ja mietityttää, että onko isä päässyt Taivaaseen, tiedä kuuluuko tämä tunne suruun vai sielunvihollinenko yrittää kuiskia epätoivoa.
Kerroin isälle pelastavasta Jeesuksesta ja Jumalasta, kuten moni muukin tuttava, jotka kävivät luonamme ja paljon esirukouksia isämme ja perheemme puolesta on Jumalan eteen kannettu.
Kysyin isältä, että uskooko hän Jeesuksen lunastustyöhön ja isä sanoi, että kyllä hän uskoo, ettei ole mitään muuta mihin uskoa.
Jumalan Rauhan, sen isä sai sydämeensä.
Kyllä isä on rukoillut ja huokaillut Jumalan puoleen monia kertoja, kun hän sairastui ja yön hiljaisina hetkinä vuoteessa yksinään ollessa.
Isäni sairastui vakavasti parantumattomaan lymfoomaan elämänsä loppupuolella ja ehdin hoitaa isääni puolisen vuotta ihan hänen kuolemaansa saakka.
Isä sai kuolla omassa kodissa omaan vuoteeseen, kuten hän oli toivonut.
Sairauden loppuaikana oli tosi raskasta ja surullista seurata, kun isän vointi heikkeni päivä päivältä, kyllä siinä monet itkut on itketty isän vierellä.
Sydän siinä särkyi surusta, kun isän hengitys pysähtyi ja isä nukkui pois.
Menetimme maailman parhaan isän, isä joka ajatteli aina meidän lastemme parasta ja kantoin meistä huolta joka asiassa, siksi isän poismeno on niin raskas.
Toivon todellakin, että sitten, kun oma aika on lähteä, niin isä on meitä vastassa Taivaassa yhdessä äidin ja edesmenneitten rakkaittemme kanssa.
Nyt elämä tuntuu vaan niin tosi raskaalta elää, kun isän kuolemasta on vasta niin vähän aikaa kulunut.
Kyllä saat olla varma että isäsi on siellä päämäärässään ja kotona. Sinulla on inhimillinen suru ja ikävä, kun isää ei voi konkreettisesti nähdä ja hänen kanssaan kommunikoida. Kyllä suru sitten ajan myötä alkaa muuttaa muotoaan ja sitä vain alkaa hyväksyä, että näin meille ihmisille on suotu: ajallaan synnytään ja sitten lähdetään.
Voimia jälleen tällekin päivälle ja viikolla.
munki isä on kuollu
https://www.youtube.com/watch?v=TrAr_bnL_ws