Miten selitetään ylösnousemus?

riipuu huumeesta

Ylösnousemus edellyttää henkistä atomaarista otsonia. Atomaarisuus on tässä avainsana. Olemus tulee kyllästää atomaarisella aineella, meditaatio tekee just tätä kun oikein meditoidaan. Voi olla ajattelematta otsoneita, riittää kun hienontaa auran. Tarkoitus hienontaa tietoisuutta niin että se on kytketty vain atomaarisiin henkisiin ainesosiin.

O:lla on myös toinen merkitys, ja se on sähkökeho. Luodaan sähkökeho, joka mahdollistaa ulottuvuusmatkailun. Tuon nämä esille, kun näistä voidaan tällä tarkkuudella tänä aikana jo vähän puhua. Tarkoitus on se, että kyse ei ole epämääräisestä mystiikasta vaan täsmällisistä asioista.

Sähkökeho = henkiruumis/ylösnousemusruumis? Energiaanhan se pohjautuu, mutta tietoni mukaan energia pohjautuisi elävään tuleen eikä sähköön joka on jaksottaista kuolleen hengen olemusta. Tarkoitat että voit atomoida itsellesi ruumiin jonnekin? Minulle mahdottomuus tässä vaiheessa koska en olisi siinä tietoinen, senverran vankina tässä ruumiissani vielä olen.

alienwriter kirjoitti:

Sähkökeho = henkiruumis/ylösnousemusruumis? Energiaanhan se pohjautuu, mutta tietoni mukaan energia pohjautuisi elävään tuleen eikä sähköön joka on jaksottaista kuolleen hengen olemusta. Tarkoitat että voit atomoida itsellesi ruumiin jonnekin? Minulle mahdottomuus tässä vaiheessa koska en olisi siinä tietoinen, senverran vankina tässä ruumiissani vielä olen.

Lue lisää

Sanon tuota sähkökehoksi, ehkä termi tarkentuu tarkoituksenmukaisemmaksi jossain vaiheessa. Kunhan keksin paremman termin.

Sähkökeho muodostetaan tahdonvoiman avulla, kun sopiva määrä atomaarista ainetta on kasassa. Auran tulee olla 100% täynnä tuota ainetta, eli 100% puhdas. Näen että minuton voi sellaisen muodostaa, sillä yksikin ajatus joka kohdistuu erilliseen näennäisminään, tulisi tuon kehon rakennuksen torpedoimaan.

Tulee olla siis jatkuvasti sellaisessa meditaatiossa, ettei näennäisminää, joka todellakin on vain katoava mielikuvakoostuma kuin Aku Ankan sarjakuvassa konsanaan, pääse syntymään. Pelkkä minuttomuus ei riitä, vaan tulee olla kohonnut siis sellaiseen tilaan, jota sanotaan "nirvanaksi". Alempi persoona on siis kokonaan sammutettu, tietoisuus on kyllä voimassa.

Se on tahtokeho siinä mielessä, että se muodostetaan tahdon avulla. Muodottoman abstraktin Itsen tahdon avulla. Tuo Itse on sama kuin monadi.

Itsen ympärille tuollainen koostetaan, kaikki tekevät sen aikanaan. Se ei ole eetterikeho eikä kausaalikeho. Vaan tahdonkaltainen tulikeho, "sähkötulikeho", Itse näkyvässä muodossa. Itsen hologrammi. Sanon sähkökehoksi, koska se on korkeajännitteinen siinä mielessä, että se parantaa. Jos kosketat sitä, saat henkistä virtaa. Sillä on myös taipumus hajauttaa kaikki psyykkiset koostumat, eli esim. kausaalikehokaan ei voi pysyä koossa tuon alaisuudessa. Kausaalikeho ja muut psyykkiset kehot ovat voimassa vain tarvittaessa tahdonvoiman avulla, ne hajautuvat siis kun tuo sähkötulikeho on valmistumassa.

Tuo sähkötulikeho on varsinaista siriusenergiaa.

alienwriter kirjoitti:

Sähkökeho = henkiruumis/ylösnousemusruumis? Energiaanhan se pohjautuu, mutta tietoni mukaan energia pohjautuisi elävään tuleen eikä sähköön joka on jaksottaista kuolleen hengen olemusta. Tarkoitat että voit atomoida itsellesi ruumiin jonnekin? Minulle mahdottomuus tässä vaiheessa koska en olisi siinä tietoinen, senverran vankina tässä ruumiissani vielä olen.

Lue lisää

Sähkötulikehon merkitys on siinä, että kun se kuitenkin tuhoaa tuon kausaalikehon valmistuessaan, niin energioiden on transformoiduttava hienoenergisemmälle tasolle. Kausaalikehon monadinen vastine on sähkötulikeho, niinkuin kausaalikeho on eetteris-fyysillisen kehon korkeampi vastine.

Kehitys menee näin:
1. fyysillis-eetterinen keho (astraalikeho on lähinnä vain maaplaneetan ihmiskunnassa, ns. keinotekoisesti luotu suodatin ja energioiden muunnin).
2. mentaalis-kausaalinen keho
3. nirvaaninen keho
4. monadin sähkötulikeho. Sähkötulikeho mahdollistaa tähtijärjestelmän vaihdon pysyvästi. Elämä on siis monadisella sähkötulikehon tasolla, mutta kun olemme täällä "alhaalla" olleet, niin voimme ilmentyä vaikka ihan fyysisessäkin kehossa. Sillä ehdolla vain, että jos se kestää meidän energioitamme hermojärjestelmän tuhoutumatta. Sähkötulikeho on ensimmäinen keho, joka tarvitsee kasvispainotteisen ruokavalion fyysiseltä keholta, jotta fyysinen keho sitä kestäisi.

Monadi on liian abstrakti ja laaja jotta se voisi toimia ilman mitään kehoa. Monadi on kaikkena kaikessa kaikkialla, ääretön. Siksi on aina joku keho eli hologrammimainen luomus toimimista varten. Toimiminen tarvitsee jonkun keskittymispisteen eli kehon.

Niin fyysinen keho todellakin tuhoutuu siirryttäessä toisen ulottuvuuden kehoon. Puhut kuin kahta asiaa - toinen on totuutta, toinen on legendaa. Selkeästi sinulla on ymmärrystä siihen mistä puhut, mutta haluaisin varoittaa sinua sekoittamasta kokemaasi Buddhan oppeihin. Sillä tänä päivänä hänestä ei ikävä kyllä ole jäljellä kuin heijastuma, itse valaistumisprosessia ei Luoja hänelle suonut.

Harmillista että koet itsevalaistumisen mahdollisuudeksi, sillä Buddha valehteli ihmisille. Luoja ei suonut hänelle valaistumista hänen omasta itsestään, ja hän suuttui ja loi illuusion. Se illuusio istuu edelleen tyhjyydessä, Buddhan näköinen, mutta se on pelkkä kaavojen pyörittämä kuvajainen. Kuvajainen ei ole elävää elämää vaan illuusio. Moni on mennyt harhaan illuusion tähden. Vain Luojalla on kyky suoda henkinen hereilläolo, joka on siis valaistumiseksikin käsitettävissä. Kun kerran kerrot että kykenet liikkumaan ulottuvuuksissa, käypä vilkaisemassa se Buddhan illuusio, löydät sen sieltä missä se istuu sammakkolammen äärellä. Testaa se niin huomaat, että se ei ole valaistunut elävä olento, vaan pelkkä kuolleen jälkeensä jättämä illuusio vihasta Luojan luotuja kohtaan.

FAKTAT:
"Se, mitä pidämme aineena, on havaintoa, siis mentaalista, mieltä. "
"Tietoisuudesta riippumatonta ainetta ei ole olemassa: kaikki on tietoisuutta."

Noita kahta pidän faktoina. kaikki on tietoisuutta, jota pidän siinä mielessä ehdottomana substanssina (aineena), koska se on olemassa. Mitään ei-Itseä ei ole olemassakaan, kun ollaan täydellisessä samadhissa.

Aine ja tietoisuus ovat samaa asiaa. Tietoisuutta ei voi erottaa aineesta. On vain tietoisuus joka universumin korkein substanssi. Tämä aine on sellaista, että sitä ei voi havaita atomeina, kun ajattelen korkeinta substanssia (tietoisuutta). Olkoon sen nimi substanssi eli abtrakti aine.

Kun mennään katsomaan absoluuttisesti, niin aineen ja hengen välillä ei ole eroa, aine-henki duaalisuus on poistunut.

Silti on järkevää kyllä aloittaa siitä, että aine, materia on "pahaa". Ja henki, tyhjyys on "hyvää". Vaikka näin ei lopulta olisikaan, koska se vie jossain vaiheessa oikeaan suuntaan.

Eli määrittelin tässä aineen uusiksi. Koetan selvittää yksinkertaisesti, vaikka haastavalta näyttää.

1. on olemassa ainetta, jota sanotte aineeksi. Näette sen ulkonaisena aineena, dualistisena aineena.
2. on olemassa ainetta, jota sanotte tyhjyydeksi tai tietoisuudeksi. Tämä ei ole ulkonaista ainetta. Tässä aineessa ei ole dualismia. Tämä ei-dualistinen abstrakti aine läpäisee kaiken ja on kaikeen perusta. Tässsä aineessa ei ole mitään visioita, se on niin abstraktia. Se on abstraktia olemista, kaiken ydin.

Kumpikin luokka 1. ja 2. on samasta lähteestä eli kaiken ytimestä joka on kaikkialla. Kaiken ydin on myös aineessa.

Joko sanomme kaikkea aineeksi tai sanomme kaikkea tietoisuudeksi. Kumpikin käy, riippuu siitä kuka sanoo ja mitä noilla sanolla tarkoitetaan.

Buddhan sanoma: muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys on muotoa on itseasiassa melko vahva Koan, paradoksi. Joka voidaan kyllä ratkaistakin katsomalla miten asiat on, joten ei ole täydellinen koan niinkuin "nelikulmainen ympyrä."

"Joko sanomme kaikkea aineeksi tai sanomme kaikkea tietoisuudeksi. Kumpikin käy,"

Siinä mielessä ensimmäinen vaihtoehto kuitenkaan ei käy, että aine on tietoisuudesta johtuvaa; tietoisuus ei ole aineesta johtuvaa. On olemassa olotiloja tai asiaintiloja, joissa ainetta ei ole lainkaan, mutta tietoisuus on. Koko avaruuskin on vain tapa esittää asioiden keskinäisiä suhteita tietoisuudessa. Tämä todellisena pitämämme avaruus, joka on aineen olemassaolon edellytys (ainetta ei voi olla ilman avaruutta), on syntynyt syvemmästä todellisuudesta; se ei ole itsenäisesti ja ikuisesti olemassaoleva. Mihin avaruus on syntynyt? Mihinkä muuhunkaan kuin tietoisuuteen.

Tietoisuus-ja-aine kirjoitti:

"Joko sanomme kaikkea aineeksi tai sanomme kaikkea tietoisuudeksi. Kumpikin käy,"

Siinä mielessä ensimmäinen vaihtoehto kuitenkaan ei käy, että aine on tietoisuudesta johtuvaa; tietoisuus ei ole aineesta johtuvaa. On olemassa olotiloja tai asiaintiloja, joissa ainetta ei ole lainkaan, mutta tietoisuus on. Koko avaruuskin on vain tapa esittää asioiden keskinäisiä suhteita tietoisuudessa. Tämä todellisena pitämämme avaruus, joka on aineen olemassaolon edellytys (ainetta ei voi olla ilman avaruutta), on syntynyt syvemmästä todellisuudesta; se ei ole itsenäisesti ja ikuisesti olemassaoleva. Mihin avaruus on syntynyt? Mihinkä muuhunkaan kuin tietoisuuteen.

Lue lisää

"On olemassa olotiloja tai asiaintiloja, joissa ainetta ei ole lainkaan, mutta tietoisuus on."

Absoluuttisesti katsoen tuo on väärin. Tietoisuus on ainetta. Siten ainetta on aina. Tietoisuus ei johdu aineesta eikä aine tietouisuudesta, koska ne tarkoitavat samaa. Näin absoluuttisesti katsoen.

Suhteellisesti katsoen on syytä erottaa tietoisuus ja aine, koska suhteellisuudessa on aina dualismia. Olet täysin oikeassa dualistisesti katsoen, dualisuudessa on tietoisuus ja aine erikseen.

Tietoisuus-ja-aine kirjoitti:

"Joko sanomme kaikkea aineeksi tai sanomme kaikkea tietoisuudeksi. Kumpikin käy,"

Siinä mielessä ensimmäinen vaihtoehto kuitenkaan ei käy, että aine on tietoisuudesta johtuvaa; tietoisuus ei ole aineesta johtuvaa. On olemassa olotiloja tai asiaintiloja, joissa ainetta ei ole lainkaan, mutta tietoisuus on. Koko avaruuskin on vain tapa esittää asioiden keskinäisiä suhteita tietoisuudessa. Tämä todellisena pitämämme avaruus, joka on aineen olemassaolon edellytys (ainetta ei voi olla ilman avaruutta), on syntynyt syvemmästä todellisuudesta; se ei ole itsenäisesti ja ikuisesti olemassaoleva. Mihin avaruus on syntynyt? Mihinkä muuhunkaan kuin tietoisuuteen.

Lue lisää

Avaruus on syntynyt abstraktiin avaruuteen. Tämä abstrakti avaruus on ikuinen ja henkistä ainetta eli tietoisuutta.

tietoisuus.aine kirjoitti:

"On olemassa olotiloja tai asiaintiloja, joissa ainetta ei ole lainkaan, mutta tietoisuus on."

Absoluuttisesti katsoen tuo on väärin. Tietoisuus on ainetta. Siten ainetta on aina. Tietoisuus ei johdu aineesta eikä aine tietouisuudesta, koska ne tarkoitavat samaa. Näin absoluuttisesti katsoen.

Suhteellisesti katsoen on syytä erottaa tietoisuus ja aine, koska suhteellisuudessa on aina dualismia. Olet täysin oikeassa dualistisesti katsoen, dualisuudessa on tietoisuus ja aine erikseen.

Lue lisää

"Absoluuttisesti katsoen tuo on väärin. Tietoisuus on ainetta. Siten ainetta on aina."

Noin vain ei ole, ainakaan jos uskomme mystikoiden sanomaan, tai tieteen puolelta kvanttimekaniikkaan. Mystikot ovat jo vuosituhansia kertoneet tietoisuuden ensisijaisuudesta ja ikuisuudesta, sekä aineen väliaikaisuudesta ja ohimenevyydestä. Kvanttimekaniikka on kokeellisesti osoittanut sen, että aine ei voi olla ensisijainen prinsiippi, koska aineen syntymiseen tarvitaan havainto (ja havainnon tekijä on tietoisuus).

Tietoisuus-ja-aine kirjoitti:

"Absoluuttisesti katsoen tuo on väärin. Tietoisuus on ainetta. Siten ainetta on aina."

Noin vain ei ole, ainakaan jos uskomme mystikoiden sanomaan, tai tieteen puolelta kvanttimekaniikkaan. Mystikot ovat jo vuosituhansia kertoneet tietoisuuden ensisijaisuudesta ja ikuisuudesta, sekä aineen väliaikaisuudesta ja ohimenevyydestä. Kvanttimekaniikka on kokeellisesti osoittanut sen, että aine ei voi olla ensisijainen prinsiippi, koska aineen syntymiseen tarvitaan havainto (ja havainnon tekijä on tietoisuus).

Lue lisää

Siinäpä se, ei kannata uskoa mystikoita eikä nojautua tieteeseen. Kaikki mitä tietoisuudesta voidaan sanoa, on, että tietoisuus on. Näin sanoo hereillä oleva tietoisuus. Believe it or not.

pas.vrai kirjoitti:

Siinäpä se, ei kannata uskoa mystikoita eikä nojautua tieteeseen. Kaikki mitä tietoisuudesta voidaan sanoa, on, että tietoisuus on. Näin sanoo hereillä oleva tietoisuus. Believe it or not.

Lue lisää

"tietoisuudesta voidaan sanoa, on, että tietoisuus on."

Totta.

pas.vrai kirjoitti:

Siinäpä se, ei kannata uskoa mystikoita eikä nojautua tieteeseen. Kaikki mitä tietoisuudesta voidaan sanoa, on, että tietoisuus on. Näin sanoo hereillä oleva tietoisuus. Believe it or not.

Lue lisää

Kvanttimekaniikka ei ota huomioon aineetonta ainetta, joka on TAO. Tästä olen puhunut koko ajan. Aine ja aineeton aine, molemmat ainetta.

Aineeton aine eli tietoisuus on ikuinen.

sirius.writer kirjoitti:

Kvanttimekaniikka ei ota huomioon aineetonta ainetta, joka on TAO. Tästä olen puhunut koko ajan. Aine ja aineeton aine, molemmat ainetta.

Aineeton aine eli tietoisuus on ikuinen.

Lue lisää

Aineeton aine, eli aine joka ei ole ainetta, on samanlainen oksymoroni kuin kivi joka ei ole kiveä, ja vesi joka ei ole vettä. Tai tietoisuus joka ei ole tietoisuutta.

Ymmärrän kyllä, että tahdot ajatella tietoisuutta jonakin aineellisena, koska muunlainen on ilmeisen käsittämätöntä: kaiken olemassaolevan pitää olla jollakin lailla tuntuvaa, ulottuvaista, mitattavaa, näkyvää, MATERIAALISTA, KONKREETTISTA. Meillä jokaisella on käsitystemme abstraktisuudelle rajat. Kaiken olemassaolevan aineellistaminen on eräs sellainen pyrkimys käsitettävään konkretiaan, ja toinen on kaiken sijoittaminen avaruuteen (ja aikaan). Tietoisuus, joka ei sijaitse missään ja jolla ei ole minkäänlaista muotoa eikä aineellisuutta, pakenee sellaista konkretisointia.

Tietoisuus on vailla muotoa. Kaikki aineellinen on jossakin muodossa. Jos hyväksyt nämä kaksi lausetta, on sinun hyväksyttävä, että tietoisuus ei voi olla ainetta.

Käsitettävyyden-rajat kirjoitti:

Aineeton aine, eli aine joka ei ole ainetta, on samanlainen oksymoroni kuin kivi joka ei ole kiveä, ja vesi joka ei ole vettä. Tai tietoisuus joka ei ole tietoisuutta.

Ymmärrän kyllä, että tahdot ajatella tietoisuutta jonakin aineellisena, koska muunlainen on ilmeisen käsittämätöntä: kaiken olemassaolevan pitää olla jollakin lailla tuntuvaa, ulottuvaista, mitattavaa, näkyvää, MATERIAALISTA, KONKREETTISTA. Meillä jokaisella on käsitystemme abstraktisuudelle rajat. Kaiken olemassaolevan aineellistaminen on eräs sellainen pyrkimys käsitettävään konkretiaan, ja toinen on kaiken sijoittaminen avaruuteen (ja aikaan). Tietoisuus, joka ei sijaitse missään ja jolla ei ole minkäänlaista muotoa eikä aineellisuutta, pakenee sellaista konkretisointia.

Tietoisuus on vailla muotoa. Kaikki aineellinen on jossakin muodossa. Jos hyväksyt nämä kaksi lausetta, on sinun hyväksyttävä, että tietoisuus ei voi olla ainetta.

Lue lisää

"Ymmärrän kyllä, että tahdot ajatella tietoisuutta jonakin aineellisena, koska muunlainen on ilmeisen käsittämätöntä"

Tämä ei pidä paikkaansa. Aineeton aine -termi luotiin sen vuoksi, että se osoittaisi aineettoman aineen olevan sukua aineelle. Tähän jo aiemmin viittasin.

Kaikki on samaa lähtökohtaisesti, ykseyttä. Ei voida jakaa ykseydessä maailmaaa dualisiin osiin, tietoisuuteeen ja aineeeseen. On vain aine (aineellinen aine ja aineeton aine) ja sillä siisti. Sen lisäksi havaitsen aineeettoman aineen olemalla se (ei-duaalinen havainto, joka ei romuta systeemin energiatilaa) Tämä idea on taustalla.

"Kaikki aineellinen on jossakin muodossa."

Ei pidä paikkaansa. Aineeeton aine on TAO eli ei missään muodossa. Se ei ole muotoa.

Käsitettävyyden-rajat kirjoitti:

Aineeton aine, eli aine joka ei ole ainetta, on samanlainen oksymoroni kuin kivi joka ei ole kiveä, ja vesi joka ei ole vettä. Tai tietoisuus joka ei ole tietoisuutta.

Ymmärrän kyllä, että tahdot ajatella tietoisuutta jonakin aineellisena, koska muunlainen on ilmeisen käsittämätöntä: kaiken olemassaolevan pitää olla jollakin lailla tuntuvaa, ulottuvaista, mitattavaa, näkyvää, MATERIAALISTA, KONKREETTISTA. Meillä jokaisella on käsitystemme abstraktisuudelle rajat. Kaiken olemassaolevan aineellistaminen on eräs sellainen pyrkimys käsitettävään konkretiaan, ja toinen on kaiken sijoittaminen avaruuteen (ja aikaan). Tietoisuus, joka ei sijaitse missään ja jolla ei ole minkäänlaista muotoa eikä aineellisuutta, pakenee sellaista konkretisointia.

Tietoisuus on vailla muotoa. Kaikki aineellinen on jossakin muodossa. Jos hyväksyt nämä kaksi lausetta, on sinun hyväksyttävä, että tietoisuus ei voi olla ainetta.

Lue lisää

"Tietoisuus on vailla muotoa. Kaikki aineellinen on jossakin muodossa. Jos hyväksyt nämä kaksi lausetta, on sinun hyväksyttävä, että tietoisuus ei voi olla ainetta."

Aineeton aine on vailla muotoa. Perimmäinen substanssi, alkuaine eli tietoisuus. Et voi mitata laitteella aineetonta ainetta, mutta voit havaita olemalla se ei-duaalisesti.

Se on Tao, vailla muotoa, kaikkialla oleva ja ei kuitenkaan missään, kaiken läpäisevä, avaruutta siihen ei tarvita.

sirius.writer kirjoitti:

"Ymmärrän kyllä, että tahdot ajatella tietoisuutta jonakin aineellisena, koska muunlainen on ilmeisen käsittämätöntä"

Tämä ei pidä paikkaansa. Aineeton aine -termi luotiin sen vuoksi, että se osoittaisi aineettoman aineen olevan sukua aineelle. Tähän jo aiemmin viittasin.

Kaikki on samaa lähtökohtaisesti, ykseyttä. Ei voida jakaa ykseydessä maailmaaa dualisiin osiin, tietoisuuteeen ja aineeeseen. On vain aine (aineellinen aine ja aineeton aine) ja sillä siisti. Sen lisäksi havaitsen aineeettoman aineen olemalla se (ei-duaalinen havainto, joka ei romuta systeemin energiatilaa) Tämä idea on taustalla.

"Kaikki aineellinen on jossakin muodossa."

Ei pidä paikkaansa. Aineeeton aine on TAO eli ei missään muodossa. Se ei ole muotoa.

Lue lisää

”Aineeton aine -termi luotiin sen vuoksi, että se osoittaisi aineettoman aineen olevan sukua aineelle.”

Eikö se nyt enää olekaan ainetta, vaan vain sukua aineelle?

Aineellinen on kyllä edelleen ulottuvaista ja sijaitsee vain avaruudessa. Vai millä tavalla kuvailisit ainetta, jolla ei ole avaruudellisia ominaisuuksia?

Useasti mainitsemasi duaalisuus on tietenkin vain näennäisduaalisuutta. Jako subjektiin ja objektiin (havaitsijaan ja havaittuun, tai puhtaaseen tietoisuuteen ja sen mielensisältöihin, materiaan) on vain arkielämän empiiristä todellisuutta, vaikka olemuksellisesti ne ovatkin samaa substanssia. Mitään substanssidualismia tuohon ei sisälly.

”Kaikki on samaa lähtökohtaisesti, ykseyttä. Ei voida jakaa ykseydessä maailmaaa dualisiin osiin, tietoisuuteeen ja aineeeseen. On vain aine (aineellinen aine ja aineeton aine) ja sillä siisti.”

Miksi tahdot väkisin pakottaa aine-nimen sellaiselle, millä ei ole mitään aineen ominaisuuksia? Jotain kai kertoo se, että sitä täytyy kutsua ”aineettomaksi” aineeksi. Termi ”aineeton aine” ei kerro mitään sen positiivisista ominaisuuksista; se vain ikään kuin poistaa puheenaiheena olevalta kohteelta kaikki aineen ominaisuudet. Jos lisäät nyt tuohon yhden positiivisen ominaisuuden, ”olla tietoinen”, on meillä jotakin, jolla ei ole mitään aineen ominaisuuksia vaan vain ainoastaan tietoisuuden ominaisuus. Miksi siis haluat sanoa näin määriteltyä tietoisuutta aineeksi, vaikka sillä on vain tietoisuuden ominaisuus ja ei yhtään aineen ominaisuutta?

Käsitettävyyden-rajat kirjoitti:

”Aineeton aine -termi luotiin sen vuoksi, että se osoittaisi aineettoman aineen olevan sukua aineelle.”

Eikö se nyt enää olekaan ainetta, vaan vain sukua aineelle?

Aineellinen on kyllä edelleen ulottuvaista ja sijaitsee vain avaruudessa. Vai millä tavalla kuvailisit ainetta, jolla ei ole avaruudellisia ominaisuuksia?

Useasti mainitsemasi duaalisuus on tietenkin vain näennäisduaalisuutta. Jako subjektiin ja objektiin (havaitsijaan ja havaittuun, tai puhtaaseen tietoisuuteen ja sen mielensisältöihin, materiaan) on vain arkielämän empiiristä todellisuutta, vaikka olemuksellisesti ne ovatkin samaa substanssia. Mitään substanssidualismia tuohon ei sisälly.

”Kaikki on samaa lähtökohtaisesti, ykseyttä. Ei voida jakaa ykseydessä maailmaaa dualisiin osiin, tietoisuuteeen ja aineeeseen. On vain aine (aineellinen aine ja aineeton aine) ja sillä siisti.”

Miksi tahdot väkisin pakottaa aine-nimen sellaiselle, millä ei ole mitään aineen ominaisuuksia? Jotain kai kertoo se, että sitä täytyy kutsua ”aineettomaksi” aineeksi. Termi ”aineeton aine” ei kerro mitään sen positiivisista ominaisuuksista; se vain ikään kuin poistaa puheenaiheena olevalta kohteelta kaikki aineen ominaisuudet. Jos lisäät nyt tuohon yhden positiivisen ominaisuuden, ”olla tietoinen”, on meillä jotakin, jolla ei ole mitään aineen ominaisuuksia vaan vain ainoastaan tietoisuuden ominaisuus. Miksi siis haluat sanoa näin määriteltyä tietoisuutta aineeksi, vaikka sillä on vain tietoisuuden ominaisuus ja ei yhtään aineen ominaisuutta?

Lue lisää

Aineeton aine on sukua aineelle ja ainetta. Nimikin kertoo jo, että se on ainetta, aineetonta ainetta.

Hmm, olet kiinni vallitsevassa aineen määritelmässä. Idea ei tule siis ymmärretyksi? Termiä on muutettava? Tietoisuusaine?

Aineen ei tarvitse olla laitteella mitattavaa tai silmillä nähtävää, tämä on eräs aineen lähtökohta. Aine ei tarvitse olla hiukkasia tai erillisiä kappaleita, tai sijaita avaruudessa.

Aine jolla ei ole avaruudellisia ominaisuuksia on TAO.

Aineettomalla aineella on aineen ominaisuus, mutta tässä tapauksessa on käytettävä sitä aineen laajennettua määritelmää, minkä hahmotan.

Terminvaihdon tarkoituksena on häivyttää aineellisuus henkiaineesta. Koska tietynlainen henkiaine on aineetonta. Koska aine on tietoisuutta, voidaan sitä sanoa myös tietoisuusaineeksi. Toinen tarkoitus on vihjata, että aineellinen aine ja aineeton aine ovat molemmat samaa laatua, ainetta. Ja että ei ole olemassa todellista kahtiajakoa aineeseen ja tietoisuuteen, ne ovat samaa.

Yhtä hyvin voidaan käyttää sanaa tietoisuus.

aineeton.aine kirjoitti:

Aineeton aine on sukua aineelle ja ainetta. Nimikin kertoo jo, että se on ainetta, aineetonta ainetta.

Hmm, olet kiinni vallitsevassa aineen määritelmässä. Idea ei tule siis ymmärretyksi? Termiä on muutettava? Tietoisuusaine?

Aineen ei tarvitse olla laitteella mitattavaa tai silmillä nähtävää, tämä on eräs aineen lähtökohta. Aine ei tarvitse olla hiukkasia tai erillisiä kappaleita, tai sijaita avaruudessa.

Aine jolla ei ole avaruudellisia ominaisuuksia on TAO.

Aineettomalla aineella on aineen ominaisuus, mutta tässä tapauksessa on käytettävä sitä aineen laajennettua määritelmää, minkä hahmotan.

Terminvaihdon tarkoituksena on häivyttää aineellisuus henkiaineesta. Koska tietynlainen henkiaine on aineetonta. Koska aine on tietoisuutta, voidaan sitä sanoa myös tietoisuusaineeksi. Toinen tarkoitus on vihjata, että aineellinen aine ja aineeton aine ovat molemmat samaa laatua, ainetta. Ja että ei ole olemassa todellista kahtiajakoa aineeseen ja tietoisuuteen, ne ovat samaa.

Yhtä hyvin voidaan käyttää sanaa tietoisuus.

Lue lisää

Eli ehdotan sanan
1. tietoisuus korvattavaksi sanalla tietoisuusaine (kertoo siitä, että tietoisuusaineesta koostuu tietynlainen "henkimaailma"
2. aine korvattavaksi sanalla ainetietoisuus (kertoo siitä, että ainetietoisuudesta koostuu tietynlainen "materiamaailma")

Molemmissa on sanat tietoisuus ja aine mukana. Vihjaavat siihen suuntaan, että universumin holistinen kokonaisuus tulee paremmin ymmärretyksi. Antaa sijaa oivaltaa noista sanoista.

aineeton.aine kirjoitti:

Aineeton aine on sukua aineelle ja ainetta. Nimikin kertoo jo, että se on ainetta, aineetonta ainetta.

Hmm, olet kiinni vallitsevassa aineen määritelmässä. Idea ei tule siis ymmärretyksi? Termiä on muutettava? Tietoisuusaine?

Aineen ei tarvitse olla laitteella mitattavaa tai silmillä nähtävää, tämä on eräs aineen lähtökohta. Aine ei tarvitse olla hiukkasia tai erillisiä kappaleita, tai sijaita avaruudessa.

Aine jolla ei ole avaruudellisia ominaisuuksia on TAO.

Aineettomalla aineella on aineen ominaisuus, mutta tässä tapauksessa on käytettävä sitä aineen laajennettua määritelmää, minkä hahmotan.

Terminvaihdon tarkoituksena on häivyttää aineellisuus henkiaineesta. Koska tietynlainen henkiaine on aineetonta. Koska aine on tietoisuutta, voidaan sitä sanoa myös tietoisuusaineeksi. Toinen tarkoitus on vihjata, että aineellinen aine ja aineeton aine ovat molemmat samaa laatua, ainetta. Ja että ei ole olemassa todellista kahtiajakoa aineeseen ja tietoisuuteen, ne ovat samaa.

Yhtä hyvin voidaan käyttää sanaa tietoisuus.

Lue lisää

”Aineen ei tarvitse olla laitteella mitattavaa tai silmillä nähtävää, tämä on eräs aineen lähtökohta.”

Kuinka niin? Kaiken aine on periaatteessa mitattavaa ja lokalisoituneena johonkin kohtaan avaruutta. Jos se ei ole avaruudessa, ei se ole ainetta. Kaikkeen aineeseen liittyy jokin geometrinen muoto.

”Aine ei tarvitse olla hiukkasia tai erillisiä kappaleita, tai sijaita avaruudessa.”

Antaisitko esimerkin sellaisesta aineesta, joka ei sijaitse avaruudessa, ja kerrotko samalla, miksi tahdot kutsua sitä aineeksi, vaikka siltä on pois kaikki aineelliset ominaisuudet (massa, varaus, suunta, nopeus, momentti, muoto, tilavuus …)

”Aine jolla ei ole avaruudellisia ominaisuuksia on TAO.”

Jälleen: miksi tahdot kutsua sitä aineeksi, vaikka sillä ei ole mitään aineellisia ominaisuuksia?

”Aineettomalla aineella on aineen ominaisuus”

Mikä aineen ominaisuus ”aineettomalla aineella” on? Selvityksesi myötä tullee periaatteellisella tasolla ymmärretyksi myös, millaista on vedetön vesi.

uudet.sanat kirjoitti:

Eli ehdotan sanan
1. tietoisuus korvattavaksi sanalla tietoisuusaine (kertoo siitä, että tietoisuusaineesta koostuu tietynlainen "henkimaailma"
2. aine korvattavaksi sanalla ainetietoisuus (kertoo siitä, että ainetietoisuudesta koostuu tietynlainen "materiamaailma")

Molemmissa on sanat tietoisuus ja aine mukana. Vihjaavat siihen suuntaan, että universumin holistinen kokonaisuus tulee paremmin ymmärretyksi. Antaa sijaa oivaltaa noista sanoista.

Lue lisää

Ehdota vain, mutta suosittelen kuitenkin, että sanat säilytetään ennallaan liittämättä niihin harhaanjohtavia attribuutteja, joita ne eivät tarvitse. Jos tarvitset välimuotoa "tietoisuuden" ja "aineen" välille, "mieli" kelpaa siihen aivan hyvin.

Ymmärtääkseen tällaista: Tätä musiikkia ei sitten kuunnella puolihajamielisesti, vaan täydellä intensiteetillä 100% keskittyen. Ilman ajatuksia luonnollisesti, täydellisesti heittäytyen musiikin virtaan. Ilman täydellistä keskittymistä tai syvää tietoista samadhia tällaisesta musiikista ei saa mitään.
Voluumi oltava satalasissa, bassot täysillä, korvakuulokkeet kuunnellaan jotta musiikki läpäiseen koko olemuksen.

TÄMÄ MUSIIKKI MURSKAA KAIKKI NEGATIIVISET AJATUSKOOSTUMAT. VARSINKIN ALKU 2 MINUUTTIA.

Lao-Tse ja Gautama Buddha ovat samaa siriuslaista porukkaa. Siksi puhun Taosta perimmäisenä aineettomana substanssina.

Näkökulmani ulottuu tähtitieteeseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Avaruus voidaan nimittäin käsittää myös väärin, 3D-tilana mitä se ei korkeammilla tasoilla ole. Aina meillä on jotkut raamit eli ainakin abstrakti moniulotteinen avaruus kehona / asuinpaikkana, vaikka tietoisuus olisikin "ei-missään". Voimme asustaa näin kehollisesti vaikkapa 10-ulotteisessa avaruudessa, kunhan oivallamme miten sinne päästään. Kaikki on tietoisuudessa kuitenkin, ja asiat on hoksattavissa ihan järjen kautta.

Ylläoleva on menetelmä, jonka annan teille kaikille. Ottakaa laadut, positiiviset laadut, jättäkää muodot toisarvoiseen asemaan.
Muodot ovat teidän vaatteenne, työkalunne ja kulkuvälineenne, eivät muuta.

Musiikissa on niitä laatuja, mitä tarvitsette. Musiikki katoaa, mutta musiikin positiiviset laadut kestävät. Tällä menetelmällä olen kehittänyt mm. jälleensyntymismuistin eli ikuisen elämän lisäksi saatte paljon muutakin.

Kun näin teette, olette positiivisten laatujen maailmassa yhä enemmän ja enemmän - te ylösnousette tuolle Siriukselle. Todellinen henkinen Sirius on laatujen TAO:n maailma.

Rauha, kärsivällisyys, ilo, yms, eivät vaadi avaruudellisuutta ollakseen olemassa. Miksi siis nimittää niitä aineeksi? Aine on jotakin, minkä havaitsemme avaruudellisesti ulkopuolellamme aistein, ja vaatii avaruudellisuutta. Muut mielensisällöt (ajatukset, tunnetilat yms) ovat sellaisia, joita emme havaitse ulkoisin aistein vaan vain sisäisellä aistilla, ja jotka eivät vaadi avaruudellisuutta. Niidenkin voimme kuitenkin ymmärtää olevan tiedostettuja eli havaittuja paremminkin kuin tiedostajia tai havaitsijoita. Ne ovat siis kokemuksen objekteja, eivät subjekteja. Aineellisuuden vaatimaa avaruudellisuutta niihin ei tarvitse liittyä lainkaan. Miksi liittää siis C-luokan kvaliteetti (aineellisuus) A-luokan todelliseen tavaraan (tietoisuuteen)? Näiden väliinhän jää jopa se B-luokan välivaihe, avaruudellisuudesta riippumaton aineeton mentaalisuus.

Aineeton-avaruudeton kirjoitti:

Rauha, kärsivällisyys, ilo, yms, eivät vaadi avaruudellisuutta ollakseen olemassa. Miksi siis nimittää niitä aineeksi? Aine on jotakin, minkä havaitsemme avaruudellisesti ulkopuolellamme aistein, ja vaatii avaruudellisuutta. Muut mielensisällöt (ajatukset, tunnetilat yms) ovat sellaisia, joita emme havaitse ulkoisin aistein vaan vain sisäisellä aistilla, ja jotka eivät vaadi avaruudellisuutta. Niidenkin voimme kuitenkin ymmärtää olevan tiedostettuja eli havaittuja paremminkin kuin tiedostajia tai havaitsijoita. Ne ovat siis kokemuksen objekteja, eivät subjekteja. Aineellisuuden vaatimaa avaruudellisuutta niihin ei tarvitse liittyä lainkaan. Miksi liittää siis C-luokan kvaliteetti (aineellisuus) A-luokan todelliseen tavaraan (tietoisuuteen)? Näiden väliinhän jää jopa se B-luokan välivaihe, avaruudellisuudesta riippumaton aineeton mentaalisuus.

Lue lisää

"Aine on jotakin, minkä havaitsemme avaruudellisesti ulkopuolellamme aistein, ja vaatii avaruudellisuutta."

Ei pidä paikkaansa. On tietoisuusainetta, joka on aineetonta TAO-ainesta: kauneus, ilo, yms.

"Muut mielensisällöt (ajatukset, tunnetilat yms) ovat sellaisia, joita emme havaitse ulkoisin aistein vaan vain sisäisellä aistilla, ja jotka eivät vaadi avaruudellisuutta."

Tämäkin on väärin. Ajatukset ovat ulkoisia asioita ja ajatukset / tunteet liikkuvat avaruudessa. Ajatukset ovat aineellista ainetta, pienhiukkasia. Tietoisuuden näkökulmasta ajatukset, tunteet ja fyysinen keeho ovat ulkopuolella. Tietoisuus on ajatukseton.

"Miksi liittää siis C-luokan kvaliteetti (aineellisuus) A-luokan todelliseen tavaraan (tietoisuuteen)?"

Koska tietoisuus on ainetta, tietoisuusainetta, koostuu ajatuksettomista laaduista. Tietoisuus joka ajattelee, ei ole tietoisuus.

"Näiden väliinhän jää jopa se B-luokan välivaihe, avaruudellisuudesta riippumaton aineeton mentaalisuus."

Tuollaista ei ole, mentaalisuus on aina avaruudellista. Positiiviset laadut eivät ole mentaalisia vaan henkisiä. Ne eivät ole ajatuksia, vaan laatuja.

https://www.youtube.com/watch?v=6q314mKuwXk

Aineeton-avaruudeton kirjoitti:

Rauha, kärsivällisyys, ilo, yms, eivät vaadi avaruudellisuutta ollakseen olemassa. Miksi siis nimittää niitä aineeksi? Aine on jotakin, minkä havaitsemme avaruudellisesti ulkopuolellamme aistein, ja vaatii avaruudellisuutta. Muut mielensisällöt (ajatukset, tunnetilat yms) ovat sellaisia, joita emme havaitse ulkoisin aistein vaan vain sisäisellä aistilla, ja jotka eivät vaadi avaruudellisuutta. Niidenkin voimme kuitenkin ymmärtää olevan tiedostettuja eli havaittuja paremminkin kuin tiedostajia tai havaitsijoita. Ne ovat siis kokemuksen objekteja, eivät subjekteja. Aineellisuuden vaatimaa avaruudellisuutta niihin ei tarvitse liittyä lainkaan. Miksi liittää siis C-luokan kvaliteetti (aineellisuus) A-luokan todelliseen tavaraan (tietoisuuteen)? Näiden väliinhän jää jopa se B-luokan välivaihe, avaruudellisuudesta riippumaton aineeton mentaalisuus.

Lue lisää

Eli tietoisuus ei ole samaistunut yhteenkään ajatukseen, tunteeseen eikä mihinkään muotoon, edes ajatusmuotoon. Jos ajattelee, niin ei voi olla kunnolla tietoinen Itsestä.

Itse on hiljaisuus ja tarkkaavuus, täynnä ajatuksettomia laatuja, kuten kauneus, ilo, rauha. Tulee päästä ajatustenkin toiselle puolelle hiljaisuuteen, intuitiivisuuteen. "Ajattelu" on siellä välähdyksenomaista suoraa näkemistä, miten asiat on. Tuossa hiljaisuudessa olet kaikitietävä periaatteessa. Periaatteessa, sillä tiedät perusperiaatteet kaikesta noin yleisesti.

Sanoja voidaan aina muuttaa, yksikään sana tai ajatus ei kestä. Ajatukseton tietoisuus on ikuinen, sama kuin syvimmässä unitilassa. Olet kuitenkin täysin tietoinen tuossa syvimmässä unitilassa.

sirius.writer kirjoitti:

"Aine on jotakin, minkä havaitsemme avaruudellisesti ulkopuolellamme aistein, ja vaatii avaruudellisuutta."

Ei pidä paikkaansa. On tietoisuusainetta, joka on aineetonta TAO-ainesta: kauneus, ilo, yms.

"Muut mielensisällöt (ajatukset, tunnetilat yms) ovat sellaisia, joita emme havaitse ulkoisin aistein vaan vain sisäisellä aistilla, ja jotka eivät vaadi avaruudellisuutta."

Tämäkin on väärin. Ajatukset ovat ulkoisia asioita ja ajatukset / tunteet liikkuvat avaruudessa. Ajatukset ovat aineellista ainetta, pienhiukkasia. Tietoisuuden näkökulmasta ajatukset, tunteet ja fyysinen keeho ovat ulkopuolella. Tietoisuus on ajatukseton.

"Miksi liittää siis C-luokan kvaliteetti (aineellisuus) A-luokan todelliseen tavaraan (tietoisuuteen)?"

Koska tietoisuus on ainetta, tietoisuusainetta, koostuu ajatuksettomista laaduista. Tietoisuus joka ajattelee, ei ole tietoisuus.

"Näiden väliinhän jää jopa se B-luokan välivaihe, avaruudellisuudesta riippumaton aineeton mentaalisuus."

Tuollaista ei ole, mentaalisuus on aina avaruudellista. Positiiviset laadut eivät ole mentaalisia vaan henkisiä. Ne eivät ole ajatuksia, vaan laatuja.

https://www.youtube.com/watch?v=6q314mKuwXk

Lue lisää

”On tietoisuusainetta, joka on aineetonta TAO-ainesta: kauneus, ilo, yms. ”

Miksi tahdot nimittää tietoisuutta tietoisuusAINEEKSI, joka on sitten kuitenkin AINEETONTA?

Tuollainen asioiden vääntelytapa on selvästi jo silkkaa viihdettä.

”Tämäkin on väärin. Ajatukset ovat ulkoisia asioita”

Et tainnut ehtiä lukea, mitä oli kirjoittanut. Kirjoitin, että niitä ei havaita ulkoisilla aisteilla. Ulkoisella aistimisella tarkoitan näkemistä silmien kautta, kuulemista korvien välityksellä jne. Ellet määrittele ulkoisia aistejakin jollakin uudella tavalla (tehden niistä käytännössä sisäisen aistin), ei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että ajatuksia ei havaita ulkoisten aistien välityksellä.

”ja ajatukset / tunteet liikkuvat avaruudessa.”

Eivät ajatukset ja tunteet tarvitse avaruutta ollakseen olemassa. Kuten itsekin sanoit: ”TAO:n maailmassa on kauneutta, kärsivällisyyttä, iloa, rauhallisuutta, rohkeutta jne. ilman muotoja”. Siis mentaalisia tiloja ilman muotoja, avaruutta.

”Ajatukset ovat aineellista ainetta, pienhiukkasia. ”

Hm, vai niin. Ja voitko antaa kemiallisen tai fysikaalisen kaavan ajatukselle ”tämä ajatus ei ole tosi”? Mielenkiinnolla odotan valehtelijan paradoksin kemiallista (tai vähintään hiukkasfysikaalista) kaavaa.

ajatukseton.tietoisuus kirjoitti:

Eli tietoisuus ei ole samaistunut yhteenkään ajatukseen, tunteeseen eikä mihinkään muotoon, edes ajatusmuotoon. Jos ajattelee, niin ei voi olla kunnolla tietoinen Itsestä.

Itse on hiljaisuus ja tarkkaavuus, täynnä ajatuksettomia laatuja, kuten kauneus, ilo, rauha. Tulee päästä ajatustenkin toiselle puolelle hiljaisuuteen, intuitiivisuuteen. "Ajattelu" on siellä välähdyksenomaista suoraa näkemistä, miten asiat on. Tuossa hiljaisuudessa olet kaikitietävä periaatteessa. Periaatteessa, sillä tiedät perusperiaatteet kaikesta noin yleisesti.

Sanoja voidaan aina muuttaa, yksikään sana tai ajatus ei kestä. Ajatukseton tietoisuus on ikuinen, sama kuin syvimmässä unitilassa. Olet kuitenkin täysin tietoinen tuossa syvimmässä unitilassa.

Lue lisää

"Ajatukseton tietoisuus on ikuinen"

jollainen aine taas ei ole.

Aineeton-avaruudeton kirjoitti:

”On tietoisuusainetta, joka on aineetonta TAO-ainesta: kauneus, ilo, yms. ”

Miksi tahdot nimittää tietoisuutta tietoisuusAINEEKSI, joka on sitten kuitenkin AINEETONTA?

Tuollainen asioiden vääntelytapa on selvästi jo silkkaa viihdettä.

”Tämäkin on väärin. Ajatukset ovat ulkoisia asioita”

Et tainnut ehtiä lukea, mitä oli kirjoittanut. Kirjoitin, että niitä ei havaita ulkoisilla aisteilla. Ulkoisella aistimisella tarkoitan näkemistä silmien kautta, kuulemista korvien välityksellä jne. Ellet määrittele ulkoisia aistejakin jollakin uudella tavalla (tehden niistä käytännössä sisäisen aistin), ei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että ajatuksia ei havaita ulkoisten aistien välityksellä.

”ja ajatukset / tunteet liikkuvat avaruudessa.”

Eivät ajatukset ja tunteet tarvitse avaruutta ollakseen olemassa. Kuten itsekin sanoit: ”TAO:n maailmassa on kauneutta, kärsivällisyyttä, iloa, rauhallisuutta, rohkeutta jne. ilman muotoja”. Siis mentaalisia tiloja ilman muotoja, avaruutta.

”Ajatukset ovat aineellista ainetta, pienhiukkasia. ”

Hm, vai niin. Ja voitko antaa kemiallisen tai fysikaalisen kaavan ajatukselle ”tämä ajatus ei ole tosi”? Mielenkiinnolla odotan valehtelijan paradoksin kemiallista (tai vähintään hiukkasfysikaalista) kaavaa.

Lue lisää

"Et tainnut ehtiä lukea, mitä oli kirjoittanut. Kirjoitin, että niitä ei havaita ulkoisilla aisteilla."

Havaitaan ulkoisilla aisteilla. Ulkoiset aistit ovat myös ulkoisia psyykkisiä aisteja, psyykkiset silmät ja korvat ynnä muuut ulkoiset aistit.

Ajatukset ovat ulkoisia muotoja ja siten karkeaa materiaa. Katoavaista materiaa.


"Eivät ajatukset ja tunteet tarvitse avaruutta ollakseen olemassa."

Ehdottomasti tarvitsevat.

"”TAO:n maailmassa on kauneutta, kärsivällisyyttä, iloa, rauhallisuutta, rohkeutta jne. ilman muotoja”. Siis mentaalisia tiloja ilman muotoja, avaruutta."

Eivät ole mentaalisia tiloja vaaan tilattomia henkisiä laatuja.

Aineeton-avaruudeton kirjoitti:

"Ajatukseton tietoisuus on ikuinen"

jollainen aine taas ei ole.

""Ajatukseton tietoisuus on ikuinen"

jollainen aine taas ei ole."

On. Aineeton aine on ikuista.

Aineeton-avaruudeton kirjoitti:

”On tietoisuusainetta, joka on aineetonta TAO-ainesta: kauneus, ilo, yms. ”

Miksi tahdot nimittää tietoisuutta tietoisuusAINEEKSI, joka on sitten kuitenkin AINEETONTA?

Tuollainen asioiden vääntelytapa on selvästi jo silkkaa viihdettä.

”Tämäkin on väärin. Ajatukset ovat ulkoisia asioita”

Et tainnut ehtiä lukea, mitä oli kirjoittanut. Kirjoitin, että niitä ei havaita ulkoisilla aisteilla. Ulkoisella aistimisella tarkoitan näkemistä silmien kautta, kuulemista korvien välityksellä jne. Ellet määrittele ulkoisia aistejakin jollakin uudella tavalla (tehden niistä käytännössä sisäisen aistin), ei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että ajatuksia ei havaita ulkoisten aistien välityksellä.

”ja ajatukset / tunteet liikkuvat avaruudessa.”

Eivät ajatukset ja tunteet tarvitse avaruutta ollakseen olemassa. Kuten itsekin sanoit: ”TAO:n maailmassa on kauneutta, kärsivällisyyttä, iloa, rauhallisuutta, rohkeutta jne. ilman muotoja”. Siis mentaalisia tiloja ilman muotoja, avaruutta.

”Ajatukset ovat aineellista ainetta, pienhiukkasia. ”

Hm, vai niin. Ja voitko antaa kemiallisen tai fysikaalisen kaavan ajatukselle ”tämä ajatus ei ole tosi”? Mielenkiinnolla odotan valehtelijan paradoksin kemiallista (tai vähintään hiukkasfysikaalista) kaavaa.

Lue lisää

"Miksi tahdot nimittää tietoisuutta tietoisuusAINEEKSI, joka on sitten kuitenkin AINEETONTA?"

Koska tietoisuus on aineetonta tietoisuusainetta.

Laatujen.mahti kirjoitti:

Ylläoleva on menetelmä, jonka annan teille kaikille. Ottakaa laadut, positiiviset laadut, jättäkää muodot toisarvoiseen asemaan.
Muodot ovat teidän vaatteenne, työkalunne ja kulkuvälineenne, eivät muuta.

Musiikissa on niitä laatuja, mitä tarvitsette. Musiikki katoaa, mutta musiikin positiiviset laadut kestävät. Tällä menetelmällä olen kehittänyt mm. jälleensyntymismuistin eli ikuisen elämän lisäksi saatte paljon muutakin.

Kun näin teette, olette positiivisten laatujen maailmassa yhä enemmän ja enemmän - te ylösnousette tuolle Siriukselle. Todellinen henkinen Sirius on laatujen TAO:n maailma.

Lue lisää

Itse on singulariteetti, jonka ympärillä karkeamateriaaliset ajatukset vain pyörivät saavuttamatta koskaan Itseä. Itse sylkee nuo ajatukset ajatusavaruudesssa takaisin sinne mistä ne lähtivät.
Itse tietää, että ajatukset syntyvät ja kuolevat, kuuluvat katoavaiseen muotomaailmaan. Myös abstraktit ajatukset syntyvät ja katoavat abstraktissa ajatusavaruudessa. Ne ovat ehdonvaraisia.
Itsen singulariteetti venyttää vuorovesivoimillaan (gravitaatiovoimia) ajatusmateriaketjun pitkäksi jonoksi, joka purkautuu singulariteetista ulos maailma-avaruuteen.

Itsen oleminen vain on, avaruudeton, ajatukseton hiljaisuus. Täynnä iloisia laatuja, täynnä aineetonta ainetta, TAO:a.

taolainenko kirjoitti:

""Ajatukseton tietoisuus on ikuinen"

jollainen aine taas ei ole."

On. Aineeton aine on ikuista.

"On. Aineeton aine on ikuista."
"Koska tietoisuus on aineetonta tietoisuusainetta."

Taitaa olla aika lopettaa tähän.

Mission-impossible kirjoitti:

"On. Aineeton aine on ikuista."
"Koska tietoisuus on aineetonta tietoisuusainetta."

Taitaa olla aika lopettaa tähän.

Kuulkaas kaverit. Pari sanaa vielä. Ei ole havaitsijaa, eikä havaittua. On vain havaitseminen.

pas.vrai kirjoitti:

Kuulkaas kaverit. Pari sanaa vielä. Ei ole havaitsijaa, eikä havaittua. On vain havaitseminen.

Kuka niin sanoo?