Lipunnosto Kilpisjärvellä 27.4.1945
http://www.kirjastovirma.fi/oilinginvarrelta/poikolan_antti
Seuraavana iltana eli 26.4.1945 lähetettiin suomalainen partio kohti Norjan rajaa. Partio jakaantui kahdeksi ryhmäksi, toinen jatkoi Skibotnin tietä valtakunnan rajalle ja toinen eteni kohti Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistä rajapyykkiä. Molempien ryhmien johtajille oli annettu reppuun Suomen lippu. Antti Poikola oli jälkimmäisen partion mukana toisen pioneerin, säräisniemeläisen Pekka Lämsän, kanssa. Pioneerit olivat mukana miinavaaran takia.
Partio löysi Iso-Mallan luota saksalaisten hylkäämän kenttävartion, savuavia nuotionpohjia sekä tunturinkupeelta pahvisia ukonkuvia, ”vartiomiehiä”. Partio jatkoi kohti rajamerkkiä. Pioneerit tutkivat kenttävartion ja rajapyykin ympäristön, ja Antti pioneeriparin vanhempana ilmoitti ne vapaaksi miinoista. Hän kertoo itse partiomatkan huipentumasta seuraavasti:
”Meitä oli kaikkiaan toistakymmentä miestä. Aamuyöllä kiipesin parin aseveikon kanssa tikkaiden avulla korkean rajapyykin päälle. Kiinnitin partionjohtajana toimineen kapteeni Valkosen repusta otetun Suomen lipun jonkinlaiseen karahkaan, josta saatiin lippusalko. Yksi meistä piti salkoa pystyssä, ja toisen toverini kanssa sidon sen rajapyykin päällä olevaan kivikolmioon, siihen, jonka sivuissa on maiden vaakunat. Lipunnoston jälkeen partio ampui kolme kunnialaukausta. Harmi vain, ettei meillä ollut valokuvaajaa mukana. Valoa valokuvaan olisi kevätyössä kyllä riittänyt.”
Valokuvan puute korjattiin päivällä. Kenttävartioon tuli tieto, että nyt ovat rajamerkillä tiedotuskomppanian miehet eli tk-kuvaajat lavastamassa tilannetta uudestaan. Tk-miehet olivat hankkineet suuremman lipun ja paremman lippusalon. Varmuuden vuoksi he panivat viisi miestä sitomaan lippua pyykkiin ja sen vierelle kymmenkunta muuta sotilasta siisteissä lumipuvuissa ällistelemään historiallista tapahtumaa.
Oikea lipunnostaja, ryhmänjohtajakurssin oppilas Antti Poikola, ei ollut mukana tuota lavastettua kuvaa otettaessa. Lavastetusta kuvasta tuli yksi Suomen kuuluisimmista sotakuvista, ja sitä levitettiin ympäri maailman. Ja levitetään yhä. Postimerkkiä siitä ei kuitenkaan ole vielä tehty, kuten tehtiin amerikkalaisten vastaavasta lavastetusta Iwo Ivon lipunnostosta kertovasta valokuvasta.
http://www.kirjastovirma.fi/oilinginvarrelta/poikolan_antti
Seuraavana iltana eli 26.4.1945 lähetettiin suomalainen partio kohti Norjan rajaa. Partio jakaantui kahdeksi ryhmäksi, toinen jatkoi Skibotnin tietä valtakunnan rajalle ja toinen eteni kohti Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistä rajapyykkiä. Molempien ryhmien johtajille oli annettu reppuun Suomen lippu. Antti Poikola oli jälkimmäisen partion mukana toisen pioneerin, säräisniemeläisen Pekka Lämsän, kanssa. Pioneerit olivat mukana miinavaaran takia.
Partio löysi Iso-Mallan luota saksalaisten hylkäämän kenttävartion, savuavia nuotionpohjia sekä tunturinkupeelta pahvisia ukonkuvia, ”vartiomiehiä”. Partio jatkoi kohti rajamerkkiä. Pioneerit tutkivat kenttävartion ja rajapyykin ympäristön, ja Antti pioneeriparin vanhempana ilmoitti ne vapaaksi miinoista. Hän kertoo itse partiomatkan huipentumasta seuraavasti:
”Meitä oli kaikkiaan toistakymmentä miestä. Aamuyöllä kiipesin parin aseveikon kanssa tikkaiden avulla korkean rajapyykin päälle. Kiinnitin partionjohtajana toimineen kapteeni Valkosen repusta otetun Suomen lipun jonkinlaiseen karahkaan, josta saatiin lippusalko. Yksi meistä piti salkoa pystyssä, ja toisen toverini kanssa sidon sen rajapyykin päällä olevaan kivikolmioon, siihen, jonka sivuissa on maiden vaakunat. Lipunnoston jälkeen partio ampui kolme kunnialaukausta. Harmi vain, ettei meillä ollut valokuvaajaa mukana. Valoa valokuvaan olisi kevätyössä kyllä riittänyt.”
Valokuvan puute korjattiin päivällä. Kenttävartioon tuli tieto, että nyt ovat rajamerkillä tiedotuskomppanian miehet eli tk-kuvaajat lavastamassa tilannetta uudestaan. Tk-miehet olivat hankkineet suuremman lipun ja paremman lippusalon. Varmuuden vuoksi he panivat viisi miestä sitomaan lippua pyykkiin ja sen vierelle kymmenkunta muuta sotilasta siisteissä lumipuvuissa ällistelemään historiallista tapahtumaa.
Oikea lipunnostaja, ryhmänjohtajakurssin oppilas Antti Poikola, ei ollut mukana tuota lavastettua kuvaa otettaessa. Lavastetusta kuvasta tuli yksi Suomen kuuluisimmista sotakuvista, ja sitä levitettiin ympäri maailman. Ja levitetään yhä. Postimerkkiä siitä ei kuitenkaan ole vielä tehty, kuten tehtiin amerikkalaisten vastaavasta lavastetusta Iwo Ivon lipunnostosta kertovasta valokuvasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt on koko historia peruttava...voi hitsi :-D
Ilta-Sanomien jutussa oleva kuva 3 rajan pyykiltä 27.4.1945
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1430109039612.html
http://is11.snstatic.fi/img/626/1430109036315.jpg
Lipunnosto Kilpisjärvellä 27.4.1945
http://www.kirjastovirma.fi/oilinginvarrelta/poikolan_antti
Muuta aiheeseen liittyvää: Vertaa lipun, tankoa, miesten sijaintia, likaisuutta ja lumen korkeutta.
Mikko Kerimaa: Pohjanloimu 60 vuotta sitten - eteneminen Muoniosta Kilpisjärvelle 31.10.1944 - 27.4.1945
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/pohjanloimu/Kerimaa_Pohjanloimu.pdf
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cc/Voitto-lapissa-2.jpg
Eräs versio. Huomaa lumen korkeus eli rajapyykkiä ei paljoa erotu. Tämä on luultavasti se 2. nosto, koska kuvaajakin on jo paikalla. Lippu on rähjäinen ja likaraidat näkyy selvästi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iwo_Jiman_lipunnosto
http://is13.snstatic.fi/img/626/1424822471036.jpg
Täällä näitä lavastettuja kuvia on enemmänkin. Suomen rähjäinen lippu on aidompi.
Berliinin valtiopäivätalon eräässä lippukuvassa on kaksi ryssää ja toisella ryssällä oli varastettu kello molemmissa ranteissa ja se toinen häivytettiin valkeaksi. Tuo kuva on liian tumma ja vain toinen äijä näkyy.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1424822474096.html
Sota on aina täynä probagandaa.