Ja huuda minua avuksesi hädän päivänä, niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua. Ps. 50, 15.
Mihin voimme perustaa uskomme rukousten kuulemisesta? Meillä on siihen sellaiset perustelut, että jos silmämme avautuisivat niitä huomaamaan, niin ratkeisimme riemuun. Sen takia lieneekin paikallaan pyytää, että Jumala armossaan avaisi silmämme. Profeetta Elisan palvelija kauhistui niitä monia vihollisia, jotka olivat heidät saartaneet. Mutta asia oli sillä autettu, että Elisa rukoili: »Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.» Silloin palvelija näki vuoren olevan täynnä tulisia hevosia ja vaunuja Elisan ympärillä. Niinpä mekin saisimme täyden lohdutuksen rukoukseen, jos meillä olisi avonaiset silmät näkemään mitä perustuksia meillä on uskoon rukouksen kuulemisesta. Tahdomme huomauttaa kolmesta tärkeimmästä.
Ensimmäinen ja tärkein perusta on siinä, että Herra Jumala itse on käskenyt meitä avuksi huutamaan häntä hädän päivänä ja on vakuuttanut: »Niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua». Jollei Jumala koskaan olisi mitään rukouksesta sanonut, niin emme koskaan täällä ajassa olisi tulleet tietämään, tahtooko hän todella kuulla meitä tahi ei. Me olisimme jääneet ikuiseen epätietoisuuteen. Nyt ei meidän tarvitse siihen jäädä.
Jumala on käskenyt meidän paeta hänen turviinsa ja hän on vakuuttanut tahtovansa, meitä kuulla. Pysähdy ajattelemaan! Onko Jumalan omassa sanassa jotain epätietoista? Kuka Jumala on? Uskotko häneen? Voiko Jumalaan luottaa? Eikö hän pysy sanassaan? Eikö joka ainoa sana, jonka Jumalan suusta kuulet ole varmempi kuin kaikki, niitä silmilläsi näet? Rukoile Jumalaa avaamaan silmäsi, jotta näkisit, minkä tähden Jumala on käskenyt meitä rukoilemaan. Lopuksi tulet näkemään, ettei sinun rukouksessasi ole mitään, joka taivuttaisi Jumalan sinulle jotakin antamaan, vaan hänen oma sanansa ja lupauksensa sen tekee.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor4-29.html
Mihin voimme perustaa uskomme rukousten kuulemisesta? Meillä on siihen sellaiset perustelut, että jos silmämme avautuisivat niitä huomaamaan, niin ratkeisimme riemuun. Sen takia lieneekin paikallaan pyytää, että Jumala armossaan avaisi silmämme. Profeetta Elisan palvelija kauhistui niitä monia vihollisia, jotka olivat heidät saartaneet. Mutta asia oli sillä autettu, että Elisa rukoili: »Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.» Silloin palvelija näki vuoren olevan täynnä tulisia hevosia ja vaunuja Elisan ympärillä. Niinpä mekin saisimme täyden lohdutuksen rukoukseen, jos meillä olisi avonaiset silmät näkemään mitä perustuksia meillä on uskoon rukouksen kuulemisesta. Tahdomme huomauttaa kolmesta tärkeimmästä.
Ensimmäinen ja tärkein perusta on siinä, että Herra Jumala itse on käskenyt meitä avuksi huutamaan häntä hädän päivänä ja on vakuuttanut: »Niin minä autan sinua ja sinä olet kiittävä minua». Jollei Jumala koskaan olisi mitään rukouksesta sanonut, niin emme koskaan täällä ajassa olisi tulleet tietämään, tahtooko hän todella kuulla meitä tahi ei. Me olisimme jääneet ikuiseen epätietoisuuteen. Nyt ei meidän tarvitse siihen jäädä.
Jumala on käskenyt meidän paeta hänen turviinsa ja hän on vakuuttanut tahtovansa, meitä kuulla. Pysähdy ajattelemaan! Onko Jumalan omassa sanassa jotain epätietoista? Kuka Jumala on? Uskotko häneen? Voiko Jumalaan luottaa? Eikö hän pysy sanassaan? Eikö joka ainoa sana, jonka Jumalan suusta kuulet ole varmempi kuin kaikki, niitä silmilläsi näet? Rukoile Jumalaa avaamaan silmäsi, jotta näkisit, minkä tähden Jumala on käskenyt meitä rukoilemaan. Lopuksi tulet näkemään, ettei sinun rukouksessasi ole mitään, joka taivuttaisi Jumalan sinulle jotakin antamaan, vaan hänen oma sanansa ja lupauksensa sen tekee.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor4-29.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt numero 9 numeroksi 6.
Otsikko kuuluu:
Huhtikuun 29 pnä.