Lähde: Mika Kulju, ”Kenraalin viisi sotaa. Hjalmar Siilasvuon elämäkerta”.
Kuljun elämäkerta kenraaliluutnantti Siilasvuosta on kuva suomalaisesta sotilaasta myös joukko kuvauksia rivisotilaista, suomalaisista ja saksalaisista.
Jatkosodan alkaessa suomalaiset huomasivat nopeasti, että pohjoisen korvessa saksalaiset olivat täysin väärässä paikassa. ”Komeista univormuista, pokkuroinnista ja upseerien ylväästä karjahtelusta ei ollut mitään hyötyä, kun venäläisiä vastaan taisteltiin soilla ja metsissä vesisateessa ja sakeiden sääskiparvien keskellä.”
”Myös suomalaisten rivimiesten asenne poloisia saksalaisia kohtaan vaihtui ylenkatseeksi. Saksalaisten avuttomuus alkoi saada tragikoomisia piirteitä. Saksalaisten suunnistustaito oli heikko, joten heitä voitiin käyttää lähinnä teiden yhteydessä. Lisäksi saksalaisten käskyjen huutaminen ilmaisi viholliselle sijainnin. Autoja rikkoontui huonoilla teillä pitkälti myös kuljettajien ajotaidon vuoksi. Huolto ontui pahemman kerran. Talven tullen suomalaiset saivat jopa sytyttää nuotioita saksalaisille, joilla ei ollut kirveitä mukanaan.”
Siilasvuon mukaan saksalaiset eivät edes ottaneet opikseen virheistään.
Kun saksalaisilla oli suuria vaikeuksia ottaa käskyjä vastaan suomalaisupseereilta, ”alkoi monessa tapauksessa mitta olla täynnä”.
Suomalaisilla ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa saksalaisten rinnalla.
Kuljun elämäkerta kenraaliluutnantti Siilasvuosta on kuva suomalaisesta sotilaasta myös joukko kuvauksia rivisotilaista, suomalaisista ja saksalaisista.
Jatkosodan alkaessa suomalaiset huomasivat nopeasti, että pohjoisen korvessa saksalaiset olivat täysin väärässä paikassa. ”Komeista univormuista, pokkuroinnista ja upseerien ylväästä karjahtelusta ei ollut mitään hyötyä, kun venäläisiä vastaan taisteltiin soilla ja metsissä vesisateessa ja sakeiden sääskiparvien keskellä.”
”Myös suomalaisten rivimiesten asenne poloisia saksalaisia kohtaan vaihtui ylenkatseeksi. Saksalaisten avuttomuus alkoi saada tragikoomisia piirteitä. Saksalaisten suunnistustaito oli heikko, joten heitä voitiin käyttää lähinnä teiden yhteydessä. Lisäksi saksalaisten käskyjen huutaminen ilmaisi viholliselle sijainnin. Autoja rikkoontui huonoilla teillä pitkälti myös kuljettajien ajotaidon vuoksi. Huolto ontui pahemman kerran. Talven tullen suomalaiset saivat jopa sytyttää nuotioita saksalaisille, joilla ei ollut kirveitä mukanaan.”
Siilasvuon mukaan saksalaiset eivät edes ottaneet opikseen virheistään.
Kun saksalaisilla oli suuria vaikeuksia ottaa käskyjä vastaan suomalaisupseereilta, ”alkoi monessa tapauksessa mitta olla täynnä”.
Suomalaisilla ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa saksalaisten rinnalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joukot oli itävaltalaisia asevelvollisia, joita koulutettiin täällä, eli osa niistä oli täysin kouluttamattomia, sekin vaikutti asiaan.
Nekin SS-joukotkin? Älä nyt satuile omiasi.
"Joukot oli itävaltalaisia asevelvollisia, joita koulutettiin täällä, eli osa niistä oli täysin kouluttamattomia, sekin vaikutti asiaan."
Valehtelet oikein urakalla.
2.ja 3. Vuoristodivisioonat olivat perustettu osittain (3.D) itävalaltalaista 1938-39. Molemmat olivat osallistuneet Puolan sotaan ja Norjan miehitykseen. Niillä oli siis yli vuoden kokemus Pohjolan oloista mm. talvesta. Kyse oli maavoimien erikoisjoukoista.
SS:n taisteluryhmä NORD ( myöh. 6. SS-Div. NORD) oli koulutettu vain sotavankien vartijoiksi ja sai mm. tykistön vasta Sallassa. Sen taistelukyky oli heikko.
169. D oli juuri perustettu ja saanut sitä ennen kuuden kuukauden koulutuksen.
163. D oli osallistunut Norjan valtaukseen.
Saksa ei milloinkaan lähettänyt joukkoja sotatoimiin ennen perusteellista koulutusta. Minimi oli kuuden kuukauden tehokurssi, joka päättyi suuriin kovapanosammuntoihin ja tiukkaan koulutustarkastukseen. Tämä oli takana vain 169.D:lla.
Toistat typeriä valeitasi uudelleen ja uudelleen.
Kokonaan toinen asia on Saksan joukkojen ja koulutuksen soveltuvuus Pohjolan oloihin.
Halsti kertoo 1970 -luvulla julkaistuissa 3 -osaisissa muistelmissaan, siinä keskimäisessä eli Aika vaatii veronsa, kuinka saksalaiset ajoivat -30 asteen pakkasilla kivennäisvesilasteja Oulusta Hyrynsalmelle... Arvata sopii pullojen kunnon. Sakemannien annosmuonaan kuului kivennäisvettä...
Toinen hauska episodi oli se kahvin kuskaaminen termosastioissa liki 30 km päähän etulinjaan hevosilla. Saksalaiset ei saaneet käyttää pakkejaan keittämiseen ettei niiden pintamaalaus mene pilalle...
Ei ihme jos hävisivät sodan.