Hengellisen arvioinnin ajankohtaisuus ja tarve

"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa". (1. Joh. 4:1-3).

Ylläolevan Johanneksen kirjeen mukaan suuri pääkriteeri kaiken hengellisen toiminnan arvioinnissa on se, tunnustetaanko historiallinen Jeesus Nasaretilainen siksi, joka Hän on: Kristukseksi (voidelluksi), ihmiseksi tulleeksi Jumalaksi. "...jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Tämän suuren pääperiaatteen mukaisesti kaikki profetoiminen, sananjulistus ja totuutena esitettävä puhe on punnittava. Tässä ei ole siis kyse mistään näkymättömistä, ihmisistä irrallaan olevista hengistä, vaan keskellämme elävistä ihmisistä ja siitä, missä hengessä he puhuvat tai profetoivat.

Ei riitä, että Jeesuksesta puhutaan vain suurena opettajana, profeettana tai edes ylipäätään ainutlaatuisena jumalallisena olentona. Raamattu sanoo: "...ei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra (= Kyrios, Jumala, Kaikkivaltias)', paitsi Pyhässä Hengessä." (1. Kor. 12:3).

Laajasti ottaen siis siellä, missä ollaan yhtä mieltä siitä, kuka Jeesus on - ihmiseksi tullut Herra ja Jumala - on oikea kasvualusta aidoille Pyhän Hengen lahjoille. Taas siellä, missä tätä Jeesuksen jumaluutta ei tunnusteta, voi tosin yhtä lailla vaikuttaa hengellisten lahjojen kaltaiset ilmiöt, mutta silloin kyse ei ole Jumalan, vaan sielunvihollisen, antikristuksen, hengestä. Näihin ilmiöihin palaamme tässä artikkelissa tuonnempana.

Hengellisten ilmaisumuotojen impulsiivisuus ja arvovaltainen ilmaisu (kaipaamme ja odotammehan Herran puhuvan meille suoraan profeetallisten lahjojen kautta) edellyttävät aina sanoman todellisen arvon punnitsemista ja vieraista lähteistä olevan vaikutuksen erottamista.

Aktiivista vuorovaikutusta profeettojen ja seurakunnan välillä pitäisi siksi jatkuvasti harjoitella. Pelkkä passiivinen profetioiden kuunteleminen ilman minkäänlaista palautteen antamista ja ääneen lausuttua arviointia on huonoin mahdollinen tapa, jolla profetoimiseen voi suhtautua. Vaatii myös hengellistä kypsyyttä, jotta heikkoa ja kasvun alaista tai muuten vajavaista profetoimista ei sekoitettaisi väärään profeetallisuuteen ja sammutettaisi Herran Henkeä.

"Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on." (1. Tess. 5:19-21).

Profetoimisen kolme lähdettä

Ihminen voi tuoda profetian esille useassa hengellisessä tilassa. Kaikissa tapauksissa vaikutusmekanismi on kuitenkin samankaltainen: ihminen kokee välittävänsä sanomaa toisen persoonan puhetorvena. Vaikutus on sukua taiteelliselle luomisprosessille ja muistuttaa musiikillista improvisointia tai eläytyvää dramatisointia, jossa persoonallisuus antautuu profeetalliselle innoitukselle.

Pohdiskeluun ja analyyttiseen ajatteluun taipuvaiset ihmiset voivat saada profeetallisen ilmaisulahjan yhtä hyvin kuin impulsiivisemmat, taiteelliset ja temperamenttisetkin luonteet. Sellaisissa tapauksissa profetia saattaa muotoutua osa osalta sisimpään - kuin maalaus tai runo - ja kypsyä ajan myötä joko suusanallisesti tai jossakin muussa muodossa esitettäväksi.

Kaikissa tapauksissa profeetallinen innoitus voi virittyä kolmesta eri lähteestä:

1. Pyhästä Hengestä
2. ihmisen sielusta
3. valheellisesta demonihengestä.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/prof1.htm