AIHE:
Tällä palstalla keskustellaan Karjalan palautuksesta.
TAUSTAA:
Sillä tarkoitetaan Suomelle kuuluvaa osaa Karjalasta. Asia koskee myös muita, Venäjän pakko-ottamia alueita.
AJANKOHTAISUUS:
Aiheesta on viime aikoina keskusteltu enemmän ja laajemmin kuin menneinä vuosina. Syynä tähän ovat liittyminen EU:iin, joka tuo uutta geopoliittista turvaa Suomelle, NL:n romahdus ja useiden vapautuneiden maiden demokratiakehitys.
Venäjä toisaalta tuntuu tällä hetkellä kulkevan takapakkia ja haikailevan menneeseen.
TODELLISUUS:
Maailmamme ei ole oikeudenmukainen paikka. Asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö sen eteen tulisi työskennellä ja kartoittaa uusia mahdollisuuksia sekä uusia tapoja toimia ja ajatella. Ihmiset tulee aina ottaa ensimmäiseksi huomioon. Väestöpoliittisia ja taloudellisia muuttujia ei sovi unohtaa.
ONNISTUMISEN KOKEMUKSET TÄRKEITÄ:
Suomelle kuuluvia, miehitettyjä alueita on toivottu takaisin. Teko olisi ehdottomasti oikeutettu, ja Venäjälle, joka viime aikoina on kokenut kohtaavansa vain menetyksiä, ainutlaatuinen onnistumisen kokemus; jotakin todella uutta ja edistyksellistä planeettamme historiassa. Venäjän arvostelijoilta katoaisi valtava kritiikin lähde ehkä lopullisesti.
KERTAPALAUTUKSEN ONGELMISTA:
Kuitenkaan kaikkien miehitettyjen alueitten palauttaminen kertaheitolla ei välttämättä ole realistisin tapa edetä. Yksi muutos on Pietarin kaupungin kasvaminen käytännössä alkuperäiselle suomalaiselle alueelle. Myöskään alueilla nykyisin asuva se pääasiassa pakkosiirretty väestö, joka mahdollisesti olisi jossain muodossa halukas jäämään Suomen hallintaan palaaville alueille, ei ole millään yksinkertaisella hallinnollisella päätöksellä kytkettävissä suomalaiseen yhteisöön.
VAIHTEHTOINEN TAPA EDETÄ:
Näiden, ei välttämättä voittamattomien vaikeuksien erääksi vaihtoehdoksi esitän miehitettyjen alueitten palauttamista asteittain: aloittaa voitaisiin vaikkapa Paatsjoen laaksosta Lapissa, muutamasta kunnasta esimerkiksi Laatokan Karjalassa tai jostakin Suomenlahden saaresta. Tällaisilla alueilla täytyisi tietenkin kehittää nykyistenkin asukkaiden elinoloja ja välillisesti Venäjän Federaatiotakin hyödyttävää toimintaa mittakaavassa, joka ei lisäisi suomalaisten verotaakkaa kohtuuttomasti. Yritysten välisellä yhteistyöllä olisi olennainen osuutensa - tässä taloudeltaan globalisoituvassa maailmassa muuta on aika turha odottaa. Ennen kaikkea näiden alueiden asukasmäärä on siksi pieni, ettei väestöpoliittisesti suurta ongelmaa syntyisi.
Ja tästä voitaisiin sitten edetä. Asteittain eteneminen ei tarkoittaisi sitä, etteikö tärkein, eli Laatokan ja Kannaksen Suomelle kuuluvan Karjalan palautuminen Suomen hallintaan olisi yksi lopullisista ja avoimen rehellisistä päämääristä. Pienten askelten politiikalla ja rauhanomaisella etenemisellä on aikaansaatu erilaisia ja paljon isompiakin asioita. Esimerkiksi Intian itsenäistyminen ilman veristä siirtomaasotaa.
EHDOTUS:
Ehdotan siis keskusteluaiheeksi Suomelle kuuluvien, miehitettyjen alueitten palauttamista asteittain. Siltä varalta, että aihetta yritetään epäasiallisin ja provokatorisin kommentein sekoittaa sivuun, ehdotan asian ottamista omaan pohdintaan ja aiheeksi muillakin forumeilla, myös ulkomailla.
SUOMELLE KUULUVAT, MIEHITETYT ALUEET:
1944:
Petsamo, Kalastajasaarento
Osa Sallaa ja Kuhmoa
Osa Laatokan Karjalaa, Konevitsa, Valamo
Osa Karjalan kannasta
Suomen lahden saaria, joista suurimmat Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari
1947:
Paatsjoen laakso
Tällä palstalla keskustellaan Karjalan palautuksesta.
TAUSTAA:
Sillä tarkoitetaan Suomelle kuuluvaa osaa Karjalasta. Asia koskee myös muita, Venäjän pakko-ottamia alueita.
AJANKOHTAISUUS:
Aiheesta on viime aikoina keskusteltu enemmän ja laajemmin kuin menneinä vuosina. Syynä tähän ovat liittyminen EU:iin, joka tuo uutta geopoliittista turvaa Suomelle, NL:n romahdus ja useiden vapautuneiden maiden demokratiakehitys.
Venäjä toisaalta tuntuu tällä hetkellä kulkevan takapakkia ja haikailevan menneeseen.
TODELLISUUS:
Maailmamme ei ole oikeudenmukainen paikka. Asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö sen eteen tulisi työskennellä ja kartoittaa uusia mahdollisuuksia sekä uusia tapoja toimia ja ajatella. Ihmiset tulee aina ottaa ensimmäiseksi huomioon. Väestöpoliittisia ja taloudellisia muuttujia ei sovi unohtaa.
ONNISTUMISEN KOKEMUKSET TÄRKEITÄ:
Suomelle kuuluvia, miehitettyjä alueita on toivottu takaisin. Teko olisi ehdottomasti oikeutettu, ja Venäjälle, joka viime aikoina on kokenut kohtaavansa vain menetyksiä, ainutlaatuinen onnistumisen kokemus; jotakin todella uutta ja edistyksellistä planeettamme historiassa. Venäjän arvostelijoilta katoaisi valtava kritiikin lähde ehkä lopullisesti.
KERTAPALAUTUKSEN ONGELMISTA:
Kuitenkaan kaikkien miehitettyjen alueitten palauttaminen kertaheitolla ei välttämättä ole realistisin tapa edetä. Yksi muutos on Pietarin kaupungin kasvaminen käytännössä alkuperäiselle suomalaiselle alueelle. Myöskään alueilla nykyisin asuva se pääasiassa pakkosiirretty väestö, joka mahdollisesti olisi jossain muodossa halukas jäämään Suomen hallintaan palaaville alueille, ei ole millään yksinkertaisella hallinnollisella päätöksellä kytkettävissä suomalaiseen yhteisöön.
VAIHTEHTOINEN TAPA EDETÄ:
Näiden, ei välttämättä voittamattomien vaikeuksien erääksi vaihtoehdoksi esitän miehitettyjen alueitten palauttamista asteittain: aloittaa voitaisiin vaikkapa Paatsjoen laaksosta Lapissa, muutamasta kunnasta esimerkiksi Laatokan Karjalassa tai jostakin Suomenlahden saaresta. Tällaisilla alueilla täytyisi tietenkin kehittää nykyistenkin asukkaiden elinoloja ja välillisesti Venäjän Federaatiotakin hyödyttävää toimintaa mittakaavassa, joka ei lisäisi suomalaisten verotaakkaa kohtuuttomasti. Yritysten välisellä yhteistyöllä olisi olennainen osuutensa - tässä taloudeltaan globalisoituvassa maailmassa muuta on aika turha odottaa. Ennen kaikkea näiden alueiden asukasmäärä on siksi pieni, ettei väestöpoliittisesti suurta ongelmaa syntyisi.
Ja tästä voitaisiin sitten edetä. Asteittain eteneminen ei tarkoittaisi sitä, etteikö tärkein, eli Laatokan ja Kannaksen Suomelle kuuluvan Karjalan palautuminen Suomen hallintaan olisi yksi lopullisista ja avoimen rehellisistä päämääristä. Pienten askelten politiikalla ja rauhanomaisella etenemisellä on aikaansaatu erilaisia ja paljon isompiakin asioita. Esimerkiksi Intian itsenäistyminen ilman veristä siirtomaasotaa.
EHDOTUS:
Ehdotan siis keskusteluaiheeksi Suomelle kuuluvien, miehitettyjen alueitten palauttamista asteittain. Siltä varalta, että aihetta yritetään epäasiallisin ja provokatorisin kommentein sekoittaa sivuun, ehdotan asian ottamista omaan pohdintaan ja aiheeksi muillakin forumeilla, myös ulkomailla.
SUOMELLE KUULUVAT, MIEHITETYT ALUEET:
1944:
Petsamo, Kalastajasaarento
Osa Sallaa ja Kuhmoa
Osa Laatokan Karjalaa, Konevitsa, Valamo
Osa Karjalan kannasta
Suomen lahden saaria, joista suurimmat Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari
1947:
Paatsjoen laakso
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mitä vastaavaa hyötyä asteittain pieni pala kerrallaan palauttamisesta tulisi? Vetoat siihen, ettei väestöongelmaa synny, mutta syntyyhän se väistämättä kun vuorossa on alueet joilla asuu paljon ihmisiä.
Pitäisikö siis ne alueet joilla asuu suuret määrät venäläisiä jättää palauttamatta? Ne ovat niitä samoja alueita, joille olisi eniten muuttajia suomalaisistakin. Mitä järkeä sellaisessa palauttamisessa on, josta ei hyödy ne jotka sitä eniten toivovat, ihmiset jotka kaipaavat takaisin kotiseudulleen?
Ei väestöongelma mihinkään katoa lähestymällä sitä pikku hiljaa hiipien, siellä se odottaa, ottaa sen käsittelyyn kerralla tai palasina.
Tuota Paatsjokilaakson (joka tietääkseni myytiin, ei pakkoluovutettu) haluamistakaan en ymmärrä. Mitä me sillä tekisimme? Voimaloista ei ole edes rahallista hyötyä niille kunnille missä ne sijaitsevat, kunnat menettävät niistä saamansa verotulot muista tukiaisistaan, eli hyöty on /-=0. Ne ei automatisoituna tuo edes työpaikkoja, rakennus- ja korjausvaiheessa ammattilaiset kuskataan töihin muualta, voimalatekniikka vaatii sen verran spesifistä osaamista. Energiantarpeellakin sitä on turha perustella, Jäniskoskeen mahtuvalla pienellä voimalalla ei uudelleen rakennettunakaan olisi käytännössä merkitystä Lapin energiatuotannolle. Eikö se aikanaan tehty tuottamaan virtaa Petsamon kaivoksille. Jos Venäjällä on sille omaakin käyttöä niin miksi se siitä luopuisi.
Mielestäni menetetyt alueet on palautettava, jos ne palautetaan, kaikki kerralla. Ei tässä ole ratkaisevaa palautettavan määrä vaan laatu, se miten palautus suoritetaan. Toteuttaminen puolestaan voitaisiin ja varmasti pitäisikin suorittaa vaiheittain siirtymäaikojen kuluessa, ettei kaikki ongelmat kaatuisi kerralla rymisten päälle.
Näin vertauskuvallisesti vielä; Miksi meidän yleensäkään pitäisi vaatia Venäjältä hyvitystä lusikalla, kun se on lapiolla meiltä ottanut?
Viestissäsi oli:
0 järkevää asia-argumenttia
0% johdonmukaista päättelyä
70% perustelematonta hölpötystä
30% mutu-tuntumalla rakennettua "faktaa"
sekä useita väitteitä, jotka kertovat surkeasta arvostelukyvystä ja heikosta ymmärryksestä.
Kaiken kaikkiaan olet yksi käsittämättömän suuri ääliö. Jankutat vain "Kerralla tai ei mitään" kertomatta miksi. Ollenkaan perustelematta hylkäät kerettiläisen loistavan ehdotuksen kiireettömästä palautuksesta ja ET PERKELE PERUSTELE!
kipeään kohtaan.
Perustele itse nämä väitteesi:
"0 järkevää asia-argumenttia
0% johdonmukaista päättelyä
70% perustelematonta hölpötystä
30% mutu-tuntumalla rakennettua "faktaa"
sekä useita väitteitä, jotka kertovat surkeasta arvostelukyvystä ja heikosta ymmärryksestä. "
Uskotko tosiaan että väestöongelma johonkin katoaa lakaisemalla sen maton alle?
Uskotko evakoiden ihastelevan ajatusta Paatsjoen "palautuksesta"? Tai Suursaaren? Kuinka paljon voimala jossain Lapin perukoilla lämmittää karjalaisia?
Possu?
Hyvinpä perustelit omankin arvostelusi.
Lyhyesti kommentoituna:
Juridinen oikeus meillä on kahteen perusteltuun ratkaisuun:
1. Saada Karjalan luovutetut alueet takaisin kokonaisuudessaan.
2. Pitäytyä 1947 Pariisin rauhansopimuksen aikoihin vakiintuneissa nykyrajoissa.
Ensimmäistä vaihtoehtoa vastaan puhuu se, että 1930-luvun menetettyä Karjalaa ei voi millään enää palauttaa. 2000-luvun Karjalan voisi, mutta se on monessa suhteessa ratkaisevasti erilainen. Esimerkiksi Kannaksella Pietarin kaupunki on jo kasvanut yli Rajajoen rajan - ja Pietariahan emme ole aikoneet "saada takaisin".
Jonkinlainen "kompromissi" olisi tarkistaa rajaa niin, että osa menetetyistä alueista palautettaisiin niin, että raja menisi uudessa, "kätevässä" paikassa esim. meri-, järvi- ja jokirajoja noudattaen Viipurinkahdelle (Säkkijärvi palautuisi Suomelle) ja Laatokan pohjoisrannan kautta Jänisjärvelle (mm. Lahdenpohja, Sortavala ja Värtsilä palautuisivat Suomelle).
Viimeksi mainittu olisi "järkevämpi" ratkaisu kuin koko luovutetun alueen palauttaminen - valitettavasti juridiset perusteet uuteen rajaan uupuvat. Juridisesti ottaen mahdollisuudet ovat kaikki tai ei mitään.
Kokonaan toinen asia, jos Venäjä omasta aloitteestaan tarjoaa rajatarkistuksia. Otapa Tarja Pietarissa puheeksi. Hinnaksi voisi tarjota, ettemme vastedeskään lämpene NATO:lle.
Eiköhän tämä juriidinen oikeus ole hieman kiistanalainen.
Käytännössä aina uudet rauhansopimukset ovat korvanneet entiset. Myös Pariisin rauhansopimuksessa on molempien osapuolten nimet.
Jos puhutaan vaan juriidisista oikeuksista, niin silloinhan asia olisi aivan simppeli. Haastaisimme Venäjän kansainväliseen oikeuteen ja vaatisimme "juriidiseen oikeuteemme" vedoten luovutettuja alueita takaisin.
Ehkä pitäisi kuitenkin puhua vaikkapa "kohtuullisuudesta" tai "perustelluista" rajoista.
PS. Venäjä on ilmoittanut tekevänsä uudet rajasopimukset Baltian maiden kanssa vuoden 2005 aikana.
Olet sekoittanut Kuusamon ja Kuhmon. Suomi meneti osan Sallasta ja Kuusamosta mutta ei Kuhmosta.
Olet aivan oikeassa. Tässä mulle tuli lapsus. Tällaiset pitääkin korjata.
Tuo asteittainen palautus on hyvä idea Zhirinovskin ja muiden populistipoliitikkojen kannalta.
Ajatelkaapa mitä Venäjällä oltaisiin mieltä tällaisesta tapahtumaketjusta:
2010 Venäjä palauttaa Suursaaren
2012 Venäjä palauttaa Säkkijärven
2014 Venäjä palauttaa Korpiselän
2015 Venäjä palauttaa Sortavalan
2017 Venäjä palauttaa Enson
Ahhh... Jos ei näin saa aikaan nationalismin ja militarismin nousua Venäjällä, niin ei sitten mitenkään.
Hienoa Kerettiläinen!
Tästä se ideointi lähtee.
Jalostat vielä hieman tuotekehittelyä niin ehkä saat vielä joskus jotain myytyäkin.
Pari kommenttia on pakko heittää näistä näkemyseroista. Lupaan pohtia aihetta tarkemminkin, mutta tässäpä näin ensi alkuun kommentit, jotka Kerettiläinen todennäköisesti tulee tuomitsemaan "epäasiallisksi ja provokatorisksi" ;)
AIHE: Löysit oikean palstan ;)
TAUSTAA: Sillä tarkoitetaan Suomen Neuvostoliitolle jatkosodan seurauksena luovuttamia alueita.
AJANKOHTAISUUS: Aihe on tänään yhtä ajankohtainen kuin mitä se on ollut viimeiset 60 vuotta. Se, että joku uusikin innostuu aiheeseen ei tee siitä yhtään uudempaa ja hienompaa. Venäjä todellakin tuntuu ottavan takapakkia ja Karjalan ottaminen esille Suomen, EU:n ja Venäjän välisenä asiana on yhä vaikeampaa nykytilanteessa, jossa Venäjää ahdistellaan joka suunnalta. Paras hetki tuli ja meni Neuvostoliiton romahtaessa 90-luvun alussa ja se tilaisuus menetettiin.
TODELLISUUS: Maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen paikka. Se mikä meillä koetaan vääryydeksi voidaan naapurissa kokea oikeutetuksi. Pienillä on tapana kärsiä aina isojen kustannuksella. Hyväksyä sitä ei tarvitse, mutta joskus sen kanssa on pakko pystyä elämään. Yhteistyöllä yhteisymmärrys ja kultainen keskitie löytyvät, jos pystyy omista vaatimuksistaankin joustamaan. Syyttely ei tuo mitään.
ONNISTUMISEN KOKEMUKSET TÄRKEITÄ: Tämä olikin kimurantimpi kohta - kerettiläisittäin kiero kuin korkkiruuvi ;)
Mitenkähän Venäjä kokisi "onnistumisena" jos se menettäisi omia alueitaan? Mielenkiintoinen näkemys, tämä todella olisi "uutta ja edistyksellistä planeettamme historiassa". Miltähän suomalaisista tuntuisi antaa vaikka Lappi Ruotisille? Uudelta ja edistykselliseltä? Venäjän arvostelijat eivät Suomesta lopu, aina löytyy aihetta.
KERTAPALAUTUKSEN ONGELMISTA: Niitä on niin paljon, että turha niihin on tässä tarkemmin pureutua. Tiivistettynä alueelle jäävä väestö, kustannukset, omaisuuden palautus, hallinto, verotus, tulojen jakaminen. Suurin ongelma on Venjä, jolla ei ole minkäänlaista halua edes keskustella koko palautuksesta.
VAIHTEHTOINEN TAPA EDETÄ: Tämä on todella hieno idea. Karjalan liiton kokouksissa varmaan hurrattaisiin kun Jäniskosken voimala pukkaisi ensimmäisen megawattinsa valaisemaan Lapin teitä, jos sitäkin ei sitten myytäisi Kuolaan.
Todella vaihtoehtoinen tapa on myös työntää pää pensaaseen "väestöongelmalta", eli ei palautetakaan niitä alueita mitä suomalaiset evakot kaipaavat ja millä venäläiset asuvat. Tässä unohtuu se, miksi Karjalaa halutaan palauttaa - ei rikastumisen toivossa vaan ihmisten takia. Väestöongelmaa ei voi paeta.
Palautettavat alueet voidaan ottaa hallintaan kerralla ja niillä voidaan toteuttaa uudistusprojektit asteittain. Karjalan palautus olisi ennen kaikkea inhimillinen projekti, johon taloudelliset seikat kuuluvat tärkeänä osana, mutta eivät tule ennen inhimillisiä hyvityksiä.
Alueen pilkkominen osiin ja palautusta toivovien evakoiden asettaminen eriarvoiseen asemaan sen mukaan mikä alue sattuu olemaan milloinkin palautusvuorossa ei varmasti saa kannatusta karjalaisilta.
EHDOTUS: "Ehdotan siis keskusteluaiheeksi Suomelle kuuluvien, miehitettyjen alueitten palauttamista asteittain."
Keskustellaan vaan. Teeppä vielä vastaava suunnitelma kuin Prokarelialla on kertapalautuksesta, niin päästään oikeasti keskustelemaan.
SUOMELLE KUULUVAT, MIEHITETYT ALUEET: No näitä ei ole olemassakaan, löytyy vain menetettyäjä ja myytyjä alueita. Suomalaisia alueita ei miehitetä, Venäjälle kuuluvia toivotaan liitettäväksi takaisin Suomeen.
Teetkö ITSE mitään muuta kuin torpedoit kaikki ehdotukset.
toteuttaa, kuten sanoit.
Palautettavat alueet voidaan ottaa hallintaan kerralla ja niillä voidaan toteuttaa uudistusprojektit asteittain. Karjalan palautus olisi ennen kaikkea inhimillinen projekti, johon taloudelliset seikat kuuluvat tärkeänä osana, mutta eivät tule ennen inhimillisiä hyvityksiä.
Palautuksen yhteydessä tulisi huolehtia myös siitä, että nykyiset "paikalliset asukkat" eivät joutuisi toisen luokan kansalaisiksi, sillä eiväthän he ole syypäitä 60 vuoden takaisiin tapahtumiin.
Mielestäni en kyllä torpedoinut Kerettiläisen ideaa, esitin vain mitä eroja mielipiteestä löytyy mm. perusteiden kohdalta. Jos Kerettiläinen osaisi jalostaa esitystään hieman konkreettisemmaksi ja yksityiskohtaisemmaksi niin sitä voisi pohtia tarkemminkin. Tuollaista ympäri pyöreää ja laajaa esitystä on aika vaikea millään tavalla tarkemmin tutkiskella muuta kuin esittämällä yhtä ympäri pyöreitä ajatuksia. Jos se sinusta jo torpedoinnilta tuntui niin onko vika esityksessä vai minussa, jos se noin helposti siltä tuntuu?
pikku hiljaa edeten palautus voi onnistua.
Luovutetun alueen venäläisväestölle on tarjottava vähemmistöstatus suomenruotsalaisten tapaan. Halukkaille on tarjottava mahdollisuus muuttoon Venäjälle pienen muuttoavustuksen turvin.
Karjalan ja muiden luovutettujen alueiden evakoille ja heidän jälkeläisilleen on palautettava heidän omistuksensa. Nykyinen alueen venäläisväestö voisi sitten vuokrata rakennuksia , maatiloja jne. niiden oikeilta omistajilta. Näin alueen alkuperäisten asukkaiden ei tarvitsisi välttämättä heti muuttaa sukujensa maille.
Venäjä voisi osallistua jälleenrakennukseen vaikkapa öljyvaroillaan.
voi tulla sellainen käytännön seikka esiin, että ketkä oikein saisivat ne maat haltuunsa.
Menetettyjen tilojen omistajille on ehtinyt kertyä jälkeläisiä lukuisa joukko.
Oikeudenmukaisinta olisi kai toimia niin, että kaikille tilojen entisten omistajien jälkeläisille annetaan yhtä suuri osa tilasta. perilliset saavat sitten itse keskenään sopia omistusjärjestelyistä. Varmasti aika moni haluaisi panna rahoiksi omistamansa osan.
maksettiin korvaus, joten ne kuuluisivat valtiole.
Mielestäni ne eivät kuulu valtiolle, koska omistuskirjat ovat asianomaisten yksityisten nimillä ja maakunta-arkistoissa. Evakot EIVÄT ole luovuttaneet tilojaan valtiolle. Korvausten maksaminen ym. on eri asia. On todettu, että valtio maksoi keskiimäärin vain 40% tilojen tai omaisuuden arvosta.
ei ole sinun mielipiteestä, vaan laista.
Näytä se lakikohta, jossa valtio omistaa evakkojen maat. Näytä myös se kohta, jossa evakot ovat luopuneet maistaan/kautta myyneet ne Suomen valtiolle.
Otetaanpa ensin tuoreempaa lakia:
Suomen Perustuslaki (11.6.1999/731)
4 §
"Valtakunnan alue
Suomen alue on jakamaton. Valtakunnan rajoja ei voida muuttaa ilman eduskunnan suostumusta."
15 §
"Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu.
Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla."
Ja onhan näitä evakkoja koskevia lakeja, valitse vapaasti:
202/1955
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
519/1954
Laki siirtoväen huollon järjestämisestä vuosina 1955 ja 1956
240/1954
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
195/1953
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
475/1952
Laki siirtoväen huollon järjestämisestä vuosina 1953 ja 1954
324/1952
Päätös veron maksamisesta siirtoväen pika-asutuslain mukaisilla valtion velkasitoumuksilla
140/1952
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden ja siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
229/1951
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
221/1950
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto-ja siirtoaikojen pitentämisestä
33/1950
Päätös velvollisuudesta sijoittaa siirtoväen karjaa ja hevosia sekä luovuttaa rehua ja laitumia niiden elättämiseksi annetun valtioneuvoston päätöksen kumoamisesta
32/1950
Päätös eräistä siirtoväen toimeentulon turvaamista tarkoittavista toimenpiteistä annetun valtioneuvoston päätöksen kumoamisesta
864/1949
Laki siirtoväen huollon järjestämisestä
837/1949
Päätös siirtoväen hallinnan turvaamisesta eräisiin sen käyttöön luovutettuihin huoneistoihin
762/1949
Laki siirtoväen tavaran myynnistä kertyneiden varojen käyttämisestä
511/1949
Päätös siirtoväen varsinaisten huoltomenojen siirtämisestä kuntien kustannettaviksi
349/1949
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
27/1949
Päätös siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen rahoittamisesta toukokuun 5 päivänä 1945 annetun lain soveltamisesta maanhankintalain tarkoittaman vuokrasopimuksen purkaneisiin henkilöihin
996/1948
Päätös siirtoväen varsinaisten huoltomenojen siirtämisestä kuntien kustannettaviksi
902/1948
Päätös sisäasiainministeriön siirtoväen huollon keskuksen väliaikaisesta tililaitoksesta annetun valtiovarainministeriön päätöksen kumoamisesta
526/1948
Päätös siirtoväen varsinaisten huoltomenojen siirtämisestä kuntien kustannettaviksi
938/1947
Päätös siirtoväen edustuksesta kansanhuoltolautakunnissa
669/1947
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
470/1947
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
458/1947
Päätös siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen rahoittamisesta annetun lain soveltamisesta Kuusamon ja Sallan kuntien maanhankintalain mukaan maan saantiin oikeutettuihin henkilöihin
381/1947
Asetus siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
204/1947
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa huoltoviranomaisten hoidettavaksi
198/1947
Laki siirtoväen pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti poisotettavien puiden sekä siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä
862/1946
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
688/1946
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
618/1946
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
519/1946
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
213/1946
Asetus siirtoväen edustuksesta kansanhuoltolautakunnissa
72/1946
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi
1219/1945
Laki siirtoväen verotuspaikasta vuonna 1946 toimitettavassa kunnallistaksoituksessa
1218/1945
Laki siirtoväen verotuspaikasta vuodelta 1945 toimitettavassa tulo- ja omaisuusverotuksessa
1096/1945
Päätös Sallan kunnan siirtoväen äänestysalueen äänestyspaikasta
510/1945
Päätös siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen rahoittamisesta annetun lain toimeenpanosta ja soveltamisesta
406/1945
Päätös niistä ehdoista, joiden mukaan siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen rahoittamisesta annetun lain nojalla voidaan myöntää lainaa.
398/1945
Laki siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen rahoittamisesta
202/1945
Päätös velvollisuudesta sijoittaa siirtoväen karjaa ja hevosia sekä luovuttaa rehua ja laitumia niiden elättämiseksi
140/1945
Päätös siirtoväen vuokraamien alueiden vuokramaksuista annettavista valtion takuista annetun lain toimeenpanosta
1043/1944
Laki siirtoväen vuokraamien alueiden vuokramaksuista annettavista valtion takuista
991/1944
Asetus siirtoväen henkikirjoituksesta v. 1945
990/1944
Laki valtakunnasta luovutetun tai vuokratun alueen siirtoväen henkikirjoituksesta vuonna 1945
848/1944
Asetus siirtoväen edustuksesta kansanhuoltolautakunnissa
521/1944
Päätös siirtoväen vapauttamisesta lihan luovutusvelvollisuudesta sekä lihan lisäluovutusvelvollisuudesta eräissä tapauksissa
477/1944
Päätös siirtoväen viljavarauksista ja viljan luovutuksesta
469/1944
Päätös velvollisuudesta sijoittaa siirtoväen karjaa ja hevosia sekä luovuttaa rehua niiden elättämiseksi
450/1944
Päätös siirtoväen huoltotehtävien hoitamisesta
227/1944
Päätös eräistä siirtoväen toimeentulon turvaamista tarkoittavista toimenpiteistä
213/1944
Päätös siirtoväen huoltotehtävien hoitamisesta eräissä kunnissa
147/1944
Päätös sisäasiainministeriön siirtoväen huollon keskuksen väliaikaisesta tililaitoksesta
902/1943
Asetus siirtoväen henkikirjoituksesta vuonna 1944
179/1943
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi.
1016/1942
Asetus siirtoväen henkikirjoituksesta vuonna 1943.
915/1942
Asetus siirtoväen pika-asutuslain mukaisesti poisotettavien puiden ja siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä.
859/1942
Laki siirtoväen pika-asutuslain mukaisesti poisotettavien puiden ja siirrettävien rakennusten otto- ja siirtoaikojen pitentämisestä.
839/1942
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi.
728/1942
Päätös siirtoväen huoltotehtävien hoitamisesta eräissä tapauksissa annetun lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.
727/1942
Asetus siirtoväen pika-asutuslain mukaisesti maata omakseen tai viljelyssopimuksen perusteella viljeltäväkseen saaneelle henkilölle korvauslain nojalla suoritettavien obligatioiden pidättämisestä valtion saatavan lyhentämistä varten.
645/1942
Päätös siirtoväen huoltotehtävien siirtämisestä eräissä tapauksissa kunnallisten huoltoviranomaisten hoidettavaksi.
638/1942
Laki siirtoväen huoltotehtävien hoitamisesta eräissä tapauksissa.
341/1942
Asetus viljelyspalstojen ja laitumien luovuttamisesta siirtoväen käytettäväksi.
340/1942
Laki viljelyspalstojen sekä laitumien luovuttamisesta siirtoväen käytettäväksi.
25/1942
Kuusamon ja Sallan kuntien siirtoväen asuttamisesta sekä sanottuihin kuntiin valtiolle muodostettavasta alueesta ja Petsamon kunnan siirtoväen asuttamisesta 10 päivänä tammikuuta 1941 annettujen lakien kumoamisesta.
950/1941
Asetus siirtoväen henkikirjoituksesta ja henkikirjoituksen toimittamisesta valtakunnan yhteyteen palautetuilla alueilla vuonna 1942.
932/1941
Laki siirtoväen henkikirjoituksesta vuonna 1942.
827/1941
Päätös oikeudesta hakata siirtoväen pika-asutuslain mukaisesti muodostetuilla tiloilla olevia arvopuita annetun lain toimeenpanosta
823/1941
Laki oikeudesta hakata siirtoväen pika-asutuslain mukaisesti muodostetuilla tiloilla olevia arvopuita
519/1941
Päätös eräistä siirtoväen toimeentulon turvaamista tarkoittavista toimenpiteistä
428/1941
Laki siirtoväen pika-asutustoiminnan johdosta tiloilta pois joutuvien työntekijäin asuttamisesta
387/1941
Päätös eräistä siirtoväen toimeentulon turvaamista tarkoittavista toimenpiteistä
385/1941
Asetus määräajasta, jonka kuluessa siirtoväen pika-asutuslakiin perustuva hakemus saada lisämaata on tehtävä
299/1941
Asetus viljelyspalstojen ja laitumien luovuttamisesta siirtoväen käytettäväksi
298/1941
Laki viljelyspalstojen sekä laitumien luovuttamisesta siirtoväen käytettäväksi
80/1941
Päätös Kuusamon ja Sallan kuntien siirtoväen asuttamisesta sekä sanottuihin kuntiin valtiolle muodostettavasta alueesta annetun lain toimeenpanosta.
79/1941
Päätös Petsamon kunnan siirtoväen asuttamisesta
78/1941
Asetus määräajasta, jonka kuluessa Petsamon kunnan siirtoväen asuttamisesta annettuun lakiin perustuva maansaantihakemus on tehtävä
64/1941
Laki siirtoväen verovapaudesta
29/1941
Laki Petsamon kunnan siirtoväen asuttamisesta
27/1941
Laki Kuusamon ja Sallan kuntien siirtoväen asuttamisesta sekä sanottuihin kuntiin valtiolle muodostettavasta alueesta.
755/1940
Laki siirtoväen pika-asutuslain mukaan annettavista valtion velkasitoumuksista
684/1940
Päätös siirtoväen henkikirjoitusilmoituksissa käytettävien lomakekaavan vahvistamisesta
683/1940
Asetus siirtoväen henkikirjoituksesta vuonna 1941
607/1940
Laki siirtoväen pika-asutuslain nojalla perustettavista yhteismetsistä ja -laitumista
451/1940
Asetus siirtoväen nautakarjan sijoittamis- ja elatusvelvollisuudesta
450/1940
Laki siirtoväen nautakarjan sijoittamis- ja elatusvelvollisuudesta
381/1940
Päätös siirtoväen pika-asutuslain toimeenpanosta
348/1940
Asetus määräajasta, jonka kuluessa siirtoväen pika-asutuslakiin perustuva maansaantihakemus on tehtävä
347/1940
Asetus siirtoväen pika-asutuslaissa Maatalousseurojen Keskusliitolle annetun toimivallan käyttämisestä
346/1940
Siirtoväen pika-asutuslaki
308/1940
Päätös siirtoväen työhön sijoittamisen perusteista
212/1940
Asetus viljelyspalstain luovuttamisesta siirtoväen viljeltäväksi
211/1940
Laki viljelyspalstain luovuttamisesta siirtoväen viljeltäväksi
134/1940
Asetus siirtoväen henkikirjoituksesta vuonna 1940
69/1940
Päätös siirtoväen ja siirretyn omaisuuden huoltoa koskevien tehtävien siirtämisestä siirtoväen huollon keskuksen perustamisesta sisäasiainministeriöön 17 päivänä tammikuuta 1940 annetun asetuksen edellyttämille viranomaisille
58/1940
Päätös siirtoväen huoltojohtajille myönnetystä vapaakirjeoikeudesta
35/1940
Asetus siirtoväen huollon keskuksen perustamisesta sisäasiainministeriöön
Missään ei näy lakia tai asetusta, missä siirtoväki myy tai luovuttaa tonttinsa tms. valtiolle. Valtio ei pakkolunastanut ainuttakaan tonttia, ainoastaa maksoi sen ajan korvauksen (40%) evakoiden omaisuudesta.
Sitäpaitsi nämä lait on laadittu NL:n aikaan. NL:oa ei enää ole. Moni laki on saanut uuden muotonsa Venäjän aikaan. Eli etsipäs vähän ajankohtaisempaa tietoa...
Perimyslait määräävät melko yksiselitteisesti perimysjärjestyksen. Tuskinpa siitä suurta ongelmaa tulee.
Maanomistuksessa tulee muita vaikeuksia eteen. Maata omistavat yksityisten henkilöiden lisäksi yritykset, järjestöt, lakkautetut kunnat ja seurakunnat, sekä tietysti valtio.
Siihen joukkoon mahtuu jo sellaisia tahoja, joiden omistusoikeus on jo hävinnyt.
Lakkautetut yhdistykset ja sammuneet suvut ovat eräs suuri ryhmä, lisäksi mm. konkurssin kautta lakanneet yritykset.
Valtio varmaan pitää huolta tällaisesta "irtonaisesta" omaisuudesta.
Kaikelle löytyy laillinen omistaja.
Asetuksia on joka sormelle siirtoväen uudelleen asuttamisesta ja heille siirrettävistä maista, mutta eipä kelpaa markplalle kun ei ole just sitä sanamuotoa mitä hakee :) Heppoista.
"Sitäpaitsi nämä lait on laadittu NL:n aikaan. NL:oa ei enää ole."
Mitä tekemistä jonkun toisen valtion olemassa ololla on suomen sisäisen lainsäädännön kanssa? Itse me lakimme säädämme. Päivitäppäs yleissivistyksesi...
Laissa ja asetuksissa nimenomaan on sanamuoto se tärkein ja tarkka asia. Evakot EIVÄT ole myyneet irtaimistoaan ja tonttejaan Suomen valtiolle, eikä siitä le mustaa valkoisellakaan. Suomen valtio ei näin ollen omista näitä.
Karjalan palautuessa Suomi omistaa kyllä alueen, mutta ei yksityistä omaisuutta, sillä ei tämä mikään N:liitto ole.
Et ilmiselvästi ymmärrä edes ihmisen suhdetta valtioon.
Perusasiaa valtion rakenteesta:
Rajaukset;
Yksilö asuu rakennuksessa, joka sijaitsee kiinteistöllä ja nämä em. yksilö voi omistaa. Kiinteistö sijaitsee kaupunginosassa/kylässä, joka sijaitsee kunnassa, joka sijaitsee läänissä, lääni sijaitsee valtiossa. Kunta, lääni ja valtio ovat hallinnollisia yksiköitä jotka voivat myös omistaa kiinteistöjä (l.maata).
Valtio/kunta voi lain mukaan tarvittaessa lunastaa yksilön kiinteistön.
Valtion rajat muuttuivat niin, että kokonaisia kuntia lakkautettiin kun niiden alueet jäivät uusien rajojen ulkopuolelle. Näin ollen niillä sijainnut Suomen lakien mukainen kiinteistöomaisuuskin yksinkertaisesti lakkasi juridisesti olemasta.
Säädettiin lait, joiden mukaan omaisuutensa menettäneet saivat korvauksen menettämästään omaisuudesta. Yleensä korvaukset joutuu maksamaan takaisin, jos korvauksen kohde palautetaan.
Se, millä perusteella mahdollisesti palautettaville alueille perustettavien uusien kuntien (huom. vanhoja ei "herätetä henkiin", muuten kuin ehkä nimeltään)kiinteistöt jaetaan, on täysin valtion päätettävissä. Se voi ne myydä rahoittaakseen palautuksen kustannuksia, mikä olisi järkevää tai palauttaa ne entisille omistajilleen aikanaan maksetun korvauksen takaisinmaksua vastaan. Ilmaiseksi evakot entisiä kiinteistöjään eivät tule saamaan, sellainen hyväntekeväisyys ei ole kannatettavaa valtion kannalta, eikä valtiolla sellaiseen ylellisyyteen varaa olisikaan.
Evakoiden menettämää kiinteistöomaisuutta voidaan juridisesti verrata pakkolunastukseen. Mikään pakkohan heidän ei ollut alueelta paeta, mutta he sen tekivät koska halusivat suomalaisena, ja kenties hengissä, pysyä.
"Kunta, lääni ja valtio ovat hallinnollisia yksiköitä jotka voivat myös omistaa kiinteistöjä (l.maata). "
Lääni on nimenomaan hallinnollinen yksikkö, joka ei omista kiinteistöjä, mutta voi hallinnoida valtion omaisuutta.
"Valtion rajat muuttuivat niin, että kokonaisia kuntia lakkautettiin kun niiden alueet jäivät uusien rajojen ulkopuolelle. Näin ollen niillä sijainnut Suomen lakien mukainen kiinteistöomaisuuskin yksinkertaisesti lakkasi juridisesti olemasta."
Ei omaisuus lakannut olemasta, siitä on edelleen omistuskirjat ja niitä ei ole missään mitätöity. Jos/kun alue palautuu takaisin Suomen hallintaan, palautuvat alkuperäiset omistussuhtet voimaan. Esim. Aluepalautus ry. on anonut suoraan Venäjän duumalta yksityisomaisuuden (tonttien) palautuksia. Toistaiseksi ei Suomen valtio ole asiaan puuttunut.
"Säädettiin lait, joiden mukaan omaisuutensa menettäneet saivat korvauksen menettämästään omaisuudesta. Yleensä korvaukset joutuu maksamaan takaisin, jos korvauksen kohde palautetaan"
Korvauksia maksettiin, mutta ei täydestä arvostaan, vaan n. 40% jääneen omaisuuden arvosta. Se on eri asia mihin järjestelyihin ryhdytään siinä tapauskessa, että maat palautuvat.
Se avustus, mikä maksettiin oli nimenomaan avustus. Avustuksia ei ole ollut tapana maksaa takaisin.
"Se, millä perusteella mahdollisesti palautettaville alueille perustettavien uusien kuntien (huom. vanhoja ei "herätetä henkiin", muuten kuin ehkä nimeltään)kiinteistöt jaetaan, on täysin valtion päätettävissä"
Valtio päättää täsmälleen niiden Suomen lakien mukaisten omistuskirjojen perusteella, mitkä ova amakunta-arkistossa. Ne maa-alueet, joille ei voida tätä osoittaa, ovat valtion hallinnassa.
"Mikään pakkohan heidän ei ollut alueelta paeta, mutta he sen tekivät koska halusivat suomalaisena, ja kenties hengissä, pysyä. "
Väärin. Evakuointikäsky sotatilantessa on pakkotoimenpide. Tietenkin joitakin jäi paikoilleen, koska kaikkia kohteita ei siinäö tilanteessa olut aikaa valvoa.
sinä osut asian ytimeen:
"maksoi sen ajan korvauksen (40%) evakoiden omaisuudesta."
Mikä kohta on epäselvää?
Sinulta varastetaan auto.
Vakuutusyhtiö maksaa korvauksen.
Poliisi löytää autosi.
Kysymys:kenen omaisuutta auto on?
"Ei omaisuus lakannut olemasta, siitä on edelleen omistuskirjat ja niitä ei ole missään mitätöity."
Omistuskirjoilla toisen valtion maa-alueeseen ei ole mitään merkitystä. Ne kunnat, joissa nämä omistuskirjojen maa-alueet olivat lakkasivat olemasta, samoin kyseiset maa-alueet. Ne omistuskirjat on siten mitätöity ja niillä on enää historiallista arvoa.
"Esim. Aluepalautus ry. on anonut suoraan Venäjän duumalta yksityisomaisuuden (tonttien) palautuksia. Toistaiseksi ei Suomen valtio ole asiaan puuttunut."
Aluepalautus ry. anoo alueita Venäjän valtiolta, ei Suomelta. Jos Venäjän valtio myöntyy, anojat saavat maa-alueensa Venäjän hallintoalueelta, maiden väliset rajat ei muutu. Valtioiden rajoja ei muuteta yksityisomaisuuden takia.
"Korvauksia maksettiin, mutta ei täydestä arvostaan, vaan n. 40% jääneen omaisuuden arvosta."
Omaisuus korvattiin niin hyvin kuin pystyttiin. Ei vakuutusyhtiötkään maksa aina "täyttä" arvoa menetetystä omaisuudesta.
"Se avustus, mikä maksettiin oli nimenomaan avustus. Avustuksia ei ole ollut tapana maksaa takaisin."
Kertaalleen maksettua omaisuutta ei palauteta ilman maksua korvauksen maksajalle.
"Valtio päättää täsmälleen niiden Suomen lakien mukaisten omistuskirjojen perusteella, mitkä ova amakunta-arkistossa. "
Ei pidä paikkaansa. Suomen lakien mukaan kyseiset maa-alueet ovat lakanneet olemasta, joten mikään ei sido maan jakamista vanhoihin omistuskirjoihin. Uusi jako voidaan toki tehdä niiden perusteella, siinä missä muillakin perusteilla, mutta omistusoikeutta ei ole ennakkoon määrätty.
"Ne maa-alueet, joille ei voida tätä osoittaa, ovat valtion hallinnassa. "
Koko palautuva alue tulee valtion hallintaan. Valtio jakaa maat ja tontit sillä perusteella millaisen lain eduskunta siitä säätää.
Vanha omistus ei ole ehdoton jakoperuste, koska kyseiset hallinnat on aikanaan lakanneet olemasta ja ne on korvattu. Kiinteistöt voidaan jakaa miten parhaaksi katsotaan ja valtiolle edullisin tapa olisi kiinteistöjen (l.maa-alueiden) myynti halukkaille, jotta alueen infrastruktuurin rakentamisen vaativat valtavat menot saataisiin katetuksi. Tällaista investointi-rahaa valtiolla ei muuten ole rakentamiseen budjetoitavaksi, vaan rahoitus on pakko järjestää. Evakoille voitaisiin antaa vanhojen omistuskirjojen perusteella etuostooikeus, oikeaan hintaan, ei muuta.
"Omistuskirjoilla toisen valtion maa-alueeseen ei ole mitään merkitystä. Ne kunnat, joissa nämä omistuskirjojen maa-alueet olivat lakkasivat olemasta, samoin kyseiset maa-alueet. Ne omistuskirjat on siten mitätöity ja niillä on enää historiallista arvoa. "
Jos Karjala palautuu, ei enää ole toisen valtion maa-aluetta! Omistuskirjoja ei ole mitätöity, vai oletko kuullut sellaisesta? Kunnat eivät ole lakanneet olemasta: Sortavala on edelleen Sortavala, Viipuri Viipuri, Lahdenpohja on Lahdenpohja, Terijoki on Terijoki jne..
"Aluepalautus ry. anoo alueita Venäjän valtiolta, ei Suomelta. Jos Venäjän valtio myöntyy, anojat saavat maa-alueensa Venäjän hallintoalueelta, maiden väliset rajat ei muutu. Valtioiden rajoja ei muuteta yksityisomaisuuden takia."
Saavatpahan kuitenkin omansa. Jos Karjala palautuu ei niitä sitten poiskaan oteta.
"Koko palautuva alue tulee valtion hallintaan. Valtio jakaa maat ja tontit sillä perusteella millaisen lain eduskunta siitä säätää. "
Alue tuleekin valtion hallintaan, kuten totesin, mutta yksityisomaisuus palautuu alkuperäisille omistajille mahdollisesti erikseen säädettävien
lakien tai asetusten mukaan, JOTKA perustuvat alkuperäisiin maa- ja tonttikirjoihin.
"Evakoille voitaisiin antaa vanhojen omistuskirjojen perusteella etuostooikeus, oikeaan hintaan, ei muuta. "
Mielestäni, jos maan omistaa ja siitä on todistus, ei sitä enää uudelleen ostaa tarvitse. Muut korvaukset (parannustyöt, maisemointi, jälleenrakennus ym.) ovat asia erikseen.
Tässä tapauksessa tulevat kyseeseen Geneven sopimuksessa ja YK:n peruskirjassa olevat artiklat pakkosiirrettyjen alkuperäiskansojen oikeuksista kotiseutuihinsna ja omaisuuteensa.
"Jos Karjala palautuu, ei enää ole toisen valtion maa-aluetta! Omistuskirjoja ei ole mitätöity, vai oletko kuullut sellaisesta?"
Olen. Kuntien lakkauttamisesta on annettu asetuksetkin.
"Kunnat eivät ole lakanneet olemasta: Sortavala on edelleen Sortavala, Viipuri Viipuri, Lahdenpohja on Lahdenpohja, Terijoki on Terijoki jne.. "
Ei pidä paikkaansa. Rajan taakse jääneitä suomalaisia kuntia ei ole enää olemassa. Venäjä saa nimetä omansa miksi haluaa.
"yksityisomaisuus palautuu alkuperäisille omistajille mahdollisesti erikseen säädettävien
lakien tai asetusten mukaan, JOTKA perustuvat alkuperäisiin maa- ja tonttikirjoihin. "
Tuo on vain sinun mielipiteesi, joka ei perustu mihinkään lain pykälään. Valtio saa tehdä alueella mitä tahtoo ja minustakin sen kannattaisi myydä maat kustannusten kattamiseksi ja antaa etuosto-oikeus entisille omistajille.
"Mielestäni, jos maan omistaa ja siitä on todistus, ei sitä enää uudelleen ostaa tarvitse."
Siinäpä se mitä et ymmärrä. Evakot eivät enää omista maata Karjalassa.
"Olen. Kuntien lakkauttamisesta on annettu asetuksetkin."
No tietenkin, jos alue palautuu, tulevat entisten kuntien rajat ja alueet voimaan. Kyllä niissä omistuskirjoissa on maa-alueet osoitettu niin, että ne voidaan osoittaa.
"Ei pidä paikkaansa. Rajan taakse jääneitä suomalaisia kuntia ei ole enää olemassa. Venäjä saa nimetä omansa miksi haluaa."
Viittaan edelliseen. Esim. Viipuri on olemassa, Sortavala on olemasssa jne. Vanhat suomalaiset/historialliset nimet palautuvat.
"Valtio saa tehdä alueella mitä tahtoo ja minustakin sen kannattaisi myydä maat kustannusten kattamiseksi ja antaa etuosto-oikeus entisille omistajille."
Alue on valtion, mutta tilat ja tontit yksityisten. Se on eri asia, miten tämä luovutus sitten tapahtuu.
Taitaa olla vain kateutta, että karjalaiset saisivat näin "lisää" maata.
"No tietenkin, jos alue palautuu, tulevat entisten kuntien rajat ja alueet voimaan."
Mihin kiveen tämä totuus on hakattu?
"Alue on valtion, mutta tilat ja tontit yksityisten. Se on eri asia, miten tämä luovutus sitten tapahtuu"
Ne ovat yksityisten sitten kun valtio sen heille luovuttaa. Ei vanhojen, jo kertaalleen korvattujen, omistusten perusteella. Asia pitää ajatella lakien, asetusten ja käytännön mukaan. Ei korvattua omaisuutta palauteta muutenkaan ilman vastinetta.
"Taitaa olla vain kateutta, että karjalaiset saisivat näin "lisää" maata. "
Ei minun kohdaltani. Olisi sieltä tonttia tarjolla allekirjoittaneellekin.
Mikään ei ole kiveenhakattua, ei myöskään paikkakuntien venäläiset nimet, joita muuten ollaan pikkuhiljaa muuttamassakin alkuperäiseen suomenkielisen asuun, ovathan nuo NL: aikaiset nimet tekaistuja ja NL:oa ei enää ole.
YK:n peruskirjan ja Geneven sopimuksen mukaan sodalla tai muulla pakottavalla tavalla vallattujen alueiden mahdollisesti palautuessa, yksityisomaisuus palautuu alkuperäisille omistajille.
"Ne ovat yksityisten sitten kun valtio sen heille luovuttaa. Ei vanhojen, jo kertaalleen korvattujen, omistusten perusteella. Asia pitää ajatella lakien, asetusten ja käytännön mukaan. Ei korvattua omaisuutta palauteta muutenkaan ilman vastinetta"
Korvauksia on suoritettu, mutta omistussuhteita EI ole muutettu. Siinäpä se onkin. Venäjän duumakaan ei ole tarkkaan selvillä niistä. Eipä tietenkään, koska yksityisomaisuuden omistus yms. kirjat ovat suomalaisissa maakunta-arkistoissa.
...ei tule löytymään. Turha jankata :)
YK:n peruskirjaan voi vedota myös alueen nykyinen väestö, eli paikoilleen jäävät.
"Korvauksia on suoritettu, mutta omistussuhteita EI ole muutettu. "
Omistussuhteet ovat lakanneet olemasta kuntien lakkauttamisen yhteydessä.
Lakkauttaminen - loppu - finito.
Habla finlese?
Jos/kun Karjala palautuu, maaomaisuus on palautettava nimenomaan alkuperäisille omistajille tai heidän perikunnilleen. Tällöin eduskunnan on laadittava uusi, maahankintalain korvaava lainsäädäntö. Tämä näkemys perustuu Geneven neljänteen sopimukseen, ILO:n sopimukseen heimokansojen oikeuksista, YK:n yleissopimukseen kansalaisoikeuksista sekä laajemmin Suomen vuoden 2000 perustuslain pykäliin 6, 7, 10, 12, 15, 20, 21 ja 22.