Jumala totta, Poseidon tarua?

Miettikää hiljaa itseksenne näitä näkymättömiä maailmoja ja kaikkia näkymättömiä olentoja, joista on kirjoitettu tuhansia vuosia. Miksi hyvä kuvaillaan aina kauniiksi/turvalliseksi ja paha taas rumaksi/uhkaavaksi/pelottavaksi? Esim. enkeli verrattuna demoniin ja Jumala verrattuna saatanaan. Miksi tarinoiden demonit ja hirviöt on rumia terävähampaisia sarvekkaita nahkasiipisiä mörisevä äänisiä pitkäkyntisiä likaisia haisevia vallanhimoisia ahneita petkuttavia ihmisen vihollisia? Ja taas hyvät olennot on kauniita ja uljaita ja puhtoisia, eivätkä ole ihmisen vihollisia? Eikö kaikkien mytologian olentojen luonto ja ulkonäkö olekin täysin selvästi ihmisluontoon ja mielikuvituksen luovuuteen perustuvia?

Miksi uskot, että raamattu on totta, mutta samalla suhtaudut esim. kreikkalaiseen mytologiaan satuina? Kaikista niistä, Luojasta, muista jumalista, ja kaikista olennoista on massoittain kirjoituksia ja kuvituksia tuhansien vuosien ajalta. Miten tässä kategoriassa (näkymättömät maailmat ja olennot) Jumala eroaa esim. Poseidonista? Siksi koska uskot, että raamattu on totta? Uskonto perustuu ehdottomuuksiin ja kumoavien asioiden/tietojen kieltämiseen. Esimerkiksi esiuskontoja sekä esim. sumerilaisia uskontoja tutkiva uskovainen voi menettää hyvin nopeasti uskonsa, kun alkaa totuus valjeta. Raamatun kirjoituksista nimittäin osa, kuten luomiskertomus, Aatami ja Nooa, löytyvät sumerilaisista uskonnoista jopa leukanivelet nyrjäyttävän samankaltaisina. Fakta tässä lienee se, että perimätietona kulkeneet uskomukset on muuttuneet vuosisatojen edetessä ja saanut lopulliset muotonsa raamatun kirjoittamisen aikoina.

Uskonto on juuri sitä, uskomista. Eikä uskonnot ja todistelut sovi ollenkaan yhteen. Tieteellä on se ikävä puoli, että sillä on taipumus debunkata uskomuksia. Niinkin vanha asia kuin kristinusko ei kestä tieteellistä tutkimusta. Mutta silti uskontotieteet on olemassa ja löydökset on varsin ikäviä. Siinä tarvitaan lujaa uskoa, ettei menetä sitä.

"So, forget Jesus. The stars died so that you could be here today."
- Lawrence M. Kraus