Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.Tämä käsky on tarkoitettu erityisesti niille, jotka ajattelevat pitäneensä kuudennen (älä tee aviorikosta) ja seitsemennen (älä varasta) käskyn. Ajatellaan, että kuudes ja seitsemäs käsky on tarkoitettu "alemman tason" ihmisille. Sen vuoksi Jumala on liittänyt mukaan vielä tämän käskyn. Sillä joku voi haluta toisen vaimon omakseen ja samallajonkin verukkeen avulla päästä eroon omasta vaimostaan. Ja vieläpä vieraannuttaa myös toisen miehen vaimon omasta miehestään. Näin hänet voisi ottaa aivan "laillisesti" omakseen. Tässä käskyssä kielletään houkuttelemasta lähimmäiseltäsi mitään, vaikka tavoitteeseen pääsisi maailman silmissä kunnialla. Ihminen osaa kyllä temput, jotta aviomies tympääntyy vaimoonsa tai vaimo muuttuu kylmäksi miestään kohtaan. Ja tällä käytöksellään hän edesauttaa ottamaan hänestä eron. Meidän tulee joka tapauksessa tietää, Jumala ei hyväksy sitä, että riistät jotain toiselle kuuluvaa,vaikka tekisitkin sen maailman silmissä kunniasi säilyttäen. Yhä edelleen Batseba istuu kirkossa. Hän ei ole maalattu korea katutyttö Delila.Ei mikään kevytmielinen nainen olisi ollut kiusaukseksi Daavidille. Batseba oli Jumalan miehen Uurian uskollinen vaimo. Ja millaisia odottamattomia seurauksia on, kun hengellinen mies ja jumalinen nainen paljastavat sielunsa toinen toisilleen ilman puolisoittensa läsnäoloa. Daavid alkoi tuntea vetoa Batsebaa kohtaan. Tämä puhui eri tavalla kuin kukaan toinen nainen. Batseba oli puhdas ja viaton. Daavid jopa elätteli ajatusta, että Jumala oli tuonut Batseban hänen elämäänsä. Jotenkin kaikki kyllä tulisi kääntymään oikeaksi, koskapa mitään syvää tuntua Jumalan murehduttamisesta ei tullut.
Batseba taas luotti Daavidin maineeseen Jumalan miehenä. Daavid ei voisi tehdä mitään väärää. Batseba ajatteli ettei kukaan tunne Daavidia paremmin kuin minä. Se ei ollut niinkään fyysistä kuin hengellistä. Ja vaikka edellämainittua ei voitaisikkaan sanoa Daavidista yksin johtuvaksi, hän oli kuitenkin tavoittelemassa lähimmäiseltä jotakin, joka ei ollut Jumalan tahto. Daavid pyrki viemään lähimmäiseltä vaimon suomatta hänelle sitä, minkä Jumala oli hänelle lahjoittanut. Mutta vaikka Batseba jäikin Daavidin haltuun, Jumala ei jättänyt asiaa tähän. Siksi Jumala ilmaisee asian selvin sanoin: "Älä tavoittele". Näin siis tämä käsky jäi syyttämään ja osoittamaa, millaista Daavidin nuhteettomuus oli Jumalan silmissä. Daavid puki sen sanoiksi näin: (Ps. 32:3-5) "Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niinkuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin, tunnustan Herralle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin, tunnustan syntini Herralle. Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan."
Pongasin tämän tekstin eräästä pienestä paikallislehdestä, joka oli siellä hartaus palstalla Jouko Malisen kirjoittamana. En malttanut olla laittamatta sitä tälle palstalle, koska se oli niin osuva tähän pahaan ja avionrikkoja aikaan. Jatkoksi tuohon juttuun tahdon muistuttaa, että vaikka Daavid sai anteeksi hän kantoi synnistään katkerat seuraukset.
Batseba taas luotti Daavidin maineeseen Jumalan miehenä. Daavid ei voisi tehdä mitään väärää. Batseba ajatteli ettei kukaan tunne Daavidia paremmin kuin minä. Se ei ollut niinkään fyysistä kuin hengellistä. Ja vaikka edellämainittua ei voitaisikkaan sanoa Daavidista yksin johtuvaksi, hän oli kuitenkin tavoittelemassa lähimmäiseltä jotakin, joka ei ollut Jumalan tahto. Daavid pyrki viemään lähimmäiseltä vaimon suomatta hänelle sitä, minkä Jumala oli hänelle lahjoittanut. Mutta vaikka Batseba jäikin Daavidin haltuun, Jumala ei jättänyt asiaa tähän. Siksi Jumala ilmaisee asian selvin sanoin: "Älä tavoittele". Näin siis tämä käsky jäi syyttämään ja osoittamaa, millaista Daavidin nuhteettomuus oli Jumalan silmissä. Daavid puki sen sanoiksi näin: (Ps. 32:3-5) "Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niinkuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin, tunnustan Herralle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin, tunnustan syntini Herralle. Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan."
Pongasin tämän tekstin eräästä pienestä paikallislehdestä, joka oli siellä hartaus palstalla Jouko Malisen kirjoittamana. En malttanut olla laittamatta sitä tälle palstalle, koska se oli niin osuva tähän pahaan ja avionrikkoja aikaan. Jatkoksi tuohon juttuun tahdon muistuttaa, että vaikka Daavid sai anteeksi hän kantoi synnistään katkerat seuraukset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa hyvä ja selkeä kirjoitus. Tänä päivänä kun uskovien keskuudessa avioerot niin yleisiä. Jumalan sana sanoo kuitenkin tänäkin päivänä: "Minä vihaan hylkäämistä." Ja Jeesus sanoi: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin." Ei sillä ole väliä, onko se Batseba, vai Delila, ei se siitä mikskään muutu. Ja synnillä on aina kauaskantoiset seuraukset.
Raadollisessa maailmassa elämme.