Tuli mieleen, että tästä varmaan on aika erilaisia ajatuksia ja niistä olisi mielenkiintoista kuulla. Siis, mitä sinun mielestäsi on kristillinen elämä ihan käytännön tasolla? Miten elät uskoasi todeksi arjen keskellä?
Vilppu H.
pappi
Vilppu H.
pappi
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kristinuskoa eletään todeksi kuten Jeesus ja apostolit. Julistamme evankeliumia synnintunnustamisesta, parannuksesta ja armosta uskossa Jeesukseen Kristukseen. Samalla kun tätä julistamme, niin teemme lähimmäistyötä kuten Jeesus meitä käski. Noudatamme siis Jeesuksen tahtoa ja tästä syystähän meitä haukutaan fundamentalisteiksi.
Tässä ohessa sitten elämme normaalia arkipäiväistä elämää työn ja harrastusten ja sosiaalisen toiminnan parissa kuka mitäkin sitten haluaa harrastaa ja vapaa-aikaansa viettää.
Minusta toisten kristillinen elämä on sitä että ei tuomita eikä tuputeta uskoa mutta omasta kristillisestä elämästä en tapakristittynä voi sanoa muuta kun että se moraalioppi mitä uusi Testamentti sisältää on ihan nykypäiväänkin käypää.
Tuo elämänasenteesi on humanismia. Kristilliseen elämän oleellisin osa on lähetyskäsky lähimmäistyön ohella. Uusi Testamentti ei ole moraalioppikirja, vaan se on Jumalan ilmoitusta meille ihmisille suoraan taivaasta saatuna.
Hyvä aloittaja kertoo ensin aina miten itse toimii ennen kuin kyselee muilta :(
Minun kristillinen elämä on ihan tavallista elämää kristinuskoisessa ympäristössä, tapakristillisyyttä. Ei ole mitään erityisiä kristillisiä tavoitteita.
Sitten on erikseen ne, jotka tekevät ison asian kristillisyydestään. Pappi on tietysti tällainen, papin kuuluukin olla jotenkin kristitympi muita.
Minusta ns. tunnustavan kristityn pitäisi olla luotettava, vakaa ja enimmäkseen onnellinen. Lähimmäisen auttaminen tarvittaessa on hyve, jonka pitäisi kuulua kaikille, mutta erityisesti kristityille. Se on kristillistä elämää, ja se myös, ettei kiroile.
Oikein lyhyesti sanoisin, että kristillinen elämä = sivistynyt elämä.
"Sitten on erikseen ne, jotka tekevät ison asian kristillisyydestään."
Juuri näin! Kristityt tekevät ison asian kristillisyydestään Jeesuksen lähetyskäskyn takia. Vaikka itse emme näin asiaa ilmaise. Me olemme vain Kristuksen seuraajia ja olemme kunniaksi Herrallemme kaikessa mitä teemme . AIna emme onnistu, mutta rukouksemme on, että emme ole häpeäksi Jeesukselle.
Asetitpa aika vaativan aiheen.
Se näkyy melkein kaikessa mitä tekee. Se on asenne ja samalla kilvoittelua niiden asioiden kanssa jotka kokee tärkeiksi. Se on valintoja, joita punnitsee Jeesuksen opetuksen mukaan. Se on rukousta ja kääntymistä Jumalan puoleen kun omat neuvot ei riitä.
Pyrkimystä vähäosaisten ja heikompien puolien pitämiseen, niiden auttamiseen joita ei ehkä haluta auttaa. Se on puhumista, silloin kun siitä halutaan puhua.
Ennen kaikkea, evankeliumi tarkoittaa tekemistä – ei niinkään puhumista. Mutta jokaiselle on anetuttu osansa, puhukoot ne joille se osa on annettu.
Kristillinen elämäntapa on pyrkimys kohtuuteen kaikessa – myös rahan suhteen. Omasta luopumista ja toiselle tekemistä. Se on pyrkimys totuuteen ja rehellisyyteen. Kaikesta tekemisistäni vastaan itse Jumalalle.
No, tässä muutama esimerkki.
"Ennen kaikkea, evankeliumi tarkoittaa tekemistä – ei niinkään puhumista. Mutta jokaiselle on anetuttu osansa, puhukoot ne joille se osa on annettu."
Tässä kohdin mummomuori erottautuu, varmaankin kirkon johdattamana, kristinuskosta.
Evankeliumi on ensisijaisesti julistamista, koska usko tulee kuulemisesta. Jos kukaan ei julista, niin kukaan ei myöskään tule uskoon Jeesukseen. Sitten tulee välttämättömänä seurauksena tämä lähimmäistyö, jossa autamme ihmisiä ja rukoilemme heidän puolestaan ja myös rukoilemme että Jeesus parantaa, jos ihminen sairastaa taikka on muuten sielultaan rikkinäinen.
Totta kai ateistille on vaikeaa puhua uskosta : ) Olet naurettava tuossa uskovaleikissäsi : D
Olikohan aloituksen tarkoituksena että otamme kantaa toisinajattelevien uskon sisältöön omaa erinomaisuuttamme ja oikeaoppisuuttamme korostaen? Minusta ei.
juli.stus,
En aloittanut tätä ketjua sitä varten, että tässä mitätöitäisiin toisen uskoa. Se on törkeää.
Kerro toki miten itse käsität kristillisen elämän, mutta älä tuomitse toisia.
Vilppu H.
pappi
Kuten Jeesus meitä opettaa Matteuksen evankeliumissa
25:35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
25:36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
25:37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
25:38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
25:39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
25:40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
Et varmaan mummomuori huomannut viestistäni, että kun julistamme evankeliumia ja uskomme Jeesukseen niin kaikki muukin meille annetaan. Ja tämä tarkoittaa voimaa tehdä lähimmäistyötä kun saamme sitä varten Pyhän hengen voiman ja myös rahavarat ja osaamisen auttaa toisia. Kuten varmaan jo tiedätkin kuinka paljon vapaissa suunnissa tätä harjotetaan.
Mutta evankeliumin julistustyöhön Jeesus meidät lähetti. Se on se tärkeintä, koska tärkeintä on että ihminen pelastuu taivaaseen ja siis ottaa vastaan uskon Jeesukseen. Vasta sitten tulee tämä maallinen hyvä.
Tässä kohdin mummomuori nyt näyttää erottautuvat kristinuskosta, että torjuu kirkon tavoin aidon evankeliumin työn.
Toivoisin sitten Vilppu-pappi et arvostele toisen uskoa etkä ota tätä puolta esiin ketjussasi. Noudata minun linjaani niin hyvä tulee. Toisen uskoa ei tule sinänsä arvostella, mutta väärinymmärrykset tulee kyllä oikaista kuten tein mummomuorin osalta, joka aliarvosti Jeesuksen lähetyskäskyä, joka on tärkein käsky meille annettu. SIinä kiteytyy Jeesuksen rakkauden kaksoiskäsky ja tätä rataa myös lähimmiäistyö. Yleensäkin kirkko erottautuu kristinuskosta siinä, että kirkko ei evankelioi uskosta Jeesukseen ihmisiä. Tämä työ jää lähes kokonaan Jeesukseen uskovien kontolle.
MItä tulee kristilliseen elämään, niin kirjoitin siitä jo tuolla ylempänä. Olisi Vilppu-pappi niiiiiii tärkeää, että vaivautuisit lukemaan edes alustamaani ketjua senverran että tiedä mitä kukin on kirjoittanut. Sopisiko tälläinen järjestely ... ? :)
”…väärinymmärrykset tulee kyllä oikaista kuten tein mummomuorin osalta, joka aliarvosti Jeesuksen lähetyskäskyä…”
No, ehkä sitten on niin että pelkkä julistaminen aina silloin tällöin riittää ja mitenkään muuten ei tarvitse elää sitä todeksi arjessa millään tavoin.
Miksi sinusta se on riittävää?
Lainasin tuota Raamatun kohtaa siksi että siinä tulee selvästi esiin se, mitä Jeesus toivo – tekoja.
"No, ehkä sitten on niin että pelkkä julistaminen aina silloin tällöin riittää ja mitenkään muuten ei tarvitse elää sitä todeksi arjessa millään tavoin"
Tässäkin olet väärässä!
Pelkkä julistaminen ei ole Herramme tahto, mutta ensin tulee lähetyskäsky julistaa ihmisille uskosta Jeesukseen että he pelastuisivat taivaaseen. Ja sitten Jeesus myös käski rakastaa lähimmäisiämme ja heitä hoitaa laupiaan samarialaisen tavoin arjessa ja työssä.
Täytyy nyt tiedostaa, että kun ihminen tulee uskoon Jeesukseen, niin hän tulee uskoon KOKO Jeesukseen ja KAIKKI Jeesuksen käskyt merkitsee hänelle elämää ja toivoa. Ja kaiken tämän yllä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme. Muista rakkauden kaksoiskäsky ihan KOKONAAN - etkä vain kirkon tavoin käytä tämän jakeen loppuosaa lyömistarkoituksiin. Siinä ensin tulee rakastaa Jumalaa yli ja sitten lähimmäisiämme kuten itseämme.
Kirjoitin kyllä näistä jo tuossa edelläkin. Tällä kertaa otin vaan yhden rullan rautalankaa avuksi :)
Kyllä muistan KOKO käskyn, en vain sitä ensimmäistä osaa.
Ehkä olen väärässä, mutta niin täällä hoetaan koko ajan. Kai siitä muodostuu sellainen kuva että se riittää. Esimerkkinä vaikkapa nimimerkki ”juli.stus”.
Kuten tuossa sanoi, julistakoot ne jotka sen osan ovat saaneet. Me muut elämme evankeliumia joka päivä todeksi.
"Kuten tuossa sanoi, julistakoot ne jotka sen osan ovat saaneet. Me muut elämme evankeliumia joka päivä todeksi."
Ihana asia, että olet jo jotain oppinut kristinuskosta ja sen käytännön toteuttamisesta :)
Haluaisiko joku vastata:
Mikä on Jeesuksen sanojen mukaan suurinta rakkautta?
Haluaisin vastata mutta en tiedä, toisen tuomitseminen ja oman erinomaisuuden korostaminen tuskin on suurinta rakkautta. Ehkä sulkemalla yksi kerrallaan mikä ei ole rakkautta jää lopuksi se mikä on.
Sen suurempaa rakkautta ei olekaan kuin antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Kuinka moni on valmis antamaan vaikka henkensä ystäviensä edestä?
No tuollainen ei ole minkäänlaista rakkautta. Jumala ei ole kutsunut meitä itseämme korottamaan eikä lähimmäisiämme tuomitsemaan alkuunkaan.
Mutta Jumala on kutsunut meitä oikein opettamaan Hänen tahtoaan ja oikaisemaan ihan kaikki opetukset, jotka on suunnattu Jumalan tuntemusta vastaan. Ja tätä työtä pyrimme tekemään sillä armoituksella minkä Jumala meille kullekin antaa. Parempaanhan emme edes voi pystyä - kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Uskon, että jokainen Jeesukseen uskova on tähän valmis, jos tilanne sitä vaatii. Emme ainakaan voisi missään nimessä pettää sisartamme emmekä veljeämme Jeesuksessa Kristuksessa. Tänäänkin moni uskova kristitty joutuu antamaan henkensä, koska ei suostu kieltämään Jeesusta eikä paljasta sisariaan ja veljiään vaikka kiduttamalla tätä tivataan. Jumala meitä sitten tässä tilanteessa suuresti auttakoon.
"Oikein opettamaan", taidatpa olla sinäkin niitä jotka verhoavat tuomitsemisen ja oman itsensä korottamisen tuohon "oikeaan opettamiseen". Tuo kun sanot että tiedät kaikki "Jumalan tuntemukset" prikulleen viittaa juuri tuohon tuomion ja oikeassaolon henkeen omassa mielessäsi.
Hyvä huomio! Jeesuksen seuraajallahan ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla oikeassa, koska Jeesus Kristus on se totuus. Kyllä meidän tulee oikein tätä sanomaa julistaa eikä valheelle ole tilaa. Mutta itseämme emme korota - me korotamme Herraamme Jeesusta Kristusta kaikessa mitä teemme, koska tiedämme kuinka alhaalta meidät on pelastettu. Se muuten kasvattaa nöyryyttä ja rajusti :)
Kristillinen elämä on jeesuksesta ja jumalasta, raamatusta ainaista pitkästyttävää jauhamista :(
Et ilmeisesti ole kristillinen etkä elänyt kristillistä elämää :)
Oletko koskaan ollut rakastunut? Jos olet tiedät, että rakkaus on ihanaa ja saa koko elämän hymyilemaan. Rakkaansa kirjeitä, maileja tai tekstareita voi lukea aina vain uudelleen niihin kyllästymättä ja odottaa koko ajan milloin taas tapaa rakkaansa.
Minulle Jumala ja Jeesus ovat suurimmat rakkauteni ja Raamattu heidän rakkauskirjeensä minulle. Miten se voisi olla pitkästyttävää ? : )