Työväenluokan maailmankatsomuksen syntyminen liitetään Karl Marxiin (5.5.1818 - 14.3.1883).
Marxia ei olisi ilman Engelsiä. Engelsin ansiot ovat luonnollisista syistä jääneet Marxin varjoon Pääoma teoksen johdosta. Marx ja Engels tapasivat nuorina poikina 1840 luvun alussa ja olivat tahoillaan päätyneet kapitalismista ohimenenvänä yhteiskuntajärjelmänä. Sen jälkeen toverukset liittivät tarmonsa talouden ja filosofian kehittämiseen ollen mukana työväestön kansainvälisen järjestön luomisessa. Marx loi pohjatyön Pääoma 2 ja 3 osan luonnoksiin ja jotka Engels kokosi yhteen.
Marxin elämän loppupuolella julkisuus alkoi puhua marxilaisuudesta. Hän itse kielsi sen sanoen omistaneen elämänsä työläisen vapautuksen tehtävän puolesta. Maailman proletaarit yhdistävät kuitenkin marxilaisuuden ja työväenluokan maailmankatsomuksen samaksi.
Tässä on tarkoitus tuoda esiin marxilaisuuden syntymistä ja eteenpäinmenoa.
Marxia ei olisi ilman Engelsiä. Engelsin ansiot ovat luonnollisista syistä jääneet Marxin varjoon Pääoma teoksen johdosta. Marx ja Engels tapasivat nuorina poikina 1840 luvun alussa ja olivat tahoillaan päätyneet kapitalismista ohimenenvänä yhteiskuntajärjelmänä. Sen jälkeen toverukset liittivät tarmonsa talouden ja filosofian kehittämiseen ollen mukana työväestön kansainvälisen järjestön luomisessa. Marx loi pohjatyön Pääoma 2 ja 3 osan luonnoksiin ja jotka Engels kokosi yhteen.
Marxin elämän loppupuolella julkisuus alkoi puhua marxilaisuudesta. Hän itse kielsi sen sanoen omistaneen elämänsä työläisen vapautuksen tehtävän puolesta. Maailman proletaarit yhdistävät kuitenkin marxilaisuuden ja työväenluokan maailmankatsomuksen samaksi.
Tässä on tarkoitus tuoda esiin marxilaisuuden syntymistä ja eteenpäinmenoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Marx ja Engels tapasivat 1844.
Marx luki ensin yliopistossa lakia mutta kiinnostui filosofiasta ja taloudesta. Sieltä on lähtöisin suuren filosofin Hegelin opin kritiikki samalla kun Marx tutustui Adam Smithin ja David Ricardon taloudellisiin teoksiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
"Pyhä Perhe" ilmentää irtiottoa Hegelin ideaalisesta maailmanhengestä mutta toisaalta Hegelin dialektiikan (maailma on itsessään kehityksessä ja muutoksessa) arvostamisessa.
V.I.Lenin esitti osuvasti Marxin opin sisällön 1.3.1913: "Pääasia Marxin opissa on proletariaatin (huom. työväenluokka) sosialistisen yhteiskunnan luojan, maailmanhistoriallisen tehtävän selvittäminen." Kysymyksenasettelun Marx asetti 1844. "Kommunistisessa manifestissa" 1848 kysymys on selkeästi esillä. Muu tutkimus tukee ja edistää ongelman selvittämistä. Marxin filosofinen näkemys on oikea. Filosofian tehtävä ei ole ainoastaan selittää maailmaa (sen liikelakeja) vaan muuttaa sitä.
1848 jälkeen Marx keskittyi päätoimena kansantaloustieteen tutkimiseen unohtamatta filosofiaa ja toimi kansainvälisen työväenliikkeen järjestölliseksi muodostamiseksi.
Marxin näkemyksen mukaan kapitalismi yksinkertaistaa luokkasuhteet. Välikerroksia toki on mutta esim. talonpoikaisluokka on kehittyneessä kapitalismissa lähes tyystin kadonnut. Jäljelle on jäänyt kapitalistinen teollinen maataloustuotanto. Suurtila vastaa yritystä, jossa palkkatyöntekijät työjelevät tehdastyöläisen tavoin.
Kapitalistinen tuotanto on samalla työn suurta yhteiskunnallistumista. Tuotanto palvelee yhteiskuntaa omistuksen jäädessä yksityiseksi. Ehkä vain prosentin hilkku kapitalisteista tai heidän jälkeläisistään johtaa tuotantolaitoksia. Tuotannon kaikissa portaissa suuri enemmistö vastuussa olevista on palkkatyöläisiä riippumatta siitä, että korkein johto palkitaan ruhtinaallisilla palkoilla. Nykyaikainen kapitalismi ei tarvitse omistajia tuotannon pyörittämiseksi. Työtätekevät ja työtätekevät pienyrittäjät, osuuskunnat vastaavat tuotannon pyörittämisestä. Kuntien ja valtion laitoksissa ammattitaitoiset työntekijät hoitavat hommat.
Lenin jakoi 1913 maailmanhistorian työväenluokan näkövinkkelistä kolmeen vaiheesen.
1. 1848 Ranskan vallankumouksesta Pariisin Kommuuniin 1871.
2. Pariisin Kommuunista Venäjän vallankumoukseen 1905.
3. Venäjän vallankumouksesta eteenpäin.
On selvää että neljäs merkkipaalu on Venäjän sosialistinen vallankumous 1917 ja sen jälkeinen aika. Ehkäpä seuraava etappi on 1990 luvun alkupuoli reaalisosialismin ongelmineen.
Mitä erityistä tapahtui 1848.
Sitä ennen ilmaantui lukuisia ns. sosialistisia oppeja ja virtauksia. Sosialismi oli lähinnä moraalioppeja tai näkemyksiä työväenluokan ulkopuolelta tulevasta muutoksesta. 1848 -1851 vallankumouksessa kaikki yhteiskuntaluokat esiintyivät avoimesti omilla tunnuksillaan. Niin myös työväenluokka. Työväenluokalta puuttui puolue, joka olisi ymmärtänyt historiallisen tilanteen ja niinpä porvarilliset kerrokset mursivat pala palalta kansanjoukkojen vallan.
Työväenluokka esiintyi ensimmäisen kerran itsenäisesti luokkana.
Manifesti sekä toveruksemme tekivät työtään. Utopistinen ranskalainen sosialismi murentui pala palalta. Toverusten toimet internationalismin puolesta synnyttivät Kansainvälisen työväenyhdistyksen ja sittemmin I Internationaalin ja II Internationaalin ja josta tuli työväenluokan voimatekijä läntisessä Euroopassa valtiollisella tasolla.
Pariisin Kommuuni toi esiin luokkakysymyksen valtakysymyksenä. Ei riitä järjestäytyminen ja taistelu palkasta. Työväenluokan on vallattava valtiovalta ja sen Kommuuni teki. Kysymys oli merkittävä. Työn pääoman välistä sissitaistelua ei ole syytä ikuistaa. Se tulee lakkauttaa. Pariisin Kommuuni järjestäytyi spontaanisti. Kommuuni hallitsi kaikkea, jopa järjestysvalta oli sen käsissä. Marx teki huomion, että Kommuunin aikana rikollisuus laski merkittävästi kansanmiliisin toimesta. Ainoa mitä Kommuuni ei tehnyt, oli Valtionpankin jättäminen porvarillisen Raanskan haltuun.
Toinen vaihe oli luonteeltaan rauhallinen. Lännessä sosiaalidemoraattiset puolueet syntyivät, vahvistuivat ja pääsivät osallistumaan valtiolliseen toimintaan. Ammattiliittojen toiminta kohosi. Työväenluokka keräsi voimiaan. Porvaristo oli pakotettu myönnytksiin. Marxin oppi tuli vallitsevaksi työväenliikkeessä.
Samaan aikaan sekä liikkeen sisällä että sen ulkopuolelta synnytetään yhteiskuntarauhan oppeja tai mukautumista pääoman johdon alle tunnustamalla se ensisijaisuuden.
Venäjän vallankumous 1905 paljasti auki kapitalismin ristiriidat. Samaan aikaan imperialististen valtojen keskinäiset ristiriidat alkoivat ajautua aseellisen yhteenoton kauteen.
II Internationaali saattoi todeta 1910 ja 1912 konferensseissaan tulevan suursiodan kuminan. Niissä tehtiin päätökset, että työläisiä kehoitetaan olemaan ampuamatta toisiaan mikäli sota syttyy. Saksan sosialidemokratia teki petoksen ja tuki sotaaa ja muut lännen työväenpuolueet seurasivat mukana. Venäjän bolsevikit äänestivät duumassa asemäärärahoja vastaan ja vangittiin Siperian reissulle. Sodan aikana II Internationaali hajosi ja työväenliike hajaantui.
Porvarit mielelään kirjoittelevat Marxista tuulentupien rakentelijana ja jolla ei olisi mitään yhteyksiä todellisuuteen. Asianlaita on kutakuinkin päinvastoin.
Marxin teoksissa, varsinkin Pääomassa on satoja lähdeviitteitä aikansa talousoppineiden, filosofien, tehtailijoiden, tehdastarkastajien ym lausuntoihin. Kansantaloudelliset näkemykset rakentuivat yhdessä materialistisen filosofian kehittelyn kanssa.
Marx loi sinänsä vain vähän uutta. Hän vastasi niihin kysymksiin, mitkä yhteiskunta oli jo asettanut. Marxin näkemykset syntyivät kansantaloustieteen, filosofian ja sosialismin välittömänä jatkona.
Perustana ovat saksalainen filosofia (mm. Hegel, Feuerbach), englantilainen taloustiede (mm. Smith, Ricardo) ja ranskalainen sosialismi (mm Proudhon). Työväenluokan kannalta perustavat teesit olivat jo olemassa. Marx ikään raaputti ruosteen teräksen pinnalta. Kaikissa kolmessa tieteenalassa Marxin esittämät perusnäkemykset ovat kestäneet, vahvistuneet ja saaneet lisää lihaa luiden päälle. Nämä muodostavat työväenluokan maailmankatsomuksen ja ovat reaalisessa yhteydessä yhteiskunnallisen kehityksen kanssa.
Marxin oppi ei ole ulkoaluettavaa ikuista totuutta. Se on metodi tarkastella yhteiskunna syvimpiä onkaloita myöten ja pysyy tiukasti olemassa olevan todellisuuden sisällä. Reaalissosialismin kaatumisesta riippumatta Marx on löydetty uudelleen ja hänen metodinsa näkyy kaikessa kapitalismin kritiikissä.
Dialektiikka teki materialistisesta filosofiasta tiedettä. Sen ydin on oppi kehityksestä, tiedon suhteellisuudesta ja ikuisesti muuttuvasta materiasta. Sitä voisi kuvailla opiksi olioiden ja ilmiöiden yleisistä yhteyksistä, jossa syysuhde on materian sisäinen ristiriitaisuus, kehityksen muutoksen jatkuva laki.
Hellenistinen filosia asetti kysymyksen materian olemuksesta ja siitä mitä ympärillämme oikeastaan tapahtuu. Materialistinen suuntaus keskittyi enemmän materian olemukseen kun idealistinen suuntaus etsi liikkeen liikelakeja. Ranskalainen materialismi pääsi lähelle materian itseliikuntaa lähelle. Hegel idealismin viimeisenä suurena oppilaana sisäisti syysuhteen kaiken liikunnan lähteenä, vastakohtien ykseyden ja vastakkaisuuden ongelman ytimeen kuitenkin esitäen sen mailmanhengen johdatuksena. Marxin tehtäväksi jäi liittää dialektiikka materialismiin ja ristiriita kehityksen lähteenä tuli ymmärrettäväksi.
Dialektiikka antoi tavallaan materialle sielun (ei uskonnollisessa merkityksessä). Materiaa ei voi käsittää ilman syysuhdetta. Marx sovelsi dialektiikkaa myös ihmiskunnan historialliseen kehitykseen. Aineellinen tuotanto (materia) on perusta ja sen päälle rakentuvat ihmisten väliset suhteet, perhe, valtio, luokat, lait, henkinen kulttuuri ym. . Muodot voivat vaihdella eikä syysuhdetta voi helposti havaita mutta yleisenä se seuraa kuin hai laivaa. Aineellisen tuotannon tietty taso synnyttää tietyt ihmisten väliset suhteet.
Dialektiikka näkyy Marxin taloudellisissa kirjoituksissa johdonmukaisena. Varsinkin Pääoma on dialektiikan mestariteos ja jonka punaisena lankana on työnarvoteoria.
Aineellisen tuotannon ja kulttuurisen ylärakenteen välillä luonnollisesti on vuorovaikutus molempiin suuntiin. Yhtä luonnollisesti tyhjä tai olematon ei ajattele. Tajuntaa, kulttuuria, mielteitä, lakeja ei ole ilman aineellista ihmistä ja sen luomaa tuotantoa. Monimutkaisista vuorovaikutussuhteista on löydettävissä yleiset tendenssit.
Kun noihin Marxiin ja Engelssiin 1840 luvulla ja heidän oivalluksiinsa oikein syventyy niin huomaa jottei se kapitalismi silloin niin hellässä ollutkaan, onhan se jo lähes 200 vuotta pärjännyt kilpailussa marxismin ja muun sosialistihömpän kanssa.
Miksi te tuota tappion ja kurjuuden sanomaa jankutatte, eihän ole yhtäkään yhteiskuntaa saatettu edes Köyhän Suomen tasolle taloudessa noilla marxilaisuuden pykälillä, vai onko? Ja mitkähän ne maat ovat?
Eikö olisi viisaampaa lopettaa turha jauhaminen marxilaisuuden onnelasta kun sitä on toista sataa vuotta tolkutettu huonoin tuloksin, siitä ei siis ole ihmiskäyttöön vaikka se murkuilla tuntuukin toimivan!
Leninin imperialismiteos 1916 on suoraan Pääomassa esitetyn historiallisen kehityksen jatkoa. Toteutunutta kapitalismin muutosta siihen suuntaan mihin Marx arvelikin. Kilpailu johtaa kartelliin ja monopoliin. 2000 luvun talousoppineet ovat todistaneet pääomien kasautumisen alkaneen kiihtyä 1980 paikkeilta lähtien. Prosentti rikkaimmista omistaa tätä nykyä maailman tuloista ja varallisuudesta jo puolet. Suomessa tuloerojen kasvamisen trendi on selvä. Hallitusten toimet 1990 luvulta lähtien ovat kehitystä edistäneet.
Sipilän esitys 100 työtunnin vuotinen lisäys on ilmeisesti palkanalennusesitys. Neljä lomapäivää otettaisiin pois ja niiden palkat. Se olisi suora lahjoitus varakkaille pummeille.