Toisin kuin unettomuuteen, masennukseen tai vaikka persoonallisuushäiriöihin. Itsemurha lienee ainoa vaihtoehto asian hoitoon, joka painaa mieltä, muttei ole hoidettavissa oikein mitenkään.
Jatkuva vitutus, masennus ym oireet päällä aiheesta, muttei sille mitään voi oikein tehdä. Keski ikä alkanut eli täytin hiljattain 30 ja luottotiedoissa nuoruuden merkinnät edelleen. Töitä tehty nyt pari vuotta oikeen viimesen päälle min 50h/vko ihan vaan siks, että jotain muuta ajateltavaa olisi. Kimppa asuntoon ei ole töistä mikään kiire. Nyt alkaa vaan työnteko jo tuntua raskaalta ja pitäisi siirtyä takas 40h/vko, mutta ei kiinosta kimppakämpässä aikaansa kuluttaa kaiket illat.
Mitäs kaikkee tässä menettääkään?
-Lasta ei voi tavata, kun ei sitä kimppa asuntoon voi tuoda
-Opinnoista ei tulisi mitään, kun ei ole omaa rauhaa ollenkaan.
-Naispuolisia tuttavuuksia ei voi tuoda kylään, eikä kyllä sukulaisia tai kavereitakaan, joten sosiaaliset suhteetkin menneet perseelleen.
Onkohan itsari jo ainoa vaihtoehto. Tämä että on joskus luottotietonsa sössinyt on täällä suomessa alaikäisen raiskaustakin pahempi tuomio. Mietin hetki sitten, että pianhan ne olisi maksettu (alle vuosi), mutta merkinnät säilyvät siitäkin huolimatta muutaman vuoden. Lapsi olisi siihen mennessä jo aikuinen, joten olisin menettänyt hänenkin nuoruuden siihen mennessä jo kokonaan.
Vastaa
Ilmianna
Jaa
Vastaa alkuperäiseen viestiin
Asunnottomuuteen ei ole lääkettä
Toisin kuin unettomuuteen, masennukseen tai vaikka persoonallisuushäiriöihin. Itsemurha lienee ainoa vaihtoehto asian hoitoon, joka painaa mieltä, muttei ole hoidettavissa oikein mitenkään.
Jatkuva vitutus, masennus ym oireet päällä aiheesta, muttei sille mitään voi oikein tehdä. Keski ikä alkanut eli täytin hiljattain 30 ja luottotiedoissa nuoruuden merkinnät edelleen. Töitä tehty nyt pari vuotta oikeen viimesen päälle min 50h/vko ihan vaan siks, että jotain muuta ajateltavaa olisi. Kimppa asuntoon ei ole töistä mikään kiire. Nyt alkaa vaan työnteko jo tuntua raskaalta ja pitäisi siirtyä takas 40h/vko, mutta ei kiinosta kimppakämpässä aikaansa kuluttaa kaiket illat.
Mitäs kaikkee tässä menettääkään?
-Lasta ei voi tavata, kun ei sitä kimppa asuntoon voi tuoda
-Opinnoista ei tulisi mitään, kun ei ole omaa rauhaa ollenkaan.
-Naispuolisia tuttavuuksia ei voi tuoda kylään, eikä kyllä sukulaisia tai kavereitakaan, joten sosiaaliset suhteetkin menneet perseelleen.
Onkohan itsari jo ainoa vaihtoehto. Tämä että on joskus luottotietonsa sössinyt on täällä suomessa alaikäisen raiskaustakin pahempi tuomio. Mietin hetki sitten, että pianhan ne olisi maksettu (alle vuosi), mutta merkinnät säilyvät siitäkin huolimatta muutaman vuoden. Lapsi olisi siihen mennessä jo aikuinen, joten olisin menettänyt hänenkin nuoruuden siihen mennessä jo kokonaan.
5000 merkkiä jäljellä
Nimimerkki*
Jatkuva vitutus, masennus ym oireet päällä aiheesta, muttei sille mitään voi oikein tehdä. Keski ikä alkanut eli täytin hiljattain 30 ja luottotiedoissa nuoruuden merkinnät edelleen. Töitä tehty nyt pari vuotta oikeen viimesen päälle min 50h/vko ihan vaan siks, että jotain muuta ajateltavaa olisi. Kimppa asuntoon ei ole töistä mikään kiire. Nyt alkaa vaan työnteko jo tuntua raskaalta ja pitäisi siirtyä takas 40h/vko, mutta ei kiinosta kimppakämpässä aikaansa kuluttaa kaiket illat.
Mitäs kaikkee tässä menettääkään?
-Lasta ei voi tavata, kun ei sitä kimppa asuntoon voi tuoda
-Opinnoista ei tulisi mitään, kun ei ole omaa rauhaa ollenkaan.
-Naispuolisia tuttavuuksia ei voi tuoda kylään, eikä kyllä sukulaisia tai kavereitakaan, joten sosiaaliset suhteetkin menneet perseelleen.
Onkohan itsari jo ainoa vaihtoehto. Tämä että on joskus luottotietonsa sössinyt on täällä suomessa alaikäisen raiskaustakin pahempi tuomio. Mietin hetki sitten, että pianhan ne olisi maksettu (alle vuosi), mutta merkinnät säilyvät siitäkin huolimatta muutaman vuoden. Lapsi olisi siihen mennessä jo aikuinen, joten olisin menettänyt hänenkin nuoruuden siihen mennessä jo kokonaan.
Vastaa
Ilmianna
Jaa
Vastaa alkuperäiseen viestiin
Asunnottomuuteen ei ole lääkettä
Toisin kuin unettomuuteen, masennukseen tai vaikka persoonallisuushäiriöihin. Itsemurha lienee ainoa vaihtoehto asian hoitoon, joka painaa mieltä, muttei ole hoidettavissa oikein mitenkään.
Jatkuva vitutus, masennus ym oireet päällä aiheesta, muttei sille mitään voi oikein tehdä. Keski ikä alkanut eli täytin hiljattain 30 ja luottotiedoissa nuoruuden merkinnät edelleen. Töitä tehty nyt pari vuotta oikeen viimesen päälle min 50h/vko ihan vaan siks, että jotain muuta ajateltavaa olisi. Kimppa asuntoon ei ole töistä mikään kiire. Nyt alkaa vaan työnteko jo tuntua raskaalta ja pitäisi siirtyä takas 40h/vko, mutta ei kiinosta kimppakämpässä aikaansa kuluttaa kaiket illat.
Mitäs kaikkee tässä menettääkään?
-Lasta ei voi tavata, kun ei sitä kimppa asuntoon voi tuoda
-Opinnoista ei tulisi mitään, kun ei ole omaa rauhaa ollenkaan.
-Naispuolisia tuttavuuksia ei voi tuoda kylään, eikä kyllä sukulaisia tai kavereitakaan, joten sosiaaliset suhteetkin menneet perseelleen.
Onkohan itsari jo ainoa vaihtoehto. Tämä että on joskus luottotietonsa sössinyt on täällä suomessa alaikäisen raiskaustakin pahempi tuomio. Mietin hetki sitten, että pianhan ne olisi maksettu (alle vuosi), mutta merkinnät säilyvät siitäkin huolimatta muutaman vuoden. Lapsi olisi siihen mennessä jo aikuinen, joten olisin menettänyt hänenkin nuoruuden siihen mennessä jo kokonaan.
5000 merkkiä jäljellä
Nimimerkki*
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkö pääse velkajärjestelyyn. Kyllä sinä siitä selviät.
Sun ongelma on se että haluat aina kaikkea enemmän tai parempilaatuisena kuin sulla on varaa taloudellisesti ja ennen muuta henkisesti.
Sulle ei kelpaa se mitä sulla nyt on. Kun et saa sitä mihin sulla ei ole varaa niin heität kaiken sen pois mitä sulla jo on tai voisi pienellä vaivalla olla.
Sulla on täydet mahdollisuudet jakaa elämää lastesi ja olla heille isä. Ei sitä asumismuoto ja köyhyys estä!
Et ole mistään kiitollinen.
Olet itse aiheuttanut vaikean tilanteesi. Olet itse valinnut että vaikea tilanteesi estää kaiken elämisen.
Että ei muuta kuin opiskelemaan, naisiin ja lasten kanssa elämään. Susta itsestäsi se on kiinni, ei olosuhteista ja resursseista.
Joskus voisi olla kiitollinenkin. Sulla menee ihan hyvin vaikka sössit talousasiasi pahemman kerran. Sulla on lapsia jotka tarvitsevat isäänsä.
täysin samaa mieltä tämä kirjoittajan kanssa.
Niinpä vittuttaa!
Ostin kengät ja unohdin apteekiin päälle päätteeksi tuli tarkastusmaksu 80 €. Lippu oli hieman vahikoittunut. 200€ meni, eipähän tarvitse kaupassa käydä tässä kuussa. Tällaisia mietin äitienpäivänä
sulla olis kenkien oston jälkeen siis jäänyt 80 euroa loppukuun ruokamenoihin? kuitenkin ostit kallit kengät.. ja jätit ne apteekkiin.. ja et saanut kenkiäsi takaisin apteekista.. oletko edes kysynyt kenkiäsi apteekista ja paikkakuntasi löytötavarapisteistä?
tarkastusmaksua ei saa "hieman vahingoittuneesta" lipusta. tarkastusmaksusta voi myös tehdä oikausupyynnön kahden viikon kuluessa ja jos päätös on kielteinen niin voit valittaa päätöksestä vielä hallinto-oikeuteen (ei edellytä oikeudenkäyntiä).