Miten suhtautua ihmiseen, joka kerjää? En kerro missä asun tai saatika että mikä olen (olen rehellinen ja tavis ja minuun liittyvät asiat eivät kuulu kenellekään), mutta mitä tehdä, jos likainen kerjäläinen selkeästi (ihan kantasuomalainen sellainen) on ottanut jotenkin kohteekseen omalla asuinalueellani, jolta minulta käy koko ajan pyytämässä tupakkaa, tulee tyyliin asuinalueelle ja aina kun näkee pihalla tupakoimassa, tulee siihen pyörimään? Ei pyydä muutamaa senttiä edes ruokaan mikä korkeintaan olisi ymmärrettävää, vaan aina vain tupakkaa. Joku yli kuusikymppinen pultsari, ja vielä nainen. En tiedä missä asuu ja että onko asunnoton vaiko mikä, mutta häiritsee. Saman tyypin olen nähnyt ruokakaupassa ostamassa yli kahden euron hintaista vissyvesipulloa, eli ei taida kuitenkaan olla ihan köyhistä köyhin, kun itselläni ei olis ikinä rahaa maksaa viiden desin vissyvesipullosta yli kahta euroa, tai ainakin todella nihkeästi sellaisesta pulittaisin.
Toisaalta ärsyttää, kun itse on köyhä, että millä oikeudella joku ei osta itse omia tupakoitaan, kun Suomen maassa vähintäänkin toimeentulotuen suuruinen summa jokaiselle varmasti maksetaan, ja että jos kerran köyhän on pakko tupakoida, että millä oikeudella tulee köyhiltä opiskelijoilta kerjäämään - enkä tarkoita että se tyyppi olisi pyytänyt minulta tupakkaa kerran tai kaksi mikä olisi normaalia; ei, vaan se systemaattisesti käy pyytämässä sitä minulta, häiriten minua. Luultavasti seuraillut minua asuinalueellani. Toisaalta taas eettisessä mielessä häiritsee, että jos joku on hädässä, että pitäisikö siinä itsen tehdä jotakin tai osata tehdä jotakin. En minä lähde tuntemattomista (enkä, ylipäätään, kenestäkään) sosiaalivirastoihin tai mihinkään soittelemaan ja on valtion velvollisuus huolehtia siitä, että ei ole asunnottomia, jos se nainen sellainen on...
Siinä kerjäläisspugenaisessa joka minua on ahdistellut häiritsee, että sillä on jotenkin sellainen samea katse ja tulee heti vaistomainen epäluottamuksen tunne ja ajatus, että liekö jokin linnassakin istunut... Jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan ( täällä tosin harvemmin kirjoittelee normaaleita), siis mitä tarkoittaa, jos jostakin ihmisestä heti herää vaistomainen epäluottamuksen tunne.
Ihmettelen, miksi itseään köyhinä pitävät ovat aina ensimmäisenä ruinaamassa vierailta ihmisiltä kaduilla rahaa tupakkaan tai alkoholiin. Tappelevat tupakasta ja alkoholista. Itse ainakin ensimmäisenä jättäisin kaiken alkoholin ja tupakankin pois, jos kerran ei muka olisi varaa syödä. Tällaisia kokemuksia ei tietysti olisi, jos ei asuisi köyhien lähiössä, joka on täynnä rumia kerrostaloja ja jossa on melko paljon työttömiä ja huonosti voivia ihmisiä.
Ärsyttävää, että jos on kiltin näköinen ja kohtuullisen normaalisti pukeutunut, kaiken maailman puliveivarit on kimpussa, minua naista siis ahdistellut naispultsari itseäni puolet vanhempi. Luultavasti ajattelevat, että olen joku rikas. No tietäisivätpä vaan, että olen itse elämässäni elänyt asunnottomuusuhan alla kerrankin, että yhteiskunta ei minulle mitään tukia ole helpolla antanut. Kuten ei Suomen yhteiskunta anna kenellekään mitään tukia helpolla.
En tiedä kummat minussa herättää suurempaa vastenmielisyyttä, elitistit jotka tällaisissa suomikakkosnelosissa tulee solvailemaan jos yrittää asiallisesti keskustella köyhyydestä ( kerrankin laadin aloituksen jossa kerroin että minulla olisi kaksi euroa päivän ruokaan - sain osakseni vihaa ja ihan mielipuolisia kommentteja), vaiko oikeasti ne köyhät, jotka ei edes yritä elämässään tehdä mitään järkevää parantaakseen asemaansa. Minua ahdistellut pultsarinainenkin on sitä ikäluokkaa, että kyllä hän hänen nuoruudessaan aivan varmasti olisi voinut opiskella, jos vaan älynlahjoja olisi riittänyt. Tiedän nimittäin köyhistä taustoistakin lähteneitä päässeen akateemisille meriittiurille asti, ei ole Suomessa ollut varallisuudesta kiinni menestyminen, vaikka ehkä tulevaisuudessa voi valitettavasti ollakin...
Minulla ei ole mitään kunnollisia köyhiä vastaan. Mielipiteeni on, että köyhät tai edes koskaan köyhyyttä kokeneet ovat aina ehdottomasti empaattisempia kuin rikkaat pullasorsat. Köyhä joka on rehellinen, on aivan yhtä arvokas kuin muutkin. Olen tuntenut sekä rikkaita että köyhiä. Minua loukkaa, että pienituloisuudesta ihmisiä solvaillaan netissä, mutta yhtä paljon loukkaa nähdä niitä oikeasti todella syrjäytyneitä katukuvassa. Toisaalta tulee alhainen ylemmyyden tunne, että ainakaan sellainen en onneksi ole kuin he enkä sellaiseksi koskaan tule kuin ne he, joiden elämän suurin sisältö on hankkia päivän kaljat ja tapella niistä kavereidensa kanssa, mutta samalla herää äärimmäinen masennus siitä, että todellakin luokkayhteiskunta on yhä olemassa ja että kukaan ei auta niitä hädänalaisia.
Kysyn siispä, että mitä sanoa, jos ahdisteleva iäkäs tuntematon pultsarinainen vielä tulee minun tykö kadulla pyytelemään? Antaako sosiaalitoimiston puhelinnumero, haistatella, vaiko mitä tulisi tehdä? Minulla ei ole varaa antaa muille mitään.
Toisaalta ärsyttää, kun itse on köyhä, että millä oikeudella joku ei osta itse omia tupakoitaan, kun Suomen maassa vähintäänkin toimeentulotuen suuruinen summa jokaiselle varmasti maksetaan, ja että jos kerran köyhän on pakko tupakoida, että millä oikeudella tulee köyhiltä opiskelijoilta kerjäämään - enkä tarkoita että se tyyppi olisi pyytänyt minulta tupakkaa kerran tai kaksi mikä olisi normaalia; ei, vaan se systemaattisesti käy pyytämässä sitä minulta, häiriten minua. Luultavasti seuraillut minua asuinalueellani. Toisaalta taas eettisessä mielessä häiritsee, että jos joku on hädässä, että pitäisikö siinä itsen tehdä jotakin tai osata tehdä jotakin. En minä lähde tuntemattomista (enkä, ylipäätään, kenestäkään) sosiaalivirastoihin tai mihinkään soittelemaan ja on valtion velvollisuus huolehtia siitä, että ei ole asunnottomia, jos se nainen sellainen on...
Siinä kerjäläisspugenaisessa joka minua on ahdistellut häiritsee, että sillä on jotenkin sellainen samea katse ja tulee heti vaistomainen epäluottamuksen tunne ja ajatus, että liekö jokin linnassakin istunut... Jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan ( täällä tosin harvemmin kirjoittelee normaaleita), siis mitä tarkoittaa, jos jostakin ihmisestä heti herää vaistomainen epäluottamuksen tunne.
Ihmettelen, miksi itseään köyhinä pitävät ovat aina ensimmäisenä ruinaamassa vierailta ihmisiltä kaduilla rahaa tupakkaan tai alkoholiin. Tappelevat tupakasta ja alkoholista. Itse ainakin ensimmäisenä jättäisin kaiken alkoholin ja tupakankin pois, jos kerran ei muka olisi varaa syödä. Tällaisia kokemuksia ei tietysti olisi, jos ei asuisi köyhien lähiössä, joka on täynnä rumia kerrostaloja ja jossa on melko paljon työttömiä ja huonosti voivia ihmisiä.
Ärsyttävää, että jos on kiltin näköinen ja kohtuullisen normaalisti pukeutunut, kaiken maailman puliveivarit on kimpussa, minua naista siis ahdistellut naispultsari itseäni puolet vanhempi. Luultavasti ajattelevat, että olen joku rikas. No tietäisivätpä vaan, että olen itse elämässäni elänyt asunnottomuusuhan alla kerrankin, että yhteiskunta ei minulle mitään tukia ole helpolla antanut. Kuten ei Suomen yhteiskunta anna kenellekään mitään tukia helpolla.
En tiedä kummat minussa herättää suurempaa vastenmielisyyttä, elitistit jotka tällaisissa suomikakkosnelosissa tulee solvailemaan jos yrittää asiallisesti keskustella köyhyydestä ( kerrankin laadin aloituksen jossa kerroin että minulla olisi kaksi euroa päivän ruokaan - sain osakseni vihaa ja ihan mielipuolisia kommentteja), vaiko oikeasti ne köyhät, jotka ei edes yritä elämässään tehdä mitään järkevää parantaakseen asemaansa. Minua ahdistellut pultsarinainenkin on sitä ikäluokkaa, että kyllä hän hänen nuoruudessaan aivan varmasti olisi voinut opiskella, jos vaan älynlahjoja olisi riittänyt. Tiedän nimittäin köyhistä taustoistakin lähteneitä päässeen akateemisille meriittiurille asti, ei ole Suomessa ollut varallisuudesta kiinni menestyminen, vaikka ehkä tulevaisuudessa voi valitettavasti ollakin...
Minulla ei ole mitään kunnollisia köyhiä vastaan. Mielipiteeni on, että köyhät tai edes koskaan köyhyyttä kokeneet ovat aina ehdottomasti empaattisempia kuin rikkaat pullasorsat. Köyhä joka on rehellinen, on aivan yhtä arvokas kuin muutkin. Olen tuntenut sekä rikkaita että köyhiä. Minua loukkaa, että pienituloisuudesta ihmisiä solvaillaan netissä, mutta yhtä paljon loukkaa nähdä niitä oikeasti todella syrjäytyneitä katukuvassa. Toisaalta tulee alhainen ylemmyyden tunne, että ainakaan sellainen en onneksi ole kuin he enkä sellaiseksi koskaan tule kuin ne he, joiden elämän suurin sisältö on hankkia päivän kaljat ja tapella niistä kavereidensa kanssa, mutta samalla herää äärimmäinen masennus siitä, että todellakin luokkayhteiskunta on yhä olemassa ja että kukaan ei auta niitä hädänalaisia.
Kysyn siispä, että mitä sanoa, jos ahdisteleva iäkäs tuntematon pultsarinainen vielä tulee minun tykö kadulla pyytelemään? Antaako sosiaalitoimiston puhelinnumero, haistatella, vaiko mitä tulisi tehdä? Minulla ei ole varaa antaa muille mitään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et sä voi toisen menetettyä elämänhallintaa parantaa millään keinolla.
Jos sä rupeat antamaan rahaa, huomiota tai mitään tuolle naiselle niin ajat itsesi todella vaikeaan ja vaaralliseen tilanteeseen. Samalla elätät naisen kadonnutta elämänhallintaa ja hänen mielenterveysongelmiaan (esim skitsofreniaa).
Sinä olet vain hyväksikäytön kohde ja kun hän saa sinusta otteen niin huomaat pian että olet tilanteessa josta ei ole pois pääsyä tai jossa hän aloittaa jotain todella varallista draamaa.
Nainen on selvästi pahasti mielenterveydeltään sairas ja siten todella vaarallinen. Taatusi jonkinasteinen skitsofreenikko kuten tuollaiset henkilöt yleensä ovat. Heidän kanssa vaaratilanteisiin joutuu yleensä vasta kun tuollainen henkilö on saanut luotua jonkinlaisen suhteen toiseen henkilöön eli sinuun. Silloin heidän skitsofreniansa saa vallan ja he elävät aivan eri todellisuudessa kuin sinä. Se on todella vaarallista.
Auttaminen kuuluu sosiaalipuolelle ja muille ammattilaisille. Nainen on taatusti jo sosiaalipuolen asiakas, kuten myös terveyspuolen asiakas.
Itse sanoisin ihan asiallisesti ja ystävällisesti mutta päättäväisesti että hänen on lopetettava aneleminen ja sinuun yhteyden ottaminen.
Tiedoksi, että tuosta aiheeseen liittymättömästä viestistä tein sittenilmiannon: en halua, että minun aloittamassani ketjussa puhutaan huumeista, koska itse en ole missään tekemissä huumeiden kanssa ja jos osaat lukea, aloituksessa puhutaan tupakkaa häiritsevällä tavalla kadulla kerjäävästä tuntemattomasta, ei huumeista.
En tuon huumeista horisevan viestiin ota enempää kantaa, kuin että ilmoitin aiheeseen liittymättömän kommenttinsa ylläpitoon. Minä en halua, että minun aloittamassani ketjussa puhutaan huumeista, en ole sellaisten, minkään laittomien asioiden kanssa, MISSÄÄN tekemisissä. Minä en usko, että siitä mitään draamaa saisi, jos en enää sitä kerjäläistä kimpussani kadulla kerjäämässä tapaa. Sanon vain, että tässä yhteiskunnassa on todella paljon, aivan liikaa, todella huonosti voivia ihmisiä. Jos sattuu asumaan köyhien lähiössä, sitä asiaa ei voi olla huomaamatta...
Olisikin oikeasti hyvä, että jos vaikkapa valtakunnan poliitikotkin vähän tutustuisi valtakunnan arkitodellisuuteen. Täydellisesti elämänhallintansa menettäneitä ihmisiä vaeltaa katukuvassa valtavat määrät. Minunkin asuintalooni on asunnottomat yrittäneet tulla asumaan, nukkuneet käytävissä. Millainen moraali on yhteiskunnalla, joka antaa sellaista tapahtua? Kiistämättä, että kyllä jokaisella ihmisellä on jonkinasteinen vastuu omasta elämästään, eivätkä tavikset ole velvollisia kustantamaan pultsareille päivän tupakoitaan tai kaljojaan.
En tiedä, että mikä mamma se minua kadulla häirinnyt tuntematon hyvin iäkäs pultsarinainen oikeasti on, mutta ihmisillä on oikeus kävellä kadulla rauhassa ja kotipihassaan polttaa tupakkaa, ilman ettei sekuntiakaan melkein sais olla tuntemattomilta kerjäläisiltä ja kaiken maailman häiriköiltä rauhassa, vaikka sattuiskin asumaan köyhien lähiössä. Inhottaa sekin, että ne kaikki kerjäläiset valitsee kerjäämisensä kohteeksi hyvin ts. tavallisesti pukeutuneita taviksia, että ikään kuin muka taviksilla olis varaa rahoittaa heidän tupakointiaan, puhuttelevat röyhkeästi ikään kuin että "sähän olet rikas" ja melkein suuttuvat, jos heille ei anna mitään vaikka syystä ettei ole mistä antaa.
Suututtaa, että kun itse joutuu laskemaan joka sentin, että saa laskunsa aina maksettua eikä todellakaan elä itsekään mitään luxuselämää eikä ole koskaan elänyt, niin koko elämänhallintansa päihteisiin hassanneet käytöstapoja omaamattomat katsoo oikeudekseen kerjätä kadulla. Minulla on hyvn harvoin ylimääräistä mihinkään muutamaakaan euroa, mutta vielä koskaan en ole törmännyt kadulla kotimaiseen kerjäläiseen, joka olisi anellut euroa esimerkiksi ruokaan, vaan aina vain kaljarahoja kokoavat ja tupakkaa ruikuttavat, jos näkevät tupakoitsijan...
Sentään vanhan ajan herrasmiespultsaritkin on katoava luonnonvara. Ne eivät kerjänneet keneltäkään, vaan olivat vilpittömän iloisia, jos heille vaikka oluen kesäfestareilla tyttö antoi. Nykykerjäläiset ovat röyhkeitä, kansallisuuksiin katsomatta. Kasaantuvat kaupunkikeskuksiin,mutta eivät suinkaan opiskelemaan tai tekemään töitä tai hakemaan töitä, vaan etsimään paikkoja, missä voisivat toteuttaa juoppojen elämäntapaa ilmaiseksi tai halvalla. Ja en itsekään sylje lasiin, käytän jonkin verran alkoholia, mutta pultsaria minusta ei saisi tekemälläkään, tai ihmistä joka kerjäisi toiselta jotakin. Jos minulla ei ole varaa tupakoida tai juoda kaljaa, olen juomatta, eli en ole alkoholisti.
Minä en anna rahaa kerjäläisille olipa hän suomalainen tai ei. Minusta Suomessa jokainen saa rahaa yhteiskunnalta ja sillä rahalla pärjää, kun pistää menonsa kuriin.
Sinun sijassasi minä sanoisin, että minulla on sellainen periaate, etten anna tästä päivästä lähtien rahaa kenellekään. En halua keskustella asiasta, joten ole hyvä ja jätä minut rauhaan ja mene sossulta pyytämään rahaa.
Jos hän yrittää korottaa ääntään, niin sanot vihaisesti ja nostat ääntäsi vielä enemmän, että MINUA sinä et ala määräillä. Ala painua siitä matkoihisi.
Jos arkailet, hän käyttää hyväntahtoisuuttasi hyväksesi. Sen takia harjoittele vaikka peilin edessä kotona ääneen lausumalla, että mitä sinä aiot vastata.
En minä sille ihmiselle rahaa ole antanut, enkä ikinä antaisikaan tuntemattomille. Minun pitää käyttää omat rahani ihan omiin menoihini, ei ole almuja muille antaa, enkä voi toimia sosiaalitoimiston korvikkeena suomalaisille kadun kerjäläisille. Enkä todellakaan tiedä edes etunimeään, eli ei kuulu tuttavapiiriini, sattuu vain olemaan joku resuinen iäkäs ulkonäöltään todella epäsiisti likainen pultsarimummo, joka pyörii asuinalueellani, mahdollisesti koditon tai jotakin, ja kyseinen on häirinnyt minua vain siten, että vaikka olen pyytänyt, että menisi matkoihinsa, eikä aina kun näkee minut pihamaalla, tulisi ruinaamaan juuri minulta savukkeita vaan pyytäisi välillä vaikka joltakin muulta, ei ole lopettanut käytöstään. Eilenkin tuli oikein tarkoituksella asuinpaikkani pihamaalle pyörimään, että antaisin hänelle tupakkaa.
Kysyin aloituksessani, että mitä tehdä, jos joku tuntematon ihminen sillä tavalla käy suoranaisen häiritseväksi, kuten kerroin.
Siinä kadulla minua häirinneessä kerjäläisessä resupekassa pultsarinaisessa - joka sattuu olemaan vieläpä ihan kotimainen, eikä edes mikään mamu tai ulkomainen kerjäläinen - häiritsee sen röyhkeys. Toki äärimmäisessä köyhyydessä elävät herättävät sääliä, mutta ei sellainen ihminen, joka tulee tuntematonta systemaattisesti kadulla nähdessään aina häiritsemään kerjäämisillään. Yleensä tuntemattomat ihmiset edes kiittää, jos heille antaa vaikkapa savukkeen (tupakka-askikin maksaa nykyisin yli viisi euroa ja turhaa mulle siitä ainakaan tässä alkaa kenenkään puhua, että tupakointi on tyhmää - tiedän sen itsekin...), mutta ei se nainen. Ja vaikka jo pari viikkoa sitten kun se otti tavakseen se tyyppi joka päivä käydä pyytämässä multa tupakkaa nähdessään minun tupakoivan pihamaalla, sanoin aika suoraan, että josko seuraavan kerran et tulisi mun luo, vaan pyytäisit joltakin muulta, ei ole mennyt jakeluun. Toivottavasti en enää näe sitä ihmistä kerjäämässä kimpussani. Vieläpä kehtasi kerrankin, kun ystävällisyyttäni annoin sille kaksikin savuketta, alkaa vielä vaatia, että " jos kerrankin saisi kokonaisen tupakka-askin". Köyhiä tai ei, röyhkeät ärsyttävät.
Tämä on nyt sitten vissiin sitä oikeistopolitiikan tulosta, että yhä enenevässä määrin kertomani kaltaiset ihmiset häiritsevät taviksia katukuvassa, kun yhteiskunta ei pidä heistä huolta. Olen luonteeltani ystävällinen ihminen, mutta ilmeisesti on niin, että joskus pitäisi tajuta olla puhumatta mitään, jos joku tyyppi on tosi epämääräinen.
Inhottavinta, että jos se tyyppi jossakin asunee, niin jossakin täällä lähettyvillä... Kerrankin jos kadun kerjääjille on ystävällinen, niin heistä saa "ei-toivotun kaverin" pidemmäksi aikaa...
Ei mun hyväntahtoisuuttani mikään puliveivari tai mikään voi hyväksi käyttää. En tunne epämääräisiä. Tarvittaessa voin nimittäin tarttua vaikka luuriin ja soittaa poliisille, niin tulevat hakemaan häirikön pois. Mieluummin sellaista ei tietysti teee kun todellakaan ei halua vaikeuksia kenellekään, mutta pakko sanoa, että jos se pultsarinainen vielä kerran tulee ruikuttamaan multa tupakkaa tai rahaa tai mitään, sitten soitan ehkä poliisille. On häirintää, jos tuntemattomat ihmiset roikkuvat kimpussa kinuamassa milloin mitäkin. Etenkin, jos kinuavat köyhiltä opiskelijoilta ja itsekin pienivaraisilta.
Millä tavalla näistä tuon naisen kaltaisista henkilöistä pitäisi pitää huolta?
Antaa enemmän rahaa kuin muille? Normaalit sossurahathan he vähintään jo muutenkin saavat, monet saavat eläkkeen tai työttömyysrahan. Monella on asuntokin, mutta he joko eivät viihdy siellä koska normaali elämä ei kiinnosta tai he menettävät sen koska ovat tuhonneet jo useita asuntoja.
Pakkohoitoonko heidät pitäisi laittaa? Siihen ei lainsäädäntö anna kunnolla mahdollisuutta. Katkaisuhoitokin on pääasiassa vapaaehtoista. Mutta näitä vapaaehtoisia ilmaisia hoitoja on tarjolla todella paljon näille.
Siis näille pahimmille mielenterveysongelmaisille päihteiden suurkuluttajillehan kunnat ostavat jopa omakotitaloja. Se ei tule halvemmaksi yhteiskunnalle, mutta tulee halvemmaksi vuokranantajille ja vakuutusyhtiöille että muutama tuollainen asuu omakotitalossa ja tuhoaa sitä kuin että tuhoaisivat useita vuokra-asuntoja.
Todella outo foorumi tää Suomi24 ja todella outoa kommentointia... En ymmärrä, että jos ette kommentoi aihetta, miksi kommentoitte... Ei todellakaan kunnat osta kenellekään mitään omakotitaloja, ja jotenkin yksinkertainenko olet, jos todella luulet, että ketjussa jonka aloituksessa kysytään kerjäläisestä ja että mitä tehdä jos joku tuntematon luultavasti asunnoton tai muu häirikkö häiritsevästi kerjää kadulla, että muka mitenkään olisi kyse omakotiasujista - ei. Palstan aihe on köyhyys ja tänne köyhyydestä kirjoittavat eivät asu omakotitaloissa.
Samaten häiritsee se, että joku kun tuli ketjuun häiriköimään puhumalla huumeista, jollaisista aiheista en halua minun aloittamassani ketjussa keskustella, kun sellaiset aiheet eivät liity minun elämääni, että poistopyynnöstä huolimatta tän Suomi24:n yllläpito ei ole poistattanut viestiä.
Minä en keskustele Suomi24:ssa minkään kavereiden kanssa, jos jollakulla on väärä luulo - tänne kirjoittavia en tunne, nimetön foorumi.
Kunnat todellakin ostaa omakotitaloja juoppojen ja huumehörhöjen käyttöön! Monesti uutisoitu asia vaikka sitä yritetään pitää veronmaksajien huomion ulkopuolella.
"(olen rehellinen ja tavis ja minuun liittyvät asiat eivät kuulu kenellekään)"
Rehellisesti voit sanoa kerjäävälle henkilölle ihan rauhallisesti, että valitettavasti sinulla ei ole tämän enempää varaa kustantaa toisten tupakointia. Kerjääjä voi siinä sitten sihistä pettymystään, mutta poistuu tajutessaan, että sinulta ei saa tämän enempää nyhdettyä ilmaisia nautintoaineita. Jos hän alkaa käyttäytyä uhkaavasti, soitat hätäkeskukseen.
Samalla tavalla käyttäytyvät eläimetkin; Jos rupeat ruokkimaan lintuja, ne tulevat paikalle yhä uudestaan, koska sieltä saa ravinnon helposti, mikä voi ratkaista elämän ja kuoleman kysymyksen linnun eduksi. Ihminen ei kuitenkaan oikeasti tarvitse tupakkaa elämiseen, joten sinun ei tarvitse liittää asiaan mitään eettisiä pohdintoja.
Kerjääminen sinällään ei tietääkseni ole lainvastaista, mutta jokainen saa itse päättää, kenelle antaa ja mitä antaa. Itsekin opiskelijana vastasin "euroa kahvikupilliseen" Alkon edessä kerjäävälle isolle miehelle vain reippaasti "En" ja jatkoin matkaani. Opintotuesta ei kannata rahoittaa kenenkään päihderiippuvuutta (tai kahviaddiktiotakaan, jos väite olisi ollut totta). Se on pelkkää vahinkoa molemmille.
Väittäisin, että ei tarvitse tavisten kadun kerjäläisiä kustantaa; ei opintotuista eikä mistään muustakaan. Itse voin sen verran kertoa, että jos joku pyytäisi rahaa kahvikupilliseen ja jos mulla sattuisi olemaan se euro tai kaksi ylimääräistä tilanteessa - Alkossa käyn noin kaksi kertaa vuodessa, eli sellaiset pyytelyt ei mulle ole mahdollista - antaisin ihan ilomielin euron tai kaksi, että joku saa sumppia kahvilassa ja särvintä, mutta tupakkaan tai kaljaan en halua kadun kerjääjille antaa rahaa, enkä kaipaa kerjääviä häiritsijöitä kimppuuni.
Kerjäämisestä pitäisi siten tehdä lainvastaista, että on rikollista, jos joku yksi ja sama tuntematon käy koko ajan kadulla pyytämässä yhdeltä ja samalta valitsemaltaan kohteeltaan jotakin, rahaa, tupakkaa, tai kaljaa. Tunkien kimppuun, ja anelemaan. Kuten kerroin, että minua ahdistelee opiskelijalähiössä joku iäkäs pultsarinainen joka asunee tässä vuokraköyhälähiössä jossakin alueella, joka tulee aina mun luo pyytämään tupakkaa. Kaduilla pitää jokaisen Suomessa saada kävellä rauhassa! Oikeistolaiset poliitikot hei: älkää tehko maasta turvatonta taviksille!
Mulla on epämiellyttäviä kokemuksia kerjäämisestä. Kerrankin yhden joulun alla opintolainojen maksamisen jälkeen kun oli sentilleen raha matkustaa kotiini joulun viettoon, joku ulkomaalaiaskeräjäinen kehtasi tulla pyytämään kymmentä euroa kaupungin kadulla. Raivostutti kahdenkymmenen tunnin syömättömyyden jälkeen jakun tiesin saavani ruokaa vasta pitkän ajan pääsxtä, mutta sivistyneenä en aukonut päätä. Sanoin, että ei ole antaa. Eniten ärsyttää, jos käy pankkiautomaatilla, että niissäkin on " anna pieni lahjoitus tänne ja tonne", sikamaista, en ole antanut enkä antaisi.
Mieluusti antaisin euron pultsarillekin kahvikupilliseen, mutta en ikinä kaljaa tai päihteitä muilta kinuaville. Tosin itse on usein pitänyt ostaa päivän ruoat eurolla, eli ei ole antaa ollut.