Hei! Olen 14-v poika, joka haluaa erota kirkosta. Olen kotoisin mielestäni löyhästi uskovaisesta perheestä, jossa oman tulkintani mukaan isäni on enemmänkin tapakristitty, ja äitini taas "oikeasti uskovainen" Olen pohtinut uskonto- ja jumalakäsitteitä syvästi jo noin reilun vuoden, ja päätynyt siihen tulokseen, joka on aina ollut enemmän tai vähemmän ollut uskomukseni; ettei jumalaa/jumalahahmoja ole olemassa. En myöskään halua olla uskontojen ahdasmielisessä ja konservatiivisessa maailmassa, puhumattakaan tulla leimatuksi uskovaiseksi (minulla ei ole mitään uskonnollisia ihmisiä vastaan, eikä kristinuskoa, vaan mielestäni suurin osa maailman valtauskonnoista ovat konservatiivisiä ja vanhanaikaisia.) En muuten ajattelisi asiaa niin paljon, tai välittäisi paljoakaan, mutta rippikoulu olisi kohta edessä, ja ateismisyyteni takia en sitä haluaisi suorittaa. No, miten tämä liittyy kirkosta eroaamiseen? Jos samalla kieltäydyn rippikoulusta ja konfirmaatiosta, niin haluaisin myös erota kirkosta. En tiedä mainitsisinko asiasta nyt, vai kun rippikoulun aika koittaa ( tänä vuonna 2015 siis täyttänyt 14.) Ongelmani on, etten halua suorittaa rippikoulua ja petkuttaa itseäni ja läheisiäni, vaan olla jo nyt avoin ajatusmaailmastani. Vanhempani ottaisivat tiedon vastaan mielestäni hyvin, ja en pelkää puhua asiasta heille, vaan enemmänkin minua arvelluuttaa muutokset, joita elämässäni tapahtuisi. Olisiko täällä joku, joka on eronnut minun ikäisenäni kirkosta? (omasta tahdosta) Minkälaisia muutoksia se tuo nuoren elämään? Entä kun kaikki muut läheiset ovat kristittyjä?
Nuori haluaa erota kirkosta.
Liberaali
2061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos et elä kovin uskonnollisessa ystäväpiirissä, eroamisesi tuskin vaikuttaa millään tavalla elämääsi.
Eihän rippikoulusta tarvitse kieltäytyä, voit yksinkertaisesti jättää sen käymättä - se ei ole mikään kansalaisvelvollisuus ja kirkosta voit erota jos vanhempasi antavat siihen luvan. Suosittelen.
Rippikouluun ei ole minkäänlainen pakko mennä, ja kirkosta voit erota heti kun täytät 18.
Vaimoni erosi kirkosta 15-vuotiaana, mutta 14-vuotiaana eronneita ei ole tuttavissa.
Muodollisesti et "eroa kirkosta vanhempiesi luvalla" vaan "vanhempasi erottavat sinut kirkosta luvallasi". Hauskaa tämä Suomen laki... Joka tapauksessa jos se vanhemmille sopii, on paperi tätä mallia:
Me Isä Sukunimi ja Äiti Sukunimi erotamme lapsemme Lapsi Sukunimen (hetu 123456-7890) Evankelis-luterilaisesta kirkosta.
Paikkakunnalla 5.5.2015
____ ___
Isän nimi Äidin nimi
Minä Lapsi Sukunimi suostun erottamiseeni Evankelis-luterilaisesta kirkosta.
Paikkakunnalla 5.5.2015
____
Oma nimesi
Provotrolli.
"Minkälaisia muutoksia se tuo nuoren elämään?"
Itsetunto nousee aivan uudelle tasolle.
Älä mene rippikouluun.
Erosin 15-vuotiaana ja erityisesti isältä paperiin nimen pyytäminen jännitti. Äidin tiesin vähemmän uskovaiseksi. Helpotus oli suuri kun isä ei sanonut asiaan yhtään mitään muuta kuin "jaaha" ja laittoi nimen paperiin. Kirkkoherranvirastossa vielä naisvirkailija katseli lappua ja kysyi että olenko ihan varma asiasta, mutta ei sen kummempia jäänyt kuulustelemaan.
Kävin kuitenkin rippikoulun "kun kaikki muutkin käy ja pääsee sitten kirkossa naimisiin jos on pakko" - olipa siinä ehkä elämäni järjettömin teko ja perustelukin oli mitä typerin. Harmitti että ensimmäisestä kesätyöstä meni kirkollisvero ja naimisiinkin menin maistraatissa täysin ilman kirkkoa.
Helpotus oli kyllä aikanaan suuri kun pääsin kirkosta eroon, siihen aikaan ei ollut mitään internetiä edes olemassa, mutta sain asian turhasta jännityksestä huolimatta tehtyä.
Jäin kuitenkin katumaan sitä että turhaan kävin rippileirin. Edes uusia kavereita ei sieltä tullut kun mentiin tutulla porukalla samalle leirille.
Rippikoulun voi käydä osallistumatta silti konfirmaatioon. Suoritusmerkintä säilyy kirkon rekistereissä.
rippikoulun käyminen ei silti ole tarpeellista.
Viimeistään ennen konfirmaatiota kannattaa pohtia, pitääkö tosiaankin kaikkea tätä totena ja haluaako sellaista vakuuttaa:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/uskontunnustus.html
Rippikoulua ei ole pakko käydä, vaikka kuuluu kirkkoon. Sen voi käydä varsinaisen rippikouluiän jälkeenkin esim. armeijassa. Jos sukulais- ja ystäväpiirisi koostuu suurimmaksi osaksi kirkkoon kuuluvista, rippikoulun väliin jättäminen herättää heissä kysymyksiä, joihin sinun saattaa olla kiusallista vastata. Tämä on hyvä ottaa huomioon etukäteen.
14-vuotias ei voi erota kirkosta pelkällä omalla päätöksellään. Ehkä jaksat odottaa muutaman vuoden, sillä äitisi taivuttaminen myöntymään voi olla kova paikka ja katkeroittaa teidän molempien mielen pitkäksi aikaa.
Rippikoulun käyminen tai käymättä jättäminen ei sinänsä muuta elämää, ei myöskään kirkosta eroaminen. Kummiksi sinusta ei sitten ole, jos eroat kirkosta, mutta sehän ei vielä lähiaikoina varmaan tulisi kyseeseen muutenkaan.
Äiti voi hyvinkin olla valistunut vanhempi, joka kunnioittaa lapsensa valintaa ja vakaumusta., joten asia kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi, Äidille voi myös muistuttaa, että kirkkoon voi liittyä myöhemmin ja rippikoulunkin käydä, jos mieli sattuisi myöhemmin muuttumaan. Sinänsä rippikoulun käyminen ei ole mikään velvollisuus 15v iässä eikä myöhemminkään. Käyttämällä ajan muuhun, et jää mistään paitsi - pääset avioliittoon halutessasi, pääset siviilikummiksi jne. Pari kirkollista seremoniaa jää ulottomattomiin, mutta jos et koe uskontoa muutenkaan läheiseksi osaksi omaa elämääsi näiden rituaalien väliin jääminen tuskin haittaa.
Kummikysymys ei muutenkaan ei ole nykyisin mikään merkittävä seikka. Siviilikummiksi voi aivan hyvin ryhtyä vaikkei kirkkoon kuulukaan. Harvalle vanhemmalle kummien kirkkoon kuuluminen on mikään kynnyskysymys. Kummiutta miettiessä kannaattaa myös muistaa, että uskonnottomien nimiäisten suosio on viime vuosina noussut, ja kirkollisten kastajaisten määrä taas tippuu vauhdilla - ja siten myös nimellinenkin tarve kirkkoon kuuluville kummeille. "Siviilikummin" ja "kirkkokummin" välinen ero muutenkin on tavallisesti olematon, kyseessä kun on yleensä lapsen vanhemmille lähinen ystävä, eikä uskonollisella kasvatuksella yleensä ole mitään merkitysta koko kummiudelle, vaikka papit muuta toivovat ja teeskentelevät,
"Kummiksi sinusta ei sitten ole"
Vaikka eroaa kirkosta ei se tarkoita etteikö voisi toimia lapsen tukena. Silloin vain tarjoaa lapselle eväät pärjätä reaalimaailmassa mielikuvitusmaailman sijaan.
Rippikoulu on vain typeryksille. Jos et tunne itseäsi typeräksi niin älä vaan mene ripariin.
Rippikouluun ei tosiaan ole pakko mennä. Sillä sipuli. (Eikä ole pakko antaa konfirmaatiota, vaikka olisi rippikoulun käynytkin, tosin sosiaalista painetta saattaa ilmetä. joten selkein ratkaisu on skipata myös rippikoulu.)
Muodollisesti on niin, että vasta 15-vuotias voi erota kirkosta, tosin vain molempien huoltajien kirjallisella luvalla. Kuitenkin 14-vuotias voi pyytää ja vähän vaatiakin huoltajiaan erottamaan hänet kirkosta, ja tällöin "erottajien" allekirjoituksen lisäksi tarvitaan nuoren (12-14 v.) suostumus.
Rippikoulun sijaan voisit harkita
https://www.protu.fi/
Hei, sinuna mietiisin vielä tarkasti. Ei se rippikoulu mihinkään sido ja sopii hyvin nimenomaan tilanteeseen, jossa haluat olla "avoin ajatusmaailmassasi", sillä rippikoulun tarkoituskin on perehdyttää kristinuskon ajatteluun. Kuinka muuten saisit siitä perustellun tiedon omien päätöstesi pohjaksi? Et kai perusta päätöksiäsi oletuksiin siitä, mitä seurakunta kristinuskolla tarkoittaa. Tutki asia itse!
Rippikoulussa jätetään kertomatta paljon olennaista kristinuskon sisällöstä. Varsin siloiteltu kuva nykyään annetaan.
Kävin rippileirin muutama vuotta sitten, olen nyt 18, ja mielestäni siellä (ainakaan luterilaisessa versiossa) ei käsitellä kristillistä ajattelua ollenkaan. Meille annettiin jonkinlainen vihko, jossa luki jotain juttua Raamatusta ja sitten oli muutama "oppitunti" jotka olivat enimmäkseen pelkkää lässyttämistä. Suurin osa ajankäytöstä meni erilaisiin yhteisleikkeihin ja hartauksiin.
Siellä ei sanota mitään mitä et olisi kuullut uskonnontunneilta. Rippileirissä ei opetella mitään vaan sen idea oli enemmänkin yhteisleikeissä. Ohjaajan mukaan oli erinomaista kun osasin sanoa, että Juudaksen sukunimi oli Iskariot – siinä jo kerrotaan ettei tarvitse tietää kristinuskosta mitään kun tuo oli ekstratietoa. Samaten kolmiyhteisyysoppia selitettiin tavalla jonka olin kuullut ala-asteelta.
Jos oikeasti haluatte tietää uskovaisten ajatusmaailmasta lukekaa kognitiivistä uskontotiedettä (Pascal Boyer, Ilkka Pyysiäinen jne.), ja jos uskonnot kiinnostaa lukekaa Ninian Smartin Uskontojen maailma. Niistä saatte hyvin perustellun kokonaisuuden toisin kuin rippileiristä joka painottaa ainoastaan perusjuttuja.
Myös Karen Armstrongin Jumalan historia on hyvää luettavaa kristittyjen Jumalaa miettiville, mutta kehotan jokaista näitä asioita ajattelevia hankkimaan tietoa muistakin uskonnoista jotta ainoa käsitys uskonnollisesta moninaisuudesta ei perustuisi nykyiseen liberaaliin tapakristilliseen kulttuuriimme.