Yleisesti painostettujen Sisu

kalskahtaa

miehen kommentti tai hävyttömän naisen. (:D)

"Se toki täytyy tehdä täysin omalla kustannuksellaan, ei niin, että käytetään siihen elämiseen yhteiskunnan avustuksia".

Kuka niin sanoo? Mikä sisukkkuuden tae elämässä on se, ettei missään tilanteessa joudu turvautumaan esim. sos.turvaan, jos tilanne sitä vaatii? Et voi tietää itse, jos huomenna katkaiset jalan tai epäonnekkaiden sattumien seurauksena sairastut skitsofreniaan, miten sinun sitten käy.

On ihan perustuslaissa määritelty, että ellei ihminen kykene (tianteet elämässä vaihtelee meillä kaikikka) esim. hankkimaan "säällistä" toimeentuloa, on hän oikeutettu toimeentulotukeen. Joka on siis viimesijainen turva eikä ole tarkoitettu pitkäkestoiseksi.

Itse esim. olen tällä hetkellä paljon puhutun 0-työsopimuksen uhri, mutta sinnikkäästi on vielä voita leivän päällä tänäänkin. Keikkatyöhön opiskelijana olen ollut valmis, 3 eri paikkaa, mutta jos ei työntekijät sairastu, niin niitä keikkoja ei tule. Opiskelija siis olen. Ennen keikkoja pystyi sopimaan etukäteen, mutta nyt, kun jokapaikassa säästetään ja vakituista henkilöstöresurrssia on lisätty (hoitoalalla), keikan saanti on ollut satunnaista. Joissakin paikoissa on lisäksi varahenkilöstö, ja olen miettinyt, suositaanko työpaikoilla myös joita kuita toisiin nähden, kelle esim. otetaan yhteyttä s-poissaolon ilmaantuessa yllättäen vkonloppuisin - silloin siis kun pomo ei ole paikalla hankkimassa työvoimaa poissaoloihin. Mene ja tiedä. Tällehän ei voi mitään, jos näin on.

Itselläni on ollut hekisesti raskas jakso elämässäni, ja / mutta teen parhaillaan opinnäytetyötä, joten ei ole ollut paukkuja hankkia uusia keikkapaikkoja kehiin tällä erää. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, onnekseni kuitenkin lievempää tyyppiä 2. No, en kuitenkaan ole ehkä ollut niin tuottoisa työntekijä, kuin mahd. joku toinen. Työelämän vaatimukset ovat kuitenkin ylipäätään koventuneet kokoajan, ja mitään välimuotoja ei Suomessa tunneta. Se on joko 100 pros. panos, tai sitten tiput pelistä pois. Itse olenpyrkinyt tekemään töitä voimavarojen mukaan. Hennon korteni köykäiseen kekoon.

Tervehtymään ja toipumaan päin olen, mitä tulee rankkohin kokemuksiin. Ja vielä täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi ja veronmaksajaksi olen palaamassa.

Sinnillä.

Täytyykin sitten vain katsoa, mihin itsensä työllistää, kun valmistun. Tovi siihen vielä kestää. Onneksi sosiaalialalla "vain taivas on rajana" - mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja riittää.