Minä olin koulukiusattu.
Olisin halunnut tappaa kolme kiusaajaani. Kiusaaminen oli niin rajua. Enkä totisesti olisi tuntenut pieninpiäkään omantunnontuskia, jos olisin telonut moiset riiviöt hengilrä. MInusta se olisi ollut aivan oikein heille. Minun mielestäni heillä ei ollut lainkaan tunteita eikä kykyä eikä haluakaan asettua kiusatun asemaan. He kaikki olivat paremmista ja varakkaammista perheistä kuin minä.
Minun ei sittenkään tarvinnut: Kaikki he tappoivat itse itsensä. Tosin vasta myöhemmin.
Minusta ei siis tullut tappajaa. Olin luokan priimus, sain sittemmin yliopistokoulutuksen ja tein työurani, sain perheen ja kasvatin lapseni. Yhdestäkään heisä ei ole tullut tappajaa. Eikä lapsenlapsistanikaan.
Viimeisten tietojen mukaan Seinäjoella ei ole ollut kyse ainakaan mainittavammasta koulukiusaamisesta
Olisin halunnut tappaa kolme kiusaajaani. Kiusaaminen oli niin rajua. Enkä totisesti olisi tuntenut pieninpiäkään omantunnontuskia, jos olisin telonut moiset riiviöt hengilrä. MInusta se olisi ollut aivan oikein heille. Minun mielestäni heillä ei ollut lainkaan tunteita eikä kykyä eikä haluakaan asettua kiusatun asemaan. He kaikki olivat paremmista ja varakkaammista perheistä kuin minä.
Minun ei sittenkään tarvinnut: Kaikki he tappoivat itse itsensä. Tosin vasta myöhemmin.
Minusta ei siis tullut tappajaa. Olin luokan priimus, sain sittemmin yliopistokoulutuksen ja tein työurani, sain perheen ja kasvatin lapseni. Yhdestäkään heisä ei ole tullut tappajaa. Eikä lapsenlapsistanikaan.
Viimeisten tietojen mukaan Seinäjoella ei ole ollut kyse ainakaan mainittavammasta koulukiusaamisesta
Vastaukset 20
Vanhimmat
on vähästä kiinni tämä ihmisen elämä ja kohtalo. Jos aloittaja olisi onnistunut tappamaan kiusaajansa, hänenkin myöhempi elämänkulkunsa olisi ollut toinen.
Kenelle tahansa saattaa elämässä sattua mitä tahansa, koska - kuten sanottu - se on monesti niin kovinvähästä kiinni.
Seinäjoella nyt kävi niin kuin kävi. Tapahtunut vaikuttaa ptkäkestoisesti monien elämään. Esimerkiksi surmatun tytön vanhemmat eivät koskaan täysin toivu lapsensa menetyksestä.
vankiloissa kymmenittäin noita KERRAN EREHTYNEITÄ.
Eivät he ole mitään ihmishirviöitä, vaan aivan tavallisia ihmisiä, joiden elämänosana on vain ollut kerran erehtyä tai menettää malttinsa. Yhteiskunnassa on luoto järjestelmä, että heidät suljetaan vankilaan (eräänlainen KOSTO), koska parempaakaan systeemiä ei ole keksitty.
Vain pieni osa vangeista lienee niin sanottuja hirviöitä, moninkertaisia rikoksenuusijoita, jotka eivät kerta kaikkiaan sovellu elämään muiden ihmisten joukossa. Vankeudessa olleita lienee Suomessa yhteensä noin 60.000 henkilöä eli Haminan kaupungin asukasluvun verran. Joka kahdesaskymmenes vastaantulija on siis entinen vanki. Tosin lukuun sisältyvät ns. sakkovangitkin, joita nykyisin on vähän. Sekä tietysti sekin kunnanvaltuutettu, joka 1960-luvulla juovuksissa siisrsi autoaan autonmitan omalla pihalla ja akkariiviö soitti poliisit paikalle - ja vankeus!
Mitenkähän tuosta vangitusta tytöstä ei millään saa mielikuvaa, ettei olisi tuo mainitsemasi ihmishirviö? Varmaankin siksi, että poliisin tiedottaman mukaan ei ainakaan alunperin ole edes myöntänyt tekoaan, käyttäytyy rauhallisesti, on asiallinen kuulusteluissa jne jne. Jos yhtään tuntisi edes omantunnontuskia ja katuisi tekoaan, nuori terve empatiaan kykenevä ihminen ei todellakaan pystyisi olemaan rauhallinen ja tyyni tilanteessa, jossa on riistänyt elämän ikätoveriltaan. Onko elämä jo kerennyt kovettamaan noin nuoren naisen sielun? Taitaisi olla parasta viedä tyttö katsomaan tekonsa jälkiä.
En ymmärrä, mitä tällä hyysäämisellä ja rikoksen tekijän suojelemisella halutaan saavuttaa? Sen ymmärrän, ettei 15-vuotiasta todellakaan kohdella niin kuin täysi-ikäistä, mutta jotenkin täytyy hänetkin laittaa kohtaamaan tekonsa. Vai onko tarkoitus pumpulilla ympäröidä, ettei vain kolhiinnu tai loukkaannu, tai tule mielipahaa, ja lopuksi sanotaan että, ei se mitään, sattuuhan sitä. Minä kun olen ollut käsityksessä, että vääristä teoista täytyy rangaistuksen muodossa aina ottaa opiksi, ja näin törkeässä rikoksessa opiksi ottaminen toimii esimerkkinä myös muille ihmisille, ettei "unohdu", mikä on väärin ja mikä oikein.
Kerran erehtynyt.., mutta kun nuori ihminen menetti elämänsä. Annetaanko mahdollisuus erehtyä toisenkin kerran.
Tässä ketjussa ei juurikaan ole hyysätty. Aloittaja kertoo omista ajatuksistaan ja kokemastaan koulukiusaamisesta. Poliisi on tahdittomasti hyysännyt kertomalla tytön "fiksuudesta".
Se, ettei tyttö ole myöntänyt tekoaan, saattaa olla vain asianajajan neuvomaa taktikointia. Tuo on yksi oikeusjärjestelmämme mätäpaise, taktikointi, se että ei yritetäkään päätyä absoluuttiseen totuuteen, vaan sanotaan ja päätellään valikoiden. Ehkei pidätetty tyttö kuitenkaan ole ihmishirviö, koska mitkään seikat - ei edes tehty surmatyö - eivät oikeuttane johtopäätöstä, että hänestä viidentoista kasvuvuotensa aikana olisi tullut hirviö. Mutta hänen fiksuuttaankaan ei ole syytä korostaa eikä edes julkisuudessa mainita, koska hän on tehnyt pahan teon, ja toinen tyttö - joka oli fiksumpi - on menettänyt henkensä eikä hänen olosuhteisiinsa enää päästä käsiksi eikä ole edes riittävästi sanoja ja keinoja hänen vanhempiensa lohduttamiseksi.
Omantunnontuskistaan tämä nyt pidätettynä oleva tyttö tuskin pääsee koskaan eroon. Kärsii seuraavat 70 vuotta. Me ulkopuoliset emme vain pääse näkemään hänen päänsä sisälle.
Niin kuin useissa ketjuissa on jo sanottu, yhteiskunnassa on luotu tällainen systeemi, että pahasta teosta seuraa rangaistus. Se on KOSTO. Koska parempaakaan systeemiä ei ole keksitty.
On se tässä elämässä sitten valitettavasti niinkin, että kerran erehtyneelle annetaan toinenkin mahdollisuus erehtyä. Tilastollisesti se ei ole kovinkaan yleistä, eli enin osa rikoksen tehneistä ei enää toista kertaa syyllisty rikokseen.
Toinen tyttö on nyt menettänyt henkensä. Asialle emme enää nyt jälkikäteen mitään voi. Toinen tyttö on vielä elossa. Tämän tosiasian kanssa täytyy vain elää.
Niin, voihan olla, että asianajajan taktikointia. Mutta kyseessä on nuori 15-vuotias tyttö, ja tehty teko on niin julma, etten millään usko nuoren tytön pystyvän taktikoimaan, vaikka miten lakimies ohjeistaisikin. Jos yhtään tytöllä on sielussaan mitään empatiaa, ei niin kova voi ollakaan etteikö kovissa kuulusteluissa murtuisi ja tulisi hirveisiin omantunnontuskiin. Sillä jos ei edes nytkään tunne mitään tuskaa ja katumusta, tuskin tulee tuntemaan seuraavien 70:n vuodenkaan aikana. Jos niin kova kertakaikkiaan tyttö on, niin aivan normaalisti pystyy elämäänsä jatkamaan tyylillä tämä nyt oli vain yksi vaihe elämässä ja so what.
En tarkoittanut, että tässä ketjussa olisi "hyysätty", vaan poliisin toimesta sikäli ainakin, mitä poliisi lehdessä tiedottaa tytöstä ja hänen asioistaan liittyen poliisivankilassa oloon.
Kerrot, että rangaistus on KOSTO. Mutta et kerro, mikä se vaihtoehto sitten olisi, jos rikoksen tehneelle ei sanktiota voi langettaa. Kerrot, että uhri on kuollut, eikä sille mitään enää voi. Näin on, henkiin emme häntä mitenkään voi saada. Mutta ei kai se niin voi olla, että hupsista nyt vaan, ja asia saa jäädä siihen ja täytyy vain keskittyä elävien asioihin, kuten tekijän, ja hänellekkö sitten järjestää kaikki mahdollinen hyvä? En ymmärrä. Ei tässä yhteiskunnassa varmaankaan ole tarkoitus rikollista kohdella silmä silmästä jne, mutta tekoa vastaava sanktio täytyy langettaa. Meiltähän järkkyisi kaikki yhteiskuntarauhakin, jos rikoksen tekijät jätettäisiin rankaisematta.
Jokatapauksessa, tytön surmaaminen oli hirviömäinen teko, ja se ei muuksi muutu, ei edes aikojen saatossa.
###
Kerrot, että rangaistus on KOSTO. Mutta et kerro, mikä se vaihtoehto sitten olisi, jos rikoksen tehneelle ei sanktiota voi langettaa.
###
olet pohdinnoissasi. Rangaistus lienee aina KOSTO. Parempaakaan vaihtoehtoa ei ole keksitty.- - - Kosto se on ehkä siksi, että kukaan ei vankilassa ainakaan paremmaksi tule. Jokainen vankilaan joutunut palaa sieltä monin verroin vaarallisempana kuin mitä oli sinne mennessään. Mutta niin kuin sanot, ei asiaa oikein voi sillensäkään jättää...
Elämä sitten jatkuu jonkinlaisena niiden osalta, jotka ovat jääneet eloon...
Todella moni kokee halua tappaa jonkun mutta hyvin harva niin tekee. Tuo "kerran erehtyminen" maksaa usein elämän menetyksen muillekin kuin vain uhrille. Järkyttävää, että vieläkin tapoista, murhista, pahoinpitelyistä sun muista puhutaan erehdyksinä ja rivien välissä jopa syyllistetään uhria, koska hänen takiaanhan se joku "kerran erehtyy".
Vain luonnevikainen pystyy todella tappamaan toisen ihmisen tai edes pahoinpitelemään. Rangaistus on seuraamus, voi sitä kostoksikin sanoa jos niin ajattelee mutta jokainen "kerran tai useammin erehtynyt" tietää ja tiedostaa, että rikoksesta seuraa rangaistus. Suomessa rangaistukset ovat aivan liian lieviä rikosten vaikutuksiin verrattuna.
Malttinsa menettäneellä ei ole minkäänlaista oikeutta purkaa vihaansa tms. toiseen ihmiseen!
Toisen ihmisen hengen riistäminen on raaka, hirveä teko. Tätä ei voi ymmärtää millään tasolla. Vielä kun on kyseessä nuori tyttö, jonka elämänlanka katkaistiin julmasti. Kukaan ei voi tietää, mitä vangitun tytön mielessä on pyörinyt, ja kuinka kauan. Mahdollisia "motiiveja" ei tiedä. Joku/jotkin asiat/tapahtumat ovat saaneet mielessä suuret mittasuhteet, ja läheskään kaikkea ei kerrota edes kavereille, saatikka vanhemmille. Ajattelisi, että ei aivan olemattoman tapauksen vuoksi päätyisi tuollaisen tekoon. Toivottavasti selviää, uhrin läheisten ja ystävienkin vuoksi.
ja tässäkin siis on poikkeuksellista se, että Facebook- ym. sosiaalisen median kommunikoinnin perusteella voidaan tutkia ja seurata, miten kukin on käyttäytynyt, mitä sanonut ja mitä ehkä suunnitellut tai aikonut.
###
Toisen ihmisen hengen riistäminen on raaka, hirveä teko. Tätä ei voi ymmärtää millään tasolla.
###
Näinhän se on. Muta kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka haluaisikin. Siksi täytyy vain elää niillä eväillä ja ja pelata niillä korteilla, jotka ovat sattuneet jäämään. Niin kuin tässä ketjussa on sanottu, monesti se on niin kovin vähästä kiinni, mitä sattuu ja tapahtuu. Omatunnonkin kanssa täytyisi sitten jotenkin jaksaa seuraavat 70 vuotta...
Kaikki olemme tietenkin yhtä mieltä siitä, että surmansa saaneen tytön ja hänen perheensa tilanne on... (sanaton)...
Poliisin mukaan niin uhri kuin epäilty pärjäsivät koulussa hyvin. IS:n tietojen mukaan surmasta epäilty tyttö on palkittu jopa luokan parhaan oppilaan stipendillä. Myös häntä rehtori Isotalo kuvailee samoilla sanoilla kuin uhria, ”hyväksi tytöksi”.
Kyllä risoo tappajaksi epäillyn ylistäminen, surmattu unohdetaan täysin.
Hyvä tyttö joo....Tappaa ystävänsä ja opet kehuu hyväksi tytöksi eli kai niin on tulkittava että vaik tappaa nii on hyvä ihminen..
Ajatelkaa ylistäjät miltä tuntuu surmatun tytön vanhemmista, aivan kuin sen elämä ei olisi ollut minkään arvoinen, keskitytään vain kehumaan et miten hyvä tyttö( siis hyvä ihminen) on tappajaksi epäilty....
Ja poliiseilla hätä et pitää saada opiskella vankilassa ja huolehditaan että saako KUNTOILLA/URHEILLA...Ja etsitään parempaa vankilaa kuin nyt missä on jotta epäillyn olisi PAREMPI OLLA...
Minun käy niin sääliksi se surmattu.. Epäiltyä en sääli tippaakaan. Ja kehutaan kauniiksi, minusta aivan tavallinen, ei kaunis missään nimessä, ei tosin rumakaan.
MUT SE SURMATTU, SE OLI NIIN NIIN KAUNIS.. JA SE KAUNOTAR MAKAA RUUMISHUONEELLA.. EPÄILTYÄ YLISTETÄÄN.. AJATELKAA MURHATUN OMAISIA EDES.
JA VAIKKA SURMATTU OLISI MINKÄNÄKÖINEN HYVÄNSÄ NIIN EI ANSAINNUT KOHTALOONSA, KOHTALOA JONKA JULMA TAPPAJA JÄRJESTI.. MUTTA TAPPAJA ON VAAN "HYVÄ IHMINEN", EN YMMÄRRÄ EN..SIELLÄ RUUMISHUONEELLA KAUNIS NUORI TYTTÖ ODOTTAA KUOLLEENA HAUTAJAISIAAN, OMAISILLA KAUHEA TAAKKA.
Poliisille tiedoksi. Ei koskaan pidä antaa väärää signaalia, vanha ja hyvä lause.
seurustelee kyrpä pystyssä fiksyn pikkukarvatussunsa kanssa nyt. Sitten kun pikkuvitunviiksert häneltä viedään, hänelle jörjestetään kriisiapua.
Pervot hyppii haudalla !!??
Tälle tytölle joka on surmaaja niin tulee hänen selliinsä laittaa kuuluviin koko murhatun tytön hautajais ja muistotilaisuus joko suorana tai nauhoitettuna. Näin tehtiin aikoinaan pasaselle joka tappoi neljä poliisia 1960 luvulla pihtiputaalla, tosin se eikä mikään muukaan auttanut Pasasta, hän vapauduttuaan pitkästä tuomiostaan tappoi vielä naisystävänsä kuristamalla.
oli syntynyt vuonna 1934, joten hän on nyt jo kuollut.
Tuo naisystävä, jonka hä n tappois kuristamalla, oli hänen entinen vaimonsa Liisa Pasanen. Liisa pasanen (ja mahdollisesti myös lapset) muuttivat Pihtiputaalta Riihimäelle ollakseen lähempänä vankeusrangaistusta kärsivää miestään. Sittemmin he erosivat, mutta tapailivat kuitenkin toisiaan.
Olisi se noiden poliisiriepujen ( Mauno Olavi Poikkimäki, Veikko Armas Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Olavi Turpeinen.) perheille melkoinen täräys, vaikkei poliiseista nyt kukaan juuri voikaan pitää - läpimätiä paskapäitähän ne ovat kaikki tyynni ja ansaitsisivat hitaan kidutuskuoleman.
se aivan liian helppo kuolema noille täydellä palkalla kansalaisille vittuileville loisille, että täräytetään kiväärillä aivot kertalaakilla pellolle.
Tosin joutuvathan he sitten kärsimään helvetissä, mutta se onkin jo toinen juttu...
Mun kaveri tappoi 16vuotiaana samanikäsen kaverinsa n.10 vuotta sitten... Siinä oli alkoholilla osuutta asiaan eikä tarkotus ollut tappaa mutta yks väärä isku väärään kohtaan ja se oli siinä sen tytön tarina... nää on ikäviä juttuja . Mietin myös tämän hannan (syytetyn) vanhempia kuinka he voivat asua siinä talossa enään jonne tyttö tapettiin ja kuinka kauheeaa oonan perheestä tuntuu... ei voi kun osa otot jakaa.
Olisi hyvä tietää mitä sinun entiselle kaverrille kuuluu nykyään, ei tarvitse tarkasti kertoa ettei tunnisteta, mutta se kiinnostaa että onko elä kohdellut häntä miten ja onko teko edelleen kaikkien mielessä?
Ei ole ketään tappanut tuon jälkeen ja kyllä se kaduttanut häntä. Linnaan kyllä palasi myöhemmin pikku rötöksistä pieneksi ajaksi. Joskus hältä kysyin että mitä sinä iltana tapahtu ja riitaa tuli ja tappeluks meni sitten oli liian kova isku päähän ja tullut jonkin sortin aivovamma(?) Mutta tietysti jatkanut tuomion jälkeen omaa elämää nyt seurustelee ja on lapsikin. Koulut jäi tuona aikana kesken .linnassa kyllä kävi jotain koulua.
Ei enään asuu samassa kaupungissa joten yhteyden pito jäänyt vähemmälle. Se oli myös kamala tilanne kaverini äidille. Hän sai jopa uhkailu kirjeitä kotiinsa ja soittoja,vaikka eise hänen äitinsä syytään ollut...