Minä pyydän teitä, veljet: älkää panko pahaksenne näitä kehotuksen sanoja. Hepr. 13:22.
Niin kauan kuin ihminen pysyy Jumalan sanan nöyränä ja kuuliaisena opetuslapsena, niin että hän tahtoo kuulla ja seurata kaikessa Jumalan tahtoa ja neuvoa pelastumisekseen, on Pyhä Henki hänessä aina täyttävä hyvän aloitetun työn. Se paljastaa sielulle sen, joka vielä on salattua ja oikaisee väärän. Mutta kun ihminen valikoi Jumalan sanaa, ei tahdo kuulla eikä ottaa huomioonsa sitä, joka nuhtelee synnistä, kun hän ei siis tahdo itselleen mitään kuritusta ja neuvoa, niin hänen tilansa on arveluttava, josta häntä on vaikea auttaa pois.
Tosin on meidän tehtävä se valinta, ettemme samalla kun vastaanotamme Kristuksen, ota myös lain kirousta ja tuomiota omille tunnoillemme, sillä ne eivät koskaan sovi yhteen. Se, joka omistaa Kristuksen, ken uskoo ja etsii vanhurskauttaan ainoastaan hänessä, on vapaa kaikesta lain kirouksesta ja hänen tulee myös tämä vapautensa säilyttää, sillä muutoin ylenkatsoo ja pilkkaa hän Kristuksen verta ja kaikkia Jumalan lupauksia.
Tässä on siis kysymys siitä, millaisina olemme Jumalan edessä. Mitä sitä vastoin meidän elämäämme täällä maan päällä tulee, emme koskaan voi saada tarpeeksi neuvoja, kuritusta ja kehotusta. Ja jos tahdomme olla kristityitä, on meidän ne otettava vastaan ja ojennettava elämämme niiden mukaan. Sillä ne, jotka harrastavat lihallista vapautta, valikoivat usein sen sanan itselleen, joka kuuluu suloiselta ja hyvältä, mutta karttavat sitä, joka heitä varoittaa ja tekee heidät rauhattomiksi heidän synneissään. He selittävät varoittavan sanan lain opiksi, jota heidän tulee uskovaisina välttää. He eivät kärsi veljellistä varoitusta ja kuritusta, vaan asettuvat sitä vastaan puolustaen itseänsä ja syntiänsä. He asettuvat jonkin irrallisen, kuivuneen, vaikutusta vailla olevan hengellisen opinlähteen partaalle ja voivat siinä olla hurskaampia kuin maailma yleensä on, mutta samalla voivat he olla hyvässä sovussa maailman kanssa, jopa arkielämässään mukautua siihen. Semmoistakin jumalisuutta on olemassa.
Lue lisää...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor5-6.html
Niin kauan kuin ihminen pysyy Jumalan sanan nöyränä ja kuuliaisena opetuslapsena, niin että hän tahtoo kuulla ja seurata kaikessa Jumalan tahtoa ja neuvoa pelastumisekseen, on Pyhä Henki hänessä aina täyttävä hyvän aloitetun työn. Se paljastaa sielulle sen, joka vielä on salattua ja oikaisee väärän. Mutta kun ihminen valikoi Jumalan sanaa, ei tahdo kuulla eikä ottaa huomioonsa sitä, joka nuhtelee synnistä, kun hän ei siis tahdo itselleen mitään kuritusta ja neuvoa, niin hänen tilansa on arveluttava, josta häntä on vaikea auttaa pois.
Tosin on meidän tehtävä se valinta, ettemme samalla kun vastaanotamme Kristuksen, ota myös lain kirousta ja tuomiota omille tunnoillemme, sillä ne eivät koskaan sovi yhteen. Se, joka omistaa Kristuksen, ken uskoo ja etsii vanhurskauttaan ainoastaan hänessä, on vapaa kaikesta lain kirouksesta ja hänen tulee myös tämä vapautensa säilyttää, sillä muutoin ylenkatsoo ja pilkkaa hän Kristuksen verta ja kaikkia Jumalan lupauksia.
Tässä on siis kysymys siitä, millaisina olemme Jumalan edessä. Mitä sitä vastoin meidän elämäämme täällä maan päällä tulee, emme koskaan voi saada tarpeeksi neuvoja, kuritusta ja kehotusta. Ja jos tahdomme olla kristityitä, on meidän ne otettava vastaan ja ojennettava elämämme niiden mukaan. Sillä ne, jotka harrastavat lihallista vapautta, valikoivat usein sen sanan itselleen, joka kuuluu suloiselta ja hyvältä, mutta karttavat sitä, joka heitä varoittaa ja tekee heidät rauhattomiksi heidän synneissään. He selittävät varoittavan sanan lain opiksi, jota heidän tulee uskovaisina välttää. He eivät kärsi veljellistä varoitusta ja kuritusta, vaan asettuvat sitä vastaan puolustaen itseänsä ja syntiänsä. He asettuvat jonkin irrallisen, kuivuneen, vaikutusta vailla olevan hengellisen opinlähteen partaalle ja voivat siinä olla hurskaampia kuin maailma yleensä on, mutta samalla voivat he olla hyvässä sovussa maailman kanssa, jopa arkielämässään mukautua siihen. Semmoistakin jumalisuutta on olemassa.
Lue lisää...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor5-6.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä ja opettavainen kirjoitus! -Kiitos aloittajalle- :)
Tässä vielä loput:
Jos ei jotakin erikoista Jumalan armon ihmettä tapahdu, ovat nämä tämmöiset kristityt hukassa. Sillä he vetäytyvät aina pois varoittavasta sanasta, eivätkä ota vaarin mistään, joka heitä ojentaisi. Täten karttavat he sitä ainoata keinoa, joka heidät parantaisi. Tämä tie on leveä harhatie, jolle kaikkina aikoina on poikennut monta niistä, jotka onnellisesti ovat välttäneet toisen harhatien, niin sen, jolla oman vanhurskauden pystyttäminen tapahtuu lain alla.
Niin, monta todelliseen uskonelämään tullutta ihmistä vaeltaa sillä tiellä, puhumattakaan niistä, jotka eivät todellisesti koskaan ole kääntyneet. Apostolit jo aikoinaan kehottivat seurakunnan jäseniä varomaan näitä molempia harhateitä. Miten voimallisesti ja selvästi varoittikaan Luther siitä: »Miten mielettömästi nykyään kaikkialla asetutaan evankeliumin ääreen. Tuskin tiedän, kannattaako minun enää saarnata vai ei. Minä olisin kauan sitten sen jo jättänyt, jos en olisi tiennyt Kristuksellekin käyneen samalla tavalla. Sillä kun saarnaamme, ettei autuutemme riipu elämästämme eikä töistämme, vaan että se on Jumalan lahja, niin ei kukaan enää tahdo tehdä hyvää, olla kuuliainen ja elää siveästi. Puhumattakaan siitä, että myös sanotaan meidän kieltävän tekemästä hyviä tekoja. Kun saarnoissamme kehotamme siveelliseen ja hiljaiseen elämään, niin tarttuu maailma heti siihen rakentaakseen siitä portaat taivaaseen. Tätä ei Jumala toki voi sietää. Häpeällinen elämä ei kelpaa, ja kunniallisesta elämästä tehdään ansio. Olisipa niille, jotka luottavat kunnialliseen, kauniiseen elämäänsä, parempi, jos porttoina ja pahantekijöinä makaisivat loassa. Ja kuitenkaan ei Jumala salli, että vietämme huonoa elämää. Miten on meidän siis meneteltävä? Meidän on pysyttävä keskitiellä, poikkeamatta oikealle tahi vasemmalle. Sinun on vietettävä hiljaista, siveää ja hurskasta elämää, siitä ylpeilemättä. Kunniallista ja siveää elämää tulee viettää vapaasti ilman palkan toivoa. Älä koeta autuutta ansaita. Minä tahtoisin mielelläni semmoisia opetuslapsia, jotka hyvin käsittäisivät, mitä kristillinen elämä on. Mutta missään ei tapaa niitä yksimielisinä. Toinen joukko on liian jumalaton, toinen taas liian pyhä. Siis, joka voi sen käsittää, se käsittäköön. Me voimme ainoastaan saattaa sen korvien kuultavaksi, Jumalan täytyy itse painaa se sydämiin.»
Rakas Herra Jeesus! Anna Pyhän Henkesi voimaa sinussa niin kiinni riippumaan, ettei kukaan voi minua sinusta erottaa. Anna pyhän, kalliin tahtosi olla sydämeni ainoana lakina. Tee minussa usko, toivo ja rakkaus eläväksi, että minä sinua vilpittömästi seuraisin kaidalla tiellä. Anna sinä minulle, rakas Herra, voimaa heikkoudessa, turvaa ahdistuksessa, niin että Pyhän Hengen armon kautta joka hetki pysyisin sinun kalliissa liitossasi. Amen.
Kunpa ihmiset lukisivatkin hyvää opetusta raamatusta. Silloin ymmärrys lisääntyisi.