Kysynkin tästä aiheesta täältä, en luterilaiselta puolelta. Olen mies ja ev.lut seurakunnan jäsen. Olen uudesti syntynyt tosi uskova, joka käy joskus harvakseltaan myös helluntaiseurakunnan illoissa. Mutta asiaan:
Mitä mieltä olette, onko kuitenkaan oikein hyväksi jos naimattomalla uskovalla miehellä on vaatimaton tumma sormus, jossa on risti, sormessa esim.oikean käden keskisormessa. Raamattuhan sanoo kyllä että ei tulisi koristella itseään ulkonaisesti. Olen rukoillut asiasta tänä aamuna ja kysynyt Herralta. Ja kun mietiskelin niin ajatuksiini tuli kuin Herran sanomana tiivistettynä suurinpiirtein näin: älä sinä tuollaisia koruja käytä, minä katson sinun sydämeesi, jos sormuksella herättää huomiota, niin on jo palkkansa ansainnut, eikö fariseukset ja publikaanitkin tehneet juuri näin...
Jotenkin haluttaisi ostaa sellainen vaatimaton sormus, joka ei ehkä herättäisi huomiota. En ostaisi sitä muita ihmisiä varten vaan itselleni vähän niinkuin sitoutumisen merkiksi Jeesukseen. Sormuksen tuntee sormessaan ja sen näkee ja näin risti ja uskoni muistuttaisi minua koko ajan, Ja jos joku siitä kysyisin saisin niin sanotusti kerskata Herrasta ja kertoa uskostani.
Eikö sydämen ajatukseni ja tarkoitukseni kuitenkin olisi hyvä ja itseään esille tuomaton. On kuitenkin parempi totella Jumalaa kuin omaa vähän järjen ja halun toivetta. Mutta se joka minulle ajatukseni laittoi kuten yllä kerroin, oliko se Herrasta vai Saatanako sanoi että ei sinun kannata.
Tärkeää olisi oppia tuntemaan Jumalan ääni. Tuntuu jotenkin, että taidan jättää sormuksen hankkimatta. Minun sydämeni, sieluni ja henkeni on Herran. Minun ja Herran kahdenvälinen suhde, ei siihen sormusta tarvita.
Mikä on ajanut minut sormusta haluamaan? Saatananko juoni? Onko Jumala todella sanonut ettei saisi sormusta pitää?
Uskoni näkyköön muilla tavoin kuin koruna. Näkyköön se muille ihmisille mm. sydämellisinä hyvinä tekoina ja kunnioituksena kaikkia eläväisiä ja luontoa kohtaan.
Mitä mieltä olette, onko kuitenkaan oikein hyväksi jos naimattomalla uskovalla miehellä on vaatimaton tumma sormus, jossa on risti, sormessa esim.oikean käden keskisormessa. Raamattuhan sanoo kyllä että ei tulisi koristella itseään ulkonaisesti. Olen rukoillut asiasta tänä aamuna ja kysynyt Herralta. Ja kun mietiskelin niin ajatuksiini tuli kuin Herran sanomana tiivistettynä suurinpiirtein näin: älä sinä tuollaisia koruja käytä, minä katson sinun sydämeesi, jos sormuksella herättää huomiota, niin on jo palkkansa ansainnut, eikö fariseukset ja publikaanitkin tehneet juuri näin...
Jotenkin haluttaisi ostaa sellainen vaatimaton sormus, joka ei ehkä herättäisi huomiota. En ostaisi sitä muita ihmisiä varten vaan itselleni vähän niinkuin sitoutumisen merkiksi Jeesukseen. Sormuksen tuntee sormessaan ja sen näkee ja näin risti ja uskoni muistuttaisi minua koko ajan, Ja jos joku siitä kysyisin saisin niin sanotusti kerskata Herrasta ja kertoa uskostani.
Eikö sydämen ajatukseni ja tarkoitukseni kuitenkin olisi hyvä ja itseään esille tuomaton. On kuitenkin parempi totella Jumalaa kuin omaa vähän järjen ja halun toivetta. Mutta se joka minulle ajatukseni laittoi kuten yllä kerroin, oliko se Herrasta vai Saatanako sanoi että ei sinun kannata.
Tärkeää olisi oppia tuntemaan Jumalan ääni. Tuntuu jotenkin, että taidan jättää sormuksen hankkimatta. Minun sydämeni, sieluni ja henkeni on Herran. Minun ja Herran kahdenvälinen suhde, ei siihen sormusta tarvita.
Mikä on ajanut minut sormusta haluamaan? Saatananko juoni? Onko Jumala todella sanonut ettei saisi sormusta pitää?
Uskoni näkyköön muilla tavoin kuin koruna. Näkyköön se muille ihmisille mm. sydämellisinä hyvinä tekoina ja kunnioituksena kaikkia eläväisiä ja luontoa kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi kannat "ristiä", onko se sinulle jumalankuva?
Siis kultainen vasikka, käsitenty kuva, jota kumarrat. Ristihän on ihmisen rakentama alttari, jossa hän surmasi Mestarinsa ja Jumalansa. Naulasi juuri tuohon ristiin hänet.
Jumala opettaessaan sinua, esim. synnin pahuudesta, jossa huudetaan Barappas vapaaksi, edustaahan hän samanmielisyyttä pahuudenmaailmassa, niin vapauteen ei kuulunut Jumala.
Siksi hän antoi naulata itsensä ihmisen rakentamaan alttariin, että näksimme pahuutemme.
En korottaisi ristiä, tai laittaisi niitä kuvamaan pahuuttani, vaan korotan Kristuksen sovitustyötä, joka on JO valmis. Ennemmin puhuisin karitsasta ja sijaisesta, kuin esittäsin luomustani Jumalan tahdoksi.
Tuo sormus ei olisi itsesi koristamista. Ethän ajattele, että sen kanssa näyttäisit itse jollain tavalla paremmalta kuin aiemmin,
Sen sijaan se voi olla vahvakin viesti toiselle ihmiselle, joka sen näkee. Se sanoo, että olet kristitty. Jossain päin maailmaa sinun sormesi leikattaisiin irti, jos tuollaista sormusta pitäisit.
Älä kuitenkaan ajattele, että sormus muistuttaisi sinua uskosta. Siihen et kai sormusta tarvitse? Sormus voisi kuitenkin näyttää, ettet häpeä olla kristitty. Näytät sen avoimesti muille. Ties vaikka pääsisit sormuksen tähden keskustelemaan uskosta jonkun sellaisen kanssa, joka ei vielä tunne tietä Herramme Jeesuksen Kristuksen luo.
En ajattele, että se saisi minut näyttämään paremmalta. Siis oikea, rehellinen sydämen ajatukseni ja tarkoitukseni sormuksella on Jeesusta ja evankeliumia korottavaa. En tarvitse oikeasti sormusta uskosta muistuttamiseen.
Onkohan tässä syvimmältään taustalla se, että kun olen jo keski-ikäinen yksin elävä ihminen eikä siis ole vihkisormusta, koskaan ollutkaan, kuten niin monella on, että minäkin haluan näyttää sormuksella että olen sitoutunut ja rakastunut...Kolmiyhteiseen Jumalaan, asiaan joka on minulle tärkeä.
En näe että siitä tulisi niin sanottu kultainen vasikka. Onhan esim. kirkoissa ja varsinkin ortodokseilla kaikenlaisia ikoneita, ristejä, tauluja ja muuta. Nehän on ihmisten tekemiä kuvia, siis epäjumalan kuviako? Kysyn tätä vastaajalta nimimerkillä riisusinSormuksen
Näen ton juuri hyvänä asiana ja saatat johdattaa jonkun uskoon sen sormuksen takia. Mutta jos se tuntuu sinulle väärältä niin älä tee vastoin sitä mitä sydän sanoo. Eri ihmisillä eritavoin nämä menee.