http://www.seurakuntalainen.fi/kolumnit/5890/aitienpaivan_eetos_ja_sen_kaantopuoli
Ensi sunnuntaina vietetään äitienpäivää nyt jo ties kuinka monennen kerran. (vuodesta 1918) Kuinka paljon on äidin ja äitiyden merkitys siitä kun äitienpäivää alettiin viettämään muuttunut tultaessa tähän päivään? Silloin äidit olivat pääsääntöisesti kotona l perheen parissa, nyt äidit ovat suurimmalta osaltaan työelämässä, ja lastenhoito ja kasvatus on päivähoidon myötä paljolti siirtynyt myös yhteiskunnan tehtäväksi.
Onko äitiys uhattuna? Ansaitsevatko äidit tulla huomioiduksi juhlapäivällään myös tänä aikana? Minkälaisena näet äidinkuvan muuttumisen vaikutukset tulevaisuuteen?
Ensi sunnuntaina vietetään äitienpäivää nyt jo ties kuinka monennen kerran. (vuodesta 1918) Kuinka paljon on äidin ja äitiyden merkitys siitä kun äitienpäivää alettiin viettämään muuttunut tultaessa tähän päivään? Silloin äidit olivat pääsääntöisesti kotona l perheen parissa, nyt äidit ovat suurimmalta osaltaan työelämässä, ja lastenhoito ja kasvatus on päivähoidon myötä paljolti siirtynyt myös yhteiskunnan tehtäväksi.
Onko äitiys uhattuna? Ansaitsevatko äidit tulla huomioiduksi juhlapäivällään myös tänä aikana? Minkälaisena näet äidinkuvan muuttumisen vaikutukset tulevaisuuteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei evita-
Sunnuntaina tosiaan on liput saloissa ja vietetään äitienpäivää. Toisille päivä on iloinen ja onnellinen, joillekin se on kipeä ja vaikea. Joku viettää elämänsä ensimmäistä äitienpäivää, toinen on viime äitienpäivän jälkeen menettänyt lapsensa. Näin on kaikkien juhlapäivien kanssa.
Se on totta, että äitien "asema" on muuttunut, äidit ovat töissä nykyään mikä ei ollut mahdollista sata vuotta sitten, äitienpäivän alkuaikoina. Kyllä äidin kuten isänkin merkitys on mielestäni silti vahva ja korvaamaton, ei se ole vähentynyt eikä äitiys ole uhattuna. Ja kasvatusvastuu on edelleen kodissa, vaikka lapset olisivatkin hoidossa. Äidin ja isän arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle, kotoa lapsi oppii mitkä asiat ovat vanhemmille tärkeitä ja kuinka arkea eletään, mitä voi tehdä ja mikä ei ole sopivaa.
Kyllä äidit juhlapäivän ansaitsevat, ei äitienpäivää poistaa pidä :) Se miten kukin perhe juhlii, viettää äitienpäivää vaihtelee tietysti paljonkin. Joillakin se menee ohi pienemmällä huomiolla, toisissa perheissä on vahvat isommat perinteet. Kuten muissakin juhlapäivissä.
Hyvää kevään jatkoa ja myös äitienpäivää,
Pirkko-pappi
Käyttääkö sama henkilö kaikkia kirkon pappien nikkejä kun olette aina "sattumalta" yhtaikaa täällä ja sitten menee viikkoja kun ketään ei näy : ) ?
Eetos ei todellakaan vastaa arjen todellista tilannetta kuten kolumnisti kirjoittaa. On äitejä, joiden lapset eivät menestyneetkään tai voivat huonosti kaikesta rakkaudesta ja huolenpidosta huolimatta. Näiden äitien taakka voi olla raskas. Etenkin kun on muotia syyttää kaikesta äitejä.
äitiystutkija, Eija Sevon on myös kiinnittänyt huomioita ristiriitaan nyky-yhteiskunnan vaatimusten ja perinteisten äitiysihanteiden välillä.
”Sevon puhuu äitiyden myytistä. Hänen mukaansa äitiys ajatellaan edelleen uhrautumisen ja lapsille läsnä olemisen ihanteiden kautta, vaikka äidit ja äitiyden toteutumisen olosuhteet ovat radikaalisti muuttuneet.”
Oikeasti ne äidit, jotka uhrautuvat, eivät itse voi hyvin. Se on ollut tabu, mutta onneksi ei enää. Myytti on ollut melkoinen myllynkivi, vaatimuksia vain kasvatetaan yhä suuremmiksi. Siksi tämä ajatus on hyvin lohduttava.
”Kenenkään ei tarvitse täyttää omia tai toisten sosiaalisia ihanteita kuuluakseen Jumalan perheeseen.”
http://www.seurakuntalainen.fi/kolumnit/5890/aitienpaivan_eetos_ja_sen_kaantopuoli