Kuinkakohan suuri osa ajasta esim. kristillisestä taustasta tulevien koululaisten, jokaisella uskonnollahan on omat opetusryhmänsä, uskonnon opetuksesta keskittyy kristinuskon käsittelyyn?
Epäilemättä suurin osa. Sen puolesta puhuu sekin että on keksitty termi "oman uskonnon" opetus ja sen tuntemisen tärkeys. Sitten muka vasta voi olla yhteydessä ja ymmärtää muita uskontoja. Eikö kaikille yhteisillä tunneilla opittaisi ymmärtämään paremmin toisaan, eikö se olisi yhteisöllisempää, vuorovaikutteisempaa, dialogin mahdollistavampaa kuin nykykäytäntö, joka on erottelevaa? Segregaatio, apartheid.
Mutta siinä on se "vaara" että oppilaat voisivat loikata toiseen uskontoon, tai muodostaa oman coctailinsa monista lähteistä, vakaumuksellisista elementeistä. Olisihan se ihan "kauheeta", jos uskonnonvapaus toteutuisi, jokainen oppilas voisi itse muodostaa oman itsensä näköisen vakaumuksensa. Oilisihan se "kauheeta" jos "oma uskonto" häviäisi, ja eri vakaumusten väliset jäsenosuudet kansasta muuttuisivat, sen sijaan että yhteiskunta edelleenkin auttaa omalla kustannuksellaan sementoimaan ne koululaitoksen välityksellä.
Suurin hyötyjä on tietenkin valtion lempilapsi evlut. kirkko, mutta kelpaa tämä "oman uskonnon" (kukin uskonto omissa ryhmissään) opetus kouluissa valtion ja kuntien maksamana pienemmillekin uskonyhteisöille. Oman jälkikasvun menetys muille uskonnoille tai peräti uskonnottomuudelle on peloista suurin.
Ja vaikka opettaja ei paukuttaisi kristinuskon tunnustuksellisia "totuuksia" oppilaiden kalloihin "totuuksina", niin jo pelkästään se että tunneille osallistuu vain kristillisestä taustasta, (olkoonkin usein kovin ohuesta/pinnallisesta/muodollisesta sellaisesta), tulevia oppilaita, automaattisesti pitää sisällään sellaisen (sala)viestin, että näin ME uskomme, näin on MEIDÄN syytä uskoa, olemmehan kaikki "KRISTITTYJÄ".
Kun taas esitellään muita uskontoja, niin silloin ainakin takaraivossa on, että noin NE ajattelevat/uskovat, mutta ME KRISTITYT uskomme toisella tavalla.
Epäilemättä suurin osa. Sen puolesta puhuu sekin että on keksitty termi "oman uskonnon" opetus ja sen tuntemisen tärkeys. Sitten muka vasta voi olla yhteydessä ja ymmärtää muita uskontoja. Eikö kaikille yhteisillä tunneilla opittaisi ymmärtämään paremmin toisaan, eikö se olisi yhteisöllisempää, vuorovaikutteisempaa, dialogin mahdollistavampaa kuin nykykäytäntö, joka on erottelevaa? Segregaatio, apartheid.
Mutta siinä on se "vaara" että oppilaat voisivat loikata toiseen uskontoon, tai muodostaa oman coctailinsa monista lähteistä, vakaumuksellisista elementeistä. Olisihan se ihan "kauheeta", jos uskonnonvapaus toteutuisi, jokainen oppilas voisi itse muodostaa oman itsensä näköisen vakaumuksensa. Oilisihan se "kauheeta" jos "oma uskonto" häviäisi, ja eri vakaumusten väliset jäsenosuudet kansasta muuttuisivat, sen sijaan että yhteiskunta edelleenkin auttaa omalla kustannuksellaan sementoimaan ne koululaitoksen välityksellä.
Suurin hyötyjä on tietenkin valtion lempilapsi evlut. kirkko, mutta kelpaa tämä "oman uskonnon" (kukin uskonto omissa ryhmissään) opetus kouluissa valtion ja kuntien maksamana pienemmillekin uskonyhteisöille. Oman jälkikasvun menetys muille uskonnoille tai peräti uskonnottomuudelle on peloista suurin.
Ja vaikka opettaja ei paukuttaisi kristinuskon tunnustuksellisia "totuuksia" oppilaiden kalloihin "totuuksina", niin jo pelkästään se että tunneille osallistuu vain kristillisestä taustasta, (olkoonkin usein kovin ohuesta/pinnallisesta/muodollisesta sellaisesta), tulevia oppilaita, automaattisesti pitää sisällään sellaisen (sala)viestin, että näin ME uskomme, näin on MEIDÄN syytä uskoa, olemmehan kaikki "KRISTITTYJÄ".
Kun taas esitellään muita uskontoja, niin silloin ainakin takaraivossa on, että noin NE ajattelevat/uskovat, mutta ME KRISTITYT uskomme toisella tavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omana aikanani koulussa valehdeltiin muista uskonnoista ja kristinuskon historiaa siloteltiin. Onhan siellä paljon, joka järkyttäisi nuoria lapsia. Toisaalta taas samanlaisissa asioissa ei säästelty niin paljon kun puhuttiin sota-ajoista, tai muuten historiasta.
On älyllistä epärehellisyyttä väittää ettei Suomen koulujen uskonnonopetus olisi tunnustuksellista. Älyllinen epärehellisyys on tosin sisäänrakennettua todellisuutta lähes kaikkien jumaluskovien kophdalla.