VAROITUS! seuraava teksti sisältää viittauksia raamattuun, mutta liikkuu metaforisesti yleisellä tasolla pohtien uskon ja tiedon välistä suhdetta. En saarnaa, kysyn vaan.
Kaikkihan tietävät suurinpiirtein raamatun tarinan ihmisen ensimmäisestä syntiinlankeamuksesta: Aatamin ja Eevan paratiisissa oli hyvän- ja pahantiedonpuu, jonka hedelmiä Jumala oli kieltänyt heitä syömästä. Paholainen käärmeen muodossa kuitenkin houkutteli Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää, ja Eeva sai houkuteltua Aataminkin mukaan kiellettyihin omenaleikkeihin.
Seuraukset: Häpeä, syyllisyydentunne, ja karkoitus paratiisista.
Olisitko itse maistanut hedelmää, jos sinulla olisi kaikki mitä kuvitella saattaa, mutta yhtä asiaa et saa? Kielletty hedelmä on aina se houkuttelevin.
Mutta onko paratiisi vain illuusiota? Miksi tieto oli kiellettävä? Koska tiedon mukaan paratiisia ei ole olemassakaan.
Jos Aatami ja Eeva olisivat luottaneet uskoonsa, he olisivat jatkaneet tyytyväisinä elämäänsä paratiisissa, mutta tiedon myötä he huomasivat tunteita, joita eivät tienneet olevan olemassakaan. Paratiisi näyttäytyi heille uusin silmin.
Mitä jos Aatamia ja Eevaa ei koskaan karkoitettukaan paratiisista? Mitä jos he vain näkivät ympäröivän maailman uusin, tiedon avaamin silmin? Oliko paratiisi vain heidän luomansa illuusio, heidän maailmankuvansa? Kuinka Helvetissä se käärme luikerteli paratiisiin?
Maailmassa on aina ollut pahaa, mutta samalla lailla meilläkin ovat silmät kiinni kauheilta ja pahoilta asioilta. Me elämme omassa kuplassamme, emmekä näe absoluuttista, ehkä karmaisevaa totuutta ympärillämme niin kauan kuin turvaudumme uskoon.
Kysymys onkin: Haluatko uskoa muiden vakuuttelua siitä, että maailmassa kaikki on hyvin, vai haluatko itse tietää miten asiat ovat?
Maistaisitko kiellettyä hedelmää?
Kaikkihan tietävät suurinpiirtein raamatun tarinan ihmisen ensimmäisestä syntiinlankeamuksesta: Aatamin ja Eevan paratiisissa oli hyvän- ja pahantiedonpuu, jonka hedelmiä Jumala oli kieltänyt heitä syömästä. Paholainen käärmeen muodossa kuitenkin houkutteli Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää, ja Eeva sai houkuteltua Aataminkin mukaan kiellettyihin omenaleikkeihin.
Seuraukset: Häpeä, syyllisyydentunne, ja karkoitus paratiisista.
Olisitko itse maistanut hedelmää, jos sinulla olisi kaikki mitä kuvitella saattaa, mutta yhtä asiaa et saa? Kielletty hedelmä on aina se houkuttelevin.
Mutta onko paratiisi vain illuusiota? Miksi tieto oli kiellettävä? Koska tiedon mukaan paratiisia ei ole olemassakaan.
Jos Aatami ja Eeva olisivat luottaneet uskoonsa, he olisivat jatkaneet tyytyväisinä elämäänsä paratiisissa, mutta tiedon myötä he huomasivat tunteita, joita eivät tienneet olevan olemassakaan. Paratiisi näyttäytyi heille uusin silmin.
Mitä jos Aatamia ja Eevaa ei koskaan karkoitettukaan paratiisista? Mitä jos he vain näkivät ympäröivän maailman uusin, tiedon avaamin silmin? Oliko paratiisi vain heidän luomansa illuusio, heidän maailmankuvansa? Kuinka Helvetissä se käärme luikerteli paratiisiin?
Maailmassa on aina ollut pahaa, mutta samalla lailla meilläkin ovat silmät kiinni kauheilta ja pahoilta asioilta. Me elämme omassa kuplassamme, emmekä näe absoluuttista, ehkä karmaisevaa totuutta ympärillämme niin kauan kuin turvaudumme uskoon.
Kysymys onkin: Haluatko uskoa muiden vakuuttelua siitä, että maailmassa kaikki on hyvin, vai haluatko itse tietää miten asiat ovat?
Maistaisitko kiellettyä hedelmää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sen kielletyn hedelmän.
Ilman "pahaa" ei voisi uskotella paikkaa tai tilaa jossa tuo "paha" on torjuttu.
Hedelmällä on myös se etu että uskovainen joka ei siihen tartu, tuntee itsensä paremmaksi ja itsekunnioitus kasvaa.
Olet ymmärtänyt paratiisikertomuksen opetuksen. Ongelma vain on että sitä ei saisi ymmärtää koska se ei ole hyväksi. Sanon asian vähän vähemmän hienosti kuin sinä:
Tietämättömyys on autuus, kun taas tieto lisää tuskaa. Idioottina on hyvä olla.
Tiedän, tiedän. Itsekin nautin toisinaan kun dokaan vintin täysin pimeäksi. Oi autuutta:)
"Haluatko uskoa muien vakuutteluja siitä, että maailamassa kaikki on hyvin, vai haluatko itse tietää, miten asiat ovat?"
Haluan itse tietää, miten asiat ovat.
"Maistaisitko kiellettyä hedelmää?"
Kyllä maistaisin.
jo maistanut!
Niin, kun luomistarinoita lukee, sitä vaan hämmästelee.
Miksi Jumala loi "hyvän ja pahantiedon puun", jos halusi, ettei ihminen syö sen hedelmiä? Miksi Jumala sen puun loi siihen Aatamin ja Eevan eteen?
Mitä varten? Ihmisten kiusaksiko?
Jos Jumala halusi, että ihminen on sokea eläin, eikä ajattele omilla aivoillaan, niin miksi hän laittoi tiedon hyvästä ja pahasta puun hedelmään?
Eikö Jumalan olisi kannattanut laittaa tieto hyvästä ja pahasta jonnekin vähän turvallisempaan paikkaan kuin omenapuuhun?
Oliko tieto hyvästä ja pahasta siinä puussa vai sen hedelmissä?
Jos tieto hyvästä ja pahasta oli hedelmässä, miten olisi käynyt, kun hedelmät olisivat kypsyneet ja ne olisivat tipahtaneet maahan ja mädäntyneet? Olisiko tieto hyvästä ja pahasta myös kadonnut sen sileän tien?
Kerran Jumala laittoi tiedon hyvästä ja pahasta yhteen puuhun (mitä on aivan mielettömän vaikea käsittää, myönnän), niin miksi Hän niin teki?
Olisihan Hän voinut pitää tiedon hyvästä ja pahasta itselläänkin, jos olisi tahtonut, että ihminen ei saa tietoa hyvästä ja pahasta.
On se vähän kummallinen juttu tuo kertomus omenapuusta, jos sen konkreettisesti ottaa...
Se, että nainen näki, että "ymmärrys on suloista" on oikeastaan loogista, sillä naiset hakevat tietoa ja ymmärrystä enemmän kuin miehet. Naisellahan toimivat molemmat aivopuoliskot yhtäaikaa, kun miehillä taas ei :) Mies ei halua etsiä tietoa, mies ei halua ymmärtää, vaan mies uskoo sokeasti ja ottamatta asioista selvää.
Tuo sama mies myöhemmin sitten taas kielsi naisilta pääsyn tiedon lähteille eli yliopistoihin ei päästetty naisia jne. Miehet pelkäsivät sitä faktaa, mikä luomiskertomuksessakin lukee: naisen halu etsiä tietoa on ylivertainen miehen tiedonetsimisen haluun ja kykyyn nähden...
Kaikenlaista herää mieleen kun luomiskertomusta lukee :)
Lumiskertomuksessa on paljon kummallisuuksia. Yksi niistä on tuo käärme. Toisaalla sanotaan käärmeen olevan langennut enkeli. Toisaalla taas sanotaan sen olevan Jumalan luoma "kavala otus" (kavalin otus, jonka Jumala loi - siis tuon mukaan Jumala loi muitakin kavalia otuksia)...
Miksiköhän Jumala loi kavalia eläimiä (1Moos 3:1)?
Jumala tykkäsi, että kaiken minkä Hän loi, oli hyvää. Hän loi kavalia eläimiä, joten nekin olivat hänen mielestään hyviä: Hän itse loi kavaluuden näihin eläimiin, koska Hän LOI KAVALIA ELÄIMIÄ (Raamatun mukaan)...
Miksi Jumala keksi sellaisen ominaisuuden kuin kavaluus? Kavaluus ei siis ole perisyntiin kuuluva ominaisuus, vaan Jumalan luoma ominaisuus, mikäli otamme tosissaan 1Moos3:1.
Luomisketrtomuksessa on useita ristiriitaisuuksia, mutta jääköön ne nyt tästä.
Totta kai sitä maistaisi kiellettyä hedelmää, jos maistaminen takaisi viisautta :)
Jokainen ihminen niin tekisi ja tekee :)
Ajatus on siinä, että kirjaimellisesti Raamatusta ei kannata luomiskertomustakaan ottaa. Siinä olevat virheellisyydet, epäjohdonmukaisuudet ja epäloogisuudet ovat seurausta siitä, kun VT kirjoitettiin 1000-luvulla ja kirjoittajat käyttivät erilaisia näkemyksiä tämän kertomuksen luomisessa. Aikojen kerroksellisuus (erilaiset vaihtuneet tarinat luomiskertomuksesta eri aikoina) näkyy erittäin selkeästi luomiskertomuksessa.
...oli viisain eläimistä.
Sanan 'arum merkityksestä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000258&posting=22000000005045074
Kiitos, mielenkiintoinen tieto.
Kun Vt kirjoitettiin 1000-luvulla (alkuperäistekstit siis on 1000-luvulla kirjoitettuja eikä sen vanhempia), niin ehkä se selitys tuohon 'arum sanan käyttöön tulee siitä samasta mistä moni muukin Raamatun sisällöllinen matsku:
joku katolinen munkki tai katolinen pappi, joka juuri tuon kohdan Raamattuun kirjoitti, ihan jostakin omasta syystään päätti käyttää siinä sanaa 'arum. Muut katoliset munkit ja katoliset papit, jotka myös kirjottivat Raamattua käyttivät käärme-sanana toisia muotoja, sanoja.
Ei sillä asialla todennäköisesti ole mitään tuon kummempaa selitystä.
Kiitos tuosta 'armun-sanan tiedosta. En ollut tuosta ennen kuullutkaan.
tottakai.
miten luomiskertomuksen ymmärrän, jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, jotta myös ihmisellä olisi vapaus valita hyvän ja pahan tiedon välillä. (tosin luomiskertomus, kuten muukin sisältö raamatussa, on vertauskuvallista, mutta eipä nyt karata ihan offtopic...)
sanotaan, että "tieto lisää tuskaa" ja luultavasti siksi esimerkiksi uskonnolliset lahkot ja muut ääriliikkeet sulkevat silmänsä tiedolta (ja maailmalta ympärillään) ja turvautuvat vain uskoon ja näin kykenevät pitämään itseään hyvinä ja vanhurskaina. ja todellakin Uskomaan omaan asiaansa.
kuvittele, että olisit elänyt koko ikäsi trooppisella "paratiisisaarella". et tietäisi ympäröivästä maailmasta mitään. paikka olisi sinulle paratiisi ja voisit hyvinkin elää vain uskon varassa. mutta miten suhtautuisit paratiisiisi, jos kuulisit muutaman kymmenen kilometrin päässä mantereella elävän ihmisiä köyhyyden ja tautien vaivaamina? pyrkisitkö auttamaan lähimmäistäsi, vai jatkaisitko elämääsi saarella ajatellen, että "itse ovat kärsimyksensä aiheuttaneet"...
on niin helppoa sulkea silmänsä totuudelta ja vain uskoa. se, että uskonnot ovat niin suosittuja, on todella loogista.
Ei ole vielä vastaan kävellyt, jota en olisi maistanut, enkä usko että käveleekään.
Vaikka minut on "uskikseksi" leimattukin täällä, kelpaa minulle paha siinä kun hyväkin. Eikä elämä kysele minulta, mikä herralle kelpaa.
On tietysti hyvä että maistoivat periaatteessa, olisiko koko ihmiskuntaa edes olemassa jos Eva ja Aatami käyskentelisi siellä paratiisissa tietämättä mitä niillä vehkeillä haarojen välissä tehdään?
Sillä hehän tulivat vasta silloin tietoiseksi alastomuudestaankin tarinan mukaan jota sitten häpesivät?
En kyllä ymmärrä myöskään mitä älyä olisi tallustella paratiisissa tietämättömänä mistään?
Vahinko vain etteivät samalla maistaneet elämän puusta, olisi tuo ikuinen elämäkin tässä ja nyt, mutta tolloja kun olivat niin jättivät sen tekemättä.