Kukaan ei ole nähnyt Jumalaa, ei Taivasta, ei enkeleitä, mutta niiden olemassaoloon uskotaan. Kukaan ei ole nähnyt Zeusta, ei kahtatoista titaania, ei kyklooppeja. Uskotaanko niiden olemassaoloon, vai pidetäänkö tätä vain mytologiana? Miten on vampyyreiden, lohikäärmeiden, menninkäisten ja yksisarvisten kanssa? Pelkkää tarua? Näinhän sitä väitetään, koska kukaan ei ole niitä nähnyt paitsi kirjallisuudessa, taiteessa ja elokuvissa.
Ennen kristinuskoa oli monenlaisia uskomuksia, mytologioita, kansanperinteitä, useita jumalia, hyviä ja pahoja jumalia, legendoja hyvän ja pahan taistelusta, sankaritarinoita, noitia jne. Sitten joku keksi perustaa kristinuskon. Se perustuu vanhoihin uskomuksiin, pakanallisuuteen jne. Sitten kirjoitettiin kirja. Nyt raamatun uskotaan olevan uniikki teos, joka sisältää uskonnon, joka on myös uniikki. Kaikki mitä kristinusko on, on tullut Jumalasta. Jos tiede julkaisee raamatun kertomusten yhteyden esim. sumerilaisiin uskomuksiin, ja todistaa, että esim. luomiskertomus on kopio sumerilaisten luomiskertomuksesta, niin uskikset kieltävät tämän.
"Olen uskovainen. En ole nähnyt uskooni liittyviä asioita, mutta uskon niihin kuitenkin." Sitä on usko. Uskotaan, kirjoitetaan ja kuvaillaan. Siitä syntyy kokonaisuus, joka näkyy patsaina, ikoneina, raamattuna, jumalkuvina, enkelikuvina. Silti, ei mitään todellista, jota voit havaita omin silmin tai koskettaa omin käsin. Tämä kaikki todistaa, että Jumala on vain tuntemus sisimmässäsi. Eli mielikuvituksesi piirtää oman näkemyksesi Jumalasta oppimasi/sisäistämäsi materiaalin perusteella.
Onko väärin vaatia todisteita Jumalan olemassaolosta? Onko väärin olla uskomatta näkymättömiin olentoihin?
Ennen kristinuskoa oli monenlaisia uskomuksia, mytologioita, kansanperinteitä, useita jumalia, hyviä ja pahoja jumalia, legendoja hyvän ja pahan taistelusta, sankaritarinoita, noitia jne. Sitten joku keksi perustaa kristinuskon. Se perustuu vanhoihin uskomuksiin, pakanallisuuteen jne. Sitten kirjoitettiin kirja. Nyt raamatun uskotaan olevan uniikki teos, joka sisältää uskonnon, joka on myös uniikki. Kaikki mitä kristinusko on, on tullut Jumalasta. Jos tiede julkaisee raamatun kertomusten yhteyden esim. sumerilaisiin uskomuksiin, ja todistaa, että esim. luomiskertomus on kopio sumerilaisten luomiskertomuksesta, niin uskikset kieltävät tämän.
"Olen uskovainen. En ole nähnyt uskooni liittyviä asioita, mutta uskon niihin kuitenkin." Sitä on usko. Uskotaan, kirjoitetaan ja kuvaillaan. Siitä syntyy kokonaisuus, joka näkyy patsaina, ikoneina, raamattuna, jumalkuvina, enkelikuvina. Silti, ei mitään todellista, jota voit havaita omin silmin tai koskettaa omin käsin. Tämä kaikki todistaa, että Jumala on vain tuntemus sisimmässäsi. Eli mielikuvituksesi piirtää oman näkemyksesi Jumalasta oppimasi/sisäistämäsi materiaalin perusteella.
Onko väärin vaatia todisteita Jumalan olemassaolosta? Onko väärin olla uskomatta näkymättömiin olentoihin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteeksi, mutta aloituksesi sisältää niin paljon epäloogisuutta että siihen ei voi vastata muutoin kuin lyhyesti. Usko on uskoa ja tieto tietoa. Kysymykseesi "onko väärin olla uskomatta" jätän vastaamatta, koska olet jo tekstissäsi kertonut oman näkemyksesi. Hyvää matkaa!!