Mun vuodet vähenee,ne ilmaan ohenee,kuin savu taivaaseen.Mun jälkeeni ei jää,kai mitään kestävää,pois kaikki häviää.Mä hiekkalinnan teen se hajoo paikoilleen ei kestä huomiseen.On turha rakentaa,polkua jatkuvaa,jos kaikki katoaa.Entä jos elämän ikuinen virta katkeaa,kuin lahonnut silta.Entä jos eksyn matkallalaivaan ,voinko rakentaa tuhkasta taivaan.Ainoa varma on vain tämä hetki,heikoilla jäällä on sieluni retki.Anteeksi luojani rauhaasi vaivaan,voinko rakentaa tuhkasta taivaan.Sä säästät lippaaseen rahan käytät korkoineen,kai taloon kiviseen.Vaan miksi uskot niin,vaik sulle pedattiin sänky sammaliin .....Tämän laulaa indika,musta hyvät sanat,pistää miettimään elämäänsä Ollaan onnellisii yritetään tehdä elämästämme mahdollisimman hyvä.....
pistää miettimään elämää
eräs vaan
1309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Millainen viikko? Aamulla kroppa sanoi että ‘hullu hullu huilaa hiukan’. Särytti, vilutti ja vähän potuttikin. Sellainen viikko, ettei perjantaina enää pisaraakaan energiaa, ainuttakaan kipinää jaettavaksi tai myytäväksi. Palkitsevaa sentään oli nähdä, että energiani säteili ihmisessä, johon sitä olin sydämestäni koko viikon ammentanut.
Peruin tapaamisen, koska mitä siihen olisin voinut viedä, paitsi onton kuoreni ja apean mieleni. Siinä sitten istun ja naputan koneellani tylsämielisenä. Kop kop, onko ketään kotona...anteeksi jos häiritsen, mutta päätinkin tulla tuomaan perille asti. Ihanaa, mistä siihen tupsahdit vuosien jälkeen, juuri tänään, juuri nyt. Siinä istuttiin ja innostuttiin toisistamme ja huomattiin että löytyyhän niitä paukkuja, kahdesta väsyneestä. Tälläkin oli tarkoituksensa, väsymyksellä ja palaverin peruuntumisella. Sain puettua jalostuneiksi ajatuksiksi ja sanoiksi jotain oleellista, kylläkin ihan asian vierestä mutta haasteeni ytimestä, juuri hilkkua ennen heippaa. Helpotti. Täyspotti, ja hymyttää.