Sata vuotta sitten purjealus Marie Elisen kapteeni
Peter Jensen sairastui matkalla Bremenistä Valpa
raisoon. Hän tajusi, että hän ei koskaan tulisi saavut
tamaan määräsatamaa. Hänelle tuli hätä omasta sielustaan
ja hän kysyi perämieheltä: ”Miten minä voisin saavuttaa
taivaallisen sataman?” Perämies ei osannut kapteenia neu
voa, sillä hän ei ollut koskaan asiaa edes ajatellut. Kapteeni
kutsui luokseen jokaisen miehistön jäsenistä kerrallaan
kysyen saman kysymyksen, mutta kukaan ei kyennyt hän
tä auttamaan. Lopuksi tuli nuori laivapoika Kalle Myller.
”Onko äitisi opettanut sinua rukoilemaan?” kysyi kap
teeni. ”Kyllä on, hän antoi minulle Raamatun ja kehotti
lukemaan sitä joka päivä.” ”Voitko lukea sitä nyt minulle”,
pyysi kapteeni. ”Luen sinulle sen, mitä äiti luki minulle
lähtiessäni merelle”, vastasi Kalle. ”Hän on haavoitettu
Kallen rikkomusten tähden, rikki runneltu Kallen pahojen
tekojen tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että Kal
lella rauha olisi ...”
”Voitko laitaa Kalle Myllerin tilalle Peter Jenssenin?”
Kalle luki tekstin uudelleen, kuten kapteeni oli pyytänyt,
ja noiden sanojen myötä Marie Elisen kapteeni sai ottaa
vastaan syntien anteeksiannon ja rauhan sielulleen vain
hetkeä ennen kuolemaansa. Nuori laivapoika sai olla
taivaan lähettinä kapteenille, joka tiesi kaikki muut reitit,
mutta ei reittiä taivasten valtakuntaan.
Toisen maailmansodan tulimyrskyn keskellä haavoittunut
saksalainen sotilas makasi tuskissaan sairaalan vuoteella.
”Minun suuri unelmani oli saada rautaristi tunnustuksena
urheudestani sodassa. Haavoituin ja ainoa toivoni oli Pu
nainen risti. Nyt makaan sairaalassa tekemässä kuolemaa
ja minun viimeinen toivoni on Golgatan risti. Voisiko
Jeesuksen risti minutkin pelastaa?”
Ihmisten tiet ovat hyvin erilaiset, mutta yksi asia meitä
yhdistää. Kaikkien tärkeiden matkojemme jälkeen meillä
on edessämme vielä kaikkein merkittävin, matka ikui
suuteen. Sinä ja minä olemme kristittyinä täällä maan
päällä siksi, että voisimme olla oppaina niille, jotka eivät
ilman apua löydä perille. Kaikki toimintamme tähtää vain
yhteen asiaan, siihen, että kanssaihmisemme löytävät sen
evankeliumin totuuden, joka vie heidät kuolemankin läpi
taivasten valtakuntaan.
Kaiken arvokkaan työmme ja ponnistuksemme keskellä
on tärkeää säilyttää kirkkaana mielessä, miksi näemme
vaivaa. Me emme ole rakentamassa jotain suurta ja arvo
kasta tänne maan päälle. Meillä on korkeammat tavoitteet:
johtaa lähimmäisemme sille tielle, joka vie heidät taivas
ten valtakuntaan. Kaikki muu on toisarvoista.
Tämä maailma ei ole se valtakunta, johon me uskomme
ja jonka tähden taistelemme. Se valtakunta on vasta edes
sä päin. Maanpäällisiin valtakuntiin petymme, ne ovat
aina vajavaisia siksi, että me ihmiset olemme vajavaisia.
Mutta meillä on edessämme jotain parempaa, valtakunta,
jota ei ole luonut syntinen ihminen vaan kaikkivaltias
Jumala. Hän kutsuu meitä omaan valtakuntaansa, joka on
täydellinen. Älä unohda päämäärääsi kaiken arkisen työn
ja touhun keskellä. Päämääräsi on taivasten valtakunta!
Tapani Suonto.
Raportti-lehti nro 2
Peter Jensen sairastui matkalla Bremenistä Valpa
raisoon. Hän tajusi, että hän ei koskaan tulisi saavut
tamaan määräsatamaa. Hänelle tuli hätä omasta sielustaan
ja hän kysyi perämieheltä: ”Miten minä voisin saavuttaa
taivaallisen sataman?” Perämies ei osannut kapteenia neu
voa, sillä hän ei ollut koskaan asiaa edes ajatellut. Kapteeni
kutsui luokseen jokaisen miehistön jäsenistä kerrallaan
kysyen saman kysymyksen, mutta kukaan ei kyennyt hän
tä auttamaan. Lopuksi tuli nuori laivapoika Kalle Myller.
”Onko äitisi opettanut sinua rukoilemaan?” kysyi kap
teeni. ”Kyllä on, hän antoi minulle Raamatun ja kehotti
lukemaan sitä joka päivä.” ”Voitko lukea sitä nyt minulle”,
pyysi kapteeni. ”Luen sinulle sen, mitä äiti luki minulle
lähtiessäni merelle”, vastasi Kalle. ”Hän on haavoitettu
Kallen rikkomusten tähden, rikki runneltu Kallen pahojen
tekojen tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että Kal
lella rauha olisi ...”
”Voitko laitaa Kalle Myllerin tilalle Peter Jenssenin?”
Kalle luki tekstin uudelleen, kuten kapteeni oli pyytänyt,
ja noiden sanojen myötä Marie Elisen kapteeni sai ottaa
vastaan syntien anteeksiannon ja rauhan sielulleen vain
hetkeä ennen kuolemaansa. Nuori laivapoika sai olla
taivaan lähettinä kapteenille, joka tiesi kaikki muut reitit,
mutta ei reittiä taivasten valtakuntaan.
Toisen maailmansodan tulimyrskyn keskellä haavoittunut
saksalainen sotilas makasi tuskissaan sairaalan vuoteella.
”Minun suuri unelmani oli saada rautaristi tunnustuksena
urheudestani sodassa. Haavoituin ja ainoa toivoni oli Pu
nainen risti. Nyt makaan sairaalassa tekemässä kuolemaa
ja minun viimeinen toivoni on Golgatan risti. Voisiko
Jeesuksen risti minutkin pelastaa?”
Ihmisten tiet ovat hyvin erilaiset, mutta yksi asia meitä
yhdistää. Kaikkien tärkeiden matkojemme jälkeen meillä
on edessämme vielä kaikkein merkittävin, matka ikui
suuteen. Sinä ja minä olemme kristittyinä täällä maan
päällä siksi, että voisimme olla oppaina niille, jotka eivät
ilman apua löydä perille. Kaikki toimintamme tähtää vain
yhteen asiaan, siihen, että kanssaihmisemme löytävät sen
evankeliumin totuuden, joka vie heidät kuolemankin läpi
taivasten valtakuntaan.
Kaiken arvokkaan työmme ja ponnistuksemme keskellä
on tärkeää säilyttää kirkkaana mielessä, miksi näemme
vaivaa. Me emme ole rakentamassa jotain suurta ja arvo
kasta tänne maan päälle. Meillä on korkeammat tavoitteet:
johtaa lähimmäisemme sille tielle, joka vie heidät taivas
ten valtakuntaan. Kaikki muu on toisarvoista.
Tämä maailma ei ole se valtakunta, johon me uskomme
ja jonka tähden taistelemme. Se valtakunta on vasta edes
sä päin. Maanpäällisiin valtakuntiin petymme, ne ovat
aina vajavaisia siksi, että me ihmiset olemme vajavaisia.
Mutta meillä on edessämme jotain parempaa, valtakunta,
jota ei ole luonut syntinen ihminen vaan kaikkivaltias
Jumala. Hän kutsuu meitä omaan valtakuntaansa, joka on
täydellinen. Älä unohda päämäärääsi kaiken arkisen työn
ja touhun keskellä. Päämääräsi on taivasten valtakunta!
Tapani Suonto.
Raportti-lehti nro 2
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aamen. Pettämätöntä Raamatunopettajan tekstiä.
Armoitettu opettaja onkin tämä Tapani Suonto.
Äläkä unohda.