Se, mikä riittää ateisteille, on se, että uskovaiset, eivät myy omaa uskoaan ympäristöön ihmisille, jotka eivät sitä kaipaa.
Tällaiseen toimisi vaikkapa uskovaisrekisteripalvelu, joka on kuin palvelu, jossa kielletään mainostajia lähettämästä tai soittamasta. Sama ongelma. Roskapostin määrä on ihan kauheaa. Me emme halua seuloa sitä ja siihen on tarjottava tilaisuus kaikille, jotka haluavat välttää valistuksen.
Jos uskovaset eivät voi tätä hyväksyä niin sitten ollaan tietysti sodassa niin kuin mainostajienkin kanssa.
Tällaiseen toimisi vaikkapa uskovaisrekisteripalvelu, joka on kuin palvelu, jossa kielletään mainostajia lähettämästä tai soittamasta. Sama ongelma. Roskapostin määrä on ihan kauheaa. Me emme halua seuloa sitä ja siihen on tarjottava tilaisuus kaikille, jotka haluavat välttää valistuksen.
Jos uskovaset eivät voi tätä hyväksyä niin sitten ollaan tietysti sodassa niin kuin mainostajienkin kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eihän mitään Jumalaa ole,, eihä,, toinen Ateisti,, ei ookkaan.
Seuraava keskustelu:
Eihän mitään Jumlaa oo se on samnlainen kun Joulupukki vain satuhahmo eiks nii, toinen Ateisti,, joo niin onkii.
Kyllä menee aika ykspuoliseks keskustelut jos ei ole vastapuolta ja vasta argumentointia palstalla, haluatteko kihistä täällä omassa rauhassa keskenänne siitä että > ei oo Jumalaa < ja päivitellä asiaa keskenänne.
Ajattelu on sallitua heipparallaa.
Eihän mitään "nimim.Ateistia" ole,, eihä,, toinen Uskovainen,, ei ookkaan.
Seuraava keskustelu:
Eihän mitään "nimim.Ateistia" oo se on samnlainen kun Joulupukki vain satuhahmo eiks nii, "toinen Uskovainen",, joo niin onkii.
Kyllä menee aika ykspuoliseks keskustelut jos ei ole vastapuolta ja vasta argumentointia palstalla, haluatteko kihistä täällä omassa rauhassa keskenänne siitä että > ei oo ateistia < ja päivitellä asiaa keskenänne.
Ajattelu on sallitua heipparallaa
Jatkuvastihan täällä argumentoidaan monelta eri kannalta sitä, miksi uskallamme julkeasti tunnustaa, että mitään jumalolentoja emme ole havainneet. Uskovaiset esittävät välillä latteita ja välillä haastavan älykkäitä kysymyksiä. Ei täällä mitään omassa rauhassa "kihistä".
"Ajattelu on sallitua heipparallaa."
Aika mukaansatempaava mietelause.
Silti uskovaiset sanovat "Ei ole ateistia",toinen uskovainen "ei ole ei"...
Ei niinkään saada keskustelua.
Keskustelu ei myöskään tarkoita oman maailmankäsityksen toiselle pakottamista=saarnaamistoimintaa.
Todellinen keskustelu syntyy siitä,onko jonkin uskonnon kaikki moraalisäädökset "oikein",
sekä siitä,mitkä ovat ihan ne oikeat todisteet Jumalan olemassaolosta...
Haluaisin kysyä että miksin et perustele mielipidettäsi. sanot vain ei Jumalaa ole.
Onko sinun ateismillasi mitää perustaa, vain etkö halua ajatella koko juttua? Pitäisi tyhmemänkin tietää ettei Jumalaa voi verrata joulupukkiin. Halutko vaan jauhaa paskaa ja kiusata uskovia? Tai olet itse epätietoinen?
Mutta jos tällainen uskonnon kotimyyntikielto ja kaduilla kauppaamisen estäminen saataisiin aikaan, niin millä keinoin uskikset voisivat sitten päteä?
Nythän heidän on oman mielenterveytensä takia saatava metelöidä kaduilla, toreilla ja toisten kotiovilla, jotta he voisivat jakaa käskyjään siitä, miten toisten pitäisi elää.
Jos tuputus kiellettäisiin, niin uskikset sairastuisivat varmasti joka ainoa masennukseen. Se taas olisi paha juttu, koska masennushan ei ole uskisten mielestä sairaus eikä sitä saa hoitaa lääketieteen keinoilla. Sen jälkeen olisi entistä enemmän mentaalipotilaita irti kaduilla.
Pieni ote linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
"5.5 MIKSI USKOVAISET ”TUPUTTAVAT” USKOAAN?
Monet ärsyyntyvät siitä, että uskovaiset ovat liian ”aktiivisia” ja tuovat uskon asioita esille.
Totuus on, että uskovaiset (ei välttämättä uskonnolliset) yleensä ovat löytäneet jotain sellaista arvokasta, etteivät kadehdi muita, vaan rukoilevat ja toimivat, että mutkin löytäisivät saman aarteen.
Ihmettelen, eikö uskovainen saa esittää mielipiteitä arvokkaaksi havaitsemistaan asioista? Jos joku yrittää vääntää uskovaisten pyrkimyksiä toisenlaiseksi, se olkoon hänen oikeutensa. Ihmettelen usein logiikkaa. Miksi uskovaisia saa vapaasti haukkua ja heistä etsiä vikoja, mutta ei päinvastoin? (No, se ei kyllä mielestäni olekaan uskovaiselle sopivaa.) Taannoin joku syytti minua, että tuomitsen ihmisiä. Miksi? Yksinkertaisesti syystä, kun kirjoitin, mitä arvokasta olen itse löytänyt uskosta Jeesukseen. Hän käänsi sen niin, että samalla tuomitsen muita. Kummallinen logiikka. Kyllä kai ihminen saa tuoda esille positiivisia näkemyksiään?
Miksi niin usein uskovaisia nimitetään tuomareiksi, kun he kertovat uskostaan? Käsittämätöntä ! Johtuuko se siitä, että oma omatunto soimaa? Miksi olisi sopimatonta, että ihminen löytää yhteyden Jumalaan ja saa sisäisen rauhan?
Sitten on tullut valituksia uskovaisten todistusten heppoisuudesta. Ulkopuolisesta ne saattavat kuulostaa niin. Tosiasia on kuitenkin, ettei uskovaisen sisimpiä tunteita eikä hengellisen elämän syvyyksiä voida pukea sanoiksi niin, että toinen ulkopuolinen tajuaisi, mistä on kysymys. Hengellinen elämä on elämää Jumalan yhteydessä. Se ei ole elämänkatsomus, jonka me itse voimme älyllisesti omaksua, eikä teoriaa. Se on kunkin oma todellinen kokemus.
Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Jokainen kaipaa sitä joko tiedostaen tai tietämättään. Itse asiassa uskovainen tekisi virheen, jos hän yrittäisi piilottaa uskoaan. Evankeliumi on annettu jokaiselle ja Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu yhteyteensä. Evankeliumin sanoma ei ole ihmisiltä, se on Jumalan ilmoitus. Tässä lienee ydinasia : Evankeliumin hyväksyminen tai hylkääminen. Siinä on ihmisen tärkeä valintamahdollisuus."
Mutta keskusteluun pakottaminen on ärsyttävää varsinkin josk "käännyttävän uskovaisen" mielestä hänellä on oikeus puuttua käännytettävän yksityisasioihin ja kyseenalaistaa tämän tekemät valinnat. Kyse on suurimmaksi osaksi muiden kunnioittamisesta. Jos et kunnioita keskustelun toista osapuolta sinun on aika hankala keskustella, eikö.
Monet tapaamani uskovaiset katsovat että heillä on oikeus ylenkatsoa, halveksia ja pilkata jopa loukata fyysisesti niitä jotka ovat uskonasioista erimieltä heidän kanssaan.
Monet vielä sanovat tämän suoraan ja perustelevat että "tarkoitus pyhittää keinot".
Tämä lausunto on hyvä esimerkki siitä asenteesta mikä tekee monesta uskovaisesta kestämättömän kesksustelukumppanin. Oma mielipide otetaan oletuksena ja erimieltä olevia käsitellään luopioina, hylkääjinä.
Minä esim. en kaipaa jumalaa en edes tietämättäni enkä ole hylännyt evankeliumin ilosanomaa. Mielestäni mitään jumalaa tai ilosanomaa ei ole olemassakaan.
Kirjoituksestasi sain kuvan, että koska olet itse löytänyt elämääsi Jumalan, pitäisi muutin ihmiset saada kokemaan samalla tavoin kuin sinä.
"Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Jokainen kaipaa sitä joko tiedostaen tai tietämättään."
Tämä oletus lähtee sinun lähtökohdistasi.
Monia ärsyttää juuri se oletus, että uskova ajattelee omaavansa jotain niin ylivertaista, että muidenkin se pitää löytää tai muuten a) joutuu kadotukseen tai b) elää epätäyttä elämää.
Konkreettinen esimerkki: Olen vegearisti. Mielestäni se on minulle ainut oikea tapa käyttää luonnonvaroja ja elää rauhassa itseni kanssa. Jos lähtisin sekasyöjille kertomaan, kuinka he tekevät väärin syödessään lihaa tai että heidän elämästään puuttuu korkeampi ymmärrys, asettaisin itseni korkeampaan asemaan ja arvostelisin ulkoapäin ja ylhäältä muiden elämän valintoja. Totta ihmeessä ne ihmiset suuttuisivat minulle ja pitäisivät minua röyhkeänä ja itserakkaana - mitä silloin olisinkin!
VERSIO 1.
Poika on ihastunut tyttöön. Jokaiset tämän liikkeet ja ilmeet ovat kuin hidastettua hunajaa paratiisin porteilta. Poika haluaa silitellä tyttöä, pitää tätä hyvänä. Poika haluaa seksiä. Poika on kuullut että tytötkin haluaa seksiä. Poika tietää kokemuksesta että seksi tuntuu hyvälle, ja on varma että tytöstäkin tuntuu siltä, varmaan vieläkin paremmalta kuin hänestä, ovathan tytön liikkeet jo nyt kuin kerubin tanssi, jumalainen ilmentymä. Ja se hymy! Se luulo saa pojan haluamaan entistäkin enemmän, ja näkemään tytön vieläkin hunajaisemmassa valossa.
Poika on periaatteessa täysin oikeassa. Seksi voi olla nirvanaan vievä todellisuudesta irrottava, toispuoleista raottava kokemus. Ja tuolla tytölläkin on potentiaalia, aivan oikein, kokea tuo ihanuus, -ja enemmänkin- onhan hän terve nuori nainen, jonka lihakset ja hermoyhteydet ylä- ja alapään välillä ovat kunnossa.
Vaan mitä tapahtuu kun poika lähtee tekemään "lähetystyötä" tästä asiasta tytölle?! Pojan kehonkieli ei vastaa lainkaan tytössä olevaa sisäistä ideaa pojan esittämästä asiasta. Kaikki meni yhteisymmärryksessä vielä kun poika ilmensi elämän ihanuutta ystävällisellä eleellä, ja auttoi tyttöä asentamaan tietokoneeseen dcplusplussan, jotta tyttö saisi pikkugeetä. Mutta pienessä nousuhumalassa finnisen naamavärkin kuivin huulin yrittämä parattiisin portteja raottamaan tarkoitettu suudelma ei enää valottanutkaan elämän herkkupuolia.
Ilmiölle on monta nimeä kemioista kypsyyteen ja libidosta limppuun, mutta yhtä kaikki, universaali usein ilmenevä tunne, joka oli potentiaalisesti olemassa molemmissa ihmisissä, ei nyt pojan selostamana puhjennut tytössä kukkaan.
VERSIO 2.
Uskovainen on aivan hullaantunut Jeesuksesta. Hän on saanut tuntea, kuinka tarina Jumalan Pojasta on karkottanut hänestä kaiken sen katkeruuden ja tuskan maailmaa kohtaan, mikä ennen tuntui syövän hänet hengiltä ja minkä ratkaisemiseen eivät mitkään moraaliopit eivätkä sofiat riittäneet. Vihdoinkin joku rakastaa häntä ehdoitta ja varmasti.
Uskovainen on jossakin määrin sosiaalinen eläin, ja haluaa kanssakäymistä (ei tässätapauksessa seksuaalista) myös Ateistin kanssa. Lisäksi häntä ajaa eteenpäin lähetyskäsky, jonka voimasta hän näkee joka päivä useiden ennen onnettomien ihmisten saavan ilon ja rauhan elämäänsä.
Uskovainen on aivan varma, että Ateistikin haluaa elämäänsä sisäisen rauhan ja ilon. Näyttäähän hän
mustien pitkien hiustensa takana joskus kovin onnettomalta ja samanlaiselta kuin Uskovainenkin ennen Pelastusta. Tuon ilon ajatteleminen ja lähetyskäskyn toteuttamisen riemu saa Uskovaisen lähestymään Ateistia yhä kiivaammin ja pelottomammin.
Periaatteessa Uskovainen on aivan oikeassa. Näennäisestä tasapainostaan ja virkeästä päättelykyvystään huolimatta, ei Ateistilla ole sen kummempaa syytä olla elämäänsä tyytyväinen kuin kellään muullakaan. On monia ongelmia, joille ei parhaalla tahdollakaan voi nauraa, ja tulee hetkiä jolloin tupakkaa kuluu ja parvekkeelta näkyvä tähtitaivaskin lähinnä vituttaa. Maailma on täynnä idiootteja ja onneton ihastus on saanut miettimään, voiko ketään kohtaan tuntea oikeasti mitään kun homman ydin on kuitenkin kiinni lähinnä Colin Farrelista, rintalihaksista ja kimittävästä äänestä. Kyllä kaipaisi pientä lomaa tästä kaikesta.
Vaan mitä tapahtuu kun Uskovainen lähtee tätä "lomaa" Ateistille tarjoamaan. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun Uskovainen uskonsa voimalla kerää turpa kiinni joulupataan kolikoita vähäosaisille tai perustaa lastensairaalan Namibiaan. Mutta kun uskovainen haluaa kuin ihminen ihmiselle, kertoa, kuinka hän on iloinen Jeesuksesta ja tulisi iloisemmaksi, jos ateistikin olisi iloinen samalla tavalla kuin hän, ja silloin olisikin tositosi-iloinen niin homma alkaa mennä puihin. Ristilipun kanssa kadulla pyöriminen ei Ateistin silmissä tuo ratkaisua hänen ongelmiinsa. Itseasiassa Ateisti usein luulee tuon riehumisen olevan muka kuviteltu tie onneen, kun Uskovaisen näkökulmasta tuo on seurausta oikean tien löytymisestä.
Tälläkin ilmiöllä on monta nimeä, Kuten """Yksi tykkää tyttärestä - vaikka Isä antaisi leipää&verta""" tai """Ei näe jeesusta ristinpuilta"""
Yhtä kaikki, en näe ilmiön mekaniikassa mitään eroa ylemmän tyttö-poika tarinan kanssa. Molemmissa on kysymys voimasta, jonka olemassaolo näkyy se esiintyy ihmisissä ihmisestä riippumatta, mutta tulee esiin vain ihmisen kautta. Jos poika söisi superpähkinän ja muuttuisi MR. Collin Farreliksi, olisi superkiltti ja tekisi tytölle superhyvää sanoen että tämä on tantraseksiä, ei tyttö varmaan sanoisi että tantraseksi on joulupukki.
En ole kuullut väitettävän myöskään että lapsi saisi uskonnollista elämystä joulupukista, vaikka saattaakin luulla saaneensa syntinsä anteeksi kun sai niin paljon lahjoja vaikka oli ollut tuhma.
Luultavasti taas tulee kakkaa niskaan kun ei kiltisti suostu valitsemaan puoltaan.