(lainaus historian kirjoituksista)
Kun kristinusko alkoi vallata alaa Euroopasta väkisin, monet pakanat ottivat kasteen vain miekalla uhaten. Kerrotaan, että Hämeenlinnassa sijaitseva Katumajärvi on saanut nimensä siitä, että kun Vanajanjärvessä väkisin pakanoita kastettiin, niin nämä kävivät salaa Katumajärvessä pesemässä kasteen pois. Kun kirkko keskiajalla huomasi miten voimakas oli usko vanhoihin jumaluuksiin, päättivät kirkkoisät muokata uskoa hieman uusiksi. Nyt leimattiin vanhat jumaluudet saatanaksi ja kristinuskon demoneiksi. Esimeriksi suomenkielen sana "Perkele" on tätä juurta. Perkele on itseasiassa ollut muinainen suomalainen jumaluus, joka leimattiin paholaiseksi. Kristinuskon paholainenkin sai selkeän ulkonäön: hän sai sarvet ja sorkat. Nämä oli epäilemättä varastettu saatanan kuvaukseen Sarvipäiseltä Jumalalta (vrt. Cernunnos, Pan). Vanha Jumalatar leimattiin kauheaksi vanhaksi akaksi, joka söi lapsia, sai lehmät mahoiksi, yms. Neito ja äiti taasen muutettiin kieroiksi viettelijättäriksi. Näin muovaantuivat meillekkin tänäpäivänä niin tutut arkkityypit. Parantajanaiset ja miehet, jotka perinteisillä pakanallisilla tavoillaan olivat toimineet yhteisön tukipilareina romautettiin asemastaan alas.
Kun kristinusko alkoi vallata alaa Euroopasta väkisin, monet pakanat ottivat kasteen vain miekalla uhaten. Kerrotaan, että Hämeenlinnassa sijaitseva Katumajärvi on saanut nimensä siitä, että kun Vanajanjärvessä väkisin pakanoita kastettiin, niin nämä kävivät salaa Katumajärvessä pesemässä kasteen pois. Kun kirkko keskiajalla huomasi miten voimakas oli usko vanhoihin jumaluuksiin, päättivät kirkkoisät muokata uskoa hieman uusiksi. Nyt leimattiin vanhat jumaluudet saatanaksi ja kristinuskon demoneiksi. Esimeriksi suomenkielen sana "Perkele" on tätä juurta. Perkele on itseasiassa ollut muinainen suomalainen jumaluus, joka leimattiin paholaiseksi. Kristinuskon paholainenkin sai selkeän ulkonäön: hän sai sarvet ja sorkat. Nämä oli epäilemättä varastettu saatanan kuvaukseen Sarvipäiseltä Jumalalta (vrt. Cernunnos, Pan). Vanha Jumalatar leimattiin kauheaksi vanhaksi akaksi, joka söi lapsia, sai lehmät mahoiksi, yms. Neito ja äiti taasen muutettiin kieroiksi viettelijättäriksi. Näin muovaantuivat meillekkin tänäpäivänä niin tutut arkkityypit. Parantajanaiset ja miehet, jotka perinteisillä pakanallisilla tavoillaan olivat toimineet yhteisön tukipilareina romautettiin asemastaan alas.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kerettiläinen sanan varsinaisessa mielessä?.
Että ensin uskovainen Lutherin teesien mukaan
ja sitten teesien epäuskottavuus sai sinut
toisinajattelijaksi eli keretiksi.?
Osaatko pyörittää Rubiikin kuutiota,?
Kirjoituksesi oli klisee. Ensinnäkin tuo on täysin nykyisen historian tietämyksen vastaista ja toiseksi vain hämäläiset kastettiin miekalla. Kolmanneksi kirjoituksesi sisältää asiavirheitä.
Kristinusko levisi pikkuhiljaa tai salamyhkäisesti 1000-luvulta alkaen lännestä katolisuutena ja idästä ortodoksisuutena. Ahvenanmaa oli kristillistynyt jo 1000-luvun lopulle tultaessa ja Satakunta sekä Varsinais-Suomi 1100-luvun alkuvuosikymmeninä. Toisaalta novgorodilainen vaikutus kristillisti karjalaisia ortodoksisuuteen vähitellen 1000- ja 1100-luvulla, ja 1200-luvulle tultaessa karjalaiset olivat jo täysin ortodokseja.
Hämäläisiä voi parhaimmin kutsua "uskonnollisiksi opportunisteiksi". He olivat kahden tulen välissä, katolisten varsinaissuomalaisten ja ortodoksisten karjalaisten, ja he viisaan reaalipoliittisesti venkoilivat periaatteen "vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi" mukaan. Varsinaissuomalaisten suhteen he leikkivät katolista, ja karjalaisten suhteen he leikkivät varsinaissuomalaisten vihollista eli pakanaa. Aina sillä tavoin, mikä omalta kannalta oli edullisinta. Näin elettiin parisataa vuotta.
Kirkkoisät vaikuttivat 200- ja 300-luvuilla eli ennenkuin Suomea edes oli olemassa. Toisaalta keskiajan kristinusko oli aivan toisenlaista kuin luterilaisuus tänään. Sekä ortodoksisuudessa että katolisuudessa on voimakas pyhimyskultti - hyvä ihminen saattoi itse päästä pyhimykseksi - ja pyhimyksiä kunnioitetaan molemmissa voimakkaasti. Toisaalta nämä pyhimykset ensin yhdistettiin vanhoihin pakanajumaliiin ja toisaalta vanhoja pakanajumalia alettiin palvomaan kristillisinä pyhimyksinä. Elävä pakanuus kuoli itsestään muutamassa vuosikymmenessä, mutta tavat jäivät henkiin nivoutuneena kristillisyyteen.
Perkele ei ole muinaissuomalainen jumaluus, vaan persoonallisen pahan käsite on paljon kristinuskoa vanhempi. Katolisessa mytologiassa paholainen, Lucifer, on langennut enkeli (vrt. Tolkienin Morgoth). Paholaisen kuva on sekin paljon vanhempi kuin kristinusko itse, ja periytyy juutalaisuudesta. Liettualaisten ukkosenjumala oli kyllä nimeltään Perkunas.
Vanhan syöjättären, neidon jne arkkityypit ovat nekin paljon kristinuskoa vanhempia. Ne löytyvät jo Kreikan tarustosta ja ne ovat yhtä vanhoja kuin inhimillinen kulttuuri itse. Samoin noitavainot ovat paljon kristinuskoa vanhempi ilmiö; myös luonnonuskontojen harjoittajat vainoavat noitia, kuten Afrikassa tapahtuu yhä tänäkin päivänä. Noitatohtori on kahtalainen ihminen - häntä kunnioitetaan ja häntä pelätään, ja pelon sekä vihan välinen raja on hyvin häilyvä.
Kristinusko ei levinnyt Suomeen miekalla, vaan viekkaudella - synkretisaatiolla. Ensin pakanat yhdistivät pyhimykset jumaliinsa, sitten rinnastivat kristillisen Jumalan omaan pääjumalaansa, sitten omat jumalat pyhimyksiinsä ja lopulta siteet vanhaan uskontoon katkesivat täysin.
Vain hämäläiset kastettiin lopullisesti miekalla. Tämä tapahtui jaarli Birger Folkungan ristiretken jälkeen 1249.