Voisiko joku asiaan perehtynyt?

Bisnes on bisnes! Jääkö pois lähteneet rivijäseniksi ilman palkkaa ?

Hei!

Kustannustehokkuus on ajan avainsana hallinnossa. "Jumala ei laiskoja elätä" on vanha sananlasku. Tottakai pyhiä varoja pitää käyttää harkitsen ja viisaasti, ja töitä piisata palkkalaisilla tarpeeksi. Palkanmaksajia ei ole rajattomasti ja työviooimakustannukset maksavat aina. Evankeliumista elannon saavien elantoetuus (1 Kor 9) koksee elantoa, -ei henkilökohtaista varuastumista. Ylimääräisellä on hyvä muistaa keräyshaaveja. Pastorikunta tavallisesti asuu, ajaa autolla, pukee vaatteita, syö ja kasvattaa lapsensa. Heidän rahankäyttöään ei tavallisesti voi kaiketi moittia.
Ovat keskipalkalla, mutta joku kassatyöntekijä on kaiketi puolet huonommalla palkalla ja elää pitää. Tuoreella valmistuneella saattaa olla opintovelkaa.
Ammattiliiton asiat eivät oikein sovi kuvaan mukaan, vaan olisi sovittava hyvässä hengessä palkka-asiat.
Kirkolla on sitten oma joukko palkattuja maallikoita joilla on arvioperusteisesti hyvät tiedot. Pastorikunta täyttää viralliset tiedollisuuden vaatimukset- ovat teologian maistereita tänään.
Kirkon pastorikunta paiskivat töitä niin kauan kuin jaksavat eläkepäivillään, eli toisaalta tämä pastorikunnan työvoimapotentiaalin osa on laskettava mukaan tällä tavalla.

Kirkkorakennuksien ylläpito on kallista ja kiinteistöjen omistus kenen nimissä on aina papereista katsottava. Kirkko ei niin vain automaattisesti omista kaikkea.
On viisasta olla kustanustehokas. Kirkkokiinteistöjä ei kannata liikaa itkeä sillä tilojen vuokraus tai muu kokoontuminen ryhmissä on ratkaisu myös.
Tottakai kiinteistöjä halutaan ylläpitää jos mahdollista. helsingissä on tehokkaampaa yhdistää seurakunnat jos sellaista puhetta ollut on että toinen lakkaa. Paikallisseurakuntien ylläpito on paikallisten maallikoiden varassa ohjelman pyörittämisineen.
Kirkon rahankäytön allokointi on hyvin kompleksinen. Jos jossakin rahaa jää pikkusen yli on väintään tusina rahareikiä minne rahan voi lykätä puutteen paikkaamiseen.

Minulla ei ole tietoa kirkon ja -seurakuntien suunnitelmista ja aikeista.

Kirkon jäsenmäärä kun laskee hiljaisen seurakunnan mukaan on pysytellyt 5000 jäsenen tietämillä Suomessa pitkään, ja maailmalla 18 miljoonainen globaalin hengellisen järjestön kansa.
Suomessa kannattaa huomioida väestön ikääntyminen -luonnollinen poistuma on ollut suuri ja on suuri ja tulee olemaan suuri. Siitä huolimatta jäsenmäärä on hiljaiset mukaan lukien 5000 tietämillä.
Seurakuntayhdistystoiminnan pyörittäminen kysyy maallikoiden voimia usein henkilökotaisella tasolla, ja liian ahkerat saattavat uupuakin.


Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

Tällä hetkellä virallinen jäsenluku on Suomessa vajaa 5000.

Jokainen "kinkereillä" käynyt tietää, että todellinen luku on jossain 500-1000 välissä. Tänään jo todennäköisemmin lähempänä 500 kuin tuhatta.

Sellaisia, jotka edes jollakin tasolla ovat vielä adventtikirkon höpinöistä kiinnostuneet, on Suomessa ehkä 2000, mutta aktiiviset siis tuolla viidensadan tuntumassa.

Koska aika on millenaristisien liikkeiden pahin vihollinen ja siksipä ne ovat aina kuolleet ja tästä historia todistaa murskaavasti. Yksikään jumala ei ole koskaan tullut takaisin ja sille on yksi erittäin hyvä syy ja kristinuskon jumala ei tule tekemään poikkeusta tähän sääntöön ja se on täydellisen varma asia. Olipa tuolla jossain jokin jumala, niin siitä voimme kinastella maailman tappiin, eikä vastausta saada, mutta tuleeko joku jumala joskus maan päälle, niin sitä ei tule koskaan tapahtumaan ja asiasta ei tarvitse edes keskustella ja syyt ovat erittäin ilmeiset.

Adventtikirkon visio on jäädä pienen hörhöryhmän marginaaliin tai sitten oppeja pitää uudistaa, jotta päästään taas kasvu-uralle.

Mutta noin periaatteessa ihmiskunnan tämän hetkisen tilan kannalta ei ole hyvä asia, että löytyy edes yksi ihminen, jonka mielestä Maapallo on elämänsä kera luotu noin 6000 vuotta sitten. Se kertoo sen osan järkyttävästä typeryydestä ja täydellisestä ajattelukyvyn puutteesta, niin siinä mielessä on ihmeellistä, että adventtikirkossa on Suomessa noinkin monta jäsentä.

Kun Suomen adventtikirkon ilmoitetuista jäsenistä vähennetään vielä kaikki sairaalassa "letkuissa" makaavat tai rollaattorin kanssa kotioloissa elävät, niin tuo 500 todellista aktiivista jäsentä on melko lähellä totuutta. Tämän voi todentaa esim. lahkon omilla juhlilla, kuten vuosi- ja nuorisojuhlilla. Sitten on vielä se suuri ryhmä, joka ei ole vaivautunut "irtisanomaan jäsenkirjaansa", koska ei koe sitä mitenkään akuutiksi toimnepiteeksi. Nämä "piiloadventistit" eivät käy lahkon tilaisuuksissa, eivätkä maksa 10% "jäsenmaksua" lahkonsa valtaapitäville, eivätkä liioin muutenkaan osallistu lahkon toimintaan.

Näiden pohdiskelujen yhteydessä ehkä kannattaa tarkastella näitä asioita hieman laajemmasta näkövinkkelistä. Ennestään jo tiedämme, että Euroopassa Pohjoismaat ovat hyvin pitkälle maallistuneita, ts. kirkot ja papit ovat menettäneet otettaan kirkkokansasta. Seurakuntalainen.fi -sivustolla oli uutinen, jonka mukaan näin mennään myös rapakon takana:

>Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Pew julkaisi tiistaina mittavan tutkimuksen amerikkalaisten uskonnollisista vakaumuksista.

>Tutkimuksen merkittävin havainto oli uskonnollisesti sitoutumattomien (unaffiliated) suuri suhteellisen osuuden kasvu edellisestä tutkimuksesta. Vuonna 2007 heidän osuutensa oli 16,1 prosenttia, mutta vuoteen 2014 mennessä heidän osuutensa oli kasvanut peräti 22,8 prosenttiin. Samalla kasvava määrä uskonnottomista luonnehtii itseään ateistiksi (nyt 3,1 prosenttia amerikkalaisista) tai agnostikoksi (nyt 4 prosenttia). 15,8 prosenttia ei identifioi itseään millään erityisellä termillä.

>Tutkimusjakson aikana kristittyjen määrä tilastoissa väheni huomattavasti. Suurimpia nettohäviäjiä olivat perinteiset protestanttiset, niin sanotut mainline-kirkot, joiden suhteellinen osuus tippui 18,1 prosentista 14,7 prosenttiin sekä katolinen kirkko, jonka osuus tippui 23,9 prosentista 20,8 prosenttiin.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/5942/kristittyjen_maara_laskee_amerikassa_evankelikaalien_ei

---)Tutkimuksen merkittävin havainto oli uskonnollisesti sitoutumattomien (unaffiliated) suuri suhteellisen osuuden kasvu edellisestä tutkimuksesta. Vuonna 2007 heidän osuutensa oli 16,1 prosenttia, mutta vuoteen 2014 mennessä heidän osuutensa oli kasvanut peräti 22,8 prosenttiin. Samalla kasvava määrä uskonnottomista luonnehtii itseään ateistiksi (nyt 3,1 prosenttia amerikkalaisista) tai agnostikoksi (nyt 4 prosenttia). 15,8 prosenttia ei identifioi itseään millään erityisellä termillä.(---
Ja tämä kertoo vain sen, että ihmisen evoluutio on todellisuutta. Vielä 150-vuotta sitten oli helppoa perustaa joku lahko kunhan keksi jonkun mystisen tarinan tai jumalaisen kaskun.
Adventtikirkko ja valtaosa USA:sta rantautuneista lahkoista on syntynyt samoihin aikoihin, eli 1800 luvulla. Silloin ihmisen tietämys maailmastamme oli hyvinkin suppea ja uskonnollisten "lumelääkkeiden" myyjiä nousi kuin sieniä sateella, koska jotkut huomasivat kuinka helppoa rahaa sai myymällä pelkkää "paskaa".
Jotkut ihmisryhmät ovat nykyaikanakin helposti johdettavissa satujen ja tarinoiden maailmaan, mutta koko ajan tämä porukka vähenee, koska mielikuvitukselliset hallusinaatiot eivät myy kuin korkeintaan Hollywoodin filmiteollisuudessa. Tästä siis on kysymys myös sen Raamatun tarukirjan kiehtovuuden katoamisesta maailmassamme.

"Pohjan_kuningas" liitti kirjoitukseensa linkin, jossa tutkijoiden tulos oli seuraavanlainen:
---)Tutkimuksen mukaan päälinjat vaikuttaisivat olevan selviä: pelkästään kansallisuuteen, etniseen ryhmään tai suvun perintöön perustuva kristillinen identiteetti on romahtamassa Yhdysvalloissa samoin kuin se romahtaa paraikaa Länsi-Euroopassa. ----
Kiinnostavia kysymyksiä amerikkalaisten evankelikaalien tulevaisuuden kannalta ovat, kuinka hyvin he onnistuvat kasvattamaan lapsensa omaan traditioonsa ja kuinka paljon seurakuntiin liittyy uusia jäseniä.(---
Tämä on selvästi havaittavissa myös adventtikirkon piirissä Suomessa. Adventistiperheen lapset eivät enää haluakkaan oli kovin tiiviissä tekemisissä vanhempiensa uskonkäsitysten kanssa. Adventtikirkon hallinnossa tämä on pantu merkille ja siksi seurakuntien lapsiperheiden nuorille pyritäänkin tarjoamaan mahdollisimman ekumeenisia ja viihdyttäviä yleiskristillisiä tapahtumia ilman Ellen White-haamua.
Adventtikirkolle on aina ollut tärkeää koko suvun sitouttaminen adventismiin ja siksi mm. adventtikirkon oma koulujärjestelmä on vieläkin Suomessa olemassa, vaikka se syökin merkittävästi varoja muulta toiminnalta.
Adventistien kesken solmittujen avioliittojen eteen pastorikunta on valmis vaikka ehdottamaan seurakunnan nuorelle puolisoa yhteisönsä sisältä, jos nuori ei oikein tahdo löytää puolisoa itselleen pienen lahkon joukosta. Jotkut "munattomat" ovatkin menneet halpaan ja pettyneet avioliitoissaan kun kirkon ahdasmielinen suhtautuminen itse avioliiton muotoseikkohin on etusijalla puolisoiden onnellisuuden sijaan.

Kallion adventtiseurakuntaa ei ole lopetettu. Sen toimitilat on myyty rakennuksesta, jonka alla oleva tontti oli kirkon, mutta rakennus ei. Paikalla oleva kerrostalo kuuluu taloyhtiölle, jolle tontti myytiin. Tilat myytiin samalla toiselle toimijalle. Nyt seurakunnalle etsitään paremmin sopivat tilat muualta, luultavasti jostain Itä-Helsingin suunnalta, jossa on jo ollut toimintaa pitkän aikaa.

Tuosta adventistiksi kelpuuttamisesta minulla on ihan esimerkki, jossa henkilö, jolla oli tupakanhimo kastettiin adventtiseurakuntaan. Jos tuo kyseinen henkilö olisi ollut tavallinen sosiaaliavustuksella toimeentuleva, olisi kastetoimitus jäänyt tekemättä, mutta kun kastettavalla oli omaisuutta ja paksuhko rahapussi, niin tupakkamies kelpasi hyvin seurakuntaan. Kaveri kävi lauantaina säännöllisesti sapattikoulussa ja antoi runsaita lahjoja kolehtiin, joten pastoritkin katsoivat läpi sormien, vaikka tupakanpoltto jatkui ja kesken sapattikoulun piti aina käydä muutaman kerran kirkon ulkopuolella polttamassa piipullisen.
Periaatteista ja käytännöstä voidaan siis tinkiä kun kyse on rahasta.

Mitä harvemmin täällä käyn, sitä hullummalta tämä palsta näyttää. Mutta silloinhan minunkin juttuni tänne sopii. :D

Kommentti Castreninkadun kirkosta. Ei tässä kyse ole sen kummemmasta kuin, että taloyhtiö oli vuokralla adventtikirkon omistamalla tontilla. Taloyhtiö osti tontin adventtikirkolta. Kirkko on jo aiemmin luopunut taloyhtiössä olleista asunto-osakkeistaan ja luopui nyt myös kirkosta.

Alkuperäinen sopimus ei kaiketi ollut kauhean fiksusti laadittu taloyhtiön sen enempää kuin adventtikirkonkaan kannalta. Oli turha jäädä tälle paikalle, koska edullisempia ja käytön, liikenneyhteyksien ja pysäköinnin kannalta sopivampiakin paikkoja pääkaupunkiseudulta löytyy. Kallion seurakunta ei ole kuollut, mutta vaikka jossakin vanhoja seurakuntia saattaa kuolla, perustetaan myös uusia.

Veljien Bushmannin ja Ilmi-antajan vakuuttelun 500 jäsenestä tuntuvat aika huvittavilta. Jos adventtikirkolla on 70 seurakuntaa ja ryhmää (joihin kaikkiin on kokousilmoitukset Nykyajassa) ja niissä on vain se 10 ihmistä, mitä joku mainosti - siitä tulee jo 700. Esimerkiksi meillä Kotkassa, on olevinaan kovin pieni seurakunta, kuitenkin joka sapatti paikalla on yleensä 35 henkeä ja parhaimmillaan, ehkä huomennakin, 45.

Kukaan ei kai Suomen adventtikirkkoa miksikään suureksi kirkoksi ole väittänyt. Esitän seuraavassa oman käsitykseni, jonka tarkkuutta en takaa (kukaan muu ei ole halunnut ryhtyä kirkon aktiivijäsenten määrää laskemaan enkä itsekään ole sitä viitsinyt tehdä - kaikkihan tajuavat, ettei kirkkoon kuuluminen tai kirkossa käynti ketään pelasta - vain henkilökohtainen usko Kristukseen riittää siihen). Arvioni mukaan suht säännöllisiä kirkossa kävijöitä maamme adventtikirkoissa on noin 1200. Tämän lisäksi on aika suuri joukko vakaita adventisteja, jotka iän, pitkän kirkkomatkan ja puuttuvien julkisten kulkuneuvojen vuoksi eivät käy kirkossa säännöllisesti (iäkkäiden osuus adventtikirkoissa on kohtuullisen suuri). Sitten on muita, joiden kirkossakäynti ei ole säännöllistä, mutta jotka kuitenkin pitävät itseään adventisteina ja uskoaan Kristukseen tunnustavat ja siitä todistavat. Olisin yllättynyt, jos adventtikirkon toimintaan osallistuvien ja sitä tukevien henkilöiden määrä olisi alle 2000 ja itse asiassa olisin myös yllättynyt, jos se on yli 2500. Myös kirkon julkaisujen tilajaajamäärät mielestäni tukevat tällaista arviota.

Oikeasta kirjoitin tähä kuitenkin siksi, että ajan trendi on tuo sitoutumattomuus, johon Pohjan kuningas edellä viittasi. Tämä ei päde vain Amerikkaan vaan yhtä lailla Suomeen. Kirkot instituutiona ovat huonosti tähän aikaan sopivia laitoksia ja kirkkoja epäillään väliin syystä ja aika usein myös syyttä - no otan tämän palstan ylilyönnit huumorina, hmmm ehkä huonona huumorina. Mutta huumorina kuitenkin.

Mutta seuraavassa vähän mietittävää, ei kovin vakavaksi tarkoitettua (eihän tämä kovin vakava palsta olekaan).

Juuri kukaan syyllisyyden painama, ahdistunut, elämälleen suuntaa etsivä, toivonsa menettänyt ihminen ei odota, että kirkko laitoksena vastaisi hänen tarpeisiinsa. Sanalla kirkko on suomalaisten suussa yhä useammin hapan maku. Kirkkoja pidetään onttoina ja merkityksettöminä historiallisina reliikkeinä. Jos adventistit olisivat vähän viisaampia (mihin en oleta meidän pystyvän), heittäisimme kirkon, jos nyt ei ihan romukoppaan niin vaikkapa minimalistiseen kakkosrooliin niin, että painopiste voisi kokonaan siirtyä hardwaresta (kirkosta?) siihen, minne se kuuluu, armorikkaalle, lohdulliselle, toivorikkaalle opetukselle, ihmisten auttamiselle jne... Tällaiselle softalle on aina tilausta. Ei muuta kuin pieni thinktank pystyyn ja pohdinta siitä, miten kristillinen usko voisi tosissaan vastaa ihmisten tarpeisiin ja ajan haasteisiin.

Perinteisesti, koska olemme liian laitostuneita ja kirkkokeskeisiä, lähdemme yleensä kelaamaan asioita siitä päästä, että me tiedämme, mitä ihmiset tarvitsevat emmekä tajua sitä, että silloin todistuksemme vastaa usein enemmän omiin tarpeisiimme kuin kuulijoiden tarpeisiin. Jos olisimme kristuskeisempiä tekisimme tämän juuri päinvastoin ja lähtisimme ihmisten tarpeesta ja Kristuksesta.

:)

"Tavallisen maallikon vetämään sessioon voi saapua kymmenkunta kuulijaa kun sitten se suosittu ja hyviä kaskuja kertova saarnamies vetää kirkkosaliin kansaa etteivät tuolit tahdo pienessä seurakunnassa riittää ja jos tarjolla on vielä ateria kaukaa tulleille, niin silloin lähellä asuvatkin vaivautuvat tulemaan kun tarjolla on leipää ja sirkushuveja."
Tämä on muuten aivan totta ja osuvasti ilmaistu ilmi-antajalta. Juuri näin se on ollut adventtikirkossa. Kai Arasolan isä Arvo oli Helsingissä ollessaan mm. juuri sellainen puhuja, joka heti sotien jälkeen veti kirkkosaleihin paljon kuulijoita, koska Arasolan ääni ja puhetapa miellytti monia ja olisi varmaan jotkut naiskuulijat heittäneet vaikka alushousunsa Arvon naaman, mikäli se olisi ollut sinä aikana tapana idolin palvonnassa.

Kotimaa24 viittaa jutussaan ilmeisesti samaan Pew Research Centerin kyselyyn kuin Seurakuntalainen.fi, josta kerroin aikaisemmin. Kotimaa24:n jutun mukaan mormonit ovat Yhdysvaltojen hedelmällisin uskonnollinen yhteisö. Koska Kotimaa24:n juttujen lukeminen edellyttää lukuoikeuksia, siteeraan juttua hieman (ilman linkkiä):

> Yksi mormoni saa elämänsä aikana keskimäärin 3,4 lasta. Juutalaisten, katolilaisten ja protestanttien hedelmällisyysluvut vaihtelevat kahdesta lapsesta kahteen ja puoleen lapseen.

> Vähiten lapsia syntyy ateisteille ja agnostikoille. Yhtä agnostikkoa kohti syntyy vain 1,3 lasta.

> Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtajan Kimmo Ketolan mukaan erot eri uskontokuntien hedelmällisyysluvuissa eivät välttämättä selity pelkällä maailmankatsomuksella. Tulosten taustalla voi olla myös kulttuurisia ja sosiaalisia syitä.

> – Perinteisesti maaseudulla syntyy enemmän lapsia kuin kaupungissa. Myös vanhempien koulutus ja tulot vaikuttavat lasten lukumäärään, Ketola toteaa.

> Vaikka ateistit ja agnostikot eivät lisäänny yhtä aktiivisesti kuin uskovaiset, heidän määränsä silti kasvaa, koska yhä useampi uskovaiseen perheeseen syntynyt lapsi jättää uskonnon myöhemmällä iällä.

Suomessa varmaankin vanhoillislestadiolaiset lyövät laudalta mormonit tässä suhteessa mennen tullen!

Kotimaa24:n juttu perustuu tähän:
http://www.pewforum.org/2015/05/12/americas-changing-religious-landscape/