Eihän ateismi edes ole mikään kristinuskon pahin vihollinen.
Se on ääriliberalismi. Ja Islami. Tosin ateismi mielellään puolustaa näitä edellä mainittuja.
Se on ääriliberalismi. Ja Islami. Tosin ateismi mielellään puolustaa näitä edellä mainittuja.
Jotenkin ateismi ei enää kiinnosta eikä ärsytä
ajatmuuttuumutteime
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinua ei ateismi kiinnosta, mutta jotenkin vain päädyit tekemään aloituksen ateismista ja jotenkin tämä aloituksesi päätyi palstan Luetuimpia-listan kärkeen.
Jotenkin luulisi että se S.aatana olisi kristinuskon pahin vihollinen, mutta enhän minä tiedä. Jokainen ryhmä luo itse omat viholliskuvansa.
Ateismi ateismina on melko neutraali asia, jonka ei semmoisenaan luuliskaan herättävän ainakaan ärtymystä. Muutenkin maailmassa on kevyempi olla, jos ei anna negatiivisten tunteiden hallita. En minäkään anna kristinuskon uskona ärsyttää, vaikka jotkut sen kulttuuriset ilmenemismuodot ärsyttävät.
Minä kannatan kaikkien kummalisenpienkin asioiden tutkintaa. Niistä vo iaina oppia jotain, jos ei muuta ,niin sen että itse on terveemmästä päästä.
Voi myös opppia näke nään logiikan jolla ihmisiä islamissa kivitetään, jos toisi uskonnosta esimerkin kummallisuuksista. Onhan kummalisuuksia taiteessakin..kuten virtsaan upetettu krisifiksi tai tehosekoittimeen laitettu veri-spermaseos. Kissan tappovideota unohtamatta..ja se paskanheitto-jumalan teatteri.. kun näitä miettii, niin mieleen tulee moni merkillisyys..
Maailman monimerkillisyys voisi kyllä olla arvo sinänsä, vaikka se sisältää myös kauheita asioita.
Mutta joo, kyllä kannattaa olla kiinnostunut noin ylimalkaan, juurikin oppimisen vuoksi. Kaikista asioista löytynee jotain opittavaa ja aina kun perehtyy johonkin, oppii myös itsestään jotain.
Heitetään yläviitoset!
done!
Ihan kinaamisen vuoksi... Miksi oppia mitään, jos luonne ei sellaista vaadi? Eipä sellaista olennon olemassaoloa taida olla, mutta mielestäni kaikki jäljittyy merkityksettömyyteen. Mitään arvoa minkään olemassaolollehan ei ole muuta kuin mitä itse keksimme. Olemassaolomme arvo on "omaa" tuotostamme, eikä perustu mihinkään muuhun. Sen kun ottaa pois, niin mitä jää jäljelle? Oppimattoman ja oppineen arvo on sama.
Joo, kysymyksiä joihin mulla ei tietenkään ole vastauksia :-)
Pikaisena haparointina ajatusteni suuntaan:
Arvelen, että kaikilla hmisillä on sisäänrakennettu tarve oppia ja kehittyä. Uskon laadusta riippumatta me kaikki kuitenkin miellämme matkamme tavalla toisella myös elämänkaaren täyttämiseksi: on alku ja on loppu ja siinä välissä toteutuu olemassaolomme merkitys. Ihmisen elämä on tietyllä tavalla oppimista alusta loppuun, vakkapa sellaisten asioiden oppimista, kuten kuinka olla lapsi, kuinka olla aikuinen, kuinka olla vanhus ja miten arvioida oma aikansa tässä elämässä, elämän tilinpäätöksen alkeet, osa 1 :-)
Arvon me toki kaikki annamme elämällemme, kukin omista lähtökohdistaan. Yksi hakee sen arvon ramatusta uskonsa mukaan, toinen koraanista, joku jostain muualta. Mutta kaikkien on opittava arvioimaan omaa elämäänsä suhteessa siihen, miten on toteuttanut jotain, vaikka hämärääkin "elämän tehtävää".
Miksi ateismi olisi minkään vihollinen. Eiköhän törmäykset tule uskonnoista päin. Uskomattomuus jumaliin ei pidä sisällään mitään ohjetta miten kenenkin pitäisi elää elämäänsä.
"Eihän ateismi edes ole mikään kristinuskon pahin vihollinen."
Sinä etsit, kuten moni muukin, vihollisia. Miksi? Miksi et etsi ystäviä?
Luulen, että maailma olisi kaikille parempi paikka, jos haluaisimme nähdä ja etsisimme ystäviä.
Ei kaltaiselleni ateistillekaan kristityt reppanat "taivaallisine mielikuvituskavereineen" edusta muuta kuin harmittomia, heikkoja reppanoita.
Islam on todellinen uhka...
Niin no ääriliberalismihan on juuri ateismin ja miedon kristinuskon sekoitus, mutta jo sitten kokonaan poistettu Jumalasta, eli se on uskontopsykologiaa ja filosofiaa ja sen sellaista, mutta tietenkään kristinuskoa se ei enää ole.
Mitä laimeampaa ja ei-originaalista kristinuskoa haluaa sehän menee niin päin, että lähdetään konservatismista, joka on lähinnä totuutta, vaikka ei tietysti täydellistä, mutta sitten aina liberaaliuden asteen mukaan aina vain poispäin alkuperäisestä sanomasta.
Muutenhan tämä menisi, mutta kyllä tämä sitten kristillisen kirkon kyllä tuhoaa lopulta ja koska ihmiset haluavat tällaista, koska tämä nykyaika ei kestä originellia kristinuskoa. Se on ensinnäkin ristin teologiaa, eikä mitään mukavuudenhalua. Toki näitä löytyy joistakin moderneista kirkkojen ulkopuolisista suuntauksista, eli siis sielläkin tähdätään, että Jumala viihdyttäisi ihmistä ja tekisi tämän elämästä mukavaa.
Siinä mielessä tietysti maallistuva ympäristö on vaara kristinuskolle.
Sielunvihollinen taas, jonka joku täällä mainitsi on vaarallinen ihmiselle, ja ehkäpä sitä kautta kristinuskolle. Ja käsittääkseni klassisen kristinuskon mukaan hyökkäileekin juuri oikein kunnolla kristityn kimppuun.