http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
Monella on vapaapäivä ja siis aikaa lukea vähän pidempikin juttu. Teksti on tietysti melko lailla pintaraapaisu tuhanteen vuoteen, mutta eipä mikään muu taho liene kirjoittanut tuonkaan vertaa.
Kysyn nyt toistamiseen va-liiton tavoitteita vastustavilta: Missä pitäisi mennä taaksepäin? Tuntuu peräti kummalliselta, jos tilanne juuri tasan tarkkaan nyt olisi hyvä.
Monella on vapaapäivä ja siis aikaa lukea vähän pidempikin juttu. Teksti on tietysti melko lailla pintaraapaisu tuhanteen vuoteen, mutta eipä mikään muu taho liene kirjoittanut tuonkaan vertaa.
Kysyn nyt toistamiseen va-liiton tavoitteita vastustavilta: Missä pitäisi mennä taaksepäin? Tuntuu peräti kummalliselta, jos tilanne juuri tasan tarkkaan nyt olisi hyvä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kukaan ei ole huomannut vastata, kummallista. Tekstin perusteella moni va-liikkeen tavoittelema asia on tapahtunut.
Kai niissä nyt joku on ollut väärin? Pitäisikö vaikkapa piispojen nimittäminen palauttaa presidentille? Vai pitääkö todeta, että va-liike on tavoitellut oikeita asioita?
Tämä tarina pistää ajattelemaan.
Olemme tekemässä historiaa, olemme mukana murroksessa.
Ehkä. Tai sitten jälkikäteen katsoen tämä "iso" murros onkin vain palanen murrosten ketjussa. Evlut kirkon muodollinen jäsenmäärä tosin on lähtenyt laskuun selvähkönä käännepisteenä, mutta sitä toisaalta on edeltänyt kirkon oppiin uskovien määrän lasku.
En usko kovin suureen äkilliseen murrokseen, ellei tapahdu jotain ulkopuolista isompaa asiaa, esimerkiksi sotaa tai muuta katastrofia.
Puolustusvoimissa jatkui jumalanpalveluksiin osallistuminen kirkkoon kuuluvien "palveluvelvollisuutena" kesään 2015 asti.
Nyt heinäkuusta 2015 lähtien kaikki varusmiehet - ja rauhanturvaajatkin - voivat valita, osallistuvatko hartauksiin vai ei - tai, vai lähtevätkö kesken pois...
Uusi merkintä pienten askelten politiikkaan. Mutta se prosessi on kesken.
Opettavaista tarinaa. Vai voiko historiata oppia? Jos voi, mitä?