Tunteet voivat sokaista ihmisen ajattelun ja näkökyvyn. Ihminen voi värittää asioille vääriä merkityksiä omien tunteidensa kautta.
Esim. loukkaantumisen tunne, on tunnetila, jossa vaikuttaa ihmisten välinen vuorovaikutus. Loukkaantumisen tunnetta värittää menneisyyden haavat ja menneisyyden haavat saavat loukkaantumisen tunteen pintaan.
Loukkaannuksen tunne on osa rikkonaisuutta.
Vaikka joku toinen ihminen sanoisi tai tekisi pahasti... vain ehjä voi ottaa vastaan iskut ja osoittaa laupeutta "lyönneistä" huolimatta. Rikkonainen lyö takaisin. Rikkonainen lyö, koska kokee loukkaannusta ja tulleensa loukatuksi.
Toimia oikein ja oikeudenmukaisesti. On toimia lähimmäisen rakkaudesta käsin. Tehdä kuten itselle tahtoisi tehtävän. Ja nähdä, asioiden syyt ja seuraukset.
Muutos ei tapahdu "hammas hampaasta ja silmä silmästä" periaatteen kautta, vaan hyvän ja oikeudenmukaisuuden kautta, Kristuksen mielenmukaisuuden kautta.
Esim. loukkaantumisen tunne, on tunnetila, jossa vaikuttaa ihmisten välinen vuorovaikutus. Loukkaantumisen tunnetta värittää menneisyyden haavat ja menneisyyden haavat saavat loukkaantumisen tunteen pintaan.
Loukkaannuksen tunne on osa rikkonaisuutta.
Vaikka joku toinen ihminen sanoisi tai tekisi pahasti... vain ehjä voi ottaa vastaan iskut ja osoittaa laupeutta "lyönneistä" huolimatta. Rikkonainen lyö takaisin. Rikkonainen lyö, koska kokee loukkaannusta ja tulleensa loukatuksi.
Toimia oikein ja oikeudenmukaisesti. On toimia lähimmäisen rakkaudesta käsin. Tehdä kuten itselle tahtoisi tehtävän. Ja nähdä, asioiden syyt ja seuraukset.
Muutos ei tapahdu "hammas hampaasta ja silmä silmästä" periaatteen kautta, vaan hyvän ja oikeudenmukaisuuden kautta, Kristuksen mielenmukaisuuden kautta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos avauksesta, joka on varmasti vilpitön. Yritän pohtia kirjoittamaasi myös vilpittömästi ja avoimesti. Ensiksikin ihminen on sekä tunnetta, tahtoa, että järkeä (ymmärrystä) ja kaikkien kolmen alueen kautta ihminen antaa asioille vääriä merkityksiä. Tunne-elämä ei ole sen pahemmin langennut kuin muutkaan ihmisen persoonaan kuuluvat osat.
Jumala on antanut ihmiselle tunne-elämän, jonka tarkoituksena on, että voisimme kokea onnea ja iloa - lankeemuksen tähden elämään liittyy paljon myös surua ja ahdistusta ja tunteilla voimma käsitellä ja päästä eteenpäi: itkeä ja surra menetysten ja vaikeuksien kohdatessa meitä. Emme elä alkuperäisessä paratiisissa, joten koko tunne-elämän skaalaa on käytettävä.
Loukkaantumisen tunne nousee pintaan silloin, kun meitä todellisesti loukataan, meitä vähätellään, meidät petetään tai meidät jätetään yksin. Voimme tuntea loukkaantumista myös silloin, jos me kuvittelemme toisen tahallisesti loukanneen meitä. Jos rohkenemme ottaa asian esille, saatamme huomata, että toinen ei ollut lainkaan tarkoittanut niinkuin itse olin asian kokenut. On tärkeää tiedostaa, että tunteet on todellisia ja loukkaantumisen tunne on oikeutettu tunnen siinä, missä muutkin tunteet.
Loukatuksi tullut kokee surua ja pettymystä sekä todellisuudessa myös vihaa, sillä vihan tunteen tarkoitus on torjua epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, mitä täällä tapahtuu. Jumala on antanut meille vihan tunteen, agression, mahdollisuuden. Jeesus Kristus koki monissa tilanteissa vihaa ja hän myös osoitti sen sekä ilmeillään ("hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin"), sanoillaan (Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi") että teoillaan ("hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon").
On selvää, että avioliitossa seksuaalisesti petetyksi tullut puoliso kokee tulleensa syvästi loukatuksi riippumatta kokijan menneisyydestä. Tilanne yksin on loukkaava ja loukkauksen tunne täysin oikeutettu.
Jeesus oli täysin ehjä, mutta Hän ei ottanut fariseuksen loukkaavia puheita vastaan hymy kasvoilla vaieten. Hän toi esille totuuden ja asetti fariseukset kasvoikkain sanojensa kanssa. Jeesus näki fariseusten loukkaavien sanojen ja tekojen takana kovan sydämen ja tahtoessaan johdattaa heitä totuuteen hän oli valmis kiivaisiin väittelyihin fariseusten kanssa. Valhe ja pahuus loukkaa Jumalaa ja viha, agressio on se voima, jolla pahuutta vastustetaan. Jumala vihaa syntiä.
Toimiessaan oikeudenmukaisuuden pulesta Jeesus toimi täynnä Pyhää Henkeä, totuutta ja rakkautta. On rakkautta puolustaa totuutta, estää epäooikeudenmukaisuuksia ja torjua loukkaava käytös. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys - ei suinkaan viha.
Pystyessään purkamaan vihaansa Jeesus eli vapaana kaunasta ja katkeruudesta. Oikea vihan purkaminen esim. loukatuksi tulemisen hetkillä vapauttaa meidät, sillä Raamatun mukaan "totuus tekee teidät vapaaksi". Jeesus ei kostanut suoraan fariseuksille ja kostosta ja koston ajatuksista meidänkin on päästävä eroon. Paavali kärsi vääryyksi monien uskovien taholta, joista Paavali nimitti valheapostoleiksi. Paavali kuitenkin huomattaa aivan oikein, että kosto on Jumalan. Jumala on kerran maksava meille oikein palkan, kun kohtaamme Hänet viimeisellä tuomiolla.
Toivon, että tekisin niin kuin toivon muiden tekevän minulle. Toivon vilpittömästi, että jos loukkaan jotakin tahallisesti tai tahattomasta kohde ottaisi asian suoraan minun kanssani esille, että voin tehdä parannusta ja pyytää anteeksi. Toivon, että rohkenisin tehdä saman myös lähimmäisilleni.
Kiitos vilpittömästä mielestä tutkia asiaa kanssa.
Tunteet ovat osa ihmisyyttä...tunteitakin on monenlaisia ja vihan ja pettymyksen alle jäänyt ihminen on todellisuudessa sidottu, ei vapaa.
Kyse on siitä, olemmeko ehjiä ja tulleet korjatuksi niin, ettemme heijasta toisiin ihmisiin rikkonaisuutta.
Haavoilla oleva ihminen ja rikkonainen ihminen, heijastaa esim. pettymyksen toiseen ihmiseen. Se rikkonaisuuden ja pettymyksen tunne, joka heijastuu toiseen lähimmäiseen rikkoo myös toista ihmistä... ja jos kyse oli väärinkäsityksestä ja tunteiden värittämästä toiminnasta, sitä suuremmalla syyllä, olisi hyvä päästä vapaaksi loukkaantumisen aiheuttaman tunteen juuresta... Haavojen ja rikkonaisuuden kautta toimiminen, haavoittaa myös lisää itseä, koska ihmisellä ei ole hyvä olla haavojensa kanssa ja haavoilla oleva ihminen kylvää itse sitä "vihan satoa" ympärilleen toimintansa kautta. Sitä mitä kylvää, sen niittää. Ja sellaisesta kiertokulusta pitäisi rohkaista vapaaksi, ei jättää sen valtaan.
'
Onko loukkaantumisen tunne todella oikeutettu? Jos sen sato ei tuota hyvää itselle ja ympäristöönsä. En tarkoita, ettäkö kenenkään ihmisen syyllistämisen kautta tätä asiaa pohtisin tai tahtoisin esiin tuoda. Meillä ihmisillä olisi vain paljon parempi elämä, jos emme haavoittaisi toinen toisiamme, emme tulisi loukatuiksi emmekä loukkaantuisi.
Jeesuksessa on mahdollista parantua ja tulla terveeksi, menneisyyden haavoista, jotka sitovat ihmistä vääriin käyttäytymismalleihin.
Kirjoitusvirheitä heti ensimmäisessä lauseessa... "...tutkia asiaa kanssani"
Sosiaalisena viitekehyksenä uskovien joukko on tavoiltaan ja tunne-elämältään ehkä sallivampi kuin yhteisöt yleensä.
Siinä missä "normaalissa", sekulaarissa toimintaympäristössä kaikenlainen kampitus ja omanedun maksimointi katsottaisiin epäsopivaksi toiminnaksi, astuu hengellisessä yhteisössä esiin mystinen pakko- sinun pitää antaa anteeksi.
Itse olen joutunut pienyrittäjänä ja seurakunnan jäsenenä nostamaan henk.koht. suojakerrointa, turvautumaan liike-elämän etiikkaan ja imperatiiviin, joka kansankielelle tiivistettynä kuuluu: voit yrittää hyväksikäyttää minua taloudellisesti vain yhden ainoan kerran, enempään ei luottoa heru. Luoja nähköön.
"Mystinen pakko", ei poista juuria.
Onko uskovien joukko tavoiltaan ja tunne-elämältään ehkä sallivimpia kuin muut yhteisöt yleensä? Mitä tarkoitat? Ja mitä sallia? Pahuusko? Tietenkään vääryys ja toisen ihmisen vahingoittaminen, ei ole jokin mitä pitäisi sallia.
Tuosta hyväksikäytettävyydestä... niin eihän pahaan hyvällä vastaaminen ole oikeastaan sitä, ettäkö tulisi antaa itseään huiputettavaksi varta vasten, koska sehän olisi tavallaan kuin edesauttaisi vääryyttä.... tai etteikö näkisi tai ymmärtäisi miten maailmassa voi toiminta olla... mutta pahaan ei tarvitse vastata pahalla. En väitä etteikö asioiden kulkuun voisi puuttua, mutta mistä käsin se tehdään on toinen asia.
Mielestäni terve järjenkäyttökin on sallittua uskossa, erittäin sallittua. Mutta ikävä kyllä, rikkonainen voi toimia siinäkin toisin, koska ei välttämättä pysty olemaan vakaa, kun sitä tarvitaan. Siksi niistä rikkonaisuuden juurista olisi hyvä saada parantua, se on hyväksi itselle ja muille.
Oikeudenmukaisuus.
Siis olla oikeudenmukainen, toimia oikeudenmukaisesti.
Ihminen voi toimia tunteiden värittämän vääristymän kautta, joka voi olla täynnä virhetulkintoja, joita sävyttää omat kokemukset, haavat jne.... onko tällöin lopputulos oikeudenmukainen ja oikea?