Raamattu on yksi ja suuri kokonaisuus. Se kertoo ihmisen ja Jumalan kohtaamisesta alkaen ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta päättyen suureen tilinpäätökseen, viimeiseen tuomioon ja uuden taivaan ja maan luomiseen. Raamatun keskeinen sanoma on sanoma langenneen ja syntisen ihmisen sovittamisesta Jumalan kanssa. Se on "evankeliumi sovituksesta, jonka Jumala sai aikaan luomakuntansa kanssa lähettämällä Messiaan, Jeesuksen Kristuksen" (Stuhlmacher). Raamattu kirjana on Jumalan sana historiassa kerran eläneiden ihmisten sanoin ilmaistuna. Nuo muinaiset kirjoittajat kirjoittivat Raamatun Pyhän Hengen johtamana. Koska Raamattu on ihmisten ihmisille kirjoittama, jokainen meistä voi oppia ymmärtämään ja ottamaan vastaan sen sanoman, vaikka emme ymmärtäisikään jokaista sen jaetta emmekä edes jokaista Raamattuun talletettua asiaa.
Roomalaiskirjeessä menemme Paavalin seuraan 50-luvun Kreikkaan. Olisi tietysti suurenmoista, jos voisimme tarkasti tietää, mitä Paavali alunperin tarkoitti kirjeensä jokaisella sanalla ja miten hänen kirjeensä ensimmäiset vastaanottajat muinaisessa Roomassa sen todella ymmärsivät. Tuskin kukaan voi varmasti vastata näihin historiaa koskeviin kysymyksiin. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole mennä kirjeen sanojen taakse etsimään kirjoittajan ajatuksia eikä jäädä muinaiseen historialliseen tilanteeseen Paavalin ja Rooman kristittyjen elämässä. Luemme tätä kirjettä juuri sellaisena kuin se nyt on edessämme käyttäen vanhaa ja uutta käännöstä. Nimenomaan kyselemme, mitä tämä tänään edessämme oleva 2000 vanha teksti voisi puhua meille Jumalan sanana.
Mikä on siis Roomalaiskirjeen sanoma? Kyselemme kuten Filippus kyseli etiopialaiselta hoviherralta: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" (Apt 8:30). Tavoitteemme on sama, mikä oli Filippuksellakin: ”Lähtien tästä kirjoituksesta hän julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta (8:35, KR38). Olkoon rukouksenamme, että mekin muinaisten opetuslasten tavoin saimme yhdessä kokea kuinka Jeesus puhuu meille ja opettaa meitä ymmärtämään kirjoitukset (Luuk 24:32). Toivon mukaan meidänkin sydämemme Roomalaiskirjettä lukiessamme alkaa hehkua innosta.
Lue lisää...
http://www.rovasti.fi/node/136
Roomalaiskirjeessä menemme Paavalin seuraan 50-luvun Kreikkaan. Olisi tietysti suurenmoista, jos voisimme tarkasti tietää, mitä Paavali alunperin tarkoitti kirjeensä jokaisella sanalla ja miten hänen kirjeensä ensimmäiset vastaanottajat muinaisessa Roomassa sen todella ymmärsivät. Tuskin kukaan voi varmasti vastata näihin historiaa koskeviin kysymyksiin. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole mennä kirjeen sanojen taakse etsimään kirjoittajan ajatuksia eikä jäädä muinaiseen historialliseen tilanteeseen Paavalin ja Rooman kristittyjen elämässä. Luemme tätä kirjettä juuri sellaisena kuin se nyt on edessämme käyttäen vanhaa ja uutta käännöstä. Nimenomaan kyselemme, mitä tämä tänään edessämme oleva 2000 vanha teksti voisi puhua meille Jumalan sanana.
Mikä on siis Roomalaiskirjeen sanoma? Kyselemme kuten Filippus kyseli etiopialaiselta hoviherralta: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" (Apt 8:30). Tavoitteemme on sama, mikä oli Filippuksellakin: ”Lähtien tästä kirjoituksesta hän julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta (8:35, KR38). Olkoon rukouksenamme, että mekin muinaisten opetuslasten tavoin saimme yhdessä kokea kuinka Jeesus puhuu meille ja opettaa meitä ymmärtämään kirjoitukset (Luuk 24:32). Toivon mukaan meidänkin sydämemme Roomalaiskirjettä lukiessamme alkaa hehkua innosta.
Lue lisää...
http://www.rovasti.fi/node/136
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koetamme hyödyntää samaa vertauskuvallista (typologista) tulkintamenetelmää, jota Paavalikin käyttää apunaan tässä kirjeessään tulkitessaan lukijoilleen Vanhaa testamenttia. Näemme, että Raamattu itse on itsensä paras tulkitsija. Tulkinnan tärkeimmän sisällöllisen peruslinjan antajina ovat luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat ja myös itse Luther. Itse turvaudun myös mielelläni Roseniuksen apuun.
Muutama käytännön neuvo tätä yhteistä opiskelua ajatellen:
1. Jos mahdollista, lue Roomalaiskirjeen kahdeksan ensimmäistä lukua yhtäjaksoisesti läpi. Se vaatii aikaa ehkä tunnin tai pari. Jos mahdollista toista se muutaman kerran tämän opiskelujakson aikana.
2. Jos voit, niin lue ennakolta kunkin luennon aiheena oleva kohta kirjeestä.
3. Tee omia havaintoja ja merkitse viivoja, alleviivauksia tai kysymysmerkkejä tekstin sivuun. Jos on jotain epäselvää, kysy!
2. ROOMALAISKIRJEEN TAUSTA
Rooman kaupunki oli tämän kirjeen kirjoittamisaikana noin vuonna 57 jKr:n ehkä miljoonan asukkaan kaupunki. Siellä oli muutaman kymmenen tuhannen juutalaisen siirtokunta ja ainakin 13 synagogaa. Monet siirtokunnan asukaista tekivät pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin. Tällaisia pyhiinvaeltajia oli ollut nähtävästi Jerusalemissa myös sinä helluntaina vuonna 30, jolloin Pyhä Henki täytti yläsaliin kokoontuneet (Apt 2). Kenties silloin ensimmäiset roomalaiset (Apt 2:10) tulivat uskoon ja kastettiin. Näin ollen kristillinen seurakunta oli ollut Roomassa jo lähes kolmekymmentä vuotta ennen tämän kirjeen kirjoittamista.
Usko Kristukseen oli levinnyt varsin laajasti Rooman juutalaisten pariin, sillä vuonna 49 keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta, siksi että juutalaiset alinomaan metelöivät "jonkun Khrestoksen yllytyksestä". Nimi viittaa samoin ääntyvään Kristukseen (Apt 18:1-2). Claudiuksen kuoleman jälkeen vuonna 54 monet juutalaiset palasivat Roomaan. Rooman uskovien joukossa on myös monia sellaisia entisiä pakanoita, jotka ensin olivat kääntyneet juutalaisuuteen ja sitten kristityiksi. He tunsivat entuudestaan jonkin verran
He tunsivat entuudestaan jonkin verran VT:a.
Roomalaiskirje selvittää kristillisen uskon perusteita nimenomaan juutalaisuudesta käsin. Se edellyttää VT:n tuntemista. Luther väittääkin, että Paavali tässä kirjeessä on "tahtonut johtaa meitä koko VT:n ymmärtämiseen". Kirje osoittaa kuinka läheinen yhteys on VT:n ja meidän UT:mme välillä. Raamattu on sanomaltaan yhtenäinen kirja.
Kristittyjen enemmistön muodostivat kuitenkin sellaiset, jotka olivat kääntyneet muiden uskontojen kannattajista (Room 1:6,13; 11:13-32). Mutta heillekin uskoontulon jälkeen VT oli tullut pyhäksi Jumalan sanaksi. Näin siis taustoiltaan erilaiset kristityt arvostivat ainoana pyhänä kirjanaan Vanhaa testamenttia ja sen kreikankielistä käännöstä, Septuagintaa. Alkuaikoina kristityt olivat pystyneet kokoontumaan yhdessä juutalaisten kanssa synagogissa, kuuntelemaan yhdessä VT:n lukemista, mutta jännitysten lisääntyessä kristityt alkoivat kokoontua erikseen kodeissaan.
Seitsemän vuotta tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen Roomassa puhkesi kauhistuttava keisari Neron toimeenpanema kristittyjen vaino. Silloin monet tämän kirjeen ensimmäisistä lukijoista paloivat elävinä soihtuina keisarillisen puutarhan juhlissa. Silloin todennäköisesti Paavali kuten Pietarikin mestattiin Roomassa.
Paavali kirjoitti kirjeen yli 10 vuotta yhtä mittaa jatkuneen eri puolille Vähän- Aasia ja Kreikkaa suuntautuneen lähetystyövaiheensa päätöksenä. Hänen tarkoituksensa oli ehtiä helluntaiksi Jerusalemiin (Apt 20:16). Jerusalemissa käynnin jälkeen, hän suunnitteli matkustavansa Roomaan.
Paavali saneli (Room 16:22) tämän kirjeen Korinttissa vuoden 57 alkupuolella. Hän asui siellä roomalaisen Gaiuksen talossa (16:23). Näin pitkän kirjeen sanelemiseen ja kirjoittamiseen papyrukselle on mennyt aikaa hyvältäkin kirjurilta kaksi viikkoa.
Roomalaiskirje liittyy kuitenkin mitä keskeisimmin Paavalin suorittamaan lähetystyöhön. Hänen tehtävänsä oli nimenomaan julistaa evankeliumia sellaisille ihmisille, jotka eivät koskaan olleet sitä kuulleet (Room 15:20-21). Roomaan hän halusi matkustaa siksi, että hän toivoi saavansa voittaa Kristukselle edes jonkun roomalaisenkin (Room 1:13). Mutta ennen kaikkea tämän kirjeen piti valmistaa hänelle tietä silloisen maailman ääriin, Espanjaan (15:24).
Amen.
624
622456
ruytew