En voi millään ymmärtää, miksi jotkut voivat jättää KOTImaansa ja KOTIseutunsa, sukunsa ja läheisensä ja lähteä kauas täysin vieraaseen kulttuuriin ilman minkäänlaista kielitaitoa tai tietoa toimeentulosta. Käy todella sääliksi nämä ihmiset, ja poismuutto synnyttää ikävää ja surua myös heidän kotimaassaan. Suku ja heimo on kuitenkin kaikille se läheisin turvaverkko, ei toisen maan viranomaiset.
Eikö ihmisen pitäisi puolustaa omaa kotimaataan viimeiseen saakka, ja sotatilanteessakin mennä korkeintaan viereiseen maahan (pahimman ajaksi), eikä hyljätä isiensä maata. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka voi palvella maataan toisesta maasta käsin, ei tehokkaasti ainakaan. Parhaiten kotimaan tilanne kohentuu omassa maassa työtä tehden ja rakentaen oman kulttuurin mukaista yhteiskuntaa - ei lähtemällä pois.
Eikö ihmisen pitäisi puolustaa omaa kotimaataan viimeiseen saakka, ja sotatilanteessakin mennä korkeintaan viereiseen maahan (pahimman ajaksi), eikä hyljätä isiensä maata. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka voi palvella maataan toisesta maasta käsin, ei tehokkaasti ainakaan. Parhaiten kotimaan tilanne kohentuu omassa maassa työtä tehden ja rakentaen oman kulttuurin mukaista yhteiskuntaa - ei lähtemällä pois.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Läksin 46 vuotta sitten ja tuntiakaan en ole katunut. Kyllä lähtemisen kriteeri oli leipä: työ ja toimeentulo. Ei sitä nälkäisenä jaksaisi puolustaa isänmaataankaan saati itseään. Kierrellyt olen maita ja mantuja, ulko ja sisä maita ja kotimaita ja peltoja ja teitä. Mutta kumma kyllä, sitä leipää, työtä ja toimeentuloa on riittänyt. Ei ole tarvinnut itkeä suvun perään. Eivätkä he minun. Riittää kun on pitänyt yhteyttä ja tavannut silloin tällöin. Nyt suku ja lähiomaiset alkaa olla hiekan alla. Mistä sen kiinnekohta pitäisi ottaa? Vanhan kodin nurmettuneesta ja sammaloituneesta kivijalasta vai mistä? Kotini on ollut aina siellä missä housuni roikkuvat.