Raamatun tekstit raakoja pienemmille.

"...jos sijaltani en nousisi, Taivaaseen ota tykösi."

Pelottelevat lapsia iltarukouksessa kuolemalla. Kylläpä tuleekin turvallinen olo! Eipä taida tuo perätön lupaus ja lohdutus, Taivaan isän luo pääsemisestä, paljon lohduttaa.

Niin, ja tämmöisen pitäisi tuoda turvaa lapselle.

Taatusti lähes yhtä haitallista kuin alkuperäisten tekstien raakuus, on myös lukea lapsille suunnattuja versioita Raamatun teksteistä. Versioita, joista on siivottu kaikki raaka tai kyseenalainen pois. Uskoisin tämän olevan syy sille miksi moni uskova järkyttyy kun saa ensi kerran kuulla mitä Raamatussa oikeasti sanotaan.

Monihan ei ikinä lue Raamattua ja uskoo silti seuraavansa sitä, vaikka tosiasiassa heidän alitajunnassaan olevat ohjeet ovat peräisin lapsille suunnatuista Raamattua mukailevista yleishumanistisista satukirjoista. Sitten tuleekin järkytyksenä, kun vasta aikuisiällä saadaan tietää, millaiseen moraaliin oma uskonto todellisuudessa nojaa. Vaikka kenties vielä pahempaa on, jos Raamatun moraaleihin turtuu, kun niitä on lapsesta asti kuullut vähitellen raaistuvassa muodossa.

Ei silti, jos olisi pakko lapseni alaikäisenä kristinuskoon tutustuttaa, mieluummin tekisin sen lastenraamattujen ym. välityksellä kuin alkuperäisversiota lukien.

Eihän lapset edes ymmärrä Raamatusta juurikaan mitään. On niin täynnä hankalia sanojakin kuten 'esinahka'.

Vanhemmat pistää lastensa päät sekaisin samalla fiktiolla kuin omansakin.
On sattumaa saako JT:n, hellareiden, viisläisten, v-lestojen tai jonkun muun totuuspaketin päähänsä, mutta pahimmillaan koko loppuikä menee pilalle sen takia.

Entäs se pappi joka näytti verisen "passion of the christ" elokuan 7-vuotiaille lapsille? monella lapsella oli univaikeksia, painajaisia ja jotkut rupesivat kastelemaan housunsa.

Se on ihan totta, eikä mitenkään vähäpätöinen asia. Raamatun julmat ja raa'at tekstit pureutuvat syvälle pieneen, karaistumattomaan mieleen. Siellä sitä opitaan kirkosta vaikkapa se, miten paholainen etsii kuin kiljuva jalopeura, kenet saisi niellä. Muille lapsille kerrotaan, että mörköjä ei ole, ei mitään hätää. Uskovaisten lapset oppivat, että on jotain pahempaa, joka kiduttaa ikuisesti, jos saa houkuteltua tekemään pahaa. Ja kukapa lapsi ei joskus tekisi pahaa? Siinä kivaa iltamiettimistä pienille aivoille.

Jos tämän ottaa puheeksi, uskovaiset yleensä reagoivat kertomalla, että joo eihän helvetillä saa pelotella. Ei tuo pelon syntyminen pelottelua vaadi vaan normaalia elämää uskovaisessa kodissa. Sitä kuulee pätkiä Raamatusta, keskusteluista, saarnoista jne, ja oppii kyllä väistämättä tuon kristinuskon keskeisen asian hyvin pienenä.