Kaikki raha kelpaa. Yleislakon (1956) jälkimainingeissa CIA rahoitti SDP:n hajoittamista. Vasen siipi irtosi SKOGILAISIKSI ja monien vaiheiden jälkeen katosi puoluekartalta. SOSIALISOINTI-puheet jatkuivat silti äänekkäinä SDP:n riveissä ja SAK/AY:n Vappupuheissa 1990-luvulle saakka.
Työpaikoilla painostus ja agitointi oli röyhkeää erityisesti 1960-luvulta alkaen. Liittojen jäsenyys ja jäsenmaksuvelvoite hankittiin puolipakolla. AY ei kuitenkaan maksa esim. työttömyyskorvauksia.
Pernon telakalla oli 1970-luvun lopulla lakkoja enemmän kuin vuodessa päiviä. Joka päivä jossain nurkassa istuttiin. Tilauksia tuli ensin mukavasti, mutta lakot ja viivästymiset lopulta johtivat konkurssiin seuraavalla vuosikymmenellä.
Suhteet itään olivat tiiviit monella tasolla ja rahaa tuli sieltäkin. Tiedonantaja-lehti oli tärkeä agitointiväline. Sitä luettiin työntekijöiden puku- ja taukohuoneissa.
Selkärangattomat SAK/AY-rotat ovat onnistuneet jyrsimään Suomen teollisuuden kivijalkoja tunnetuin seurauksin. 1970-luvulla yrittäjät rinnastettiin rikollisiin.
Teollisuuden kansainvälistyminen alkoi 1970-luvulla. Tekstiiliteollisuus katosi miltei kokonaan. Rahamarkkinoiden vapauduttua 1980-luvun puolivälissä alkoi Suomesta työpaikkojen vyöry ulkomaille, muuallekin kuin ns. halvan työvoiman maihin. AY-pomot mekkaloivat lakkokirveen kanssa eivätkä huomanneet, että hissuksiin 1990-luvun alkuun mennessä myös perinteistä teollisuutta oli karannut muualle Eurooppaan.
SAK/AY nauttii veroeduista. AY-jäsenmaksut ovat olleet ehtymätön tulovirta tyhjän vastineeksi. Kivilinnojen ohella SAK/AY omistaa valtavat asuntokiinteistömassat. SOSIALISOINTIVAATIMUKSET HILJENIVÄT sitä mukaa kun SAK/AY:n VARALLISUUS KARTTUI.
AY-taustaiset VVO, SATO ja Asuntosäätiö/ASO-kodit saivat Valtion Asuntorahoituksen ARA:n välityksellä isot kiinteistömassat omistukseensa lahjoituksena. Rakentamisen kustansivat ARA verovaroin ja ASO-asukkaat ovat rahoittaneet loput 15%. Korkea ASO-maksu on käytännössä ylisuuri vuokravakuus. Se ei tuo äänioikeutta eikä omistusta.
SAK/AY-taustaiset vuokra- ja ASO-asuntoyhtiöt ovat markkinajohtajia ja vuokrankorottajina hintajohtajia, joita muut seuraavat.
AY-taustainen yleishyödyllinen VVO-Kodit Oy nosti Espoon Tapiolassa hiljattain vuokria 117 %. Aivan oikein, 117%. Vuokrankorotukset astuvat voimaan marraskuussa 2015. RAHAT tai ULOS. Onko kiristystä, mafiatouhua????
SAK/AY/SDP SYÖ JOKAISEN SUOMALAISEN RUOKAPÖYDÄSSÄ. AY-jäsenmaksut saa vähentää veroissa, mutta vastineeksi saatu vain työttömyyttä. Jäsenmaksun verovähennys korvataan verottajalle hieman korkeammalla veroprosentilla (kaikille). Valtakunta tarvitsee verokillinkinsä. SAK/AY on pelkkä VÄLISTÄVETÄJÄ. AY-jäsenmaksut kustantaa lopullisesti työnantajat, koska ne maksavat palkatkin tuotantoon sisältyvinä kuluina.
SAK/AY/SDP-lonkerot ulottuvat joka puolelle. Ne tarvitsevat köyhiä, siis näiden ääniä. Julmettu vuokrakiskonta ja vuokrajohtajuus varmistavat sen, että nuoret ja lapsiperheet eivät pysty vaurastumaan.
Punapääoman pettymykseksi AY-Rinne ei tuonut vaalivoittoa. YLE:N vasurinuolija-toimittajat kokivat pettymyksen ja katkeruus ilmenee kiihtyneenä sontalingon pyörityksenä vielä tälläkin hetkellä..
Työpaikoilla painostus ja agitointi oli röyhkeää erityisesti 1960-luvulta alkaen. Liittojen jäsenyys ja jäsenmaksuvelvoite hankittiin puolipakolla. AY ei kuitenkaan maksa esim. työttömyyskorvauksia.
Pernon telakalla oli 1970-luvun lopulla lakkoja enemmän kuin vuodessa päiviä. Joka päivä jossain nurkassa istuttiin. Tilauksia tuli ensin mukavasti, mutta lakot ja viivästymiset lopulta johtivat konkurssiin seuraavalla vuosikymmenellä.
Suhteet itään olivat tiiviit monella tasolla ja rahaa tuli sieltäkin. Tiedonantaja-lehti oli tärkeä agitointiväline. Sitä luettiin työntekijöiden puku- ja taukohuoneissa.
Selkärangattomat SAK/AY-rotat ovat onnistuneet jyrsimään Suomen teollisuuden kivijalkoja tunnetuin seurauksin. 1970-luvulla yrittäjät rinnastettiin rikollisiin.
Teollisuuden kansainvälistyminen alkoi 1970-luvulla. Tekstiiliteollisuus katosi miltei kokonaan. Rahamarkkinoiden vapauduttua 1980-luvun puolivälissä alkoi Suomesta työpaikkojen vyöry ulkomaille, muuallekin kuin ns. halvan työvoiman maihin. AY-pomot mekkaloivat lakkokirveen kanssa eivätkä huomanneet, että hissuksiin 1990-luvun alkuun mennessä myös perinteistä teollisuutta oli karannut muualle Eurooppaan.
SAK/AY nauttii veroeduista. AY-jäsenmaksut ovat olleet ehtymätön tulovirta tyhjän vastineeksi. Kivilinnojen ohella SAK/AY omistaa valtavat asuntokiinteistömassat. SOSIALISOINTIVAATIMUKSET HILJENIVÄT sitä mukaa kun SAK/AY:n VARALLISUUS KARTTUI.
AY-taustaiset VVO, SATO ja Asuntosäätiö/ASO-kodit saivat Valtion Asuntorahoituksen ARA:n välityksellä isot kiinteistömassat omistukseensa lahjoituksena. Rakentamisen kustansivat ARA verovaroin ja ASO-asukkaat ovat rahoittaneet loput 15%. Korkea ASO-maksu on käytännössä ylisuuri vuokravakuus. Se ei tuo äänioikeutta eikä omistusta.
SAK/AY-taustaiset vuokra- ja ASO-asuntoyhtiöt ovat markkinajohtajia ja vuokrankorottajina hintajohtajia, joita muut seuraavat.
AY-taustainen yleishyödyllinen VVO-Kodit Oy nosti Espoon Tapiolassa hiljattain vuokria 117 %. Aivan oikein, 117%. Vuokrankorotukset astuvat voimaan marraskuussa 2015. RAHAT tai ULOS. Onko kiristystä, mafiatouhua????
SAK/AY/SDP SYÖ JOKAISEN SUOMALAISEN RUOKAPÖYDÄSSÄ. AY-jäsenmaksut saa vähentää veroissa, mutta vastineeksi saatu vain työttömyyttä. Jäsenmaksun verovähennys korvataan verottajalle hieman korkeammalla veroprosentilla (kaikille). Valtakunta tarvitsee verokillinkinsä. SAK/AY on pelkkä VÄLISTÄVETÄJÄ. AY-jäsenmaksut kustantaa lopullisesti työnantajat, koska ne maksavat palkatkin tuotantoon sisältyvinä kuluina.
SAK/AY/SDP-lonkerot ulottuvat joka puolelle. Ne tarvitsevat köyhiä, siis näiden ääniä. Julmettu vuokrakiskonta ja vuokrajohtajuus varmistavat sen, että nuoret ja lapsiperheet eivät pysty vaurastumaan.
Punapääoman pettymykseksi AY-Rinne ei tuonut vaalivoittoa. YLE:N vasurinuolija-toimittajat kokivat pettymyksen ja katkeruus ilmenee kiihtyneenä sontalingon pyörityksenä vielä tälläkin hetkellä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tamperelaiset olivat keskeisiä toimijoita SDP:n jakautumisessa 1950-luvun lopulla.
Länsi-rahaa kanavoitiin luotetuille henkilöille. "En ottanut itselle mitään", kertoili eräskin iäkäs manselainen.
Oisko muut AY SDPstä kateellisia,kun Tampereleelta ei ole huolittu demareita valtakunnan politiikan huipulle? Pekka Paavola oli hetken oikeusministeri 1970-luvulla ja seuraava kaupunginjohtaja merkonomi Jarmo Rantanen vain käväisi. Jutta Urpilainen vaihtoi pätkäministeri Jukka Gustafssonin toiseen. Ei sekään kauan kestänyt.
Demarit ottaa raha mistä tahansa. Tuolloin kyse on "kommunismin vastaisesta taistelusta". Satamasosiologi M. Koivisto jo toiminut demaredien valkoilujärjestössä yhteistyössä SYT-säätiön ja Suopon kanssa.
Kunta- ja valtiontasolla, jos rahaa tulee tarpeeksi rakennuttajilta tai ydinvoimateollisuudelta, niin mielipide vaihtuu sosiALIdemokraareilla.
Sekoomuslaisten rahalinja sentään on selvää, mutta temarit väittävät edustavansa jotain muuta.