Olin tänään siunaustilaisuudessa, jossa pappi siunasi vainajan ja sanoi selvin sanoin, että vainaja jää odottamaan sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus on hänet herättävä.
Hänen puhui juuri niin kuin minäkin olen ajatellut, että kun ihminen kuolee, ei hän ala elää uutta elämää tuonpuoleisessa. Ei hän mene taivaaseen tai helvet-tiin, vaan hän jää kuoleman uneen siihen päivään sakka, jolloin kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle.
Se on minulle ymmärrettävä ajatus, ei se, että kuollessamme koputamme taivaan portteja ja pääsemme sisään joko vasemmalle tai oikealle. Ei Raamattukaan niin lupaa, vai olenko väärässä.
Uskonto ja usko on luonut meille sen käsityksen, että kuoltuamme pääsemme pois tästä murheen laaksosta ikuiseen iloon ja rauhaan, lepoon, rakkaittemme luo. Minun on ollut aina vaikea sitä käsittää.
Tämä viimeisen päivään asti ulottuva unemme on paljon ymmärrettävämpi.
Hänen puhui juuri niin kuin minäkin olen ajatellut, että kun ihminen kuolee, ei hän ala elää uutta elämää tuonpuoleisessa. Ei hän mene taivaaseen tai helvet-tiin, vaan hän jää kuoleman uneen siihen päivään sakka, jolloin kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle.
Se on minulle ymmärrettävä ajatus, ei se, että kuollessamme koputamme taivaan portteja ja pääsemme sisään joko vasemmalle tai oikealle. Ei Raamattukaan niin lupaa, vai olenko väärässä.
Uskonto ja usko on luonut meille sen käsityksen, että kuoltuamme pääsemme pois tästä murheen laaksosta ikuiseen iloon ja rauhaan, lepoon, rakkaittemme luo. Minun on ollut aina vaikea sitä käsittää.
Tämä viimeisen päivään asti ulottuva unemme on paljon ymmärrettävämpi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole minulle kyllä mitenkään ymmärrettävämpi.
Mitä järkeä on jäädä ikäänkuin tyhjän päälle odottelemaan kun sitä helvettiä sieltä kuitenkin vaan tulee. Eikö sitä voisi vaan kipata liekkimereen samantien niin pääsee siitäkin vaivasta.
Krematoriossa juuri noin tapahtuu, oks se sitä helvettiä?
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei YKSIKÄÄN, joka häneen USKOO, HUKKUISI, vaan hänellä olisi IANKAIKKINEN ELÄMÄ. Joh. 3:16 jokainen joka uskoo pelastuu. itse olen täysluuseri olen täysnolla täysin en ole yhtään mitään nyt kerrassaan totuus on silti Kristus
Kyse on huonosta käännöksestä. Käännös olisi uskollisempi alkuteksteille jos "hukkuisi" olisi "tuhoutuisi" ja "ainokainen Poika" olisi "ainutsyntyinen Poikansa".
Jos olet "nolla" niin sinua tarvitaan ykkösen kirkastamisessa. Paljon nollia ykkösen perään, niin ykkönen kirkastuu entisestään, ja hänen suuruus tulee hyvin esille.
Minä en kyllä halua tulla herätetyksi viimeisenä päivänä koska silloin alkaa viimeinen tuomio ja silloin tuomitaan he, jotka eivät ottaneet vastaan Jeesusta.
Ilmestyskirja:
20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan...
Me Jeesuksen lunastetut odotamme kyllä Vapahtajan toista tulemusta, jolloin uskossa kuolleet herätetään ja me muutumme kirkastettuun katoamattomaan ruumiiseen ja pääsemme Jeesuksen Pyhän Karitsan häihin.
niin...!
Jeesus ja lammas vihille... Ei helvetti mitä porukkaa.
Joh 3: 16-17. Sekä hebrealaiskirjeet roomalaiskirjeet ja täyttykää pyhällä hengellä apostolien teot. Joh. Kirjeet ja ilmestyskirja. Joh3.Sillä niin on jumala maailmaa ( ihmisiä) rakastanut ( huomaa sana rakkaus rakkaudesta) että Hän antoi ainokaisen POIKANSA ( Jeesus) huomaa antoi/ uhrasi/lahjoitti , ettei yksikään ( sinä) joka Häneen uskoo hukkuisi ( kadotushelvettidemonit) vaan hänellä ( sinulla) olisi iankaikkinen elämä. Mikä sinulla on Pojassa. IANKAIKKINEN elämä. Mikä. ELÄMÄ. Sinulla on se lahja. Se on armosta. Elämän Hengen laki Kristuksessa . Ei kadotusta.
Pappi tavallaan tuomitsi vainajan helvettiin sanomalla, että Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä.
Emme voi tuomita ketään, koska se asia kuuluu vain Jumalalle.
Pappi sanoo nämä sanat myös koko elämänsä uskossa olleen Jeesuksen oman kohdalla, tuomiten uskovankin helvettiin. Viimeisenä päivänä on tuomion ylösnousemus, jolloin jumalattomat heräävät tuomiolle. Jeesuksen omat taas heräävät silloin, kun Jeesus palaa takaisin noutamaan seurakunnan, eli kaikki hänen omansa Karitsan häihin.
Ei nyt sentään. Jokainen pappi puhuu omaa teologiaansa.
Luterilaisen opin mukaan
"että vainaja jää odottamaan sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus on hänet herättävä."
tarkoittaa sitä, että viimeisenä päivänä sielu saa muuttuneen ylösnousemusruumiinsa sieltä haudasta. Ei se ihmisen sielu siellä haudassa ole. Siellä on pelkkä lahoava ruumis. Sielu on hyvässä tai huonossa paikassa heti kuoltuaan.
Siis kristuksessa ei Ole kadotustuomioita.
"että vainaja jää odottamaan sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus on hänet herättävä."
Lause tarkoittaa sitä, että viimeisenä päivänä sielu saa muuttuneen ylösnousemusruumiinsa sieltä haudasta. Ei se ihmisen sielu siellä haudassa ole. Siellä on pelkkä lahoava ruumis. Sielu on hyvässä tai huonossa paikassa heti kuoltuaan.
Muuten tiedätkö kuinka kauan nukut kun illalla nukahdat. Eli onko mitään merkitystä kuoleman unen pituudella jos on unessa? Ainakaan minä en seura ajan kulua nukkuessani.
Lopultakaan ei merkitystä ole sillä, siirrymmekö kuoltuamme Jeesuksen luo suoraan vai jonkinlaisen välitilan tai välivaiheen kautta, vaan että todella pääsemme Hänen luokseen. Tärkeintä on siis uskoa Häneen, rakastaa Häntä ja elää Hänen yhteydessä. Silloin meillä on iankaikkinen elämä jo nyt, tänään ja tässä.
Tärkeä asia on kyllä se, kuinka luterilainen pappi tässä yhteydessä tuo ilmi pelastuksen perustaa, uskoa Jeesukseen. Hautajaisvieraille ei pidä antaa kuvaa että kun vainaja oli luterilaisen kirkon jäsen, niin hän automaattisesti on myös pelastettu.
Jos julistetaan, että "Jeesus on sinut herättävä", pitäisi toimituksen/hautajaispuheen yhteydessä jotenkin myös ilmetä, että vain niille jotka uskovat Jeesukseen, herääminen merkitsee taivaan valtakuntaa. Muille kadotusta.
Olen ollut hautajaisissa, joissa luterilainen pappi on hienosti tuonut esille, että vainaja on perillä taivaan valtakunnassa (ihan sama onko hän siellä suoraan vai välivaiheen kautta) jos Jeesukseen uskoi, ja että tekin pääsette perille, jos teette parannuksen ja uskotte Häneen.
Valitettavasti olen nähnyt ja kuullut myös toisenlaista julistusta. Äitini oli Jumalan kutsun alla ja puhuttelussa kun mummu kuoli. Hän paljon mietti näitä pelastuksen asioita ja suhdetta Jeesukseen. Mutta hautajaisissa pappi antoi ymmärtää, että mummu oli vauvana tullut Jeesukseen yhteyteen kasteessa ja niin tekin, kirkon jäseninä, saatte odottaa iloista jälleennäkemistä taivaassa. Siihen loppui äitini pohdiskelu. Miksi turhaan miettiä ikuisuusasioita kun kirkko on sen kasteessa ratkaissut meidän puolesta.
Tuollainen opetus ei ole kristillistä eikä millään muotoa Raamatulla perusteltavissa vaan on vastuutonta kirkon aseman pönkittämistä evankeliumin kustannuksella.
Siitä pitäisi olla huolissaan, tuodaanko pelastuksen asia hautajaisten yhteydessä esille ja ymmärrettäväksi.! Toissisijaista siis on vaihtuuko uskomme sitten kerran näkemiseen - kun se tapahtuu - suoraan vai jonkinlaisen "unitilan" tai muun "välivaiheen" kautta. Pääasia on kokea elämänyhteyttä Kristukseen ja elää Hänen seurassaan....
Jumala on rakkaus ja viimeinen tuomio on tuomio Rakkauteen
Sinulle tapahtuu sinun uskosi mukaan...
Nyt oli kuitenkin kyse kristillisestä kontekstista. Kristinuskoa edustavan kirkon työntekijä on velvoitettu opettamaan kristillisen uskon mukaisesti. Siinä Jumalan rakkaus on sidottu todellisuuteen (niin kuin kristillinen kokemus todellisuudesta on ja Raamattu ilmoittaa). Kristillisen seurakunnan työntekijä ei voi hautajaistilaisuudessa - tai missään muussakaan tilaisuudessa - esittää, niin kuin kirjoitat, että viimeinen tuomio on tuomio Rakkauteen. Tai sitten pitää ainakin selventää ajatusta, niin että se käy yksiin Raamatun ilmoituksen kanssa.
Muuten ihmiset voivat toki ajatella yksityisesti niin kuin haluavat, ja ajattelevatkin, ja nimeomaan siksi on tärkeää että kirkko reilusti edustaa sitä mihin on sitoutunut ja tuo ihmisille esiin sen totuuskäsityksen, johon kristittyinä uskomme. Siinä Jumalan rakkaus ankkuroituu evankeliumiin, ilmaisten todellisuuden jossa elämme ja ihmisen tarpeen tulla sovitetuksi, että hän pääsisi sisälle elävään suhteeseen Jumalan kanssa, rakkaussuhteeseen.
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme."
(1.Joh.4:9-11)
Olet ymmärtänyt oikein. Kun ihminen kuolee, nukkuu hän tiedotonta kuolonunta ylösnousemukseen asti. Vain Jeesus on noussut ylös kuolleista ja on isän oikealla puolella taivaassa hänen valtaistuimellaan. Muut poisnukkuneet pyhät odottavat ylösnousemusta, mutta kun herra saapuu, nousevat he ylös kuolleista ja saavat nähdä herran. 1Tess 4:13-17 Valitettavasti tämä raamatullinen oppi on vähemmistössä Jeesuksen herrakseen tunnustavien joukossa tänä päivänä.