Kristityt sanovat, maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Jeesus Kristus Vapahtajamme on sinut herättävä viimeisenä päivänä.
Eli - tämän väliajan kristitty on kuoleman unessa, josta hän viimeisenä päivänä herää näkemään, kuinka Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Miten mormoni tulkitsee kuoleman jälkeisen elämän? Siirtyykö hän kuollessaan heti tuonpuoleiseen tilaan, vai odottaako hänkin tulevaa tuomion päivää?
Eli - tämän väliajan kristitty on kuoleman unessa, josta hän viimeisenä päivänä herää näkemään, kuinka Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Miten mormoni tulkitsee kuoleman jälkeisen elämän? Siirtyykö hän kuollessaan heti tuonpuoleiseen tilaan, vai odottaako hänkin tulevaa tuomion päivää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuoleman jälkeen ihmiset menevät tuonelaan, jossa on kaksi paikkaa: paratiisi ja henkivankila eli väliaikainen helvetti. Pyhien kirjoitusten oppaasta:
HELVETTI. Katso myös Kadotuksen pojat; Kuolema, hengellinen; Perkele; Tuomio.
Myöhempien aikojen ilmoituksissa helvetistä puhutaan ainakin kahdessa merkityksessä. Ensiksi, se on väliaikainen asuinsija henkimaailmassa niille, jotka ovat olleet tottelemattomia kuolevaisuudessa. Tässä merkityksessä helvetillä on loppu. Siellä oleville hengille opetetaan evankeliumia, ja joskus parannuksensa jälkeen he nousevat ylös siihen kirkkauden asteeseen, johon ovat arvollisia. Ne, jotka eivät tee parannusta mutta eivät ole myöskään kadotuksen poikia, jäävät helvettiin koko tuhatvuotisen valtakunnan ajaksi. Näiden tuhannen vaivan vuoden jälkeen he nousevat ylös telestiseen kirkkauteen
KUOLLEIDEN PELASTUS. Katso myös Lunastussuunnitelma; Muistokirja; Pelastus; Sukuluettelo.
Mahdollisuus niille, jotka ovat kuolleet saamatta evankeliumin pelastavia toimituksia, saada nämä toimitukset temppelissä, jossa kirkon kelvolliset elossa olevat jäsenet suorittavat ne heidän puolestaan. Kuolleille opetetaan evankeliumia henkimaailmassa, ja he voivat ottaa vastaan toimitukset, jotka suoritetaan heidän puolestaan kuolevaisuudessa.
Uskolliset kirkon jäsenet tutkivat sukuaan ja laativat sukuselvityksiä määrittääkseen esivanhempiensa nimet ja syntymäajat, niin että näiden puolesta voidaan suorittaa pelastavat toimitukset.
Sano vangituille: Lähtekää, Jes. 49:9 (Jes. 24:22; 1. Nefi 21:9). Vangituille julistetaan vapautusta, Jes. 61:1 (Luuk. 4:18). Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen, Mal. 3:23–24 (3. Nefi 25:5–6; OL 110:13–16). Kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, Joh. 5:25. Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? 1. Kor. 15:29. Kristus saarnasi vankeudessa oleville hengille, 1. Piet. 3:18–20. Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, 1. Piet. 4:6.
PARATIISI. Katso myös Taivas.
Se henkimaailman osa, jossa tästä elämästä erinneet vanhurskaat henget odottavat ruumiin ylösnousemusta. Se on onnen ja rauhan olotila.
Paratiisi tarkoittaa pyhissä kirjoituksissa myös henkimaailmaa (Luuk. 23:43), selestistä valtakuntaa (2. Kor. 12:4) ja maata kirkastetussa tilassa tuhatvuotisen valtakunnan aikana (UK 10).
Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa (paratiisissa), Ilm. 2:7.
TAIVAS. Katso myös Jumalan valtakunta eli taivaan valtakunta; Paratiisi; Selestinen kirkkaus.
Sanalla taivas on pyhissä kirjoituksissa kaksi päämerkitystä: 1) Se on paikka, jossa Jumala asuu, ja pyhien tuleva koti (1. Moos. 28:12; Ps. 11:4; Matt. 6:9). 2) Se on maata ympäröivä taivaankansi (1. Moos. 1:1, 17; 2. Moos. 24:10). Selvästikään taivas ei ole paratiisi, joka on tämän maan päällä eläneiden ja kuolleiden uskollisten henkien väliaikainen paikka. Ristillä kuoltuaan Jeesus kävi paratiisissa, mutta kolmantena päivänä hän sanoi Marialle, ettei hän vielä ollut käynyt Isän luona (Luuk. 23:39–44; Joh. 20:17; OL 138:11–37).
Katselen taivasta, sinun kättesi työtä, Ps. 8:4. Herra on sanallaan luonut taivaat, Ps. 33:6. Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti! Jes. 14:12 (2. Nefi 24:12). Taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö, Jes. 34:4. Minä luon uuden taivaan ja uuden maan, Jes. 65:17. Jumala avaa taivaan ikkunat, Mal. 3:10. Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi, Matt. 6:9 (3. Nefi 13:9). Paavali temmattiin kolmanteen taivaaseen, 2. Kor. 12:2. Taivaassa syntyi hiljaisuus, Ilm.
paljon pötyä, rakia -eli taivaankansi ei ole sama kuin taivas . Jesajan vangitut palaavat pakkosiirtolaisuudesta eivät suinkaan ole kalmoja .Raamatun jumala ei asu taivaiden taivaassakaan. Kointähti oli Assyyrian kuningas joka kuoli taistelussa ja jäi ilman hautaustakin, hallitsija joka oli palvottanut itseään jumalana ja vienyt Israelilta maan.
Muinoin ei tiedetty mitään veden kiertokulusta joten israelilaiset luulivat että jotta sadetta saataisiin, piti taivaan ikkunat avata .
Olen samaa mieltä, paljon pötyä. Jumala loi seitsemännen eli lepopäivän aikana ja ehkä sen jälkeen ihmiskunnan pääosan 15,3 miljardia henkeä joiden oli tarkoitus syntyä maan päälle myöhemmin.
Monet alussa luoduista persoonista on elänyt useasti maan päällä lihassa ja toiset ehkä vain kerran mutta kaikki nuo 15,3 persoonaa saavat elää maan päällä ainakin kerran tuhatvuotiskauden aikana jonka lopussa kaikki saavat tuomion tekojensa mukaan.
Miten kukaan voi uskoa tuollaista?
Kristinuskonkin perusteet ovat käsittämättömiä, mutta tällainen sekamelskauskonto on jotain aivan älytöntä.
Ne teot voivat olla hyviä tai huonoja. Maailmassa on useita erilaisia yhteiskuntia, joilla on lakinsa ja perinteensä. Millaisia ohjeita ja lakeja tavallinen, oppimaton ihminen voi seurata? Niitä, joita hänen uskontonsa neuvoo, vai yhteiskuntansa laatimia lakeja?
Usein lainlaatijat ovat sovittaneet uskonnon maallisiin lakeihin, niin että omituisimmatkin vääryydet laissa on perusteltu uskonnolla. Länsimaisissa sivistysvaltioissakin on esim. kuolemantuomio raskaista rikoksista.
Tappaminen on kuitenkin uskonnon mukaan aina väärin, ÄLÄ TAPA. Sota ja sodassa tappaminen on suljettu pois uskonnon kiellosta, sillä ihmisille on iskostettu varmuus siitä, että omiaan saa puolustaa kuolemaan saakka.
Sananvapaus on yksi maailman vainotuin asia. Monissa maissa ihminen joutuu lain kouriin, jos seuraa vakaumustaan ja sanoo sen ääneen. Kummat ovat oikeassa, maan lakien noudattajat vai uskonnollisen yhteisön jäsenet?
Kumpien teot ovat väärin?
"Anna keisarille se mikä keisarin on", eli maallista järjestystä on kunnioitettava.
Uskonoppineet tutkivat pyhiä kirjoituksia ja tulkitsevat niitä omalla maallisella järjellään. Entä jos he eivät olekaan oikeassa, mutta uskovaiset noudattavat hartaasti heidän tulkintojaan? Kuka on vastuussa?
Koska ihminen ei voi tietää, mitkä ovat hänen jumalansa mielestä ne seurattavat säännöt, tulee uskonne mukaan moni todella ällistymään viimeisellä tuomiolla.