Omakohtaisen kokemukseni mukaisesti helluntailaiset suhtautuvat äärimmäisen nuivasti, lähnnä vihamielisesti, sukupuolivähemmistöihin. Olen miettinyt syytä että miksi.
Helluntailaiset perustelevat tätä vihaa Raamatulla ja Roomalaiskirjeellä, ja vedotaan kahteen kohtaan, joiden alkukielinen merkitys on hämärtynyt. Kohtia voidaan toki käyttää homovihaan, mutta niitä voidaan aivan yhtä perustellusti käyttää tuomitsemaan rituaalista irstailua epäjumalapalveluksessa sekä tuomitsemaan alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kuitenkaan näin ei tehdä. Miksi? Asian ei pitäisi koskea minua, sillä en ole homo enkä lesbo, vaan olen transseksuaali ja uuden sukupuoleni mukaisesti hetero. Eppu Normaalin laulun sanojen mukaan kuitenkin "pioneereille olen faskisti ja faskisteille pioneeri", ja näitä samoja raamatunkohtia käytetään myös transseksuaalivihan polttoaineena. Miksi?
Ratkaisua on lähdettävä hakemaan autoritaarisen lahkon käsitteen pohjalta. Helluntailaisuus ei ole totalitaarinen kultti siinä missä asia ymmärretään Uskontojen Uhrit ry:n sivuilla, mutta se on hyvin autoritaarinen lahko ja heidän raamatuntulkintansa on hyvin fundamentalistinen. Lahko vaatii paljon tiukemman asialle omistautumisen kuin valtiokirkko ja vaikka helluntailaisuudessa ei ole diktaattorimaista, totalitaarista johtajaa tai gurua, toverikuri on hyvin tiukka. Opinkappaleet ovat olemassa, ja toverikuri pitää huolen niiden noudattamisesta - hengelliselle johtajalle tai gurulle ei ole tarvetta. Autoritaarinen lahko ei ole yhtä destruktiivinen kuin totalitaarinen kultti, mutta se on hyvin ikävä kohdalle osuessaan (kuten minulle kävi). Siinä, missä totalitaarisessa kultissa maailma on ikäänkuin sotatilassa me vastaan ne, autoritaarinen lahko elää kyräilyasemassa ja tekee selkeän pesäeron meihin ja niihin. On olemassa pelastuneiden piiri ja toisaalta maailman lapset. Siinä, missä totalitaariselle kultille "ne" ovat vihollisia, autoritaariselle lahkolle "ne" ovat potentiaalisia käännynnäisiä.
Helluntailaiset eivät oman kokemukseni mukaan saarnaa väkivaltaa eivätkä vihaa, ja useimmat helluntailaismiehet valitsevat siviilipalveluksen, kuten lankoni. Mutta kieltäytyminen fyysisestä väkivallasta ei valitettavasti sulje pois henkistä ja sosiaalista väkivaltaa. Se vain kanavoituu uusiin muotoihin.
Nyt tässä tulee kolme tärkeää pointtia esiin:
1) Helluntailaisilla on tiukka toverikuri ja hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tämä on tunnusomaista autoritaarisille lahkoille. Se toisaalta luo turvallisuutta, mutta toisaalta antaa hyvin vähän sijaa itsenäiselle ajattelulle.
2) Helluntailaiset tuomitsevat fyysisen väkivallan, mutta eivät muita väkivallan muotoja. Autoritarismi ja henkinen väkivalta käyvät usein käsi kädessä.
3) Helluntailaisten raamatuntulkinta on hyvin fundamentalistinen ja kirjaimellinen. Jopa niin, että jos maasto ja kartta ovat ristiriidassa, niin tällöin kartta on oikeassa.
Helluntailaisten vihollisia luonnollisesti ovat ne, jotka eivät sovi heidän ajatuskaavaansa. Vihollisia vastaan tietysti yritetään taistella. Luonnollinen taistelemisen tapa on väkivalta, yleensä fyysinen. Mutta helluntailaisetpa tuomitsevat fyysisen väkivallan! Kuitenkin vihollisia on olemassa. Mihin tämä kanavoituu?
Omakohtaisen kokemukseni mukaan helluntailaiset suhtautuvat sukupuolisiin poikkeavuuksiin paljon voimakkaammin kuin vaikkapa seksuaalirikollisiin, lasten hyväksikäyttäjiin tai väkivaltarikollisiin. Tämä kummastuttaa, mutta tässä on hyvin tärkeä pointti:
Sukupuoliset poikkeavuudet ovat harmittomia ja heidän tekonsa kohdistuvat heihin itseensä, mutta seksuaali- ja väkivaltarikolliset ovat vaarallisia ja heidän teoillaan on selkeä uhri, toinen ihminen.
Koska helluntailaisuus tuomitsee fyysisen väkivallan, merkitsee se heikkoutta ja puolustuskyvyttömyyttä fyysisen väkivallan sekä väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden edessä. Sille ikäänkuin annetaan periksi ja sitä siedetään. Ihmisiin, jotka ovat aidosti vaarallisia ympäristölleen, kuten pedofiileihin, suhtaudutaan hyvinkin ymmärtävästi ja heidän pahat tekonsa pyritään lakaisemaan maton alle. Ei pidä ärsyttää oikeasti pahoja ihmisiä.
Mutta entäpä sitten ns. harmittomat sukupuoliset poikkeavuudet, kuten homoseksualismi? Koska he ovat harmittomia, he eivät ole vaarallisia fyysisen väkivallan osalta. Homot harvemmin ryhtyvät väkivaltaisiksi ja transseksuaalit vielä harvemmin. He ovat heikkoja vihollisia. Niinpä he ovat mitä otollisin kohde henkiselle väkivallalle.
Autoritaarisessa lahkossa lahkon vihollisiin kohdistuva henkinen väkivalta pyrkii etsimään kohteensa - mielellään niin, että kohde on mahdollisimman harmiton ja mielellään puolustuskyvytön. Homot ovat harmittomia. Niinpä he ovat otollinen kohde vihalle. Helluntailaisten henkinen väkivalta kohdistuu juuri heihin.
Ja tämä on asia, mitä helluntailaiset itsekään eivät yleensä huomaa. Koska autoritaarinen lahko ei anna sijaa omaehtoiselle ajattelulle, Raamatun sanaan nojataan sokeasti ja seurataan toverikuria, ja lyödään Raamatulla päähän.
Juridisessa mielessä homoseksualismi, transseksualismi jne ovat uhrittomia rikoksia. Tekoja, joille ei ole olemassa selkeää uhria tai jossa uhrina on tekijä itse, ja jotka eivät loukkaa kenenkään oikeushyviä. Niille ei siis ole olemassa mitään kriminalisointiperustaa, ja niinpä ne on poistettu rikoslaista. Sensijaan alaikäisen hyväksikäyttö, pahoinpitely, ryöstö, petos jne kohdistuu aina toiseen ihmiseen ja loukkaa tämän oikeushyviä. Ne ovat uhrillisia rikoksia. Ne ovat ja niiden tuleekin olla rikoslaissa kriminalisoituja.
Samassa mielessä harmittomat sukupuoliset poikkeavuudet ovat uhrittomia syntejä. Synti kohdistuu ihmiseen itseensä ja lähinnä vain närkästyttää helposti hermostuvan ja pikkumaisen Jumalan. Entäpä sitten uhrilliset synnit - sellaiset, jossa synti kohdistuu toiseen ihmiseen ja jossa siitä aiheutuu aivan oikeaa vahinkoa? Tällaisessa kyllä todetaan "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi". Miksi hellarit eivät tuomitse uhrillisia syntejä?
Minun tulkintani on, että fyysisen väkivallan tuomitsemisen mukaanaantuomasta pelkuruudesta. Pelätään rikollisen kostoa tai sitä, että rikollinen närkästyy ja ottaa herneen nenäänsä. Siksi puolustuskyvyttömät tai -haluttomat homot, lesbot ja transihmiset ovat otollinen hyökkäyskohde.
Ja siksi oma rukoukseni on "Jumala, varjele minua sinun seuraajiltasi".
Helluntailaiset perustelevat tätä vihaa Raamatulla ja Roomalaiskirjeellä, ja vedotaan kahteen kohtaan, joiden alkukielinen merkitys on hämärtynyt. Kohtia voidaan toki käyttää homovihaan, mutta niitä voidaan aivan yhtä perustellusti käyttää tuomitsemaan rituaalista irstailua epäjumalapalveluksessa sekä tuomitsemaan alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kuitenkaan näin ei tehdä. Miksi? Asian ei pitäisi koskea minua, sillä en ole homo enkä lesbo, vaan olen transseksuaali ja uuden sukupuoleni mukaisesti hetero. Eppu Normaalin laulun sanojen mukaan kuitenkin "pioneereille olen faskisti ja faskisteille pioneeri", ja näitä samoja raamatunkohtia käytetään myös transseksuaalivihan polttoaineena. Miksi?
Ratkaisua on lähdettävä hakemaan autoritaarisen lahkon käsitteen pohjalta. Helluntailaisuus ei ole totalitaarinen kultti siinä missä asia ymmärretään Uskontojen Uhrit ry:n sivuilla, mutta se on hyvin autoritaarinen lahko ja heidän raamatuntulkintansa on hyvin fundamentalistinen. Lahko vaatii paljon tiukemman asialle omistautumisen kuin valtiokirkko ja vaikka helluntailaisuudessa ei ole diktaattorimaista, totalitaarista johtajaa tai gurua, toverikuri on hyvin tiukka. Opinkappaleet ovat olemassa, ja toverikuri pitää huolen niiden noudattamisesta - hengelliselle johtajalle tai gurulle ei ole tarvetta. Autoritaarinen lahko ei ole yhtä destruktiivinen kuin totalitaarinen kultti, mutta se on hyvin ikävä kohdalle osuessaan (kuten minulle kävi). Siinä, missä totalitaarisessa kultissa maailma on ikäänkuin sotatilassa me vastaan ne, autoritaarinen lahko elää kyräilyasemassa ja tekee selkeän pesäeron meihin ja niihin. On olemassa pelastuneiden piiri ja toisaalta maailman lapset. Siinä, missä totalitaariselle kultille "ne" ovat vihollisia, autoritaariselle lahkolle "ne" ovat potentiaalisia käännynnäisiä.
Helluntailaiset eivät oman kokemukseni mukaan saarnaa väkivaltaa eivätkä vihaa, ja useimmat helluntailaismiehet valitsevat siviilipalveluksen, kuten lankoni. Mutta kieltäytyminen fyysisestä väkivallasta ei valitettavasti sulje pois henkistä ja sosiaalista väkivaltaa. Se vain kanavoituu uusiin muotoihin.
Nyt tässä tulee kolme tärkeää pointtia esiin:
1) Helluntailaisilla on tiukka toverikuri ja hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tämä on tunnusomaista autoritaarisille lahkoille. Se toisaalta luo turvallisuutta, mutta toisaalta antaa hyvin vähän sijaa itsenäiselle ajattelulle.
2) Helluntailaiset tuomitsevat fyysisen väkivallan, mutta eivät muita väkivallan muotoja. Autoritarismi ja henkinen väkivalta käyvät usein käsi kädessä.
3) Helluntailaisten raamatuntulkinta on hyvin fundamentalistinen ja kirjaimellinen. Jopa niin, että jos maasto ja kartta ovat ristiriidassa, niin tällöin kartta on oikeassa.
Helluntailaisten vihollisia luonnollisesti ovat ne, jotka eivät sovi heidän ajatuskaavaansa. Vihollisia vastaan tietysti yritetään taistella. Luonnollinen taistelemisen tapa on väkivalta, yleensä fyysinen. Mutta helluntailaisetpa tuomitsevat fyysisen väkivallan! Kuitenkin vihollisia on olemassa. Mihin tämä kanavoituu?
Omakohtaisen kokemukseni mukaan helluntailaiset suhtautuvat sukupuolisiin poikkeavuuksiin paljon voimakkaammin kuin vaikkapa seksuaalirikollisiin, lasten hyväksikäyttäjiin tai väkivaltarikollisiin. Tämä kummastuttaa, mutta tässä on hyvin tärkeä pointti:
Sukupuoliset poikkeavuudet ovat harmittomia ja heidän tekonsa kohdistuvat heihin itseensä, mutta seksuaali- ja väkivaltarikolliset ovat vaarallisia ja heidän teoillaan on selkeä uhri, toinen ihminen.
Koska helluntailaisuus tuomitsee fyysisen väkivallan, merkitsee se heikkoutta ja puolustuskyvyttömyyttä fyysisen väkivallan sekä väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden edessä. Sille ikäänkuin annetaan periksi ja sitä siedetään. Ihmisiin, jotka ovat aidosti vaarallisia ympäristölleen, kuten pedofiileihin, suhtaudutaan hyvinkin ymmärtävästi ja heidän pahat tekonsa pyritään lakaisemaan maton alle. Ei pidä ärsyttää oikeasti pahoja ihmisiä.
Mutta entäpä sitten ns. harmittomat sukupuoliset poikkeavuudet, kuten homoseksualismi? Koska he ovat harmittomia, he eivät ole vaarallisia fyysisen väkivallan osalta. Homot harvemmin ryhtyvät väkivaltaisiksi ja transseksuaalit vielä harvemmin. He ovat heikkoja vihollisia. Niinpä he ovat mitä otollisin kohde henkiselle väkivallalle.
Autoritaarisessa lahkossa lahkon vihollisiin kohdistuva henkinen väkivalta pyrkii etsimään kohteensa - mielellään niin, että kohde on mahdollisimman harmiton ja mielellään puolustuskyvytön. Homot ovat harmittomia. Niinpä he ovat otollinen kohde vihalle. Helluntailaisten henkinen väkivalta kohdistuu juuri heihin.
Ja tämä on asia, mitä helluntailaiset itsekään eivät yleensä huomaa. Koska autoritaarinen lahko ei anna sijaa omaehtoiselle ajattelulle, Raamatun sanaan nojataan sokeasti ja seurataan toverikuria, ja lyödään Raamatulla päähän.
Juridisessa mielessä homoseksualismi, transseksualismi jne ovat uhrittomia rikoksia. Tekoja, joille ei ole olemassa selkeää uhria tai jossa uhrina on tekijä itse, ja jotka eivät loukkaa kenenkään oikeushyviä. Niille ei siis ole olemassa mitään kriminalisointiperustaa, ja niinpä ne on poistettu rikoslaista. Sensijaan alaikäisen hyväksikäyttö, pahoinpitely, ryöstö, petos jne kohdistuu aina toiseen ihmiseen ja loukkaa tämän oikeushyviä. Ne ovat uhrillisia rikoksia. Ne ovat ja niiden tuleekin olla rikoslaissa kriminalisoituja.
Samassa mielessä harmittomat sukupuoliset poikkeavuudet ovat uhrittomia syntejä. Synti kohdistuu ihmiseen itseensä ja lähinnä vain närkästyttää helposti hermostuvan ja pikkumaisen Jumalan. Entäpä sitten uhrilliset synnit - sellaiset, jossa synti kohdistuu toiseen ihmiseen ja jossa siitä aiheutuu aivan oikeaa vahinkoa? Tällaisessa kyllä todetaan "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi". Miksi hellarit eivät tuomitse uhrillisia syntejä?
Minun tulkintani on, että fyysisen väkivallan tuomitsemisen mukaanaantuomasta pelkuruudesta. Pelätään rikollisen kostoa tai sitä, että rikollinen närkästyy ja ottaa herneen nenäänsä. Siksi puolustuskyvyttömät tai -haluttomat homot, lesbot ja transihmiset ovat otollinen hyökkäyskohde.
Ja siksi oma rukoukseni on "Jumala, varjele minua sinun seuraajiltasi".
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olipa tarkkanäköinen analyysi! ;-) Onnitteluni!
Kiitos: olet totisesti perehtynyt asiaan ja tiedät, mistä puhut.
Viestisi oli pitkä, mutta tavallisuudesta poiketen jaksoin lukea sen kokonaan. Olet selvästi miettinyt asiaa ja hankkinut siitä tietoa. Erinomainen kirjoitus, etten sanoisi.
Jos saan kysyä... vaivaamaan jäi kun puhuit itsestäsi transseksuaalina. Mitä jonkin verran olen asian kanssa ollut tekemisissä minulle on kerrottu, että transseksuaalisuus on väärä termi, loukkaava, eikä sitä saisi käyttää (?). Että transsukupuolinen / -sukupuolisuus on korrekti tapa ilmaista asia. "Transsiudessa" kun ei kuitenkaan ole kysymys sukupuolisesta suuntautuneisuudesta. Olenko saanut väärää tietoa?
"...sukupuolisesta suuntautuneisuudesta..."
tarkoitan tällä tietysti seksuaalista suuntautumista.
:)
Transseksuaalisuus on käsittääkseni sukupuoli-identiteetti, eikä seksuaalinen suuntautuminen.
Omasta muutoksestani on jo kymmenkunta vuotta aikaa, ja se tuntuu koko ajan yhä kaukaisemmalta; kuin pahalta unelta jossain menneisyydessä. Asia ei enää ole minulle ajankohtainen, ja sellaisella, joka vasta miettii asioita, terminologia on paljon tärkeämpää.
Itse puhun transseksualismista ja transseksuaaleista, koska käytin sitä termiä silloin, kun asia oli vielä minulle akuutti. Nykyään viljelty "transsukupuolinen" on toki tarkempi ja tekee selkeän eron sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen välille, mutta se on minulle vieras, koska se lanseerattiin vasta, kun olin jo saanut oman juttuni valmiiksi. Tuo aika on kuitenkin jo menneisyyttä, enkä identifioi itseäni enää muuksi kuin nykyisen sukupuoleni edustajaksi. Menneisyyttäni en kuitenkaan voi kieltää.
Nimenomaan sitä tarkoitin. Koska transsukupuolisuus on sukupuolisuutta, siitä ei tulisi käyttää nimitystä transseksuaalisuus. Seksuaalisuus-pääte antaa väärän kuvan "transsiudesta".
Kiitos vastauksestasi. Kysymykseni saattoi tosiaan tuntua aika turhalta, mutta näin määrittelyn aikakautena tuntuu, että on tärkeää tietää mistä itse puhuu.
...muuten käsittää alkuperäisen kysymyksesi väärin ja vastasin väärään asiaan.
Transsukupuolisuus- sanaa mä en ole kuullut käytettävän kuin muutamia kertoja, koska kaikki käyttävät yleensä siitä sanaa transseksuaali. Yleensä kun sanojen merkityksistä kiistellään tässä asiassa, ne liittyvät siihen mikä ero on transvestiitillä ja transseksuaalilla. Ja silloinkin yleensä aina käytetään sanaa transseksuaali, eikä transsukupuolinen.
Toisaalta eihän tuo sana "seksuaalisuus" anna kovin väärää kuvaa siitä, koska kyse on seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta.
Ehkä pitäisikin alkaa käyttämään sanasta "homoseksuaali" sanaa "homosuuntautuminen".
Että niinku homosuuntautuminen ja transsukupuolisuus. Olisko hyvä? Mitä mieltä asiantuntijat..? ;-)
"Ihmisiin, jotka ovat aidosti vaarallisia ympäristölleen, kuten pedofiileihin, suhtaudutaan hyvinkin ymmärtävästi ja heidän pahat tekonsa pyritään lakaisemaan maton alle. Ei pidä ärsyttää oikeasti pahoja ihmisiä."
tuo on kyllä aivan roskaa, mistäs olet tuota keksinyt? seurakunnastamme on erotettu pedofiili, samoin lähiseurakuntiimme häntä ei hyväksytty mukaann
Emme ole vihamielisiä mitään ihmisryhmää kohtaan (no pedofiilejä kohtaan kyllä!). Homouden harjoittaminen on sanottu Raamatussa synniksi ja siitä negatiivinen suhtautuminen kyseessä olevan asian harjoittamiseen.
En ymmärrä omaa vihamielistä suhtautumistasi meihin.
En ole missään muodossa huomannut olevamme noin kärjistyneitä. Helluntaisrk on seurakunta täynnä syntisiä (parannuksen tehneitä)ihmisiä. Homot ovat ihmisiä ja he ansaitsevat Jumalan rakkauden siinä missä muutkin. Armosta..
Sanoisin vielä, että tunnen henkilökohtaisesti homoja ja olen itse kohdellut heitä hyvin. Olen saanut juuri heiltä vihamielistä, ylimielistä käytöstä osakseni. En kuitenkaan yleistä sitä kaikkiin homoihin. On varmasti homoihmisiä, jotka kohtelisivat minuakin hyvin, huolimatta siitä, että olen helluntailainen.
Vielä pyydän anteeksi meidän helluntailaisten puolesta, jos olemme sinua huonosti kohdelleet.
Pelastuksesta päättää vain Jumala, emme me.