Aikoinaan Kolilta käytiin talviaikaan Lieksan puolella asioimassa hiihtäen.
Sukset oli yleensä itsetehtyjä koivusuksia.
Sauvat oli usein tuomesta, mutta koivuisiakin oli.
Pielisen ylittäminen ilman valmiita latuja niillä hiihtovälineillä vaati todellista miestä.
Yötä olivat Lieksan puolella kun yleensä ei samana päivänä hiihdetty takaisin.
Tunsin jonkun jotka teki reissun ilman yöpymistäkin, todellisia teräsmiehiä.
Sukset oli yleensä itsetehtyjä koivusuksia.
Sauvat oli usein tuomesta, mutta koivuisiakin oli.
Pielisen ylittäminen ilman valmiita latuja niillä hiihtovälineillä vaati todellista miestä.
Yötä olivat Lieksan puolella kun yleensä ei samana päivänä hiihdetty takaisin.
Tunsin jonkun jotka teki reissun ilman yöpymistäkin, todellisia teräsmiehiä.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Eikä aikaa ole loppujen lopuksi kulunut kauaakaan, ajasaikaa.
Ei ole, sillä ainakin kuuskyt luvullakin vielä hiihdettiin, mutta silloin oli kyllä jo "tehdassukset".
Viiskytluvulla vielä moni hiihti omatekoisilla suksilla.
Suksi vittuun.
No sieltähän näitä häiriköitä sikiää. On se kumma että vaikka olisi miten asiallinen kirjoitus, niin jonkun kommentit menevät överiksi. Häpeisit jos hävetä osaat!
Sellaista täällä palstalla on, mutta ei välitetä.
Koeta jo lopultakin uskoa ettei sinua tänne haluta - - ei kukaan täysijärkinen.
Lieksan homot hiihtää tuon matkan "sulkaajunassa" pariin tuntiin.
Minua kiinnostaisi minkä merkkisiä suksia oli alkuun Lieksassa nuo tehdassukset ja millä hiihdettiin Kolille.
En muista kuin muutaman sen ajan merkin.
Kari Uusituvan suksitehdas teki yleissuksia joilla pääsi vaikka mihin.
Sitten astetta korkeampaa laatua oli Karhut.
Järvisen suksilla ei hiihdetty Kolille, sillä ne oli enemmän latusuksia.
Jonkin verran oli myös Virolahdella olleen suksitehtaan tuotantoa, en muista mitä merkkiä käyttivät.
Se tehdas muuten paloi 1967 toukokuussa.
Kävin pari päivää palon jälkeen katsomassa jäänteitä, kuului hieman silloiseen työnkuvaani.
Seuraavan kerran kävin 1968 ensin toukokuussa ja sitten lokakuussa katsomassa.
Silloin oli jo vakuutusrahoilla rakennettu uusi.
Jotain on häikkiä taas Suomi 24.
Vaikka olen kirjautunut niin ilmoittaa "palvelinvirhe, käytä muuta kuin rekisteröityä käyttäjätunnustasi".
Kyllä tämä on minun kirjoitus, mutta en ymmärrä miksi äsken ei hyväksynyt kamuttajaa, nyt hyväksyy.
Minulla oli 60-luvulla omatekemät, kamalat, jonka pohjia tervattiin. 70-luvulla sain Järvisen tehdassukset.
Itse tehdyillä minäkin aloitin "hiihtourani".
Tekijää en muista, joku Lieksan suksentekijöistä.
Mulla oli 60 luvulla ekat kaupasta ostetut sukset Esko Järvisen sälesukset,ja voi sitä itkuu kun uutena hyppyrissä kärki katkesi.Isä korjas ne ohkasella pellillä ja pienillä nauloilla.Siihen aikaan ei ollut rahaa jokaviikko uusia ostaa.
eihän sillon vielä ollu sälesuksia joten höpiset joutavia
Kyllä oli -60 luvulla sälesuksia, omanikin korjasin myös pellillä
ja "tifti" nauloilla.
Mikä on sälesuksi en ymmärrä, onko niitä nykyään.
Puusäleistä liimattu suksi.
Sälesuksia oli ainakin jo 60-luvun alkupuolella. Jossakin vaiheessa niiden reunimmaiset säleet olivat hickory-puuta. Näin ainakin niiden kerrottiin olevan. Kysenen puu oli kestävää suksen reunoissa.
Kävin Rantalan kansakoulua 1960-luvulla.Meillä oli hiihtoa joen jäällä kovalla pakkasella.Sitten hiihdin vielä kotiini 3 kilometriä ja jalat oli täysin jäässä.Jäi kyllä mieleen.
Hickory tuotiin Amerikasta.
Olen joskus jopa kaatanut siellä hickory-puita.
Se on kovaa ja siinnä moottorisahan terä savusi herkästi.
Pielisjärven kouluissa ei juuri pakkarajoituksia tunnettu alle -25 asteen.
Meillä taisi olla -25 niin ei viety kuin koulun lähelle, mutta 30 oli raja ettei hiihdetty.
Hikkori paloi hyvin kuumalla liekillä, koska se on aika "öljyinen" puu.
Savun muodostus on hyvin vähäistä palamislämpötilan vuoksi.
Lämpöarvo on useita kymmeniä prosentteja suurempi kuin koivulla.
Ei liity alkuperäiseen aiheeseen.
Ennenvanhaan tehtiin suksia myös tuomesta, mutta ei paljon.
ei hikkioria kasva Suomessa joten valehtelet surutta.
Kuka on sanonna jotta Suomessa kuavon hikkorija?
Toeseksseen, kyllä Suomestahi löyttyy aenahi yksi aluve jossa sitä kasvvaa, istutettuna kyllähi.
Jäi mieleen kun ne hikiset sukset katkoin tahallaan, että saisin ne kuuluisat Järvisen sukset. Isäpä korjas pellin palalla ja minun suuri unelma kaatui ja kolukaverit sai taas naurun aihetta.
Meillä oli ennen sälesuksii,semmonen suksien kären painaja systeemi jolla saatiin käret kippuraan,kun ne omatekoset suoristu,Muistaako kukaan muu sitä?
Muistan kyllä ja sen kuinka niitä taivutettiin, tein sitä itsekkin.
Taivutus tapahtui kiehuvassa vedessä tai ainakin niin kuumassa kuin oli mahdollista.
Se oli tarkkaa hommaa ettei katkaissut kärkeä.
Lisäksi oli se jalkavuuden teko oma systeeminsä.
Minulla on ikivanhat koivuiset metsäsukset vieläkin ja niitä taivuttelen vanhoin konstein.
Isäukko teki aikoinaan suksia koivusta. Puuhun pitää merkitä pohjois-etelä suunta ennen kaatamista. Suksipuu otetaan määrätyssä suunnassa puusta.
Jos sukset tehtiin itse, niin mitenkäs oli sauvojen laita tai keppien kuten niitä täällä nimitettiin?
Mitenkäs sauvat tai (kepit kuten täällä sanotaan) valmistettiin?
Uteliasurkille.
Laitan tänään jos ehdin sen keppien teko ohjeen.
Nyt työ kutsuu.
Nyt laitan keppien teon.
Parhaat kepit tuli tuomesta.
Koivuakin käytettiin, mutta oli aika painavat.
Kärkeen laitettiin "tiikka" siten että rautalangalla tai eristysnauhalla kieputettiin kymmenisen senttiä kärkialueessta tiukkaan pakettiin.
Sitten ensin porattiin vintilällä pieni reikä johon lyötiin aika paksu naula joka katkaistiin.
Sitten teroitettiin naulan katkaistu kärki.
Sompa tehtiin yleensä katajasta josta väännettiin ympyrä johon pujotettiin nahkalenkkejä joiden toinen pää laitettiin kepin ympärille tehdyn rautalankavanteen alle.
Vanne oli kiinnitetty pienehköillä nauloilla keppiin siten, että naula meni läpi ja toinen pää naulasta "kotkattiin" sinne.
Näin valmistui sompa.
Käsilenkki tehtiin nahasta ja kiinnitettiin narulla ja rautalangalla siten että nahka meni ensin kepin pään yli ja tuli toiselta puolelta alas noin 20 cm.
Siinnä se oli, mutta tekniikat erosivat hieman sen mukaan mitä tarvikkeita kukakin sai ja osasi käyttää.
Minulla on sellaiset ikivanhat koivuiset metsäsukset joilla en ole hiihtänyt vuosiin.
Ne ovat aivan hyvässä kunnossa.
oletko ihan itse tehnyt joskus.Kyllä hyvin kuvasit, olet melkoinen monitoimimies
En ole ihan itse tehnyt, mutta olen ihan itse korjaillut.
Kiitos tunnustuksesta.
No niin tästä ne lähtee taas kunnon ja asialliset muistelu jutut,Kolin hiihdosta en tiedä muuta kun olen kuullut,että hiihtämällä kävivät Lieksassa asioillaan.Tuosta suksien huollosta eli ,kärkien taivutus ja jalkavuus,meillä Isällä oli sellainen kaareva taivutus puu,suksi lämmitettiin nuotion lämmössä kärki laitettiin puun paksumpaan päähän lukitus kiskon alle ja taivutettiin ohuemman pään lukitus kiskon alle,yön siinä oli muuten kärkevät sukset jos oli niin sanotut pullat puupalikka siteiden kohdalle ja kärjistä ja kannoista tiukat sidokset johan oli jalkavuutta seuraavana päivänä.Laitan samaan viestiin Rantalan koulun hiihtäjille terveiset minäkin hiihdin meijerin rannalta Sepelin mäelle siitä Eskelisen mäelle ja Heikuran peltoja koululle kuusikymmentä luvulla .Hyvää jatkoa Kamuttajalle ja Rantalan koulun hiihtätäjälle.
Tuo taivutustapa oli minulle uutta, mutta varmasti toimiva.
Jalkavuus tosiaan saatiin noin aika helpolla.
Sepelin, Pärnän, Heikuran pellot tiedän, mutta Eskelisen mäki on vieras, sitä en tiedä.
Heikuralla oli joskus hyviä hevosia, pärjäsivät hyvin Kevätlahden raveissa.
Hienoa kun huomasit tämän ketjun.
Minä laitan nimimerkkini aloituksiin näkyviin niin jokainen tietää kenstä on kyse ja kannattaako avata.
Niin, unohdin eilen laittaa, että Hyvää kesää Kurapurolle myös.
Ei taida enää purossa olla vettä juuri mitään keväälläkään.
Terve.Selvennän hiihto lenkkiä Eskelisen mäki kuuluu Pärnävaaraan ,mutta se laski kohti Heikuran peltoja nimi on tullut varmaan siitä kun siinä mäen alla asui Eskelisiä ainakin kaksi ja viljelijät maata ja oli karjaa.Kurapurossa on vettä keväällä pari metriä leveä puro siihen asti missä aikoinaan oli puusilta, muistat varmaan.
Laskiko kurapuro Riikolan lampeen?
Muistan sen sillan.
Olen joskus ollut sen alla tutkimassa missä kunnossa se on
Siellä oli kolme vahvaa hirttä puron poikki joiden päällä oli laitettu poikkilankut ja rakennettu kaiteet sivuun.
Keskimmäinen hirsi oli silloin hieman laho.
Äsken ryppyili eikä antanut kamuttajana siksi laitoin tuon nimimerkin, mutta vahvistan sen nyt, että ihan ite laitoin tuon.
Joitain Eskelisiä tunsin Timitrasta.
Laski se ja laskee vieläkin, mutta sen lammen vanha historiallinen nimi näkyy olevan tällä palstalla olleiden tietojen mukaan Pakarilan lampi. Syytä en tiedä.
Aivan,pyöräilen siitä usein,ja nyt on vesi niin ylhäällä että ei ole juuri virtausta.
penskana uitiin siinnä joka päivä
Kamuttaja antoi, puhtaalta pöydältä, ajattelemisen aihetta. Muistoja myös. Itse en ole hiihtäjä, varsinkaan voittaja ollut. Olin puu ja sälesuksilla ikuinen kakkonen. Joku muu aina voitti, niin kuin täällä. Joku muu voittaa kuin muumilaakson sadut. Some (sosiaalinen media). Ja jos uskotte, hyvät ystävät, monetko sukset olenkaan katkaissut. Monet. Enemmän kuin yhden käden sormilla voi helmienne kanssa sitten niin laskea. Ja ne pellit ja nupinaulat? entäs sen aikaiset liimat, hionnat jne… veistelkää mitä tohditte, tai haluatte.
Kamuttaja on. Mitä? Ainakin ajattelija. Ja Viisas. Ja jos ei ole viisas, on sitten arkistoja käyvä plakioija.
Olipahan miten hyvänsä. Tyylinsä on ja taitonsa kohdallaan. Kiitos Kamuttaja. Jatkakaa.
Metsän poika tahdon olla. Sankar jylhä kuusiston.
Ja vaikka olisin sokea, niin kuulen kuin kamuttaja kuulee näkevänä.
Ja itse asiassa olenkin, siis melkein sokea, kuulemaan. Kamuttajassa on näön ja kuulon, jopa tunteen voimaa.
Kamuttaja antoi, puhtaalta pöydältä, ajattelemisen aihetta. Muistoja myös. Itse en ole hiihtäjä, varsinkaan voittaja ollut. Olin puu ja sälesuksilla ikuinen kakkonen. Joku muu aina voitti, niin kuin täällä. Joku muu voittaa kuin muumilaakson sadut. Some (sosiaalinen media). Ja jos uskotte, hyvät ystävät, monetko sukset olenkaan katkaissut. Monet. Enemmän kuin yhden käden sormilla voi helmienne kanssa sitten niin laskea. Ja ne pellit ja nupinaulat? entäs sen aikaiset liimat, hionnat jne… veistelkää mitä tohditte, tai haluatte.
Kamuttaja on. Mitä? Ainakin ajattelija. Ja Viisas. Ja jos ei ole viisas, on sitten arkistoja käyvä plakioija.
Olipahan miten hyvänsä. Tyylinsä on ja taitonsa kohdallaan. Kiitos Kamuttaja. Jatkakaa.
Metsän poika tahdon olla. Sankar jylhä kuusiston.
Ja vaikka olisin sokea, niin kuulen kuin kamuttaja kuulee näkevänä.
Ja itse asiassa olenkin, siis melkein sokea, kuulemaan. Kamuttajassa on näön ja kuulon, jopa tunteen voimaa.
https://www.youtube.com/watch?v=ZFMRusP52kk
Kiitos vaan rohkaisevista sanoista.
Tuo laulu oli hyvä.
Samalta aukeamalta löysin myös erään lapsuuteni suurista ihannelauluista "Revontulten leikki".
Itse soittelen sitä joskus aivan huvikseni itselle ja nostalgioin kuinka sitä lapsena koulussa laulettiin etenkin alaluokilla.
En minäkään mikään menestynyt hiihtäjä koskaan ollut, en yleensä päässyt edes kymmenen parhaan joukkoon.
Uusi piirre sinussa soitatko jotain instrumenttia jos niin mitä?
Sähköurkuja omaksi iloksi.
Kaukopartiomiehillä oli mukana aina semosii onttoja suksen varakärkii.Se oli nopee asentaa paikoileen jos kärki katkesi,puukolla vaan vuoltiin suksee ja pujotetiin katkennut suksi varakären sisään.Tietäskö joku mitä materiaalia ne oli,ei ainakaan muovia.
Hei tuo oli mielenkiintoinen asia. Tietäisiköhän joku palstan tietäjistä tai kuka vain, mutta mielenkiintoinen asia.
Tori.fi löytyi sissien suksen varakärjen kuva,siinä luki jotta se on valmistettu jostakin kovakartongin tapasesta materiaalista.
Aina minäkin opin uutta tällä palstalla.
Lieksa-palsta on huippu.
Tämä on ainut järkevä ketju Lieksa Suomi 24.Kiitos Kamutaja,kun avasit tään ketjun,Normaalit imeeset voi lähetää viestejä tähän ketjuun.Saadaan asia tietoo,me nuoret,esim.suksista.Sulla on varmaani hirveesti elämän kokemusta.ja tietto kaikista asioista.
Kamuttaja on asiallinen, järkevä ja paljon historiaa ja muita vanhoja asioita tietävä mies. Olisi kiva tuntea hänet.
Kyllähän minulla elämänkokemusta on kerinnyt karttua kun muistaa aina "Liukkaasti liikkuu, polkuja raivaa ja reikiä kaivaa" kuten vanha Lieksalainen sananparsi sanoo.
Suksethan ne tällä kylällä on aina mielessä. Suksi vaan ei tahdo luistaa mihinkään.
Eikös Risto Kiiskinen ollut maan kuulu hiihtäjä.
Ainakin nuorten suomenmestari kouluaikaan. Hiihti Olympialaisissakin.Ollaan pikkuisen heimokantaa.
Se onkin ainut joka on pässy sadan parahaan joukkoon piirikunnallisissa.
Et taida paljon tuntea urheilua
Mitä kamuttaja tarkoittaa sanonnalla puhtaalta pöydältä.
Luulisin jotta kamuttaja haluusi asiallisa keskusteluu tälle palstalle,pysysivät ryssän trollit ja homo juttujen häirikkö.poissa,niille on omat palstat.
jos kamuttajasta saisi valvojan niin luulisin palsta tulisi äkkiä siistiksi