Keskittyminen vaan siihen että luottaa kaikessa Jeesukseen ja siihen armoon tuo ilon joka päivään. Jeesus haluaa että me iloitsemme joka päivä hänestä eikä usko ole taakka tai syy riidellä kuka on oikeassa jossain opissa(sitä saatana just haluaa et uskovat keskittyy riitelemään kuka on oikeassa). Jeesukselta tulee ilo ei pelko, pelko ei ole Jumalasta vaan Jumala on Rakkaus. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Olen itse löytänyt hyvin juuri sellaisen lapsenkaltaisen tilan että luotan vaan Jeesukseen nyt kaikessa enkä turhaa ite murehdi asioista:) kun en tiedä jotain niin kysyn häneltä ja ratkaisu tulee. Aina sieltä tulee vastaus ja sit tajuu yhtäkkiä et:tää se oli. Jos me keskitytään oppeihin ja siitä riitelyyn kuka on oikeessa niin se on turhaa ajankäyttöä, Jeesuksen veri yksin riittää ja vain armosta pelastumme. Sitä en tarkoita etteikö sanaa ole hyvä lukea, tottakai sitä on hyvä lukea. Mutta pääasia on se Jeesuksen veri joka päivä jokaisen meidän elämässä. Mielestäni on kiva nähdä kun ex-katujuoppo mies löytää Jeesuksen ja luottaa täysin häneen, ei hän mikään oppinut ole millään tavalla mutta elävässä uskossa ja luottaa koko elämänsä Herraan ja hymyilee:) rukoilkaa aamusta iltaan vähän väliä mielessänne, muutama sanakin Herralle välillä:)
Lapsenkaltainen usko joka päivä
Lapsenkaltaiseksi
14127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aivan armosta pelastumme. Se on ihmeellistä kun Jumala muuttaa puliukkojen elämän tai joku rikollinen vankilassa tulee uskoon. Siitä tulee hyvä mieli. Jeesukselle edes vaikeimmat tapaukset ei ole vaikeita, kun ihminen huutaa Hänen puoleen tosissaan niin Jeesus ottaa vastaan ja ei jätä ikinä eikä petä. Jeesukseen voit luottaa 100%. Hän kuulee kaikki pyyntösi ja ajatuksesi ja näkee kyllä kun olet tosissasi asian suhteen.
Miksei Jeesus auta ihmistä jo ennen kuin tämä päätyy alkoholin orjaksi?
Minä huusin ja itkin apua, tunnustin pahat tekoni, hiljennyin, rukoilin, luin Raamattua, pyysin apua Jeesukselta kaikin mahdollisin keinoin. Vilpittömästi sanoin, etten yksin pysty mihinkään, auta, Jeesus. Apua ei tullut.
Minut pelasti lopulta lääkehoito ja terapia. Luovuin uskosta. Koputin, eikä minulle avattu.
Lapsenomainen usko ja kukkasilla tanssiminen on mahdollista niille, joiden elämä on kunnossa. Me muut ajattelemme, että sellainen on naiivia. Suloista, mutta niin kovin naiivia.
Aivan oikein. Kukkasilla tanssiminen ja lapsellinen lässytys ei todellisessa maailmassa todellakaan toimi. On joko oltava niin hullu uskossaan, että kiljuu megafooniin kaduilla ja leikkii eksorsistia tai sitten tultava toteamaan,että jos Jumala on,hän vain vaikuttaa kaiken suunnitelmiensa mukaan,meni miten meni tai sitten lakattava uskoasta raaattuun jualan ainoana ilmoituksena,mikäli ei tahdo lohdutonta ateismia aatemaailmaansa johtotähdeksi. Omassa varassamme olemme kuitenkin vain eläimiä ja se jos mikä on kauhistuttava ajatus. Ei tarvitse kuin uutisia vilkaista niin jo alkaa kammottaa. Pienten lasten kärsimys ja hätä tässä maailmassa on niin valtavan suuri ja mikään pilvienpäällä leijailevan ukkelin anominen ei siihen hätään tai muuhunkaan taida konkreettisesti mitään auttaa. Korkeintaan itselleen siitä voi tulla mielenrauha hetkeksi, mutta kun ne tosipaikat on edessä niin...
Lapsenkaltainen usko on monelle ihan vierasta kun joidenkin mielestä vain oppinut kelpaa Jumalalle ja nuo kadunmiehet on jotenkin ala-arvoisia uskovaisia. Vaikka tosiaan Herralle kelpaa kaikki syntiset eikä uskossa tarvii olla kun vaan tosissaan niin loppu tulee kyllä Herralta. Siihen voi luottaa täysin sillä Jumala tuntee sut läpikotaisin ja jos olet tosissas niin se riittää. Jeesuksen veri on ainoa tie taivaaseen.
Mä join 10 vuodessa niin paljon viinaa että varmaa olisin delannu jossain välissä tähän touhuu ellei olis Jeesus pysäyttäny täydestä lennosta. Nyt sitte lennetää oikeesee suuntaa. On ollu koettelemuksia mutta kun on suurin vierellä niin mun ei tarvii pelkää. En ole juonu tippaakaa uskoontulon jälkeen. Monta kuukautta menny eikä tee mieli miillän tavalla juoda kun tiiän mitä se aiheuttaa. Mut on elämä muutenki muuttunu erilaiseks ja mä nään kaiken jotenki eri tavalla ja sillee hyvänä ja sit taas kaikki paha mitä nään niin käy ne tyypit sääliks ku ei snaijjaa mihkä se tie vie.
Eli maailmasi on muuttunut sillä tavalla mustavalkoiseksi kuin se fundisuskovaisilla muuttuu. On vain hyvää ja pahaa, vaikka todellisuus on enimmäkseen kaikkea mahdollista siltä väliltä. Koetahan pärjäillä.
Jo vain se on ymmärrettävää,että kovia kokenut ihminen on helposti aivopestävissä epätoivoisessa tilanteessaan,vaan kenties sellainen jaksaa uskoa hyväntekemisen voimaan enemmän kuin tavis..Helvettiopin kieroutuneisuutta ei ehkä kapasiteetti jaksa käsitellä,joten onhan se hyvä,että on jokin pelote pitämässä hengissä ja irti viinasta,mutta muille on turha omaa lääkettään sellaisena tuputtaa. Ehkä kannattaisi kyseisen uskoontulleen mennä kertomaan kuolemaa tekeville kavereilleen Jessestä tai tosiaan ottaa se megafoni käteensä ja alkaa ajaa ulos viinapiruja??? Vai olisiko kiusaus langeta takaisin kuitenkin liian suuri...
Ei tosiaan tarvitse olla hyvistä piireistä ja hyvin koulutettu viisas mies ollakseen kelpaava Herralle. Olit millanen tahansa mistä tahansa niin kun tosissaan oikealla mielellä lähestyt Jeesusta niin se on sitten siinä:) jeesuksen rakkaus on käsittämättömän suurta. Sua ei ikinä heitetä pois kun meet Jeesuksen luo.
Mä tavottelin ennen uskoontuloa menestystä urheilussa ja työelämässä oli suuri raha mielessä ja tavottelin sitä kuumeisesti. Uskoontulo sai arvot päälaelleen eikä enää kiinnosta tuhlata aikaa liialliseen rikkauden tavotteluun kun ei täältä mitään mukaan saa. Näkee ihan eri tavalla tuon rahan ja sen merkityksen. Kyllä me rahaa tarvitaan mutta enää mulla ei ole mielessä vaan makee elämä vaan on tullut jotenkin maanläheisemmäks ja arvostaa kaikkea muuta:) Minulle riittää tämä työ ja rahaa saan riittävästi jo nyt. Urheilukaan ei ole enää pakkomielle vaan voin urheilla silloin kuin haluan ilman liiallista orjallisuutta.
Todella hyvä aloitus. Ja alempana joku ihmettelee, että yleisesti ajatellaan, että vain oppinut kelpaa Jumalalle. Niin sitä monesti ajatellaan, mutta juuri ne eivät Jumalalle kelpaakkaan. Jumalalle kelpaa vain tyhjä astia, jonka hän saa täyttää.
Kiitos tästä. On juuri hyvä ymmärtää että emme omilla ponnisteluillamme voi mitenkään olla mitään. Jumala antaa kullekkin mitä katsoo hyväksi. Se lapsenkaltainen usko on munkin mielestä hyvä kuvaamaan sellaista tervettä uskoa jossa luotetaan vaan Herraan kaikessa eikä murehdita siitä kuka on oikeessa missäkin:)
Juurikin näin. Lapsenkaltainen usko on juuri luottamista ja Jumalan lupausten hyväksymistä tunteista riippumatta. "Isi lupasi ostaa uuden polkupyörän kesäksi".
Lapsi luottaa siihen täysin, koska isi lupasi.
Vielä pienempi lapsi, vauvaikäinen ei osaa huolehtia itsestään, vaan on kaikessa vanhempiensa huolenpidon varassa.
Tätä se lapsenomainen usko on Jumalaan. Täysin Jumalan varassa.
>Olen itse löytänyt hyvin juuri sellaisen lapsenkaltaisen tilan että luotan vaan Jeesukseen nyt kaikessa enkä turhaa ite murehdi asioista:) kun en tiedä jotain niin kysyn häneltä ja ratkaisu tulee.
Kerropa miten saat nuo vastaukset. Kuuletko kenties Jeesuksen äänen päässäsi?
Kun tulee uskoon niin sitä sydän kertoo aikalailla mikä on hyvää ja mikä pahaa..sanaa kansii lukea kans tietty:) haluaa tehä hyvää eikä tartte keskittyä siihen mitä saa ja mitä ei saa kun haluaa sitä hyvää tehä. Se on vaikee selittää..