Miten jaksaisin vielä elää?

HowToSurvive

Olen 30 nainen ja kärsinyt mielenterveysongelmista teinistä lähtien. Lapsuuteni oli onnellinen, enkä ymmärrä miksi minusta tuli tällainen. Psykiatrin mielestä minulla on epävakaa persoonallisuus ja 2-suuntainen mielialahäiriö, jälkimmäinen vain sen vuoksi, koska vuosia sitten koin hypomaanisuuteen viittaavan vaiheen.

Muuten olen ollut masentunut toistuvasti ja vaikeasti. Olen myös erittäin ahdistunut ja saan silloin tällöin paniikkikohtauksia. Oloni on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan varsinkin viime kuukausina, koska elämäni rakkaus jätti minut. Hän oli suuri ilo elämässäni, jonka avulla jaksoin elää.

Koulut on jääneet kesken näiden oireideni takia. Tunnen olevani erittäin epäonnistunut, huono ihminen. Mietin jatkuvasti itsemurhaa, koska haluan vain paeta tätä jatkuvaa tuskaa. Rohkeus ei kuitenkaan itsariin toistaiseksi riitä.

Pahinta ehkä tällä hetkellä on jatkuva epätodellinen olo. En ole edes varma välillä olenko oikeasti olemassa! Tämä saa minut sekoamaan täysin. Kuljen robottina päivästä toiseen. Epätodellista oloa minulla on ollut nuoresta alkaen, mutta viime aikoina se on pahentunut huomattavasti.

Lääkkeinä on Ketipinor 200mg iltaisin unta antamaan ja tasoittamaan mielialaa. Masennukseen ja paniikkihäiriöön menee Sertralin 100mg. Terapiassa käyn yleensä kerran viikossa.

Miten jaksan enää elää? Tuntuu, että minulle on annettu ihan kohtuuttoman iso taakka kannettavakseni :( Olen muutenkin luonteeltani erittäin herkkä, ollut lapsesta asti. Onko muita kohtalotovereita?

34

142

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vieläjaksaa

      Et sinä mikään epäonnistunut ja huono ihminen ole. Kärsin pitkälti samanlaisista ongelmista kuin sinäkin. Masennus haitannut elämää teini-iästä lähtien. Toisena hetkenä hellittänyt hieman otettaan, mutta täysin oireetonta aikaa en edes muista. Tunnen eläväni oman pääni vankina. En kiellä, etteikö joskus pahimpina hetkinä mieleen tule ajatus, että olisin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni pakoon tuskaista oloa, mutta olen siinä tilanteessa miettinyt, mitä asioita minulla on elämässäni, joista voin saada voimaa jatkaa. Niitä hyviä asioita voi olla tosi vaikea nähdä, kun masennus ja ahdistus on päällä, mutta jotain hyvääkin toivottavasti löytyy. En tiedä, oliko sanoistani mitään apua. Tiedät kuitenkin, ettet ole yksin.

      • HowToSurvive

        Kiitos vastauksestasi. Onhan minulla rakkaita ihmisiä tukenani, mutta kuten sanoit, hyviä asioita on vaikea nähdä tämän kaiken tuskan läpi. Enkä minä oikein jaksa nähdä ihmisiä, kotona vaan olen kissani kanssa päivät pitkät. Välillä pitää ihan pakottaa itsensä ulos ihmisten ilmoille ja kotiin palattuani olen aivan poikki, niin pienestä. Alkoholia tulee käytettyä n. kerran viikossa, koska se helpottaa huomattavasti oloa ja pääsen edes hetkeksi pakoon tätä helvettiä. Tiedän kyllä, että alkoholi on pahasta, mutta humalan houkutus on suuri.


    • Oletko huomannut terapialla mitään vaikutusta? Itsekkin nimittäin käyn terapiassa, mutta pohdin välillä, että onkohan siitä mitään hyötyä...

      • HowToSurvive

        Terapiakäynneilläni oloni on hieman helpompi. On helpottavaa puhua asioista miellyttävän psykologin kanssa. Muutama tunti käynnin jälkeenkin olo saattaa olla parempi, mutta aina se sama tuska palaa takaisin. Joten en osaa sanoa onko terapiasta pitemmän päälle paljonkaan hyötyä :/ Ei siitä kyllä haittaakaan ole ja onhan se hyvä saada edes hetken helpotus.


      • HowToSurvive kirjoitti:

        Terapiakäynneilläni oloni on hieman helpompi. On helpottavaa puhua asioista miellyttävän psykologin kanssa. Muutama tunti käynnin jälkeenkin olo saattaa olla parempi, mutta aina se sama tuska palaa takaisin. Joten en osaa sanoa onko terapiasta pitemmän päälle paljonkaan hyötyä :/ Ei siitä kyllä haittaakaan ole ja onhan se hyvä saada edes hetken helpotus.

        Tosin maksaahan se aina sen omavastuun verran... Monet puhuu, että siinä terapiassa pitäisi itsekkin tehdä töitä. Tarkoittanee, että pitäisi kelailla asioita ja pohdiskella ja ehkä miettiä jotain, mistä voisi sitten puhua. Pitäisi varmaan kysyä ihan terapeutilta, mitä se tarkoittaa.


    • jlajqelqw

      Ne on nuo isot hevosenannokset joita syöt lääkkeitä...

      • No ei edes ole. Itse syön vielä enemmän ja valmistuin juuri insinööriksi.


    • mies_pohjoisesta

      Minulla on aloittajan kanssa hyvin samanlaisia oireita. Erittäin paha masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Koulut olen myös jättänyt kesken monta kertaa. Epätodellinen olo vaivaa koko ajan, ajatus ei enää toimi, muisti pätkii pahasti, kongitiiviset ongelmat vaivaavat. Olo on kuin zombiella ja minkäänlaista iloa en tunne ja mikään tässä maailmassa ei kiinnosta yhtään. Olen miettinyt myös pitkään itsemurhaa mutta jostain syystä en ole sitä vielä tehnyt. Ilmeisesti aloitekyvyn- ja rohkeuden puuttuminen on pitänyt minut vielä elävien kirjoissa.
      Yksinäisyys on myös vaivannut läpi koko elämän vaikka on niitä kavereitakin ympärillä ollut. Tosin tuntuu että kavereiden parissa olen vielä yksinäisempi joten vietän päivät lähinnä yksin kotona sängyssä maaten. Eikä nykyisin kenenkään seura myöskään kiinnosta.

      Jokin aikaa sitten minulta leikattiin hyvälaatuinen suuri aivokasvain ja sen seurauksena kaikki oireet ovat pahentuneet. Lisäksi minusta on tullut ns. aistiyliherkkä. Eli mm. tv:n katselu, musiikin kuuntelu jne. tekevät minut erittäin ahdistuneeksi ja sekavaksi. Myös autolla ajaminen laukaisee jonkinlaisen sekavuuskohtauksen johon liittyy pahoinvointia ja kuvotusta.

      Perjantaina aika psykologille vaikka en usko hänen voivan minua auttaa mitenkään. Olen henkisesti valmistautunut itsemurhaan ja tulen tekemään sen mikäli tilanne ei parane. Mikä tahansa on parempi kuin tässä maanpäälisessä helvetissä eläminen. Voimia aloittajalle.

      • HowToSurvive

        Hei! Kiitos, voimia myös sinulle toivon!

        Itsekin olen herkkä kaikelle, myös tv:lle sekä musiikille. Musiikki on aina ollut minulle erittäin tärkeää, mutta nykyään en voi kuunnella musiikkia, koska se herättää jotenkin liian suuria tunteita ja saa itkemään.

        Ymmärrän sinua kaikessa mitä kirjoitit.


    • Uskomatontamuttatotta

      Tämä vastaus tuntuu tyhmältä, tiedän sen, mutta asia on silti totta: tarkkaile ruokavaliotasi!

      Masentuneet syövät usein huonosti. Saamme aivan liikaa hiilihydraatteja, liian vähän hyvänlaatuisia rasvoja, mutta runsaasti huonoja rasvoja. Huonoja ovat paljon käsitellyt, olivatpa ne kovia tai pehmeitä. Syö riittävästi vihreitä ja jätä kaikki lisäaineet ruuastasi pois. Tällä vhh-ruokavaliolla monen olo on kohentunut pikku hiljaa, vaikka ei ehkä täysin eri ihmiseksi muuttuisikaan. (Hermot tarvitsevat rasvaa!) http://www.elinahytonen.fi/2011/03/lyhyt-rasva-aapinen/

      Ruokakin maistuu paljon paremmalta kun mukana on voita, kermaa ja oliiviöljyä, jotka korostavat makuja. Sen sijaan suuri määrä sokeria saa mielen tylsäksi. Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta myös. Aikaansaamattomuus ja sumea pää seuraa ihan jo päivän aikana, jos syön leipää tai karkkeja. Kyse on hormoneista, joita meillä on kymmenittäin. Varsinkin kilpirauhasen hormonitoiminnan vajaus diagnosoidaan usein väärin masennukseksi. Se on vain yksi esimerkki. Yhdessä nuoren ihmisen epävarmuuden kanssa se tuntuu masennukselta, mutta ei ehkä sitä olekaan. Elämäsi suunnan löydät kyllä, kunhan saat voimia sen etsimiseen!

      Tuntuu uskomattomalta, mutta terveys lähtee hyvin perusasioista. Maailmaa ei muuteta nappia painamalla eikä yhdessä päivässä, mutta pienet teot joka päivä saattavat auttaa sinua tolpillesi, siitä on hyvä jatkaa ilman lääkkeitä vaikkapa terapian avulla.

      (Lisäravinteina kalaöljy ja B12-vitamiini ja muut B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeitä masentuneelle. Kaiken voi saada myös ruuasta, jos tarkkailee syömisiään.)


    • kassuliini

      Ehkä sinun kannattaisi pyytää lääkäriltä sertralinin vaihtoa paremmin auttavaan lääkkeeseen. Ketipinor auttaa saamaan unta mutta mulle sertralin ei auttanut eikä zoloft. Lääkkeitä kannattaa vaihtaa jos paha olojatkuu vaikka syö lääkkeensä. Ja sitten tuo alkoholi...Itse olen tehnyt tuota samaa vuositolkulla, olo helpottuu kun tulee humalaan. Ahdistuneelle ja tuskaiselle edes hetken helpotus on suuri asia. Mutta olet varmaan huomannut että seuraavana päivänä olo on kahta hirveämpi, enkä nyt puhu krapulasta! Itse päätin pitää parin kuukauden raittiusjaksoja ja se on kannattanut. Ahdistus ja tuskaisuus on helpottanut. On nimittäin niin että lääkkeiden kemialliset aineet ja alkoholi saavat yhdessä aikaan aivoissa pahoja juttuja. Minä toivotan sinulle voimia! On muuten hyvä kun sinulla on se kissa, mulla on kaksi ja niidenkin avulla jaksaa paremmin päivästä toiseen.

      • HowToSurvive

        Kiitos vastauksestasi. Pitää miettiä tuota lääkeasiaa. Olen nyt aikonut vähentää Ketipinoria sillä tuntuu että se tekee olostani entistä enemmän epätodelliseksi, eli olo on kuin zombiella ja sen ovat läheisenikin huomanneet. Katsellaan miten se vähennys vaikuttaa.

        Kyllä olen huomannut, että krapulat ovat aivan järkyttäviä olleet viime aikoina. Koitan pitää pidempiä selviä kausia. Toki olen niitä ennenkin pitänyt, mutten ole huomattavaa vaikutusta mielialaan huomannut silläkään.

        Ja juu, kissat on ihania, kuten muutkin lemmikit. Heistä saa elämäniloa paljonkin :)


    • khui

      Et usko kuinka monella Uskoon tulleella on sama tausta.
      Et menetä mitään vaikka kokeilisit.

      Jos se ei ole totta, niin sitten mitään ei tapahdu ja elämäsi ei muutu suuntaan tai toiseen.

      Jos se on totta; niin jotain hyvää tapahtuu ja elämäsi muuttuu paremmaksi.

      Sinun ei tarvitse muuta kuin antautua Jeesukselle, antaa hänen tulla sydämeesi.
      Et tarvitse alussa (kokeiluvaiheessa) seurakuntaa, et muuta.
      Raamattu riittää ja halu ottaa Jeesus elämääsi ja suullasi sen pyytäminen (vaikka neljän seinän sisällä kun olet yksin)

      Siunausta

      • HowToSurvive

        Kiitos vastauksestasi. Olen tullut uskoon jo vuosia sitten eli pyysin myös Jeesuksen sydämeeni aidosti. Rukoilen säännöllisesti. Kuulun edelleen myös kirkkoon. Olen hengellinen ihminen.


    • IrT_AinEizt

      Miten ajattelit pystyä tuntemaan mitään kuin vedät tuollaisen määrän aineita? Neuroleptit ja SSRI:t poistavat tunnekokemukset. Niiden vaikutus perustuu siihen. Lisäksi aiheuttavat epätodellisuuden kokemusta. Turha odottaa, että saat mitään tunnekokemuksia ennen kuin olet vieroittautunut irti tuosta läjästä kamaa.

      Jos päädyt lopettelemaan tai edes vähentämään käyttöä, tee ensin kattava tiedonhaku lopettamisesta ja sen kulusta. Muutoin voit erehtyä, kuten valtaosa muista, luulemaan vieroitusoireita alkuperäisen tilan paluuksi. "Epävakaa persoonallisuus-" ja "2-suutainen mielialahäiriö" ovat ainoastaan nimiä psykiatriassa tietynlaiselle käytöksen, ajatusten ja tunteiden yhdistelmälle. Ne eivät ole sairauksia, kuten psykiatria väittää, joten voit hyvällä varmuudella unohtaa poiset pseudotieteelliset konseptit. Valitettavasti niin sanotut psyykenlääkkeet voivat jättää jälkeensä pysyviä muutoksia aivojen toimintaan, jolloin jotkut oireet tulevat mahdollisesti seuraavan sinua loppuelämäsi. Ne eivät korjaa mitään vikaa tai puutetta aivoissa vaan ainoastaan häiritsevät ja sekoittavat aivojen normaalia toimintaa. Toimivat samalla idealla kuin amfetamiini, alkoholi, kokaiini tai vaikka mari. Apua vieroitukseen saat mm. sivustoilta www.cepuk.org (kts. myös jatkolinkit) ja www.recovery-road.org. Kaikkea hyvää jatkoosi mihin ikinä päädytkin.

      Pahoittelut, että suhteesi päättyi.

      • HowToSurvive

        Kiitos vastauksestasi! Voit hyvinkin olla oikeassa. Juuri tänään juttelin läheisen ihmisen kanssa ja hän kehoitti jättämään kaikki lääkkeet pois... Olen itsekin aina epäillyt psyykenlääkkeitä, mutta kiltisti kuitenkin ne aloittanut lääkärien kehoituksesta.

        Aikoinaan kun söin Efexoria muutaman vuoden ja kun jätin sen pois iski aivan kauhea masennus ja ahdistus. Siis jo vieroitusoireiden loputtua. Silloin luulin, etten pärjää ilman ssri-lääkitystä ja aloitin Cipralexin. Sitä sitten vuosia söin, kunnes sitten kokeiltiin tätä nykyistä eli Sertralinia. Ja kun olin Sertralinia syönyt kolmisen viikkoa huomasin, että oloni kohentui. Mutta sitten mieliala taas pikkuhiljaa laski...

        Joten, olen huomannut, että ainakin alkuun lääkkeet auttavat, mutta lopulta sitten... Enpä osaa sanoa. Olen kyllä aika epäileväinen psyykenlääkkeiden suhteen. Psykiatrini on jopa ehdottanut, että litium voisi olla minulle hyvä! En kyllä halua kokeilla enää mitään uusia lääkkeitä. En vain enää luota koko lääketeollisuuteen... En halua enää elää lähes tunteettomana zombiena elämääni!


      • IrT_AinEizt
        HowToSurvive kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi! Voit hyvinkin olla oikeassa. Juuri tänään juttelin läheisen ihmisen kanssa ja hän kehoitti jättämään kaikki lääkkeet pois... Olen itsekin aina epäillyt psyykenlääkkeitä, mutta kiltisti kuitenkin ne aloittanut lääkärien kehoituksesta.

        Aikoinaan kun söin Efexoria muutaman vuoden ja kun jätin sen pois iski aivan kauhea masennus ja ahdistus. Siis jo vieroitusoireiden loputtua. Silloin luulin, etten pärjää ilman ssri-lääkitystä ja aloitin Cipralexin. Sitä sitten vuosia söin, kunnes sitten kokeiltiin tätä nykyistä eli Sertralinia. Ja kun olin Sertralinia syönyt kolmisen viikkoa huomasin, että oloni kohentui. Mutta sitten mieliala taas pikkuhiljaa laski...

        Joten, olen huomannut, että ainakin alkuun lääkkeet auttavat, mutta lopulta sitten... Enpä osaa sanoa. Olen kyllä aika epäileväinen psyykenlääkkeiden suhteen. Psykiatrini on jopa ehdottanut, että litium voisi olla minulle hyvä! En kyllä halua kokeilla enää mitään uusia lääkkeitä. En vain enää luota koko lääketeollisuuteen... En halua enää elää lähes tunteettomana zombiena elämääni!

        Jos päätät jättää aineet vähemmälle tai kokonaan pois, muista nyt ehdottomasti selvittää vieroituksen kulku ja laatu ennalta. Psykiatria ei pysty sinua vieroituksessa auttamaan. Heiltä puuttuu koulutus ja siten osaaminen aineiden lopettamiseen liittyen. Hyvää ja luotettavampaa tietoa saat mm. edellisessä viestissäni mainituilta sivustoilta.

        On hyvin mahdollista, että kuvaamasi kova masentuneisuus ja ahdistus ovat olleet venlafaksiinin (tuotenimi mm. Efexor) vieroitusoireita. Vieroitusoireet voivat kestää useita kuukausia jo pelkästään muutaman kuukauden käytöllä. Oireisto on kuitenkin yksilöllinen.

        Huomaamasi erilainen vaikutus aineen käyttöön oton jälkeen ja pidempään jatkuvan käytön välillä on ihan todellinen. Kaikki huumausaineet tekevät samoin. Ilmiötä kutsutaan toleranssiksi. Yhtäjaksoinen vahvojen huumausaineiden käyttö, johon kaikki mainitsemasi 'psyykenlääkkeet' kuuluvat, voi johtaa pysyviin aivojen toimintojen muuttumiseen, jolloin puhutaan aivovaurioista. Siten aineen vaikutuksen muutos on osaltaan toleranssi-ilmiötä sekä aivojen vaurioitumista (ovat osaltaan päällekkäisiä asioita).

        Henkilökohtaisesti en suosittele kellekään litiumia. Se on myrkky ihmiskropassa siinä missä SSRI/SNRI kuin neuroleptikin. Psykiatrit suosittelevat aina uutta kamaa vanhan tilalle, koska he eivät muuta osaa. Siten et koskaan pääse käsiksi siihen miksi alunperin voit psyykkisesti pahoin. Litium niin ikään 'zombifioi', kuten nimitystä käytetään. Tunteettomuus voi jäädä osaltaan pysyväksi ainekäytön lopettamisesta huolimatta (vertaa esim. amfetamiini), mutta sen näkee vasta, kun on ollut niin sanotusti kuivilla ainakin puoli ehkä parisen vuotta.


    • frf4sf34sef

      > Epätodellinen olo vaivaa koko ajan, ajatus ei enää toimi, muisti pätkii
      > pahasti, kongitiiviset ongelmat vaivaavat. Olo on kuin zombiella ja
      > minkäänlaista iloa en tunne ja mikään tässä maailmassa ei kiinnosta yhtään.

      Elektroninen häirintä on paljon luultua yleisempää, ja sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Aivojen GABA-reseptoreihin vaikutetaan kohdistetulla tutkasäteilytyksellä, minkä seurauksena voi tulla epätodellinen olo ja kyky kokea mielihyvää katoaa.

      Valmistin itselleni vanhasta moottoripyöräkypärästä EM-suojuksen eli tutkasäteilyä vastaan. Kypärän sisällä on neljä tai viisi kerrosta tiheää metalliverkkoa (huokeista keittiövarusteista otettu), joka on yhdistetty johdolla maapotentiaaliin (keskuslämpöpatteriin).

      Suojus alkoi auttaa välittömästi. Kypärä paukkui ja ritisi aluksi kuin teräsvilla mikrouunissa mutta olo parani muutaman vuorokauden kuluttua kypärän käyttöönottamisesta. Muutama kuukausi kypärän käyttöönottamisesta vointi oli palautunut miltei normaaliksi. Pitää jopa nukkua suojus päässä. Mitään lääkitystä en halunnut, koska tiesin mistä oli kyse (syylliset kertoivat asiasta kansainvälisellä keskustelupalstalla - olin joutunut poliittisesti motivoidun häirinnän kohteeksi).

      Jos on tullut vastaan termi "sähköyliherkkyys", niin kyse on siitä. Se on ikävien ihmisten kehittyneillä sotateollisilla välineillä aiheuttamaa voimakasta mutta määrittelemätöntä oireilua. Tutkimuksissa fysiologista vikaa ei löydy.

      En voi antaa takuuta, että kaikissa tapauksissa on kyse tästä tai että tutkasuojuskypärä auttaa ja parantaa voinnin. Omalla kohdallani kyse oli tästä menemättä kuitenkaan yksityiskohtiin.

      Tarvetta ryhtyä väittelyihin tai koviin vääntöihin ei ole. Uskoo ken haluaa.

    • Hengissä_edelleen

      Ihmisiä pystytään kyllä pelastamaan nykyään hyvin vaikeistakin tilanteista. Kuten toiseen keskusteluun kirjoitin: Ihmisen ei tarvitse kokea mitään läheisten kuolemaa, väkivaltaa, hyväksikäyttöä tms. pahoja juttuja, kun sitä voi jo traumatisoitua. Varsinkin pieni lapsi on hyvin herkkä ja sille jo vaikka se, että joutuu eroon äidistä muutamaksi päiväksi, saattaa jättää hyvinkin vakavan trauman. Pieni lapsi, kun ei vielä pysty käsittämään niin paljon ympäröivää maailmaa kuin aikuinen ja vauvaikäisillä muistikaan ei ole vielä kehittynyt kovin paljoa, jotta koko tilannetta välttämättä edes muistaisi. Myös minulla oli aikoinaan ns. onnellinen lapsuus. Sen takia meni pitkään ennen kuin edes tajusin mistä valtava ahdistukseni pääasiassa kumpusi.

      Epävakaa persoonallisuus on minusta hieman sellainen diagnoosi, joka annetaan tyyliin silloin, kun ei oikein oteta selkoa mistä on kyse. Näistä diagnooseista ei kannata minusta ihan hirveästi välittää. Useimmilla on monta näistä yhtäaikaa. Myös jos ongelmat alkavat ratkemaan, kaikki näistä todennäköisesti vähenee. Ja esim. tuo 2-suuntainen mielialahäiriö diagnoosi on hyvinkin voitu antaa heppoisin perustein jollei sitten voimakas mielialan vaihtelu ole ollut pidemmän aikaa toistuvaa. Vuosien kuluessa olen yhä enemmän kallistunut siihen suuntaan, että hyvin monissa mielenterveyden häiriöissä on pohjimmiltaan kyse traumasta tai traumoista. On vain tullut vahinkoa jossain elämänvaiheessa ja jos perheessä ei ole voinut tai osattu oikein tunteita ilmaista tai vanhemmat ovat olleet etäisiä, niin tällaisetkin jättävät helposti jälkensä. Mahdollisuuksia on monia. Lisäksi mitä varhaisemmalla iällä tulee vahinkoa sen vaikeampi tilanne on myöhemmin. Monesti myös koko henkinen kehitys takkuaa vahinkojen syntymisen jälkeen jollei tilannetta saada korjattua. Näitä on esim. keskittymiskyky ja oppimisvaikeudet.

      Myös epätodellinen tunne on tyypillinen traumaattisuuden aiheuttama oire ja vähenee myös sitä mukaan, kun paha olo alkaa helpottumaan. Todellisuudentaju ei ole 1-0 tyylinen eli sellainen, että se joko on kunnossa tai sitten on täysin omissa maailmoissa. Siinä on kaikki sävyt 0 ja 1 välillä. Todellisuudentaju voi alentua, vaikka periaatteessa kaikki on niinkuin ennenkin. Itsellänikin oli pitkään hyvin voimakasta epätodellisuuden tunnetta. Tähän auttoi Abilify. Ketipinoriakin kokeilin, mutta tämän lääkkeen kanssa en enää muuta tehnytkään kuin nukkunut. Abilify toimi ainakin minulla. Sitä ei vaan välttämättä kannata ottaa mitään isoja annoksia vaan ihan puolikas tabletti pienimmästä koosta saattaa riittää. Tämä vaatii kokeilua. Abilifyssä on vain se huono puoli, että se voi tehdä todella levottomaksi ainakin alussa. Tällöin voi kokeilla pienentää annostusta ja vaan koettaa kestää. Ainakin minulla levottomuus poistui noin kuukauden kuluttua, kunhan annos ei ollut liian suuri. Eikä tämä tarkoita, että loppuelämää tarvitsee moista syödä.

      Suru on avain mielen korjaantumiseen, kuten aiemmassa keskustelussa kirjoitin:
      http://keskustelu.suomi24.fi/t/13547290#comment-79240793 nimimerkillä: Ei_enää_ahdistusta

      Masennus on sellainen mikä poistuu, kun asiat alkavat korjaantumaan. Samoin itsemurha-ajatukset. Masennus on tunne, joka tulee pidemmän ajan kuluessa, mm. kun ihminen ei saa häntä painavia asioita ratkaistua tai muutettua. Se on jonkinmoista totaalista väsymistä ja tyytymättömyyttä sekä epätoivoa tilanteeseen, kun "mitään valoa tunnelin päässä" ei ole nähtävissä. Ja paniikki on voimakkaiden tunteiden hyvin nopeaa esiintulemista.

      Hieman ehkä kaunistelematta tuli kerrottua asioita, mutta kyllä tilanne on korjattavissa.

      • HowToSurvive

        Kiitos vastauksestasi! Itseasiassa minulla oli kokeilussa myös Abilify noin vuoden ajan. Se aloitettiin lähinnä sillä, että saisin aloitekykyä ja tarmokkuutta liikkua ja hoitaa arkisia asioitani. Alkuun se aiheutti pahaa levottomuutta ja lopulta kun aloitin lisäksi Voxran (samoista syistä) olin aivan totaalinen zombie. Joten molemmat jätin vähitellen pois psykiatrinikin kehotuksesta.

        "Masennus on tunne, joka tulee pidemmän ajan kuluessa, mm. kun ihminen ei saa häntä painavia asioita ratkaistua tai muutettua" Niinpä. On paljon asioita, joita en saa ratkaistua tai muutettua, vaikka kuinka haluaisin :(


    • yks_uskis

      Minulla on kaksi neuvoa. En ehdi kirjoittaa nyt pitkästi, joten sanon vain ne neuvot: terveelliset, rutiinimaiset elämäntavat ja Jeesukseen turvaaminen.

      • Toisaalta, jos ei usko, niin toimii varmaan myös se, että selvittää itselleen, miten pieni ja hyvätuurinen yksi ihminen on tässä maailmankaikkeudessa.


      • asdfasdfasdfasdfasdf

        hanki harrastus, ruokavalio kuntoon, kroppa kuntoon, tukka kuntoon... vieläkö oppis opiskelemaan.....


    • kassuliini

      Te jotka yllytätte ihmisiä jättämään lääkkeet kokonaan pois koska kyse on muka psykiatrien halusta nitistää potilaitten terveys vaikka kyse on vaan ''ajatusten ja luonteen yhdistelmästä'' niin tajuatteko millaista vahinkoa voitte saada aikaan? Jos kaikki ahdistukset ja tuskatilat ovat selitettävissä lääkkeitten sivuvaikutuksilla ja vieroitusoireilla, niin miten on selitettävissä että varmaan kaikki ovat alkaneet oireilla pahastikin ennenkuin ovat syöneet yhtä ainuttakaan pilleriä? Ja miksi ''ajatusten ja luonteen yhdistelmä'' kehittäisi tuskaisuutta ja ahdistusta niin että on pakko hakeutua lääkäriin koska ei kestä enää vaikka kyse on ihan ''terveestä'' ihmisestä? On toki aivan selvää että lääkkeillä on sivuvaikutuksia - kaikilla lääkkeillä on, jopa buranalla - mutta lääkkeitten tuoma helpotus, pienikin, on parempi vaihtoehto kuin jatkuva tuska. On vaan yritettävä kestää se että menee aikaa ennenkuin paras mahdollinen lääke löytyy. Ja sittenkin ahdistus saattaa palata aika ajoin.

    • kjhghgk

      Yliherkkyys musiikille ja tv:lle menee ajan kanssa ohi, kun jaksaa vain uskoa parempaan tulevaan ja jättää alkoholin ja lääkkeet vähemmälle. Voinut tulla ylikovasta stressistä tai muusta. itsekin kokenut. Kannattaa syödä paljon kunnollista ravintoa, auttaa hermostoon ja kaikkeen. Tunteettomuus paranee vähitellen, kun ottaa kontaktia enemmän ihmisiin ihan millä tavalla tahansa, eli peilaa heidän tunteensa ja palautteensa itseensä ja tuntee ne tunteet mielessä ja kehossa. tsemppiä.

    • Itkusilmä

      Tässäpä sinulle muutama ''kliseinenTapa'' joka toivonmukaan piristää päivääsi, Yritä haaveilla jostain mitä haluaisit tehdä/saada, Yritä syödä hyvin ja terveellisesti, Yritä harrastaa jotain, Yritä olla tekemättä mitään ja kuuntele musiikkia, Ajattele kuinka huonosti Jari Aarniolla ovat asiat. Tällaisia kummallisuuksia itsellä tulee mietittyä/tehtyä kun Masennus painaa ja elämä muutenkin on hankalaa. Voimia sinne!

    • Haluisin olla enemmän kännissä ja yrittää iskeä aloittajaa! - tai känni kyllä riittäisi oikeastaan.

    • Paranemisia

      5.Mooseksen kirjan lakien, käskyjen ja opetuksen noudattaminen voisi auttaa eteenpäin. Samoin aiheeseen liittyvä viisauskirjallisuus - kuten Salomonin sananlaskut tai Siirakin kirja.
      Kaikkia lakeja ei tarvitse noudattaa - lait valikoidaan käytettäväksi joko seuraavan mukaisesti : http://noahide.org/article.asp?Level=160&Parent=90 rabbiinien ohjeiden mukaisesti tai käyttäen Deutrenomony 30:11-14 olevaa kaavaa, jonka itse on päätellyt tulevan käyttää.
      Kysymyksiä aiheeseen liittyen voi lähettää : http://asknoah.org/contactus

    • kesufheryguhtrghtg

      Luulis, että itsemurhapuheet olis kielletty tältä palstalta. Mä ainakaan en halua sellaisia joutua näkemään. Jälleen haluaisin Suomi24:n omistajien kommentin asiaan,että mites on asia, poistatellaanko tollasia juttuja vai ei riittävän asiallisesti...


      Kuule en tiedä asiastas, joten vaikea neuvoa. Mikäli olet oikeasti psyykeltäsi sairas, siinä tapauksessa sinulle tarpeellisia varmasti ovat psyyken lääkitys ja jatkuva terapia. Jos taas et ole sairas, mihin tässä tietysti vaikea sanoa kun ei voi tietää, ehkä suosittaisin unohtamaan siinä tapauksessa kallonkutistajat, koska kuulostaa oudolta, että joku olis teini-iästä alkaen kärsinyt mielenterveysongelmista, niistäkin kun yleensä toivutaan ennalleen ja terveeksi jos hoito on riittävän hyvää. Olet ilmeisesti omaksunut mielenterveyspotilaan identiteetin ton jutun perusteella ja se kyllä kertoo siitä, että sun hoitos on ollut paskaa (anteeksi), mikäli et ajattele olevasi muuta kuin ikuinen mielenterveyspotilas. Tosin: jos sinulla on mielisairaus, sivuuta edeltävät lauseet ja älä usko minua siinä tapauksessa. En halua olla epäeettinen sairaille ihmisille ainakaan; etenkään kun en ole minkään valtakunnan kallonkutistaja tai lääkäri, vaan tavis.


      On vaikea ottaa kantaa, kun itse ei ole koskaan kärsinyt kuin korkeintaan hyvin lievistä mielenterveysongelmista ja niistäkin aikoinaan koulukiusaamisen vuoksi pentuna. Unohtui kyllä mielenterveysasioiden määrittäminen edes sairaudeksi siinä vaiheessa, kun itse sairastui vakavaan fyysiseen sairauteen ja kun todellisuudessa ei mitään pääkoppavikaa ollut koskaan ollutkaan. Pääkoppalääkkeitä syötetään takuulla turhaankin ihmisille. Masennuslääkereseptin esim. saa varmaan suurinpiirtein itkemällä lääkärissä. Psyykelääkkeet on sairaille tarpeellisia, ei ihmisille joiden elämässä vaikka vain on normaalia surua tai vastoinkäymisiä. Mutta suurinpiirtein vissiin kohta miljoona suomalaista vetää masennuslääkemömmöjä, voi kiesus kun sais jalkapuuhun kaikki sellaisia ainakaan terveille määräävät puoskarilääkärit...Mut joo: mikäli olet oikeasti sairas, älä tietenkään lopeta lääkitystäsi, vaan kerro oireistasi lääkärissä ja lääkärille. En osaa sanoa asiaasi. Tietysti voimia voin toivottaa, tämähän on nimetön mielenterveysaiheinen palsta, että koettais jaksaa kaikki masentuneetkin.

    • eienääahista

      Lue Henkka Hyppösen kirja Nautitaan raakana. Jos innostut, kokeile sitä seitsemän päivän ohjelmaa! Mä olin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön vuoksi kolme vuotta psykodyn. terapiassa ja koko ajan tein töitä sen eteen, että saisin itseäni parempaan kuntoon. Luin paljon ja hain uusia ajatuksia ja näkökulmia elämään. Se auttoi! En alkanut koskaan syömään lääkkeitä. Nyt masennus ja ahdistus ovat vaihtuneet elämäniloon ja -hallintaan! Voimia sinulle, kyllä kaikki vielä järjestyy!!!

    • sisulla.eteenpäin

      Kun katsoo tätä nykymaailman meininkiä, niin on suorastaan epänormaalia jos ei ole vähintäänki masentunut. Terveitä ovatkin ne, jotka reagoivat maailman mielettömyyteen oireilemalla jotenkin henkisesti.

      Raha ja pinnallisuus hallitsee kaikkea ja tavallisella ihmisellä & luonnolla ei tunnu olevan mitään väliä. Maailma on erittäin pahasti siis sekaisin.

      Älykkäät ja herkät ihmiset ovat tässä maailmassa kovilla. Tsemppiä sulle, et ole yksin! :)

      Iän myötä maailmantuska yleensä helpottaa.

    • sjhigfaj

      Juotko kahvia?
      Syötkö paljon piilosokeria tai suoraan sokeria sisältäviä tuotteita?
      Paljon pullamössöä pastan ja pizzan muodossa?
      Mikä sinun rauta, d-vitamiini ym. arvot on?

      Jos jättäisit 3 ekaa pois ja lisäät vaikka maksan syömistä....
      Katso muutaman kuun jälkeen onko olo parantunut.

      Kahviyliherkät saa mielialaoireita kahvista varsinkin jos on rauta alhaalla....

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minä haluun vaa oikeesti kuulla

      Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär
      Ikävä
      83
      2060
    2. Olisikin se meidän tapaaminen jo liian jännää

      Näin pitkän ajan jälkeen.
      Ikävä
      76
      1291
    3. Mitä tapahtunut?

      Ken tietää mitä viitostiellä betonin kohilla käynyt punaisen auton kanssa?
      Suomussalmi
      21
      1257
    4. Melko hyvin tunnen jo hänet

      Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi
      Ikävä
      85
      1114
    5. Eläkeläisiltä leikataan jo asumistukeakin, osalla loppuu kokonaan!

      https://yle.fi/a/74-20102928 Hallitus varmaan vihaa eläkeläisiä, nyt ollaan kajoamassa eläkeläisten asumistukeenkin, os
      Maailman menoa
      275
      1002
    6. Kenen kanssa haluaisit suhteeseen?

      Laita omasi ja hänen nimensä ensimmäinen kirjain 😊
      Ikävä
      50
      963
    7. Ikävöin kyllä

      En voi ottaa nyt yhteyttä, joten puran tänne järjetöntä ikävääni. Tunteeni sinua kohtaan ovat valtaisat.
      Ikävä
      33
      956
    8. Mies, riittääkö sulle näkemään vilauksen musta?

      Etkö halua ottaa minua kiinni?
      Ikävä
      62
      919
    9. Hesari tunnustaa että Ukraina on häviämässä sodan - Suomen poliittinen eliitti housut kintuissa

      Oliko aivan pakko sitoutua politiikkaan jossa pumpattiin älyttömät summat rahaa Kankkulan Kaivoon eli Kiovan natseille?
      Maailman menoa
      215
      864
    10. Tiedätkö sinä

      Miten lähellä tänään oli että olisin pyytänyt sua treffaamaan. Olin täysin valmistunut siihen, mutta en löytänyt sinua t
      Ikävä
      19
      859
    Aihe