Mä oon kirkossa mukana sen takia, että se tekee hyvää työtä. Jotkut voi pitää seremonioiden järjestämisestä. Mutta mä pidän esim. ihmisten auttamisesta ja luonnonkatastrofeissa auttamisesta jne.
Silti mä eroaisin kirkosta, mutta kun oon kummi, niin en olisi enää senjälkeen, kun eroaisin. En tiedä mitä tehdä?
Mielestäni kirkon avustustyö on ollut tähän asti riittävän merkityksellinen seikka, miksi tahdon kuulua kirkkoon. Myös esim. sota-aikana kirkko on ollut osa yhteiskuntaa. Ja sellainenkin perinne on sinänsä arvostettavaa toimintaa. Ja oon mä joskus haamuillu kirkoissakin, koska niissä on sellaista kulttuuriperinnettä. Ja jonkin verran symbolista ja ehkä kryptistäkin taidetta. Vaikka en mä varsinaisesti seremonioiden aikana siellä haamua. Kyseessä on mun oma mielipide.
Silti mä eroaisin kirkosta, mutta kun oon kummi, niin en olisi enää senjälkeen, kun eroaisin. En tiedä mitä tehdä?
Mielestäni kirkon avustustyö on ollut tähän asti riittävän merkityksellinen seikka, miksi tahdon kuulua kirkkoon. Myös esim. sota-aikana kirkko on ollut osa yhteiskuntaa. Ja sellainenkin perinne on sinänsä arvostettavaa toimintaa. Ja oon mä joskus haamuillu kirkoissakin, koska niissä on sellaista kulttuuriperinnettä. Ja jonkin verran symbolista ja ehkä kryptistäkin taidetta. Vaikka en mä varsinaisesti seremonioiden aikana siellä haamua. Kyseessä on mun oma mielipide.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"mutta kun oon kummi, niin en olisi enää senjälkeen, kun eroaisin"
Ei pidä paikkaansa, olet aina kummi. Myös vaikka eroaisit.
Katso evlut.fi/kummit:
"Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen."
" Myös esim. sota-aikana kirkko on ollut osa yhteiskuntaa. Ja sellainenkin perinne on sinänsä arvostettavaa toimintaa."
Kerro lisää kirkon toiminnasta kansalaisodan aikana vuonna 1918.
Minusta kannattaa pysyä kirkossa. Eroavan kummin tilalle voidaan nimetä uusi kummi, mutta ilmeisesti arvostat kummiutta, mikä on hieno asia. Kirkko puolustaa uskoa, toivoa ja rakkautta, se on minulle tärkein syy kuulua kirkkoon.
Pari tarkentavaa kysymystä:
Mitä uskoa kirkko puolustaa? Vanhalestadiolaista homovihaa, viidesläisyyttä, Luther-säätiön sovinismia vai homoliittoja puolustavien pappien uskoa? Valtionkirkossa seinät on niin leveällä ja katto korkealla, että ulkopuolelta on mahdoton nähdä mitään yhteistä oppia tai edes arvopohjaa.
Eikös kristittyjen suurin toive ole Jeesuksen toinen tuleminen eli maailmanloppu. Raamattuhan kuvaa viimeisessä kirjassaan sangen eloisasti tuota kristittyjen ilon päivää. Mieleeni on jäänyt mm kuvaus siitä miten hevoset kahlaavat tuona päivänä kuolaimia myöten syntisten veressä. Kivaa!
Tasa-arvoista avioliittolakia aktiivisesti ja näkyvästi vastustavan kirkon "rakkausmyönteisyydestä" en jaksa lähteä edes kommentoimaan.
Kirkko puolustaa uskoa, toivoa ja rakkautta? :D Älä viitsi, tuo on jo niin paksua, että tukehdut pian. Ei kai kukaan enää tuohon halpaan mene, kun kristityt tunnetaan vihastaan, syrjimishalustaan, riidoistaan ja itsensä jatkuvasta korottamisesta.
"Eroavan kummin tilalle voidaan nimetä uusi kummi"
Lisäkummi voidaan aina nimetä, mutta vanha pysyy aina kummina. Kummia ei voi erottaa. Sitäpaitsi kummeista on pulaa.
Kirkko käyttää miljardituloistaan muutamia prosentteja hyväntekeväisyyteen. Kirkollisveron maksaminen on yksi tehottomimpia tapoja tukea hyväntekeväisyyttä. Suomessa on lukuisia järjestöjä, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen eikä oman hallintonsa hoitamiseen.
Mitä järkeä on kuulua ideologiseen järjestöön, jonka juttuihin ei usko? En kyllä liittyisi esim. Ku Klux Klaaniin vaikka keräisivät jäsenmaksuista rahaa hyväntekeväisyyteen.
Periaatteensa kullakin. Itse en voi kuulua kirkkoon, koska moraalini ei anna myöten tukea järjestöä, joka levittää oppejaan ympäri maailman aiheuttaen tuhoa ja kärsimystä. Esimerkiksi Keniassa kristitty liike tekee kaikkensa seksuaalivähemmistöjen syrjimiseksi - vähän niin kuin Suomessakin, mutta tilanne on siellä järkyttävä.
Se vähä osuus, mikä kirkollisverosta todelliseen auttamiseen menee, on niin pieni, että mieluummin ne 'verorahat' käyttää tehokkaampaan auttamistoimintaan kuin kirkon rikastuttamiseen. Omaisuuttahan kirkko on kerännyt viime vuosinakin valtavat määrät samalla kun leikkaa diakoniasta.
Uskonnollisesti sitoutumattomien hyväntekeväisyysjärjestöjen (kuten SRP, Amnesty, Pelastakaa Lapset, Unicef) toiminta on paljon tehokkaampaa kuin kirkon, jolla pääosa jäsenmaksuvaroista menee jumalanpalvelustoimintaan ja papien palkkoihin.
Olen kummi, neljälle lapselle, ja olen vieläkin, vaikka erosin kirkosta.
Mielestäni oleellista on olla lapselle jotenkin pikkaisen erityinen aikuinen, edes silloin harvoin kun heitä näen. Siten, että lapsi tuntee olevansa pidetty, arvokas ja minulle erityinen.
Se onnistuu jopa helpommin, kun siihen ei sotke jesse juttuja, joita heidän vanhemmatkin kavahtavat.
Kummi on hengellinen kasvattaja vanhempien ja seurakunnan rinnalla. Kastetoimituksen yhteydessä joko sanotaan "tahdon", kun kysytään haluaako olla kummin tehtävässä, tai se sanotaan kehotuksen muodossa. Joka tapauksessa suostuessaan kummiksi suostuu myös hengelliseksi kasvattajaksi.
No miksihän vanhemmat ovat sitten halunneet lapselleen kummeja, jos eivät kuitenkaan uskonnosta perusta?